pirjo.kudjoi
Olen dekkareita lukeva, käsitöitä ja liikuntaa harrastava viisvitonen.
Toivoisin maailmaan enemmän suvaitsevaisuutta. Ja että ihmiset oikeasti välittäisivät toisistaan.
"Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse"
Eläkäämme elämämme niin että jokainen eilenen olisi ihana muisto ja jokainen huominen uusi toivo!
Mutta tärkeintä on tämä päivä, juuri tämä päivä!
Suosikkibändit/artistit: Yö, Popeda;Leevi, and, the, Leewinks
Suosikkileffat: Badding, Kymmenen, pientä, neekeripoikaa
Lempikirjat: Dekkarit
Vapaa-aikanani: Teen, teen, pihatöitä, käsitäitä
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Virrat, Koli, Imatra
Katson tv:stä mieluiten: Salkkarit, kotikatu, emmerdale, urheilua
En pidä: kiireestä
Ruoka & juoma: kaalikääryleet, makaroonilaatikko, maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia25 aloitusta · 526 kommenttia
- Kyllä naiset riitelevät ja sähläävät ihan mitättömistä asioista. Mutta itse olen jo ajat sitten tehnyt selväksi itselleni ja toisille että tämä on minulle vain työpaikka ja työkaverit ovat vain työkavereita. En ole heidän kanssaan työn ulkopuolella missään tekemisissä. Ystävät on erikseen ja työkaverit on erikseen.
Hoidan työni niin hyvin kuin osaan ja samaa edellytän muilta. Minun tontilleni ei kenenkään tarvitse tulla astumaan, hoidan kyllä tonttini.
Meilläkin kokeiltiin vuosia sitten sitä systeemiä että jokainen hoitaa jokaista hommaa, autetaan toisiamme. Juu, ei onnistunut. Heikoimmat ja hiljaisimmat kuten minä, jouduimme tekemään kaikkien töitä ja meitä ei auttanut kukaan.
Silloin ehdotin että jokainen hoitakoon hommansa ja sillä sipuli.
Mutta taas on yksi sotkija joka on olevinaan fiksumpi kuin muut ja pomottaa täällä. Ei enää minua mutta jotakuta toista. - Olen itse ollut joskus yläasteella töissä ja seurannut touhua ruokalassa. Ja se on suorastaan pöyristyttävää! Ensinnäkin sinne hyökätään kuin susilauma. Tönitään ja tuupitaan jonossa. Huudellaan rivouksia. Ruokaa otetaan, toiset nirsoilee, arvostelee ja haukkuu siinä sivussa keittäjät. Porukka hihittelee. Toiset taas ottavat kaikkea, ja niin paljon kuin lautaselle mahtuu ja se mikä ei mähdu tippuu lattialle. Eikä ole aikomustakaan syödä sitä annosta. Ei siis mitään käytöstapoja. Ja tästä on aikaa jo muutama vuosi ja asun pienellä paikkakunnalla. Voin hyvin kuvitella että isossa kaupungissaa meno on ihan muuta toista, siellähän opettajakin joutuu pelkäämään oppilaita.
Tämä on nyt sen vapaan kasvatuksen tulosta. Hirvittää kun kuulee jo kymmen vuotiaiden kerskuvan että voi tehdä mitä vaan, eiie te mulle mitään mahda.
Niin että kannattaa lukea myös ne rivien välit. - En koskaan avaa noita linkkejä. Siksi väärinkäsitys.
- Kyllä sota on aina olut raakaa ja julmaa. Aina on siviiliväestö saanut kärsiä.
Mikä on helpompi ja haavoittuvampi kohde kuin viaton siviili? - Sinä sielun siskoni!
Puhut niin kauniisti suomalaisesta tavallisesta miehestä. Juuri sellaisen tavallisen tallaajan kanssa olen naimisissa. Ei hän ole mäkihyppääjä eikä mikään mahtimies, onpahan vaan oma tavallinen itsensä. Mutta juuri siksi niin arvokas!
Hyvät naiset, arvostakaa omaa miestänne! Hän on arvostuksenne ansainnut! - Rakastin heinän tekoa koska silloin päästiin mummolaan Hämeeseen. Sedällä oli vain kaksi lehmää ja hevonen, helppo juttu tehdä niille heinät. Joka kesä heinänteon aikaan matkustimme mummolaan kahdeksi viikoksi sedän avuksi ja se oli hauskaa.
Nyt muistelen kaiholla noita kesiä ja mummolaa joka oli "koskien kylässä." - Minun paras työkaveri jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten. Työpaikka muuttui kylmäksi, kolkoksi. Alkoi työpaikka kiusaaminen. Uusi työkaveri on vain varjo entisestä.
Mutta ystävyytemme tämän entisen työkaverin kanssa säilyi. Hän käy silloin tällöin täällä meillä kahvilla.
Ymmärrän että tuntuu pahalta mutta ei hän minnekään lopullisesti katoa. Pitäkää yhteyttä! - Tai sanonta että kylmä kahvi kaunistaa mutta maha ei kestä niin paljoa kuin naama vaatisi!!!
- Olisin mielelläni Nuuskamuikkunen koska mielestäni se on ihanin satuhahmo.
Mutta todellisuudessa taidan olla Aasi Ihaa, ihan yhtä onneton tohelo... - Mitäs ne "maatuskat" sit on jos ei venäläisiä naisia! Kyllä suomalaiset nuoret naiset ovat ihan yhtä kauniita kuin muunkin maalaiset ja pukeutuvat kauniisti, meikkaavat jne.Suomalainen on vielä neljä- viiskymppisenä ihan ookoo näköinen, käy jumpassa ja kuntosalilla. Vaikka onkin joskus se tuulipuku päällä. Mutta miltä näyttää saman ikäinen venäläinen nainen?!? Ylipaino on huomattava, vaatteet... ei kehtaa edes sanoa.Miksi näette vain ne nuoret ja kauniit ulkomaalaiset? Suomen neidon ei tarvitse hävetä yhtään. Me olemme kauniita ja tiedämme sen!
- Kyllä elämänlanka on hauras. Mutta kuinka sairaita sivustoja voi olla! Ja sitten nuoret liikkuu niillä yön hiljaisina tunteina. Mieleen voi tulla vaik mitä...
Nuoren mieli on niin huonoillekin vaikutuksille altis, ei aina osaa erottaa hyvää pahasta.
En tiedä auttaisiko nuorta jos hän näkisi kuolleen ihmisen. Tajuaisko silloin mitä se on kun ihminen oikeasti on kuollut. Siinä ei ole mitään ihannoimista eikä kaunista. Karua ajattelua mutta jonkin asian olisi pakko pysäyttää mustat mietteet. - En tiedä mistään hiilareista mutta aijon vähentää rasvan ja sokerin syöntiä. Viikon olen ollut kohtuullisella syönnillä, ei siis enää suklaata eikä makkaroita ja puoli kiloa on paino tippunut.
Onnea vaan kaikille läskisotaan! Tuskin tästä voittajana selviää mutta ainahan nkannattaa yrittää!
Mulle tää ainakin on ikuisuus-projekti! - Sukulaistyttö joka sanoi ettei saanut ollenkaan lahjoja, vaatteita vaan!
Ainakin lapsenlapsemme osaavat arvostaa pehmeitä paketteja. Olisittepa nähneet kuusivuotiaan pikkumiehen joka selitti ukille kuinka hyvän ja lämpimän toppatakin pukki oli hänelle tuonut! No ukki oli tietenkin onnesta ymmyrkäisenä koska juuri hän tuon takin valitsi ja osti.
Ei se mitään köyhäin apua ole. Ainakin itse olin aikoinaan tosi tyytyväinen lasten vaatelalahjoista. Nykyaikana lapset vaan on opetettu niin kaiken tavaran perään ettei aina muisteta että ne mummon neulomat sukat on myös lahjoja.
Ostakaa ja tehkää vaan pehmeitäkin paketteja, ne lämmittävät lapsia ja aikuisia. - Äiti eli silloin viimeisiä päiviään. Silloin emme vielä tienneet kuinka lähellä rajaa äiti jo oli. Hän nukkui pois tammikuun kolmannen päivän aamuna.
Kun sitten jälkeenpäin katselin jouluna otettuja kuvia, aivan hämmästyin kuinka sairaan ja väsyneen näköinen äiti jo silloin oli.
Nyt vietän ensimmäistä joulua ilman äitiä. Tämä joulu on ensimmäinen erilainen joulu ja ihan yhtä hyvin voisin nimetä tämän elämäni surkeimmaksi jouluksi. - Ei vaikuta nuoriso kovinkaan viisaalta kun tuolla kaljakassin kanssa hiippailee! Kaljaa kun ei pidetä viinana ja se on ihan luonnollista että keskaria kitataan joka viikonloppu ja viikollakin. Mutta juuri tästä se monen kohdalla alkaa, alkoholiriippuvuus. Ensin on kalja, sitten pikkuhiljaa siirrytään yhä vaan vahvempiin aineisiin.
Itse olen täys raitis ja alvariinsa saa selitellä miksi nyt edes yhtä voi ottaa tai miksi et viiniä ruoan kanssa voi juoda. Mutta kun se viinikin on alkoholia.
Siis oikeasti, miten moni viitsisi ruokaa laittaa ja kokata niin trendikkäästi kavereille jos sen ruoan kanssa pitäisikin juoda maitoa tai piimää!!! Oletteko ajatelleet tätä? - Olet tosi upea ja rohkea itsekin! Juuri noin pitää toimia!
Itse luin puheeni paperista vaikka osasin sen ulkoa. Pelkäsin että sekoan sanoissani ja menen ihan likkoon. Ja lisäksi oli helppo tuijottaa paperiin, näin estin pahimman liikutukseni. Vaikka mieheni sanoi ettei se mitään haittaa vaikka puhkeat kyyneliin kesken puheen.
Sinä pystyit puhumaan ihan spottaanisti, hyvä juttu. Tiedän että omaiset arvostavat tällaista, ne sanat tulevat suoraan silloin sydämestä.
Rauhaisaa Joulun aikaa! - Olen aina ollut ns. takarivin laulaja, en ole paljoa itseäni esille tuonut.
Mutta viime kesänä pidin puheen tyttäreni häissä. Ihan itse sitä ehdotin ja olen tosi tyytyväinen itseeni kun sain sen pidettyä. Paikalla oli ainakin sata sellaista vierasta joita en ollut koskaan tavannut. Mutta hyvin meni.
Millainen sitten on hyvä puhe, en tiedä. Eikö kaikki mikä on itse kirjoittua ole hyvää.
Nyt olen alkanut saada suuni auki myös täällä työpaokalla ja sanon oman mielipiteeni nyt myös palavereissa. Monet ovat kummastelleet että mikä sille on tullut kun ennen on ollut melkein tuppisuu ja sitä on saanut pyöritellä miten haluaa.
Kyllähän me aika ujoja ollaan, se on totta. Mutta jokaisen pitäisi joskus voittaa pelkonsa ja astua rohkeasti sieltä takarivistä sinne eteen niinkuin minä tein. Se kannattaa, uskokaa pois. Kokeilkaa vaikka! - Jonkun on oltava töissä. Mutta eikö ole kadehtijoita? Outoa... Yksi tuttavani on myös aina kaikki juhlapyhät töissä ja ilkeitä juttuja kuuluu kuinka tämä mukamas haalii kaikki juhlapyhävuorot itseleen ja muut ei niitä saa tehdä. Kysyinkin kuinka moni olisi halujas tulemaan asim. aattona ilta- tai yövuoroon, kukaan ei halunnut. Sanoin että sitten suu kiinni.
Itse olen ollut yhden joulun sairaalassa potilaana ja kyselin henkilökunnalta miltä se tuntuu olla töissä kun toiset viettää joulua kotonaan. He vastasivat että joulua vietetään sitten töiden jälkeen ja niinhän se on.
Itse myös rakastan joulua ja laitan sitä ilman kiirettä, pikku hiljaa. Parasta joulussa on se rauha ja kiireettömyys. Paljon hyvää ruokaa, suklaata ja ennenkaikkea paljon hyviä kirjoja!
Rauhoitutaan viettämään joulua ja opetellaan viettämään se rauhassa ja kiireettömästi.
Sinulle rauhallista aikaa sinne töihin! - Uskonto kuuluu kaikille, ei vain mummoille.
Pystyn keskustelemaan uskosta ja uskonnosta kaikkien ihmisten kanssa, ei ole mitenkään vaikea aihe.
Minun luterilainen uskoni on aina pelotellut ihmisiä sillä kuoleman jälkeisellä tuomiolla. Mutta mieheni ortodoksisesta uskosta olen oppinut että kaikki perustuu anteeksiantoon.. Ei niin suurta syntiä olekaan etteikö sitä anteeksipyynnöllä saisi sovitettua.
Helvetti on meillä täällä maanpäällä, emme joudu sinne kuoleman jälkeen.
Ihailen uskovia ihmisiä, heistä huokuu rauha ja hyvä olo.
Ihan varmaan pärjäävät omillaan, miksi eiväy pärjäisi?
Miten maailma oikein on syntynyt? Siihen ei pysty vastaamaan kukaan. Ja olemmeko täällä vain sattumalta? Jaa, enpä oikein usko. Uskon karman-lakiin, jokainen saa sitä mitä tilaa.
Tunnen paljon uskovia ihmisiä. He ovat ihania! Juttua riittää, ja tosi harvoin uskonnosta. Ihan tavallisia pulliaisia he ovat.
Mihin minä itse uskon? Uskon elämään. Uskon siihen että jos yritän elää sovussa kaikkien kanssa, myös itselläni on täällä hyvä olla. Rakastan läheisiäni ja enkä loukkaa ketään ihmistä tahallani. Yritän olla reilu ja tasapuolinen kaveri kaikille.
Elän sovussa luonnon ja eläinten kanssa. Me kaikki kuulumme tänne ja meille kaikille on täällä oma paikkamme ja oma tarkoituksemme. - Ihminen voi olla viisas vaikkei olisi ikinä käynyt teatterissa tai lukenut yhtään kirjaa. Toisaalta kirjaviisas ihminen voi olla tyhmä kuin saapas.
Viisaytta on niin monenlaista. Selviytyökseen ja pärjötäkseen tässä maailmassa tarvitaan muutakin kuin kirjoja ja teatteria!