Ihmettelin tuossa aurinkokuntaamme. Ensimmäiset planeetat auringosta päin ovat Merkurius ja Venus, kummallakaan ei ole kuuta. Miksi? Maa on ensimmäinen planeetta jolla on yksi kuu. Mars tulee Maan jälkeen ja sillä onkin jo kaksi kuuta.
En ole varmaan ensimmäinen pähkäilijä, mutta näin mistään ymmärtämättömän ihmettelijän silmin herää kysymys, Onko Merkurius ollut joskus Venuksen kuu, jonka se on menettänyt? Merkurius ei ole Maan kuuta kovin paljon suurempi. Maalikon silmin Merkurius näyttää jokatapauksessa kuulta. Vai voisiko Merkurius olla jonkin muun planeetan kadottama kuu?
En ole varmaan ensimmäinen pähkäilijä, mutta näin mistään ymmärtämättömän ihmettelijän silmin herää kysymys, Onko Merkurius ollut joskus Venuksen kuu, jonka se on menettänyt? Merkurius ei ole Maan kuuta kovin paljon suurempi. Maalikon silmin Merkurius näyttää jokatapauksessa kuulta. Vai voisiko Merkurius olla jonkin muun planeetan kadottama kuu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Merkuriuksen oletetaan syntyneen itsenäiseksi planeetaksi samalla tavalla kuin muidenkin maaryhmän planeettojen. Meidän Kuumme on se silmäänpistävä erikoisuus maaryhmässä, ei Merkurius. Marsin kuut ovat pieniä, ehkä "kaapattuja" asteroideja.
Omasta mielestä juurikin Merkurius on erikoisuus, koska se ei muistuta mitään muuta planeettaamme ulkoisesti, vaan mieleen tulee todellakin Kuu. Ja "kuumainen" koko vahvistaa vielä tunnetta entisestään.
No entäpä Marsin pienet kuut, näyttävätkö nekin meidän Kuultamme :-)
ovat molemmat niin pieniä ettei niinden painovoima pysty estämään aurinkotuulta puhaltamasta sitä pois. Saturnuksen Titan on saman kokoinen, mutta sillä on on ilmakehä koska se on jo riittävän kaukana Auringosta. Se ei sitten näytäkään määritelmäsi mukaisesti kuulta.
http://www.open.ac.uk/science/pssri/__assets/jgweferimny4cfqv1u.jpg
Jospa Maalla on ollutkin 2 kuuta, joista toinen on suistunut kiertoradalta. Kuun sisarus, Merkurius.
Jos joku sieniä nauttinut tiedemiesjoukko väittää esim. edellämainittua, se saa varmasti jonkin verran hyväksyntää ja kannatusta. Mutta jos joku normi kadunmies alkaa väittämään moista, leimataan automaattisesti kahjuksi.
Mutta milläpä todistatte vedenpitävästi esittämäni hullun väitteeni vääräksi?
Maan nykyisenkään Kuun ei oleteta olleen seuralaisenamme silloin kun maapallo syntyi, vaan muodostuneen myöhemmin.
Radalta ei muuten pysty suistumaan, sillä rata on määritelmän mukaan juuri se jota pitkin liike tapahtuu, kaikki liike, on se ymmärrettävää, odotusten mukaista, luonnollisen tuntuista tai ei. Jos minä vaikkapa tästä kimmahtaisin yhtäkkiä kilometrien korkeuteen ja sieltä Kuun ympäri kiertäen törmäisin etelänapamantereeseen niin juuri se olisi minun ratani.
Kyllä suistuu. Jos oletaan, että meillä olisi joskus 4miljardia vuotta sitten ollut maata kiertämässä nykyinen kuumme ja Merkurius, niin tämä systeemi olisi varmasti hyvin epävakaa, ja olisi ihan todennäköistä, että toinen kuista saisi äkkilähdön jossakin vaiheessa. En väitä, että näin on käynyt, mutta kolme isoa kappaletta kiertämässä toisiaan on epävakaa systeemi.
Jos merkurius olisi singahtanut pois maan kiertoradalta, olisi sen uusi kiertorata auringon ympäri sitten sellainen että se leikkaisi maan kiertoradan.
Arvoisa Yusa on varmaan pääsääntöisesti aivan fiksu ihminen, mutta nähdäkseni häneltä jäi nyt ns. pointti ponjaamatta. Voitte kyllä ihan vapaasti nimittää tätä terminologiseksi saivarteluksikin jos se yhtään lohduttaa :-)
Mikä on liikkuvan kappaleen rata, määritelmän mukaan? Se on se reitti jota ko. kappale kulkee. Piste.
Radan määritelmään ei esim. sisälly vaatimus että radan pitäisi olla jokin sulkeutuva - esimerkiksi ellipsinmuotoinen - viiva jossa kappale jaksollisesti aina uudelleen palaa samaan kohtaan.
Planeettojen ratoja monasti yksinkertaisuuden vuoksi kuvataan ellipsinmuotoisilla sulkeutuvilla viivoilla. Fysikaaliselta kannalta radat eivät kuitenkaan ole aivan sellaisia.
Jos kappale joutuu tuollaisen "ideaalisen" sulkeutuvan viivan ulkopuolelle, niin onko se silloin ratansa ulkopuolella? Ei tietenkään, vaan se on aina just tarkkaan radallaan eikä melkein. Sen rata vaan ei todellisuudessa ole sellainen mitä ehkä kuvittelimme.
Määritelmää tarkkaan seuraten kappale ei voi "suistua" radalta koska rata nimenomaan on juuri se reitti mitä pitkin kappale sattuu kulkemaan! Kappale sijaitsee aina omalla radallaan, sattuu tuo rata sitten meitä miellyttämään eli ei.
Niin olisi, joidenkin satojen miljoonien vuosien ajan. Mutta planeettojen, astroidien ja komeettojen gravitaatiot vaikuttavat kaikki toisiinsa ja miljardien vuosien integroitunut keskinäinen vaikutus on viilannut isojen, jäljellä olevien planeettojen radat nykyisiksi. Kaikki pyöreähköistä radoista huomattavasti poikkeavat ovat epästabiileita, johtavat ennemmin tai myöhemmin suuriin ratamuutoksiin tai jopa törmäyksiin. Nykyisten planeettojen ratojen stabiiliisuuskin on suhteellista. Nekin muuttuvat edelleen miljardien vuosien kuluessa.
Olet 100% (tai ainakin 98%) oikeassa. Ei tuo ole saivartelua vaan asiallinen, perusteltavissa oleva näkemys. Minun mielenkiinnon kohteeni onkin toisalla "parempi kieli", jossa käsitteiden määritelmät olisivat, jos eivät 100% yksiselitteisiä, niin ainakin kertalukua tarkempia kuin arkikielen sosiaalinen, keskinäinen ymmärrys sanojen viittaamien merkityksien määritelmistä. Meillä pitäisi nyt olla "astronomian ontologia", toteutettuna esim. SUMO-ontogian pohjalta, jossa olisi eri käsitteet planeettojen tilastollisen stabiilisuusrajan ylittäville keskimääräisille radoille ja satunnaisten kappaleiden ballistisille radoille.
Semantiikka ja sen soveltaminen robotin harjoittamassa käsitteellisessä ajattelussa on nykyinen pääharrastukseni.
http://lojban-ajattelua.blogspot.com/