NDE NEAR DEATH EXPERIENCE

Tästä syystä myöskään se, että miljardeja ihmisiä kuuluu johonkin uskontoon, ei todista kyseisen uskonnon olevan totta. Miljardien ihmisten usko osoittaa, että usko on valtavan laajalle levinnyt, mutta lukumäärä ei itsessään ratkaise väitteen totuutta. Sama pätee pienempään uskontoon: se, että vain harvat ihmiset uskovat johonkin, ei tee heidän uskomuksestaan automaattisesti väärää. Totuus ei ratkea äänestyksellä.

Mikä on sellainen peruste, jonka ihminen voi hyväksyä ilman että hänen täytyy ensin uskoa kyseiseen uskontoon? Jos kristityltä kysytään, miksi Raamattu on Jumalan sana, vastaukseksi ei vielä riitä "koska Raamattu sanoo niin". Jos muslimilta kysytään, miksi Koraani on Allahin ilmoitus, ei myöskään riitä "koska Koraani sanoo niin". Molempien pitäisi pystyä esittämään perusteita, jotka eivät jo lähtökohtaisesti oleta heidän oman pyhän kirjansa olevan totta.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Tästä syystä myöskään se, että miljardeja ihmisiä kuuluu johonkin uskontoon, ei todista kyseisen uskonnon olevan totta. Miljardien ihmisten usko osoittaa, että usko on valtavan laajalle levinnyt, mutta lukumäärä ei itsessään ratkaise väitteen totuutta. Sama pätee pienempään uskontoon: se, että vain harvat ihmiset uskovat johonkin, ei tee heidän uskomuksestaan automaattisesti väärää. Totuus ei ratkea äänestyksellä.

Mikä on sellainen peruste, jonka ihminen voi hyväksyä ilman että hänen täytyy ensin uskoa kyseiseen uskontoon? Jos kristityltä kysytään, miksi Raamattu on Jumalan sana, vastaukseksi ei vielä riitä "koska Raamattu sanoo niin". Jos muslimilta kysytään, miksi Koraani on Allahin ilmoitus, ei myöskään riitä "koska Koraani sanoo niin". Molempien pitäisi pystyä esittämään perusteita, jotka eivät jo lähtökohtaisesti oleta heidän oman pyhän kirjansa olevan totta.

Lue lisää

usko siihen, että jokin on Jumalasta, ei ole sama asia kuin todiste siitä, että jokin todella on Jumalasta. Ja juuri tässä kohdassa Raamatun, Koraanin ja muiden ilmoitususkontojen välinen vertailu muuttuu kiinnostavaksi, koska silloin voidaan kysyä, millä perusteella yksi ilmoitus pitäisi asettaa toisen edelle ilman että käytetään kyseisen ilmoituksen omaa auktoriteettia sen todistamiseen.

Anonyymi00003 kirjoitti:

usko siihen, että jokin on Jumalasta, ei ole sama asia kuin todiste siitä, että jokin todella on Jumalasta. Ja juuri tässä kohdassa Raamatun, Koraanin ja muiden ilmoitususkontojen välinen vertailu muuttuu kiinnostavaksi, koska silloin voidaan kysyä, millä perusteella yksi ilmoitus pitäisi asettaa toisen edelle ilman että käytetään kyseisen ilmoituksen omaa auktoriteettia sen todistamiseen.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Kuolemanrajakokemuksissa ongelma on erityisen selvä
Jos kristitty kerää kymmeniä kertomuksia, joissa joku näkee helvetin, ja sanoo:
"Katso, nämä ihmiset kävivät kadotuksessa. Tämä todistaa kristillisen helvetin todellisuuden."

niin ensimmäinen kysymys kuuluu:


Mitä tapahtuu niille kertomuksille, joissa kokemuksen sisältö on aivan toinen?


Tutkimuksessa todella on dokumentoitu kulttuurien välisiä eroja kuolemanrajakokemuksissa. Esimerkiksi systemaattisessa katsauksessa on kuvattu, kuinka länsimaisissa kertomuksissa esiintyy kristilliseen ympäristöön sopivia hahmoja, kun taas thaimaalaisissa kokemuksissa esiintyy esimerkiksi aivanmuuta ja shiialaisissa aineistoissa islamilaisia uskonnollisia hahmoja. Samalla kokemuksissa on myös yhteisiä piirteitä, kuten ruumiista irtautumisen kokemuksia, tunnelimaisia kokemuksia, poikkeuksellista selkeyttä ja ykseyden tunnetta.


Toisin sanoen aineisto ei anna meille yksinkertaista kuvaa:
"Ihmiset kuolevat - kristillinen helvetti ilmestyy."


Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Anonyymi00004 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Kuolemanrajakokemuksissa ongelma on erityisen selvä
Jos kristitty kerää kymmeniä kertomuksia, joissa joku näkee helvetin, ja sanoo:
"Katso, nämä ihmiset kävivät kadotuksessa. Tämä todistaa kristillisen helvetin todellisuuden."

niin ensimmäinen kysymys kuuluu:


Mitä tapahtuu niille kertomuksille, joissa kokemuksen sisältö on aivan toinen?


Tutkimuksessa todella on dokumentoitu kulttuurien välisiä eroja kuolemanrajakokemuksissa. Esimerkiksi systemaattisessa katsauksessa on kuvattu, kuinka länsimaisissa kertomuksissa esiintyy kristilliseen ympäristöön sopivia hahmoja, kun taas thaimaalaisissa kokemuksissa esiintyy esimerkiksi aivanmuuta ja shiialaisissa aineistoissa islamilaisia uskonnollisia hahmoja. Samalla kokemuksissa on myös yhteisiä piirteitä, kuten ruumiista irtautumisen kokemuksia, tunnelimaisia kokemuksia, poikkeuksellista selkeyttä ja ykseyden tunnetta.


Toisin sanoen aineisto ei anna meille yksinkertaista kuvaa:
"Ihmiset kuolevat - kristillinen helvetti ilmestyy."


Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Lue lisää

Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Ja juuri tässä "Saatana selittää kaiken" muuttuu ongelmalliseksi
Jos kristitty sanoo:
"Kristilliset helvettikokemukset ovat Jumalasta, mutta islamilaiset, hindulaiset ja buddhalaisten kokemukset ovat Saatanasta",
niin hänen täytyy pystyä antamaan riippumaton kriteeri, jolla nämä erotetaan toisistaan.
Muuten argumentti on rakenteeltaan:
Kokemus sopii kristinuskoon -Jumala aiheutti sen.
Kokemus ei sovi kristinuskoon - Saatana aiheutti sen.


Tällainen teoria on vaarallisen lähellä ei-falsifioituvaa selitystä. Kävi miten tahansa, teoria saa aina viimeisen sanan.
Jos muslimi kertoo nähneensä Allahin, voidaan sanoa "Saatana".
Jos hindu kertoo nähneensä Vishnun, "Saatana".
Jos buddhalainen kertoo aivan muunlaisen kokemuksen, "Saatana".


Jos joku kristitty näkee helvetin, "Jumala".
Mutta silloin pitäisi kysyä:
Mikä mahdollinen havainto osoittaisi kristitylle, että hänen Saatana-selityksensä on väärä?
Jos vastaus on "ei mikään", kyseessä ei enää ole kovin hyvä empiirinen selitys.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Ja juuri tässä "Saatana selittää kaiken" muuttuu ongelmalliseksi
Jos kristitty sanoo:
"Kristilliset helvettikokemukset ovat Jumalasta, mutta islamilaiset, hindulaiset ja buddhalaisten kokemukset ovat Saatanasta",
niin hänen täytyy pystyä antamaan riippumaton kriteeri, jolla nämä erotetaan toisistaan.
Muuten argumentti on rakenteeltaan:
Kokemus sopii kristinuskoon -Jumala aiheutti sen.
Kokemus ei sovi kristinuskoon - Saatana aiheutti sen.


Tällainen teoria on vaarallisen lähellä ei-falsifioituvaa selitystä. Kävi miten tahansa, teoria saa aina viimeisen sanan.
Jos muslimi kertoo nähneensä Allahin, voidaan sanoa "Saatana".
Jos hindu kertoo nähneensä Vishnun, "Saatana".
Jos buddhalainen kertoo aivan muunlaisen kokemuksen, "Saatana".


Jos joku kristitty näkee helvetin, "Jumala".
Mutta silloin pitäisi kysyä:
Mikä mahdollinen havainto osoittaisi kristitylle, että hänen Saatana-selityksensä on väärä?
Jos vastaus on "ei mikään", kyseessä ei enää ole kovin hyvä empiirinen selitys.

Lue lisää

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

---------------------

Sama ongelma näkyy vielä selvemmin "matemaattisissa ihmeissä"
Tuo Brandon Peterson -esimerkki on hyvä, koska siinä on nähtävissä aivan sama rakenne.
Petersonin KJV-koodisivusto esittää esimerkiksi väitteen, että King James Bible -tekstin tietty kokonaismäärä on 823 543 eli 7⁷, ja käyttää tätä osana argumenttia KJV:n jumalallisen alkuperän puolesta. Sivusto kertoo myös, että hän itse varmisti laskelman.


Mutta tässä tapahtuu erittäin tärkeä looginen hyppy:
Löydämme tekstistä kiinnostavan numerokuvion → Jumala suunnitteli tekstin.
Ensimmäinen osa voi olla täysin totta.
Jälkimmäinen ei seuraa automaattisesti.
Jos löydän tekstistä jonkin hämmästyttävän numerokuvion, minun täytyy ensin tietää esimerkiksi:
mikä tekstimuoto valittiin,
miksi juuri tämä tekstimuoto valittiin,
mitä lasketaan sanaksi,
lasketaanko otsikot,
lasketaanko jakeiden otsakkeet,
miten välimerkit käsitellään,
miten yhdyssanat käsitellään,
miksi juuri tämä numero on merkityksellinen,
kuinka monta muuta mahdollista numerokuviota tekstistä voidaan löytää,
etsittiinkö kuviota etukäteen vai löydettiinkö se jälkikäteen.

Tämä viimeinen kysymys on erityisen tärkeä.


Jos ensin päätetään:
"Seitsemän on Raamatussa tärkeä luku."
ja sitten etsitään tekstistä seitsemään liittyviä kuvioita, on huomattavasti helpompi löytää hämmästyttäviä yhteensattumia kuin jos ennustetaan täsmällinen kuvio etukäteen ja testataan se riippumattomasti.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

---------------------

Sama ongelma näkyy vielä selvemmin "matemaattisissa ihmeissä"
Tuo Brandon Peterson -esimerkki on hyvä, koska siinä on nähtävissä aivan sama rakenne.
Petersonin KJV-koodisivusto esittää esimerkiksi väitteen, että King James Bible -tekstin tietty kokonaismäärä on 823 543 eli 7⁷, ja käyttää tätä osana argumenttia KJV:n jumalallisen alkuperän puolesta. Sivusto kertoo myös, että hän itse varmisti laskelman.


Mutta tässä tapahtuu erittäin tärkeä looginen hyppy:
Löydämme tekstistä kiinnostavan numerokuvion → Jumala suunnitteli tekstin.
Ensimmäinen osa voi olla täysin totta.
Jälkimmäinen ei seuraa automaattisesti.
Jos löydän tekstistä jonkin hämmästyttävän numerokuvion, minun täytyy ensin tietää esimerkiksi:
mikä tekstimuoto valittiin,
miksi juuri tämä tekstimuoto valittiin,
mitä lasketaan sanaksi,
lasketaanko otsikot,
lasketaanko jakeiden otsakkeet,
miten välimerkit käsitellään,
miten yhdyssanat käsitellään,
miksi juuri tämä numero on merkityksellinen,
kuinka monta muuta mahdollista numerokuviota tekstistä voidaan löytää,
etsittiinkö kuviota etukäteen vai löydettiinkö se jälkikäteen.

Tämä viimeinen kysymys on erityisen tärkeä.


Jos ensin päätetään:
"Seitsemän on Raamatussa tärkeä luku."
ja sitten etsitään tekstistä seitsemään liittyviä kuvioita, on huomattavasti helpompi löytää hämmästyttäviä yhteensattumia kuin jos ennustetaan täsmällinen kuvio etukäteen ja testataan se riippumattomasti.

Lue lisää

Ja tässä Koraani tekee argumentista todella kiinnostavan.

"Miksi et puhu Koraanin matemaattisista ihmeistä?"

Koska jos joku sanoo:
"KJV:ssä on hämmästyttäviä matemaattisia kuvioita → siis KJV on Jumalan sana",
niin muslimi voi aivan perustellusti vastata:
"Minun tekstissäni on myös hämmästyttäviä matemaattisia kuvioita - miksi sinun menetelmäsi todistaa sinun kirjasi mutta minun kirjani vastaavat löydöt eivät todista minun kirjaani?"


Koraanista on tosiaan julkaistu vastaavanlaisia matemaattisia väitteitä. Esimerkiksi Khaled Al-Faqih on esittänyt Koraanin tekstissä muun muassa kultaiseen leikkaukseen ja fysikaalisiin vakioihin liittyviä numerologisia yhteyksiä.


Mutta tästä ei seuraa:
"Koraani on todistettu Jumalan sanaksi."


Aivan samoin Petersonin laskelmista ei seuraa:
"King James Bible on matemaattisesti todistettu Jumalan sanaksi."
Tässä on symmetrian vaatimus.


Jos hyväksyt numerologisen menetelmän kristinuskon todisteeksi, sinun pitäisi antaa islamille mahdollisuus käyttää samaa menetelmää.


Ja jos hylkäät islamilaiset numerologiset argumentit siksi, että ne ovat jälkikäteen löydettyjä, valikoivia tai menetelmällisesti ongelmallisia, sinun täytyy soveltaa täsmälleen samaa standardia KJV:n numerologisiin väitteisiin.
Muuten kyseessä on kaksoisstandardi.

Ja vielä mielenkiintoisempi ongelma: KJV:n jumalallinen alkuperä

Tässä Petersonin argumentissa on lisäksi huomattava historiallinen ongelma.
King James Bible ei ole alkuperäinen raamatunteksti. Se on englanninkielinen käännös, joka julkaistiin vuonna 1611 ja jonka myöhempi tekstihistoria sisältää erilaisia painoksia ja standardointeja.
Petersonin omalla KJV Code -sivustolla jopa todetaan, että tiettyjä numerokuvioita liittyy vuoden 1769 Blayney-standardointiin ja että vuoden 1762 ja 1769 painosten väliset kirjoitus- ja välimerkkiratkaisut vaikuttivat siihen, syntyivätkö tietyt luvut.
Tämä tekee asiasta epistemologisesti vielä kiinnostavamman.


Jos jumalallinen matemaattinen koodi riippuu siitä, miten myöhemmässä englanninkielisessä painoksessa jokin sana kirjoitetaan tai yhdysviiva jätetään pois, silloin pitäisi kysyä:


Miten tämä todistaa Jumalan alkuperäisestä ilmoituksesta?
Jos esimerkiksi tietty 77 777 -kuvio syntyy juuri tietyn myöhemmän toimituksellisen ratkaisun seurauksena, se ei itsestään selvästi näytä olevan ominaisuus, joka olisi ollut olemassa alkuperäisessä heprean, aramean tai kreikan tekstissä.


Tämä ei tarkoita, että kyseinen numerokuvio olisi laskennallisesti väärä. Se tarkoittaa, että numerokuvion olemassaolo ja sen jumalallisen alkuperän todistaminen ovat kaksi eri asiaa.

Tässä syntyy erittäin kaunis symmetria
Kristitty:
"Katsokaa, KJV:ssä on 7⁷. Se on niin epätodennäköinen, että sen täytyy olla Jumalasta."


Muslimi:
"Katsokaa, Koraanissa on kultaisen leikkauksen ja muiden lukujen hämmästyttäviä yhteyksiä. Niiden täytyy olla Allahista."

Kristitty:
"Ei, Koraanin luvut ovat jälkikäteen etsittyä numerologiaa."
Muslimi:
"Miksi KJV:n numerot eivät olisi samaa?"
Ja tässä keskustelu vihdoin muuttuu aidosti kiinnostavaksi.
Kumpikin osapuoli tarvitsee saman epistemologisen standardin.
Ei:
"Minun kirjani numerokuvio - ihme."
"Sinun kirjasi numerokuvio - numerologiaa."
Vaan:
"Mikä menetelmä erottaa aidon ennalta määrätyn informaation sattumanvaraisesta tai jälkikäteen löydetystä kuviosta?"
Tämä on se kysymys, johon pitäisi vastata.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Ja tässä Koraani tekee argumentista todella kiinnostavan.

"Miksi et puhu Koraanin matemaattisista ihmeistä?"

Koska jos joku sanoo:
"KJV:ssä on hämmästyttäviä matemaattisia kuvioita → siis KJV on Jumalan sana",
niin muslimi voi aivan perustellusti vastata:
"Minun tekstissäni on myös hämmästyttäviä matemaattisia kuvioita - miksi sinun menetelmäsi todistaa sinun kirjasi mutta minun kirjani vastaavat löydöt eivät todista minun kirjaani?"


Koraanista on tosiaan julkaistu vastaavanlaisia matemaattisia väitteitä. Esimerkiksi Khaled Al-Faqih on esittänyt Koraanin tekstissä muun muassa kultaiseen leikkaukseen ja fysikaalisiin vakioihin liittyviä numerologisia yhteyksiä.


Mutta tästä ei seuraa:
"Koraani on todistettu Jumalan sanaksi."


Aivan samoin Petersonin laskelmista ei seuraa:
"King James Bible on matemaattisesti todistettu Jumalan sanaksi."
Tässä on symmetrian vaatimus.


Jos hyväksyt numerologisen menetelmän kristinuskon todisteeksi, sinun pitäisi antaa islamille mahdollisuus käyttää samaa menetelmää.


Ja jos hylkäät islamilaiset numerologiset argumentit siksi, että ne ovat jälkikäteen löydettyjä, valikoivia tai menetelmällisesti ongelmallisia, sinun täytyy soveltaa täsmälleen samaa standardia KJV:n numerologisiin väitteisiin.
Muuten kyseessä on kaksoisstandardi.

Ja vielä mielenkiintoisempi ongelma: KJV:n jumalallinen alkuperä

Tässä Petersonin argumentissa on lisäksi huomattava historiallinen ongelma.
King James Bible ei ole alkuperäinen raamatunteksti. Se on englanninkielinen käännös, joka julkaistiin vuonna 1611 ja jonka myöhempi tekstihistoria sisältää erilaisia painoksia ja standardointeja.
Petersonin omalla KJV Code -sivustolla jopa todetaan, että tiettyjä numerokuvioita liittyy vuoden 1769 Blayney-standardointiin ja että vuoden 1762 ja 1769 painosten väliset kirjoitus- ja välimerkkiratkaisut vaikuttivat siihen, syntyivätkö tietyt luvut.
Tämä tekee asiasta epistemologisesti vielä kiinnostavamman.


Jos jumalallinen matemaattinen koodi riippuu siitä, miten myöhemmässä englanninkielisessä painoksessa jokin sana kirjoitetaan tai yhdysviiva jätetään pois, silloin pitäisi kysyä:


Miten tämä todistaa Jumalan alkuperäisestä ilmoituksesta?
Jos esimerkiksi tietty 77 777 -kuvio syntyy juuri tietyn myöhemmän toimituksellisen ratkaisun seurauksena, se ei itsestään selvästi näytä olevan ominaisuus, joka olisi ollut olemassa alkuperäisessä heprean, aramean tai kreikan tekstissä.


Tämä ei tarkoita, että kyseinen numerokuvio olisi laskennallisesti väärä. Se tarkoittaa, että numerokuvion olemassaolo ja sen jumalallisen alkuperän todistaminen ovat kaksi eri asiaa.

Tässä syntyy erittäin kaunis symmetria
Kristitty:
"Katsokaa, KJV:ssä on 7⁷. Se on niin epätodennäköinen, että sen täytyy olla Jumalasta."


Muslimi:
"Katsokaa, Koraanissa on kultaisen leikkauksen ja muiden lukujen hämmästyttäviä yhteyksiä. Niiden täytyy olla Allahista."

Kristitty:
"Ei, Koraanin luvut ovat jälkikäteen etsittyä numerologiaa."
Muslimi:
"Miksi KJV:n numerot eivät olisi samaa?"
Ja tässä keskustelu vihdoin muuttuu aidosti kiinnostavaksi.
Kumpikin osapuoli tarvitsee saman epistemologisen standardin.
Ei:
"Minun kirjani numerokuvio - ihme."
"Sinun kirjasi numerokuvio - numerologiaa."
Vaan:
"Mikä menetelmä erottaa aidon ennalta määrätyn informaation sattumanvaraisesta tai jälkikäteen löydetystä kuviosta?"
Tämä on se kysymys, johon pitäisi vastata.

Lue lisää

Ja sama pätee helvettikertomuksiin


Jos kristitty kerää vain helvettikertomukset ja sanoo:
"Näin todistetaan helvetti."
mutta jättää systemaattisesti huomioimatta vastakkaiset kokemukset, hän ei ole vielä tehnyt objektiivista vertailua.


Samoin jos muslimi kerää vain Allahia koskevat kokemukset ja käyttää niitä islamin todistamiseen, hän tekee saman virheen.


Objektiivinen tutkimus joutuu kysymään:
Kuinka usein erilaisia kokemuksia esiintyy? Missä kulttuureissa? Millä uskonnollisilla taustoilla? Mitkä piirteet ovat yhteisiä? Mitkä vaihtelevat? Miten odotukset vaikuttavat? Miten kertomuksia on kerätty? Mitkä tapaukset ovat riippumattomasti dokumentoituja?


Tutkimuksessa onkin näyttöä sekä yhteisistä ydinpiirteistä että kulttuurisista eroista. Esimerkiksi vuoden 2008 katsaus korosti, että NDE-kokemuksissa on yhteisiä teemoja mutta myös kulttuurisia eroja, ja että kieli, uskonto ja kulttuurinen tausta vaikuttavat siihen, miten kokemuksia tulkitaan ja sanallistetaan. Myös tuoreempi tutkimuskirjallisuus pitää kulttuurista vaihtelua merkittävänä, vaikka eri tutkijat painottavat yhteisiä piirteitä eri tavoin.


Eli on liian yksinkertaista sanoa joko:
"Kaikki NDE:t ovat kulttuurisesti täysin erilaisia"
tai
"Kaikki NDE:t ovat täsmälleen samanlaisia."
Todellisuus näyttää olevan näiden välissä.

Minusta kaikkein terävin huomio on tämä.

Kauhudramaturgin ongelma ei oikeastaan ole se, että hän uskoo helvettiin.
Ongelma syntyy, jos hänen päättelynsä on:
Oman tradition kanssa yhteensopiva poikkeava kokemus -Jumalan todistus.
Oman tradition kanssa ristiriitainen poikkeava kokemus - Saatanan petos.

Ja sama tai toinen henkilö sitten tekee:
Oman tradition matemaattinen kuvio - jumalallinen koodi.
Toisen tradition matemaattinen kuvio - numerologiaa.

Tällöin ongelma ei enää ensisijaisesti ole teologiassa.


Se on epistemologiassa.
Hänellä on sääntö, joka tekee hänen omasta teoriastaan käytännössä immuunin vastatodisteille.


Ja silloin kaikkein olennaisin kysymys ei ole:
"Kumpi meistä uskoo oikeaan Jumalaan?"
vaan:
"Millä säännöllä sinä erotat Jumalan todistuksen, Saatanan petoksen, sattuman, psykologisen kokemuksen ja jälkikäteen löydetyn numerokuvion toisistaan — ja oletko valmis soveltamaan samaa sääntöä myös omaan uskontosi aineistoon?"
Jos sama sääntö toimii kristitylle, muslimille, hindulle ja ateistille, silloin meillä alkaa olla oikea epistemologinen menetelmä.
Jos sääntö muuttuu sen mukaan, mikä uskonto on kyseessä, kyse ei enää ole neutraalista todistamisesta vaan oman johtopäätöksen suojaamisesta.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Ja sama pätee helvettikertomuksiin


Jos kristitty kerää vain helvettikertomukset ja sanoo:
"Näin todistetaan helvetti."
mutta jättää systemaattisesti huomioimatta vastakkaiset kokemukset, hän ei ole vielä tehnyt objektiivista vertailua.


Samoin jos muslimi kerää vain Allahia koskevat kokemukset ja käyttää niitä islamin todistamiseen, hän tekee saman virheen.


Objektiivinen tutkimus joutuu kysymään:
Kuinka usein erilaisia kokemuksia esiintyy? Missä kulttuureissa? Millä uskonnollisilla taustoilla? Mitkä piirteet ovat yhteisiä? Mitkä vaihtelevat? Miten odotukset vaikuttavat? Miten kertomuksia on kerätty? Mitkä tapaukset ovat riippumattomasti dokumentoituja?


Tutkimuksessa onkin näyttöä sekä yhteisistä ydinpiirteistä että kulttuurisista eroista. Esimerkiksi vuoden 2008 katsaus korosti, että NDE-kokemuksissa on yhteisiä teemoja mutta myös kulttuurisia eroja, ja että kieli, uskonto ja kulttuurinen tausta vaikuttavat siihen, miten kokemuksia tulkitaan ja sanallistetaan. Myös tuoreempi tutkimuskirjallisuus pitää kulttuurista vaihtelua merkittävänä, vaikka eri tutkijat painottavat yhteisiä piirteitä eri tavoin.


Eli on liian yksinkertaista sanoa joko:
"Kaikki NDE:t ovat kulttuurisesti täysin erilaisia"
tai
"Kaikki NDE:t ovat täsmälleen samanlaisia."
Todellisuus näyttää olevan näiden välissä.

Minusta kaikkein terävin huomio on tämä.

Kauhudramaturgin ongelma ei oikeastaan ole se, että hän uskoo helvettiin.
Ongelma syntyy, jos hänen päättelynsä on:
Oman tradition kanssa yhteensopiva poikkeava kokemus -Jumalan todistus.
Oman tradition kanssa ristiriitainen poikkeava kokemus - Saatanan petos.

Ja sama tai toinen henkilö sitten tekee:
Oman tradition matemaattinen kuvio - jumalallinen koodi.
Toisen tradition matemaattinen kuvio - numerologiaa.

Tällöin ongelma ei enää ensisijaisesti ole teologiassa.


Se on epistemologiassa.
Hänellä on sääntö, joka tekee hänen omasta teoriastaan käytännössä immuunin vastatodisteille.


Ja silloin kaikkein olennaisin kysymys ei ole:
"Kumpi meistä uskoo oikeaan Jumalaan?"
vaan:
"Millä säännöllä sinä erotat Jumalan todistuksen, Saatanan petoksen, sattuman, psykologisen kokemuksen ja jälkikäteen löydetyn numerokuvion toisistaan — ja oletko valmis soveltamaan samaa sääntöä myös omaan uskontosi aineistoon?"
Jos sama sääntö toimii kristitylle, muslimille, hindulle ja ateistille, silloin meillä alkaa olla oikea epistemologinen menetelmä.
Jos sääntö muuttuu sen mukaan, mikä uskonto on kyseessä, kyse ei enää ole neutraalista todistamisesta vaan oman johtopäätöksen suojaamisesta.

Lue lisää

Uskonnollinen kokemus voi olla ihmiselle aidosti todellinen ilman, että sen teologinen tulkinta on tosi. Koska rakenteeltaan samankaltaisia hengellisiä kokemuksia, kääntymisiä, parantumiskertomuksia ja "elämäni muuttui Jumalan kohtaamisen jälkeen" -kokemuksia esiintyy keskenään ristiriitaisissa uskonnollisissa traditioissa, kokemuksen pelkkä olemassaolo ei kykene valikoimaan yhtä niistä totuudeksi. Kokemus on tapahtuma; väite siitä, mikä yliluonnollinen olento tapahtuman aiheutti, on siitä tehty tulkinta. Jos sama kokemus toimii todisteena yhtä hyvin keskenään ristiriitaisten jumalakäsitysten puolesta, se ei yksinään voi toimia ratkaisevana todisteena yhdestäkään niistä.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Uskonnollinen kokemus voi olla ihmiselle aidosti todellinen ilman, että sen teologinen tulkinta on tosi. Koska rakenteeltaan samankaltaisia hengellisiä kokemuksia, kääntymisiä, parantumiskertomuksia ja "elämäni muuttui Jumalan kohtaamisen jälkeen" -kokemuksia esiintyy keskenään ristiriitaisissa uskonnollisissa traditioissa, kokemuksen pelkkä olemassaolo ei kykene valikoimaan yhtä niistä totuudeksi. Kokemus on tapahtuma; väite siitä, mikä yliluonnollinen olento tapahtuman aiheutti, on siitä tehty tulkinta. Jos sama kokemus toimii todisteena yhtä hyvin keskenään ristiriitaisten jumalakäsitysten puolesta, se ei yksinään voi toimia ratkaisevana todisteena yhdestäkään niistä.

Lue lisää

Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Argumenttia kannattaa tarkentaa yhdellä tärkeällä tavalla: universaali ilmiö ei itsessään kumoa yliluonnollista selitystä, mutta se heikentää voimakkaasti väitettä, että kyseinen ilmiö todistaisi juuri yhden tietyn uskonnon olevan tosi.

Parantumiskertomuksessa voidaan erottaa toisistaan tapahtuma ja sen tulkinta. Ihminen voi todella parantua sairaudesta tai oireesta, ja hän voi aivan vilpittömästi kokea, että Jumala paransi hänet. Mutta lauseessa "Jeesus paransi minut" on jo kaksi väitettä: ensinnäkin että paraneminen tapahtui ja toiseksi että sen aiheutti juuri Jeesus. Sama ihminen voisi toisessa uskonnollisessa ympäristössä sanoa "Allah paransi minut", ja joku toinen voisi tulkita vastaavan tapahtuman jonkin muun jumaluuden, rukouksen, hengellisen voiman tai muun maailmankuvansa kautta. Se, että ihminen on parantunut ja antaa paranemiselle uskonnollisen merkityksen, ei vielä ratkaise, mikä sen perimmäinen syy oli.

Tässä tulee vastaan juuri se ongelma, jonka nostin esiin: ilmiö on laajempi kuin sitä koskeva teologinen tulkinta. Jos kristityt kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista ja muslimit kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista, pelkkä parantumisen olemassaolo ei voi toimia ratkaisevana todisteena kristinuskon puolesta. Jos sama argumentti toimii yhtä hyvin kahden keskenään ristiriitaisen uskonnon puolesta, se ei vielä erottele niitä toisistaan.

"Elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni."

Se voi olla ihmiselle valtavan merkityksellinen kokemus, mutta todisteena tietyn uskonnon totuudesta se on hyvin vähän informatiivinen, koska vastaava kertomusrakenne esiintyy monissa toisistaan riippumattomissa uskonnollisissa ympäristöissä.

Kristitty voi kertoa olleensa eksyksissä, kärsineensä, löytäneensä Jeesuksen, saaneensa uuden tarkoituksen, rauhan ja rakkauden ja muuttaneensa koko elämänsä.

Muslimi voi kertoa olleensa eksyksissä, löytäneensä Allahin, alkaneensa rukoilla, saaneensa tarkoituksen, rauhan ja uuden moraalisen suunnan ja muuttaneensa koko elämänsä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Argumenttia kannattaa tarkentaa yhdellä tärkeällä tavalla: universaali ilmiö ei itsessään kumoa yliluonnollista selitystä, mutta se heikentää voimakkaasti väitettä, että kyseinen ilmiö todistaisi juuri yhden tietyn uskonnon olevan tosi.

Parantumiskertomuksessa voidaan erottaa toisistaan tapahtuma ja sen tulkinta. Ihminen voi todella parantua sairaudesta tai oireesta, ja hän voi aivan vilpittömästi kokea, että Jumala paransi hänet. Mutta lauseessa "Jeesus paransi minut" on jo kaksi väitettä: ensinnäkin että paraneminen tapahtui ja toiseksi että sen aiheutti juuri Jeesus. Sama ihminen voisi toisessa uskonnollisessa ympäristössä sanoa "Allah paransi minut", ja joku toinen voisi tulkita vastaavan tapahtuman jonkin muun jumaluuden, rukouksen, hengellisen voiman tai muun maailmankuvansa kautta. Se, että ihminen on parantunut ja antaa paranemiselle uskonnollisen merkityksen, ei vielä ratkaise, mikä sen perimmäinen syy oli.

Tässä tulee vastaan juuri se ongelma, jonka nostin esiin: ilmiö on laajempi kuin sitä koskeva teologinen tulkinta. Jos kristityt kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista ja muslimit kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista, pelkkä parantumisen olemassaolo ei voi toimia ratkaisevana todisteena kristinuskon puolesta. Jos sama argumentti toimii yhtä hyvin kahden keskenään ristiriitaisen uskonnon puolesta, se ei vielä erottele niitä toisistaan.

"Elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni."

Se voi olla ihmiselle valtavan merkityksellinen kokemus, mutta todisteena tietyn uskonnon totuudesta se on hyvin vähän informatiivinen, koska vastaava kertomusrakenne esiintyy monissa toisistaan riippumattomissa uskonnollisissa ympäristöissä.

Kristitty voi kertoa olleensa eksyksissä, kärsineensä, löytäneensä Jeesuksen, saaneensa uuden tarkoituksen, rauhan ja rakkauden ja muuttaneensa koko elämänsä.

Muslimi voi kertoa olleensa eksyksissä, löytäneensä Allahin, alkaneensa rukoilla, saaneensa tarkoituksen, rauhan ja uuden moraalisen suunnan ja muuttaneensa koko elämänsä.

Lue lisää

Tässä ei tarvitse väittää, että kaikki kokemukset olisivat valhetta. Päinvastoin voidaan hyväksyä, että ihmisten elämä todella muuttuu uskonnollisen kääntymyksen seurauksena. Mutta siitä ei seuraa, että juuri sen uskonnon metafyysiset väitteet ovat tosia.

Tätä voisi kuvata näin:

Kokemus: "Elämäni muuttui."

Tulkinta: "Jumala muutti elämäni."

Tarkempi teologinen tulkinta: "Kristinuskon Jumala muutti elämäni."

Eksklusiivinen johtopäätös: "Siksi kristinusko on totta ja muut uskonnot ovat vääriä."

Ensimmäinen väite voi olla täysin ilmeinen tosiasia. Jokainen seuraava askel lisää tulkintaa ja vaatii uusia perusteluja.

Ja juuri tässä kohtaa "mutta minun kokemukseni oli niin voimakas" ei ratkaise ongelmaa. Kokemuksen voimakkuus kertoo kokemuksen voimakkuudesta, ei automaattisesti sen ulkoisesta aiheuttajasta. Jos kristitty kokee 100-prosenttisen varmuuden siitä, että Jeesus muutti hänen elämänsä, ja muslimi kokee 100-prosenttisen varmuuden siitä, että Allah muutti hänen elämänsä, heidän subjektiivinen varmuutensa ei voi yksin ratkaista heidän välillään olevaa metafyysistä kiistaa.

Tämä johtaa vielä kiinnostavampaan kysymykseen: jos "elämäni muuttui" on yhteinen kertomusrakenne eri uskonnoissa, mikä tarkalleen ottaen tekee kristityn kokemuksesta todisteen kristinuskon puolesta eikä vain todisteen siitä, että uskonnollinen sitoutuminen voi muuttaa ihmisen elämää?

Jälkimmäinen väite on paljon vaatimattomampi ja sitä voidaan tutkia ilman, että ensin päätetään, onko Jeesus, Allah tai jokin muu uskonnollinen tulkinta metafyysisesti oikeassa.



Koska keskenään ristiriitaisten uskontojen seuraajat raportoivat rakenteeltaan samankaltaisia parantumisia, kääntymisiä, hengellisiä kokemuksia ja elämänmuutoksia, näiden ilmiöiden pelkkä esiintyminen ei riitä osoittamaan, että juuri yhden uskonnon teologinen tulkinta on oikea. Kokemus voi olla aito, paraneminen voi olla todellinen ja elämä voi todella muuttua, mutta näistä tapahtumista tehty metafyysinen tulkinta tarvitsee erillisen perustelun.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Tässä ei tarvitse väittää, että kaikki kokemukset olisivat valhetta. Päinvastoin voidaan hyväksyä, että ihmisten elämä todella muuttuu uskonnollisen kääntymyksen seurauksena. Mutta siitä ei seuraa, että juuri sen uskonnon metafyysiset väitteet ovat tosia.

Tätä voisi kuvata näin:

Kokemus: "Elämäni muuttui."

Tulkinta: "Jumala muutti elämäni."

Tarkempi teologinen tulkinta: "Kristinuskon Jumala muutti elämäni."

Eksklusiivinen johtopäätös: "Siksi kristinusko on totta ja muut uskonnot ovat vääriä."

Ensimmäinen väite voi olla täysin ilmeinen tosiasia. Jokainen seuraava askel lisää tulkintaa ja vaatii uusia perusteluja.

Ja juuri tässä kohtaa "mutta minun kokemukseni oli niin voimakas" ei ratkaise ongelmaa. Kokemuksen voimakkuus kertoo kokemuksen voimakkuudesta, ei automaattisesti sen ulkoisesta aiheuttajasta. Jos kristitty kokee 100-prosenttisen varmuuden siitä, että Jeesus muutti hänen elämänsä, ja muslimi kokee 100-prosenttisen varmuuden siitä, että Allah muutti hänen elämänsä, heidän subjektiivinen varmuutensa ei voi yksin ratkaista heidän välillään olevaa metafyysistä kiistaa.

Tämä johtaa vielä kiinnostavampaan kysymykseen: jos "elämäni muuttui" on yhteinen kertomusrakenne eri uskonnoissa, mikä tarkalleen ottaen tekee kristityn kokemuksesta todisteen kristinuskon puolesta eikä vain todisteen siitä, että uskonnollinen sitoutuminen voi muuttaa ihmisen elämää?

Jälkimmäinen väite on paljon vaatimattomampi ja sitä voidaan tutkia ilman, että ensin päätetään, onko Jeesus, Allah tai jokin muu uskonnollinen tulkinta metafyysisesti oikeassa.



Koska keskenään ristiriitaisten uskontojen seuraajat raportoivat rakenteeltaan samankaltaisia parantumisia, kääntymisiä, hengellisiä kokemuksia ja elämänmuutoksia, näiden ilmiöiden pelkkä esiintyminen ei riitä osoittamaan, että juuri yhden uskonnon teologinen tulkinta on oikea. Kokemus voi olla aito, paraneminen voi olla todellinen ja elämä voi todella muuttua, mutta näistä tapahtumista tehty metafyysinen tulkinta tarvitsee erillisen perustelun.

Lue lisää

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.


Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.


Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Lue lisää

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
voimakasta rauhan tunnetta,
kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
syvää iloa tai rakkautta,
elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,
Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Anonyymi00015 kirjoitti:

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
voimakasta rauhan tunnetta,
kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
syvää iloa tai rakkautta,
elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,
Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

Anonyymi00016 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

Lue lisää

Kristuitty pakkokäännyttäjä. Miksi puhut vain siitä, kun joku kääntyy kristinuskoon, mutta et siitä, että suunta on myös päinvastainen – kristinuskosta siirrytään paljon muihin uskontoihin.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Kristuitty pakkokäännyttäjä. Miksi puhut vain siitä, kun joku kääntyy kristinuskoon, mutta et siitä, että suunta on myös päinvastainen – kristinuskosta siirrytään paljon muihin uskontoihin.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=7EPQgOwAkgc&pp=ygUJbmRlIGFsbGFo
Islam - Tapasin Allahin(Jumalan) kuolemanläheisessä kokemuksessani (NDE) Tapaamiseni Allahin kanssa | Video Essee |


https://www.youtube.com/watch?v=TZUupVwc-Uk
Nainen kuolee näkee profeetta Muhammedin sanoman jumalallisen ilmestyksen kuolemanläheisessä kokemuksessaan


Tämä mies jätti kristinuskon kokonaan NDE kokemuksen jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=Sfzj-xsHzkw&t=30s
Tämä mies kuolee, paljastaa, että JUMALA ja USKONTO EIVÄT ole sitä, mitä uskot (NDE)


https://medium.com/excommunications/twelve-reasons-why-millions-are-leaving-christianity-c5e9ab9b8937

Kaksitoista syytä, miksi miljoonat jättävät kristinuskon

I’m Glad I Left the Christian Church. But My Parents Still Don’t Know

https://www.refinery29.com/en-us/2022/09/11104166/leaving-christian-church-religion

Anonyymi00018 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=7EPQgOwAkgc&pp=ygUJbmRlIGFsbGFo
Islam - Tapasin Allahin(Jumalan) kuolemanläheisessä kokemuksessani (NDE) Tapaamiseni Allahin kanssa | Video Essee |


https://www.youtube.com/watch?v=TZUupVwc-Uk
Nainen kuolee näkee profeetta Muhammedin sanoman jumalallisen ilmestyksen kuolemanläheisessä kokemuksessaan


Tämä mies jätti kristinuskon kokonaan NDE kokemuksen jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=Sfzj-xsHzkw&t=30s
Tämä mies kuolee, paljastaa, että JUMALA ja USKONTO EIVÄT ole sitä, mitä uskot (NDE)


https://medium.com/excommunications/twelve-reasons-why-millions-are-leaving-christianity-c5e9ab9b8937

Kaksitoista syytä, miksi miljoonat jättävät kristinuskon

I’m Glad I Left the Christian Church. But My Parents Still Don’t Know

https://www.refinery29.com/en-us/2022/09/11104166/leaving-christian-church-religion

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Kuolemanrajakokemuksista (NDE, near-death experiences) kirjoitettaessa herää tärkeä kysymys siitä, miksi kokemuksia tulkitaan toisinaan hyvin yksisuuntaisesti. Jos kokemuksen jälkeen ihminen kääntyy kristinuskon puoleen, tätä voidaan pitää merkittävänä hengellisenä seurauksena ja jopa todisteena kristillisestä maailmankuvasta.

Mutta mitä tapahtuu silloin, kun vastaava kokemus johtaa ihmisen islamiin tai johonkin muuhun uskonnolliseen näkemykseen? Miksi näitä tapauksia käsitellään usein vähemmän tai ne jäävät kokonaan mainitsematta?

Tässä on syytä erottaa toisistaan itse kuolemanrajakokemus ja sen myöhempi uskonnollinen tulkinta. Kokemus voi olla henkilölle erittäin todellinen ja merkityksellinen, mutta sen tulkitseminen tietyn uskonnon vahvistukseksi on erillinen kysymys. Jos tutkimuksessa tai kirjallisuudessa nostetaan esiin lähinnä kristinuskoon johtaneita tapauksia, syntyy helposti vaikutelma, että NDE-kokemukset johtaisivat luonnostaan juuri kristinuskoon. Se voi kuitenkin olla valikoivan aineiston tai valikoivan esittämisen seurausta.

Siksi olisi tärkeää tarkastella myös niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on muuttanut heidän käsitystään islaminuskosta. Jos joku kertoo kokemuksensa jälkeen löytäneensä islamin, alkaneensa uskoa Koraaniin tai kokeneensa islamin opetukset aiempaa vakuuttavammiksi, tämä on aivan yhtä olennainen osa ilmiön kokonaiskuvaa kuin kristinuskoon kääntyminen. Muuten tutkimuksesta tai keskustelusta puuttuu keskeinen vertailukohta.

Samalla on huomattava, ettei yhden ihmisen uskonnollinen kääntyminen itsessään todista minkään tietyn uskonnon olevan objektiivisesti totta. Ihmiset tulkitsevat poikkeuksellisia kokemuksia oman kulttuurinsa, kasvatuksensa, aikaisempien uskomustensa ja käsitteistönsä kautta. Tästä syystä samaan tapaan kuvattu kokemus voi saada eri ihmisillä erilaisen uskonnollisen merkityksen.

Juuri tästä syystä aihetta pitäisi käsitellä avoimesti ja tasapuolisesti. Jos NDE-kokemuksia käytetään perusteluna kristinuskolle, pitäisi samalla kysyä: kuinka moni kokija on päätynyt islamiin, kuinka moni buddhalaisuuteen, kuinka moni johonkin muuhun uskonnolliseen tai ei-uskonnolliseen maailmankuvaan – ja kuinka moni ei ole kokenut tapahtumaa uskonnollisesti lainkaan?

Ilman tällaista vertailua vaarana on vahvistusharha: huomataan erityisesti ne tapaukset, jotka tukevat omaa ennakkokäsitystä, ja sivuutetaan ne, jotka haastavat sen. Todella analyyttinen tarkastelu ei siis kysy ainoastaan, löytyykö NDE-kokemuksia, joiden seurauksena ihminen kääntyy kristinuskoon. Sen pitäisi kysyä myös, millaisia uskonnollisia seurauksia kokemuksilla kaiken kaikkiaan on ja miksi ne vaihtelevat ihmisestä toiseen.

Jos keskustelun tavoitteena on ymmärtää kuolemanrajakokemuksia eikä vain käyttää niitä tietyn uskonnon puolesta argumenttina, myös islamiin johtaneet kokemukset on otettava vakavasti mukaan.

Anonyymi00019 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Kuolemanrajakokemuksista (NDE, near-death experiences) kirjoitettaessa herää tärkeä kysymys siitä, miksi kokemuksia tulkitaan toisinaan hyvin yksisuuntaisesti. Jos kokemuksen jälkeen ihminen kääntyy kristinuskon puoleen, tätä voidaan pitää merkittävänä hengellisenä seurauksena ja jopa todisteena kristillisestä maailmankuvasta.

Mutta mitä tapahtuu silloin, kun vastaava kokemus johtaa ihmisen islamiin tai johonkin muuhun uskonnolliseen näkemykseen? Miksi näitä tapauksia käsitellään usein vähemmän tai ne jäävät kokonaan mainitsematta?

Tässä on syytä erottaa toisistaan itse kuolemanrajakokemus ja sen myöhempi uskonnollinen tulkinta. Kokemus voi olla henkilölle erittäin todellinen ja merkityksellinen, mutta sen tulkitseminen tietyn uskonnon vahvistukseksi on erillinen kysymys. Jos tutkimuksessa tai kirjallisuudessa nostetaan esiin lähinnä kristinuskoon johtaneita tapauksia, syntyy helposti vaikutelma, että NDE-kokemukset johtaisivat luonnostaan juuri kristinuskoon. Se voi kuitenkin olla valikoivan aineiston tai valikoivan esittämisen seurausta.

Siksi olisi tärkeää tarkastella myös niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on muuttanut heidän käsitystään islaminuskosta. Jos joku kertoo kokemuksensa jälkeen löytäneensä islamin, alkaneensa uskoa Koraaniin tai kokeneensa islamin opetukset aiempaa vakuuttavammiksi, tämä on aivan yhtä olennainen osa ilmiön kokonaiskuvaa kuin kristinuskoon kääntyminen. Muuten tutkimuksesta tai keskustelusta puuttuu keskeinen vertailukohta.

Samalla on huomattava, ettei yhden ihmisen uskonnollinen kääntyminen itsessään todista minkään tietyn uskonnon olevan objektiivisesti totta. Ihmiset tulkitsevat poikkeuksellisia kokemuksia oman kulttuurinsa, kasvatuksensa, aikaisempien uskomustensa ja käsitteistönsä kautta. Tästä syystä samaan tapaan kuvattu kokemus voi saada eri ihmisillä erilaisen uskonnollisen merkityksen.

Juuri tästä syystä aihetta pitäisi käsitellä avoimesti ja tasapuolisesti. Jos NDE-kokemuksia käytetään perusteluna kristinuskolle, pitäisi samalla kysyä: kuinka moni kokija on päätynyt islamiin, kuinka moni buddhalaisuuteen, kuinka moni johonkin muuhun uskonnolliseen tai ei-uskonnolliseen maailmankuvaan – ja kuinka moni ei ole kokenut tapahtumaa uskonnollisesti lainkaan?

Ilman tällaista vertailua vaarana on vahvistusharha: huomataan erityisesti ne tapaukset, jotka tukevat omaa ennakkokäsitystä, ja sivuutetaan ne, jotka haastavat sen. Todella analyyttinen tarkastelu ei siis kysy ainoastaan, löytyykö NDE-kokemuksia, joiden seurauksena ihminen kääntyy kristinuskoon. Sen pitäisi kysyä myös, millaisia uskonnollisia seurauksia kokemuksilla kaiken kaikkiaan on ja miksi ne vaihtelevat ihmisestä toiseen.

Jos keskustelun tavoitteena on ymmärtää kuolemanrajakokemuksia eikä vain käyttää niitä tietyn uskonnon puolesta argumenttina, myös islamiin johtaneet kokemukset on otettava vakavasti mukaan.

Lue lisää

miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Siksi olisi erityisen tärkeää tarkastella niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on johtanut islamin löytämiseen tai vahvistanut heidän uskoaan islamiin. Tässä kohtaa kysymys ei ole vain siitä, löytyykö yksittäisiä kertomuksia muslimien kuolemanrajakokemuksista. Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

Anonyymi00020 kirjoitti:

miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Siksi olisi erityisen tärkeää tarkastella niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on johtanut islamin löytämiseen tai vahvistanut heidän uskoaan islamiin. Tässä kohtaa kysymys ei ole vain siitä, löytyykö yksittäisiä kertomuksia muslimien kuolemanrajakokemuksista. Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

Lue lisää

Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?



Jos kristinuskoon kääntynyt ihminen kertoo, että kuolemanrajakokemus sai hänet uskomaan Jumalaan, kuolemanjälkeiseen elämään tai Jeesukseen, kertomusta voidaan helposti käyttää argumenttina kristinuskon puolesta. Tällöin on kuitenkin esitettävä symmetrinen kysymys: mitä pitäisi päätellä tapauksesta, jossa muslimi kertoo vastaavan kokemuksen vahvistaneen hänen uskoaan Allahiin, tuonpuoleiseen ja islamilaiseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä? Entä jos ihminen, joka ei aikaisemmin ollut uskonnollinen, alkaa kokemuksensa jälkeen etsiä islamia ja päätyy lopulta muslimiksi?



Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Anonyymi00022 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?



Jos kristinuskoon kääntynyt ihminen kertoo, että kuolemanrajakokemus sai hänet uskomaan Jumalaan, kuolemanjälkeiseen elämään tai Jeesukseen, kertomusta voidaan helposti käyttää argumenttina kristinuskon puolesta. Tällöin on kuitenkin esitettävä symmetrinen kysymys: mitä pitäisi päätellä tapauksesta, jossa muslimi kertoo vastaavan kokemuksen vahvistaneen hänen uskoaan Allahiin, tuonpuoleiseen ja islamilaiseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä? Entä jos ihminen, joka ei aikaisemmin ollut uskonnollinen, alkaa kokemuksensa jälkeen etsiä islamia ja päätyy lopulta muslimiksi?



Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Lue lisää

Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Lue lisää

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.


Siksi kysymys pitäisi muotoilla uudelleen. Ei pitäisi kysyä vain: ”Johtaako kuolemanrajakokemus ihmisen kristinuskoon?” Vaan: ”Miten kuolemanrajakokemus muuttaa ihmisen uskonnollista maailmankuvaa, ja miksi muutos saa eri ihmisillä erilaisia uskonnollisia muotoja?”
Tällainen kysymyksenasettelu avaa myös paljon kiinnostavamman vertailun. Kristitty saattaa tulkita valon Jeesuksen läsnäoloksi. Muslimi saattaa ymmärtää kokemuksen Allahin läheisyyden, tuonpuoleisuuden tai islamilaisen kuolemanjälkeisen todellisuuden kautta.

Tämän vuoksi islamiin johtaneet NDE-kokemukset ovat tärkeä vertailukohta myös silloin, kun tutkimuksen tavoitteena on arvioida kristillisiä tulkintoja.

Jos NDE olisi itsessään yksiselitteinen viesti nimenomaan kristillisestä Jumalasta, pitäisi pystyä selittämään, miksi ihmiset eri uskonnollisissa ympäristöissä kokevat ja tulkitsevat vastaavia ilmiöitä eri tavoin.

Anonyymi00025 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.


Siksi kysymys pitäisi muotoilla uudelleen. Ei pitäisi kysyä vain: ”Johtaako kuolemanrajakokemus ihmisen kristinuskoon?” Vaan: ”Miten kuolemanrajakokemus muuttaa ihmisen uskonnollista maailmankuvaa, ja miksi muutos saa eri ihmisillä erilaisia uskonnollisia muotoja?”
Tällainen kysymyksenasettelu avaa myös paljon kiinnostavamman vertailun. Kristitty saattaa tulkita valon Jeesuksen läsnäoloksi. Muslimi saattaa ymmärtää kokemuksen Allahin läheisyyden, tuonpuoleisuuden tai islamilaisen kuolemanjälkeisen todellisuuden kautta.

Tämän vuoksi islamiin johtaneet NDE-kokemukset ovat tärkeä vertailukohta myös silloin, kun tutkimuksen tavoitteena on arvioida kristillisiä tulkintoja.

Jos NDE olisi itsessään yksiselitteinen viesti nimenomaan kristillisestä Jumalasta, pitäisi pystyä selittämään, miksi ihmiset eri uskonnollisissa ympäristöissä kokevat ja tulkitsevat vastaavia ilmiöitä eri tavoin.

Lue lisää

Päivän sana
Perjantai 14.8.2026

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.

Ps. 81:11




Koraanissa on kohtia, jotka ovat samalla tavalla valtavia ja suoria kuin Ps. 81:11 — Jumala Luojana, elämän ja kuoleman Herrana, johdattajana ja kaiken ylläpitäjänä — niin erityisen voimakkaita ovat nämä:
1. Koraani 40:68 — ehkä kaikkein suorin vastaavuus
”Hän antaa elämän ja aiheuttaa kuoleman. Ja kun Hän päättää jonkin asian, Hän vain sanoo sille: ’Ole!’ ja se on.”

Tämä on erittäin mahtipontinen ajatus: elämä ja kuolema ovat Jumalan vallassa, ja hänen käskynsä riittää siihen, että jokin tulee olevaksi.
2. Koraani 20:50 — Jumala, joka antaa jokaiselle muodon ja johdattaa
Moosekselta kysytään: Kuka on teidän Herranne?
Hän vastaa:
”Meidän Herramme on Hän, joka antoi kaikelle sen muodon ja sitten johdatti sen.”

Anonyymi00026 kirjoitti:

Päivän sana
Perjantai 14.8.2026

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.

Ps. 81:11




Koraanissa on kohtia, jotka ovat samalla tavalla valtavia ja suoria kuin Ps. 81:11 — Jumala Luojana, elämän ja kuoleman Herrana, johdattajana ja kaiken ylläpitäjänä — niin erityisen voimakkaita ovat nämä:
1. Koraani 40:68 — ehkä kaikkein suorin vastaavuus
”Hän antaa elämän ja aiheuttaa kuoleman. Ja kun Hän päättää jonkin asian, Hän vain sanoo sille: ’Ole!’ ja se on.”

Tämä on erittäin mahtipontinen ajatus: elämä ja kuolema ovat Jumalan vallassa, ja hänen käskynsä riittää siihen, että jokin tulee olevaksi.
2. Koraani 20:50 — Jumala, joka antaa jokaiselle muodon ja johdattaa
Moosekselta kysytään: Kuka on teidän Herranne?
Hän vastaa:
”Meidän Herramme on Hän, joka antoi kaikelle sen muodon ja sitten johdatti sen.”

Lue lisää

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.

Ps. 81:11




Koraanissa on kohtia, jotka ovat samalla tavalla valtavia ja suoria kuin Ps. 81:11 — Jumala Luojana, elämän ja kuoleman Herrana, johdattajana ja kaiken ylläpitäjänä — niin erityisen voimakkaita ovat nämä:

Koraani 20:53–55 — maa, syntymä, kuolema ja uusi esiin tuleminen
Tässä on ehkä kaikkein kiinnostavin kokonaisuus:
Jumala tekee maan ihmiselle asuinsijaksi, lähettää taivaasta vettä ja kasvattaa sillä kasvit. Sitten sanotaan: ”Siitä Me loimme teidät, siihen Me palautamme teidät ja siitä Me tuomme teidät jälleen kerran.”

Anonyymi00027 kirjoitti:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.

Ps. 81:11




Koraanissa on kohtia, jotka ovat samalla tavalla valtavia ja suoria kuin Ps. 81:11 — Jumala Luojana, elämän ja kuoleman Herrana, johdattajana ja kaiken ylläpitäjänä — niin erityisen voimakkaita ovat nämä:

Koraani 20:53–55 — maa, syntymä, kuolema ja uusi esiin tuleminen
Tässä on ehkä kaikkein kiinnostavin kokonaisuus:
Jumala tekee maan ihmiselle asuinsijaksi, lähettää taivaasta vettä ja kasvattaa sillä kasvit. Sitten sanotaan: ”Siitä Me loimme teidät, siihen Me palautamme teidät ja siitä Me tuomme teidät jälleen kerran.”

Lue lisää

Joten Koraanissa on aivan samankaltaia kohtia.

Päivän sana

Koraani 2:255 (Āyat al-Kursī) – Jumala on elävä ja ikuinen; taivaan ja maan hallitsija. Mikään ei ole hänen tietämättään. Tämä on yksi Koraanin tunnetuimmista Jumalan majesteettia kuvaavista kohdista.
Koraani 3:26–27 – Jumala antaa vallan kenelle tahtoo ja ottaa sen pois; Hän antaa kunnian ja nöyryytyksen, tuo yön päivään ja päivän yöhön sekä tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä.
Koraani 6:95–96 – Jumala halkaisee siemenen ja jyvän, tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä; Hän halkaisee aamun ja tekee yöstä levon.
Koraani 16:40 – Kun Jumala tahtoo jonkin asian tapahtuvan, hänen käskynsä on: ”Ole!” – ja se on. Tämä on erittäin voimakas kuva Jumalan luovasta vallasta.
Koraani 21:30 – Taivaat ja maa olivat yhteen liittyneet, ja Jumala erotti ne; kaikesta elävästä Hän teki veden.
Koraani 23:12–16 – Ihmisen luominen kuvataan vaihe vaiheelta, ja sen jälkeen todetaan, että ihminen kuolee ja hänet herätetään jälleen.
Koraani 30:19 – Jumala tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä, herättää maan kuolemansa jälkeen. Tämä on aivan erityisen lähellä sinun ajatustasi elämästä ja kuolemasta.
Koraani 35:9 – Jumala lähettää tuulet, jotka liikuttavat pilviä, ja niiden kautta kuollut maa saa jälleen elämän. Tämä toimii vertauskuvana Jumalan kyvystä herättää kuollut.
Koraani 36:33 – Kuollut maa on merkki heille: Jumala antaa sille elämän ja kasvattaa siitä viljaa.
Koraani 50:43 – Erittäin lyhyt ja voimakas: ”Totisesti Me annamme elämän ja aiheutamme kuoleman, ja Meihin on paluu.”
Koraani 57:2 – ”Hänelle kuuluu taivasten ja maan valtakunta. Hän antaa elämän ja aiheuttaa kuoleman.”
Koraani 67:1–2 – Jumalan kädessä on valtakunta; Hänellä on valta kaikkeen. Hän loi kuoleman ja elämän koetellakseen ihmisiä.
Koraani 87:1–3 – Ylistä korkeimman Herrasi nimeä, joka loi ja muovasi, määräsi ja johdatti.


Tämä on erityisen lähellä tuota ajatusta: ”Hän antoi kaikelle sen muodon ja sitten johdatti sen.”

Anonyymi00028 kirjoitti:

Joten Koraanissa on aivan samankaltaia kohtia.

Päivän sana

Koraani 2:255 (Āyat al-Kursī) – Jumala on elävä ja ikuinen; taivaan ja maan hallitsija. Mikään ei ole hänen tietämättään. Tämä on yksi Koraanin tunnetuimmista Jumalan majesteettia kuvaavista kohdista.
Koraani 3:26–27 – Jumala antaa vallan kenelle tahtoo ja ottaa sen pois; Hän antaa kunnian ja nöyryytyksen, tuo yön päivään ja päivän yöhön sekä tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä.
Koraani 6:95–96 – Jumala halkaisee siemenen ja jyvän, tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä; Hän halkaisee aamun ja tekee yöstä levon.
Koraani 16:40 – Kun Jumala tahtoo jonkin asian tapahtuvan, hänen käskynsä on: ”Ole!” – ja se on. Tämä on erittäin voimakas kuva Jumalan luovasta vallasta.
Koraani 21:30 – Taivaat ja maa olivat yhteen liittyneet, ja Jumala erotti ne; kaikesta elävästä Hän teki veden.
Koraani 23:12–16 – Ihmisen luominen kuvataan vaihe vaiheelta, ja sen jälkeen todetaan, että ihminen kuolee ja hänet herätetään jälleen.
Koraani 30:19 – Jumala tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä, herättää maan kuolemansa jälkeen. Tämä on aivan erityisen lähellä sinun ajatustasi elämästä ja kuolemasta.
Koraani 35:9 – Jumala lähettää tuulet, jotka liikuttavat pilviä, ja niiden kautta kuollut maa saa jälleen elämän. Tämä toimii vertauskuvana Jumalan kyvystä herättää kuollut.
Koraani 36:33 – Kuollut maa on merkki heille: Jumala antaa sille elämän ja kasvattaa siitä viljaa.
Koraani 50:43 – Erittäin lyhyt ja voimakas: ”Totisesti Me annamme elämän ja aiheutamme kuoleman, ja Meihin on paluu.”
Koraani 57:2 – ”Hänelle kuuluu taivasten ja maan valtakunta. Hän antaa elämän ja aiheuttaa kuoleman.”
Koraani 67:1–2 – Jumalan kädessä on valtakunta; Hänellä on valta kaikkeen. Hän loi kuoleman ja elämän koetellakseen ihmisiä.
Koraani 87:1–3 – Ylistä korkeimman Herrasi nimeä, joka loi ja muovasi, määräsi ja johdatti.


Tämä on erityisen lähellä tuota ajatusta: ”Hän antoi kaikelle sen muodon ja sitten johdatti sen.”

Lue lisää

"Armon ovi sulkeutuu.

pitää tehdä parannus.
Musliminainen kuoli Teheranissa"

Ihminen ei tiedä tulevaisuutta
Koraani 31:34 sanoo, että kukaan ei tiedä, mitä hän huomenna tulee ansaitsemaan, eikä kukaan tiedä, missä hän kuolee.
Tämä on erittäin merkittävä vastakohta tekstille, jossa henkilö väittää nähneensä täsmällisiä tulevia tapahtumia Iranissa vuonna 2026.
Kukaan ei tiedä, milloin kuolee
Koraani 3:145:
”Yksikään sielu ei voi kuolla muutoin kuin Jumalan luvalla, määrättyyn aikaan.”
Tämä sopii hyvin kysymykseesi kuoleman Herrasta: elämä ja kuolema eivät Koraanin mukaan ole ihmisen hallinnassa.
Armon ovi ei ole ihmiselle suljettu niin kauan kuin hän kääntyy Jumalan puoleen
Tämä on ehkä tärkein kohta:
Koraani 39:53:
”Älkää vaipuko epätoivoon Jumalan armosta. Jumala antaa kaikki synnit anteeksi.”
Se jatkaa kutsulla:
”Kääntykää Herranne puoleen ja alistukaa Hänelle ennen kuin rangaistus saavuttaa teidät.”
Tämä on hyvin voimakas vastine otsikolle ”Armon ovi sulkeutuu”. Koraanin viesti on ennen kaikkea: älä epätoivoile, vaan käänny Jumalan puoleen.
Mutta kuoleman jälkeen katumukselle asetetaan raja
Tässä tulee erittäin mielenkiintoinen vastapaino.
Koraani 4:18 sanoo, että katumus ei koske niitä, jotka jatkavat väärintekemistä siihen asti, että kuolema tulee ja ihminen sanoo vasta silloin: ”Nyt minä kadun.”
Eli Koraanissa on todellakin ajatus, että katumuksen aika ei jatku rajattomasti.
Samantapainen ajatus esiintyy Koraanissa 63:10–11: kuoleman lähestyessä ihminen pyytää Jumalaa antamaan hänelle vielä aikaa, jotta hän voisi tehdä hyvää, mutta kun määrätty aika tulee, sitä ei enää siirretä.
Kukaan ei voi määrätä, milloin ”armon aika” loppuu
Koraani 6:158 on tässä erityisen kiinnostava. Siinä kysytään, odottavatko ihmiset, että enkelit tulevat, että Herra tulee tai että jotkin Herran merkit tulevat. Kun tietyt merkit tulevat, usko ei silloin enää hyödytä sitä, joka ei ollut uskonut aikaisemmin.
Tässä on siis Koraanissa todella vahva ajatus:
nyt on uskon ja kääntymisen aika — ei sen jälkeen, kun lopullinen hetki on tullut.
Tulevaisuudesta ei pidä puhua ikään kuin ihminen varmasti tietäisi sen
Koraani 18:23–24 opettaa, ettei tulevasta asiasta pitäisi sanoa ”teen sen huomenna” ilman, että ihminen tunnustaa Jumalan tahdon: ”jos Jumala tahtoo”.
Tämä tekee tuollaisesta viiden tarkasti nimetyn Irania koskevan tulevaisuusennustuksen tekstistä erityisen kiinnostavan Koraanin näkökulmasta.

Ja kaikkein voimakkain kohta:
Jos verrataan tuota kertomusta siihen, mitä olet aiemmin kysynyt elämän, kuoleman ja Jumalan herruudesta, Koraanista löytyy erittäin tiivis kohta:
Koraani 50:43:
”Totisesti Me annamme elämän ja aiheutamme kuoleman, ja Meihin on paluu.”
Siinä ei tarvita näkyä, ennustusta eikä NDE-kertomusta.
Jumala antaa elämän.
Jumala aiheuttaa kuoleman.
Ja ihminen palaa Hänen luokseen.

Anonyymi00029 kirjoitti:

"Armon ovi sulkeutuu.

pitää tehdä parannus.
Musliminainen kuoli Teheranissa"

Ihminen ei tiedä tulevaisuutta
Koraani 31:34 sanoo, että kukaan ei tiedä, mitä hän huomenna tulee ansaitsemaan, eikä kukaan tiedä, missä hän kuolee.
Tämä on erittäin merkittävä vastakohta tekstille, jossa henkilö väittää nähneensä täsmällisiä tulevia tapahtumia Iranissa vuonna 2026.
Kukaan ei tiedä, milloin kuolee
Koraani 3:145:
”Yksikään sielu ei voi kuolla muutoin kuin Jumalan luvalla, määrättyyn aikaan.”
Tämä sopii hyvin kysymykseesi kuoleman Herrasta: elämä ja kuolema eivät Koraanin mukaan ole ihmisen hallinnassa.
Armon ovi ei ole ihmiselle suljettu niin kauan kuin hän kääntyy Jumalan puoleen
Tämä on ehkä tärkein kohta:
Koraani 39:53:
”Älkää vaipuko epätoivoon Jumalan armosta. Jumala antaa kaikki synnit anteeksi.”
Se jatkaa kutsulla:
”Kääntykää Herranne puoleen ja alistukaa Hänelle ennen kuin rangaistus saavuttaa teidät.”
Tämä on hyvin voimakas vastine otsikolle ”Armon ovi sulkeutuu”. Koraanin viesti on ennen kaikkea: älä epätoivoile, vaan käänny Jumalan puoleen.
Mutta kuoleman jälkeen katumukselle asetetaan raja
Tässä tulee erittäin mielenkiintoinen vastapaino.
Koraani 4:18 sanoo, että katumus ei koske niitä, jotka jatkavat väärintekemistä siihen asti, että kuolema tulee ja ihminen sanoo vasta silloin: ”Nyt minä kadun.”
Eli Koraanissa on todellakin ajatus, että katumuksen aika ei jatku rajattomasti.
Samantapainen ajatus esiintyy Koraanissa 63:10–11: kuoleman lähestyessä ihminen pyytää Jumalaa antamaan hänelle vielä aikaa, jotta hän voisi tehdä hyvää, mutta kun määrätty aika tulee, sitä ei enää siirretä.
Kukaan ei voi määrätä, milloin ”armon aika” loppuu
Koraani 6:158 on tässä erityisen kiinnostava. Siinä kysytään, odottavatko ihmiset, että enkelit tulevat, että Herra tulee tai että jotkin Herran merkit tulevat. Kun tietyt merkit tulevat, usko ei silloin enää hyödytä sitä, joka ei ollut uskonut aikaisemmin.
Tässä on siis Koraanissa todella vahva ajatus:
nyt on uskon ja kääntymisen aika — ei sen jälkeen, kun lopullinen hetki on tullut.
Tulevaisuudesta ei pidä puhua ikään kuin ihminen varmasti tietäisi sen
Koraani 18:23–24 opettaa, ettei tulevasta asiasta pitäisi sanoa ”teen sen huomenna” ilman, että ihminen tunnustaa Jumalan tahdon: ”jos Jumala tahtoo”.
Tämä tekee tuollaisesta viiden tarkasti nimetyn Irania koskevan tulevaisuusennustuksen tekstistä erityisen kiinnostavan Koraanin näkökulmasta.

Ja kaikkein voimakkain kohta:
Jos verrataan tuota kertomusta siihen, mitä olet aiemmin kysynyt elämän, kuoleman ja Jumalan herruudesta, Koraanista löytyy erittäin tiivis kohta:
Koraani 50:43:
”Totisesti Me annamme elämän ja aiheutamme kuoleman, ja Meihin on paluu.”
Siinä ei tarvita näkyä, ennustusta eikä NDE-kertomusta.
Jumala antaa elämän.
Jumala aiheuttaa kuoleman.
Ja ihminen palaa Hänen luokseen.

Lue lisää

"Armon ovi sulkeutuu.

pitää tehdä parannus.
Musliminainen kuoli Teheranissa"

Koraani 39:53:
”Älkää vaipuko epätoivoon Jumalan armosta. Jumala antaa kaikki synnit anteeksi.”
Se jatkaa kutsulla:
”Kääntykää Herranne puoleen ja alistukaa Hänelle ennen kuin rangaistus saavuttaa teidät.”
Tämä on hyvin voimakas vastine otsikolle ”Armon ovi sulkeutuu”. Koraanin viesti on ennen kaikkea: älä epätoivoile, vaan käänny Jumalan puoleen.
Mutta kuoleman jälkeen katumukselle asetetaan raja
Tässä tulee erittäin mielenkiintoinen vastapaino.
Koraani 4:18 sanoo, että katumus ei koske niitä, jotka jatkavat väärintekemistä siihen asti, että kuolema tulee ja ihminen sanoo vasta silloin: ”Nyt minä kadun.”
Eli Koraanissa on todellakin ajatus, että katumuksen aika ei jatku rajattomasti.
Samantapainen ajatus esiintyy Koraanissa 63:10–11

Anonyymi00030 kirjoitti:

"Armon ovi sulkeutuu.

pitää tehdä parannus.
Musliminainen kuoli Teheranissa"

Koraani 39:53:
”Älkää vaipuko epätoivoon Jumalan armosta. Jumala antaa kaikki synnit anteeksi.”
Se jatkaa kutsulla:
”Kääntykää Herranne puoleen ja alistukaa Hänelle ennen kuin rangaistus saavuttaa teidät.”
Tämä on hyvin voimakas vastine otsikolle ”Armon ovi sulkeutuu”. Koraanin viesti on ennen kaikkea: älä epätoivoile, vaan käänny Jumalan puoleen.
Mutta kuoleman jälkeen katumukselle asetetaan raja
Tässä tulee erittäin mielenkiintoinen vastapaino.
Koraani 4:18 sanoo, että katumus ei koske niitä, jotka jatkavat väärintekemistä siihen asti, että kuolema tulee ja ihminen sanoo vasta silloin: ”Nyt minä kadun.”
Eli Koraanissa on todellakin ajatus, että katumuksen aika ei jatku rajattomasti.
Samantapainen ajatus esiintyy Koraanissa 63:10–11

Lue lisää

Koraanissa ja Raamatussa on molemmissa hyvin voimakas ajatus siitä, että Jumalan armo on tarjolla nyt, mutta ihmisen elämässä tulee hetki, jolloin aikaa ei enää ole.
Koraani 39:53 sanoo, ettei ihmisen pidä vaipua epätoivoon Jumalan armosta, sillä Jumala antaa syntejä anteeksi. Heti seuraavassa jakeessa 39:54 kehotetaan ihmistä kääntymään Herransa puoleen ennen kuin rangaistus tulee.
Siis ajatus on:
Nyt on armon aika. Nyt on kääntymisen aika. Älä odota kuolemaan asti.
Koraani sanoo myös 63:10–11, että kun kuolema lähestyy, ihminen pyytää vielä aikaa palatakseen ja tehdäkseen hyvää. Mutta kun Jumalan määräämä aika tulee, sitä ei enää siirretä.
Tämä on hyvin lähellä Raamatun ajatusta.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Koraanissa ja Raamatussa on molemmissa hyvin voimakas ajatus siitä, että Jumalan armo on tarjolla nyt, mutta ihmisen elämässä tulee hetki, jolloin aikaa ei enää ole.
Koraani 39:53 sanoo, ettei ihmisen pidä vaipua epätoivoon Jumalan armosta, sillä Jumala antaa syntejä anteeksi. Heti seuraavassa jakeessa 39:54 kehotetaan ihmistä kääntymään Herransa puoleen ennen kuin rangaistus tulee.
Siis ajatus on:
Nyt on armon aika. Nyt on kääntymisen aika. Älä odota kuolemaan asti.
Koraani sanoo myös 63:10–11, että kun kuolema lähestyy, ihminen pyytää vielä aikaa palatakseen ja tehdäkseen hyvää. Mutta kun Jumalan määräämä aika tulee, sitä ei enää siirretä.
Tämä on hyvin lähellä Raamatun ajatusta.

Lue lisää

"Armon ovi sulkeutuu.

pitää tehdä parannus.
Musliminainen kuoli Teheranissa"

Koraanissa ja Raamatussa ihan samaa sisältöä ja mahtipointisuutta:

Mahtipontisuuden ja ehdottoman Jumalan vallan julistamisen tasolla niissä on huomattava yhtäläisyys.

Anonyymi00032 kirjoitti:

"Armon ovi sulkeutuu.

pitää tehdä parannus.
Musliminainen kuoli Teheranissa"

Koraanissa ja Raamatussa ihan samaa sisältöä ja mahtipointisuutta:

Mahtipontisuuden ja ehdottoman Jumalan vallan julistamisen tasolla niissä on huomattava yhtäläisyys.

Lue lisää

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>
Onko se mahtipointisuus kopioitu Koraanista?

Anonyymi00033 kirjoitti:

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>
Onko se mahtipointisuus kopioitu Koraanista?

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Molemmissa teksteissä on paljon jumalallisen auktoriteetin, totuuden ja ehdottomuuden retoriikkaa – tyyliin tämä on Jumalan sana, kuuntele ja ota vakavasti.
Eli mahtipontisuus: kyllä, molemmissa löytyy.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Molemmissa teksteissä on paljon jumalallisen auktoriteetin, totuuden ja ehdottomuuden retoriikkaa – tyyliin tämä on Jumalan sana, kuuntele ja ota vakavasti.
Eli mahtipontisuus: kyllä, molemmissa löytyy.

Lue lisää

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, siinä on oikeasti kiinnostava vertailukohta.

1Molemmat eivät vain esitä väitteitä — ne vaativat asemaa

Molemmissa on ajatus suunnilleen:

Tämä ei ole vain yhden ihmisen mielipide. Tämän takana on Jumala.

Se tekee tekstistä retorisesti hyvin voimakkaan. Lukijalle ei tarjota pelkästään ajatusta, jonka voisi ottaa tai jättää, vaan asetetaan totuuden ja ihmisen välinen suhde.

Koraani tekee tätä usein hyvin suoraan: Jumala puhuu, ihminen kuuntelee. Raamatussa sama auktoriteetti rakentuu eri kirjojen ja lajien kautta — profeettojen puheissa, laeissa, viisauskirjallisuudessa, evankeliumeissa, kirjeissä jne.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, siinä on oikeasti kiinnostava vertailukohta.

1Molemmat eivät vain esitä väitteitä — ne vaativat asemaa

Molemmissa on ajatus suunnilleen:

Tämä ei ole vain yhden ihmisen mielipide. Tämän takana on Jumala.

Se tekee tekstistä retorisesti hyvin voimakkaan. Lukijalle ei tarjota pelkästään ajatusta, jonka voisi ottaa tai jättää, vaan asetetaan totuuden ja ihmisen välinen suhde.

Koraani tekee tätä usein hyvin suoraan: Jumala puhuu, ihminen kuuntelee. Raamatussa sama auktoriteetti rakentuu eri kirjojen ja lajien kautta — profeettojen puheissa, laeissa, viisauskirjallisuudessa, evankeliumeissa, kirjeissä jne.

Lue lisää

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.

Lue lisää

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Lue lisää

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.

Lue lisää

Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Ei siksi, että Koraani tai Raamattu olisivat vailla sisältöä, historiallista merkitystä tai filosofista painoa, vaan siksi, että totuus ei muutu todeksi sillä, että se lausuu itsestään tarpeeksi vakuuttavasti olevansa totuus. Jos kaksi ilmoitusta esittää toisistaan poikkeavia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan sanaa, olemme tilanteessa, jossa molemmat ovat hakeneet itselleen korkeimman mahdollisen auktoriteetin valtakirjan. Jumalan nimissä, tietenkin. Onhan tavallisen mielipiteen kanssa aivan liian helppo elää.
”Tämä on Jumalan sana.”
”Mistä tiedät?”
”Koska Jumala on ilmoittanut sen.”
”Mistä tiedät, että Jumala on ilmoittanut sen?”
”Koska tämä Jumalan sana kertoo niin.”

Anonyymi00039 kirjoitti:

Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Ei siksi, että Koraani tai Raamattu olisivat vailla sisältöä, historiallista merkitystä tai filosofista painoa, vaan siksi, että totuus ei muutu todeksi sillä, että se lausuu itsestään tarpeeksi vakuuttavasti olevansa totuus. Jos kaksi ilmoitusta esittää toisistaan poikkeavia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan sanaa, olemme tilanteessa, jossa molemmat ovat hakeneet itselleen korkeimman mahdollisen auktoriteetin valtakirjan. Jumalan nimissä, tietenkin. Onhan tavallisen mielipiteen kanssa aivan liian helppo elää.
”Tämä on Jumalan sana.”
”Mistä tiedät?”
”Koska Jumala on ilmoittanut sen.”
”Mistä tiedät, että Jumala on ilmoittanut sen?”
”Koska tämä Jumalan sana kertoo niin.”

Lue lisää

Ja juuri tässä uskonnollinen itsevarmuus muuttuu filosofisesti herkulliseksi. Molemmat voivat katsoa toista ja sanoa: ”Sinä uskot kirjaasi, koska se sanoo olevansa totta.” Sitten he kääntyvät omansa puoleen ja toteavat: ”Minun tapauksessani asia on tietenkin erilainen, koska minun kirjani todella on Jumalan sana.” Aivan. Tuo varmasti selkeytti asian. Molemmat ovat nyt todistaneet olevansa oikeassa — omassa todellisuudessaan.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Ja juuri tässä uskonnollinen itsevarmuus muuttuu filosofisesti herkulliseksi. Molemmat voivat katsoa toista ja sanoa: ”Sinä uskot kirjaasi, koska se sanoo olevansa totta.” Sitten he kääntyvät omansa puoleen ja toteavat: ”Minun tapauksessani asia on tietenkin erilainen, koska minun kirjani todella on Jumalan sana.” Aivan. Tuo varmasti selkeytti asian. Molemmat ovat nyt todistaneet olevansa oikeassa — omassa todellisuudessaan.

Lue lisää

Syntyy eräänlainen teologinen peilisali. Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Syntyy eräänlainen teologinen peilisali. Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

Lue lisää

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten ratkaisu olisi hämmästyttävän helppo: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja ongelma on valmis. Silloin historian suurin uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu suunnilleen samalla menetelmällä kuin lapsi ratkaisee väittelyn ilmoittamalla: ”Minä voitin.”
Ja juuri tästä syntyy kaikkein kiusallisin kysymys:
Jos totuus tarvitsee auktoriteettinsa vakuudeksi vain oman väitteensä, mistä erotamme Jumalan ilmoituksen ihmisen ilmoituksesta, joka vain puhuu Jumalan äänellä?
Siinä ei enää kysytä, kumpi kirja kuulostaa mahtavammalta.
Siinä kysytään, millä perusteella ylipäätään tunnistamme totuuden silloin, kun totuus itse väittää puhuvansa meille.
Ja jos kaksi ääntä sanoo ”minä olen Jumala”, ihmisen todellinen ongelma ei ole enää se, kumpaa ääntä totellaan.
Vaan se, kuka helvetti puhuu.