yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. ”Kemian soveltajalla” mainitsemasi epämääräinen lähde tarkoittanee henkilöä, joka tekee kemiallisia analyyseja ja muuten soveltaa kemian osaamistaan työssään. On turhaa yrittää erottaa sellainen ”soveltava” työ erilleen; kemistit ovat kemian tutkijoita, vaikka monet heistä tutkivatkin hyvin käytännöllisiä kysymyksiä työssään eivätkä pyri luomaan uusia teorioita tms.

    Käytännöllisempi määritelmä voisi olla, että kemisti on kemian alan korkeakoulututkinnon suorittanut. Opiskelijakielessä kemisteiksi sanotaan myös kemian opiskelijoita.
  2. Tekstini puhuu superlatiivin taivutuksesta, ja siinähän on alkuperäinen m muuttunut n:ksi perusmuodossa (kuten isoin) ja yksikön partitiivissa (isointa). Toki muutos -m → -n on tapahtunut muissakin yhteyksissä, kuten yksikön akkusatiivin päätteessä (jolloin yksikön akkusatiivi ja yksikön genetiivi ovat sulautuneet yhteen).
  3. Onpahan kuitenkin niin, että n muuttuu p:n edellä yleisesti m:ksi, paitsi sananrajalla silloin, kun sanat lausutaan selvästi erillisinä.

    Olennainen kysymys on, milloin sellainen muuttuminen merkitään kirjoituksessa. Vastaus on, että ei milloinkaan. Superlatiivin pääte on -impa- ~ -imma- (esim. isoimpana, isoimmat), paitsi yksikön nominatiivissa ja partitiivissa -in- (esim. isoin, isointa). Tässä n ei muutu m:ksi, vaan m on osa itse päätettä, ja parissa erikoistapauksessa m on muuttunut n:ksi.

    Jos ääntämisasun ”mp” ei kuulu sanavartaloon eikä päätteeseen. vaan on syntynyt niin, että sananlopun n on assimiloitunut seuraavan p-äänteen vaikutuksesta, kirjoitetaan ”np”. Esimerkiksi ”onpa” (lausutaan ”ompa”), ”pojanpoika” (lausutaan ”pojampoika”), ”tulen pian” (lausutaan yleensä ”tulem pian”).

    Runokielen yms. ”ompi” on erikoistapaus. Sille ei ole nykykielen järjestelmässä selvää lokeroa, ja jokseenkin mielivaltaisesti ja kielihistorian roskatynnyreitä kolistellen on päätetty, että se kirjoitetaan kuten lausutaan.

    Ks. http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1045
  4. Kuten parissakin vastauksessa on selitetty, matemaattinen tausta on se, että hyvin monien toisistaan riippumattomien satunnaismuuttujien summa on lähellä normaalijakaumaa (jonka kuvaajaa sanotaan usein ”Gaussin käyräksi”, oikeammin ”Gaußin käyräksi”).

    Pituuden osalta on kyse todellisesta luonnonilmiöstä, jonka taustalla on suuri joukko toisistaan (suhteellisen) riippumattomia muuttujia, etenkin geenejä ja ympäristötekijöitä kuten ravitsemus ja virikkeet. Mistään matemaattisesta tarkkuudesta ei kuitenkaan ole kyse.

    ”Älykkyys” mitattavana suureena (älykkyysosamäärä) perustuu ihmisten tekemiin määrittelyihin ja testeihin. Vaikka kyky pulmatehtävien ratkomiseen – mistä tässä on todellisuudessa kyse – saattaakin merkittävältä osin perustua toisistaan melko riippumattomiin tekijöihin (kuten geeneihin), se on mitä ilmeisimmin myös harjaannuksella kehitettävissä oleva taito, mutta voidaan ehkä olettaa, että isossa populaatiossa harjaantuminenkin on yksi riippumaton tekijä. ÄO-mittareita ja -mittaustapoja on kuitenkin useita erilaisia, ja niitä on myös säädelty – paljolti niin, että niitä säädetään tuottamaan normaalijakauman mukaisia tuloksia.

    Vielä suuremmassa määrin on kyse säätämisestä silloin, kun kyse on esimerkiksi tenttisuoritusten arvostelusta. Arvostelua säädetään tietoisesti tai tiedostamattomasti niin, että saadaan suunnilleen ”normaaleja tuloksia” eli normaalijakauma. Äärimmillään tämä tehdään niin, että ensin arvostellaan tehtävät pistearvostelulla ja sen jälkeen tulokset pakotetaan normaalijakaumaan eli ”gaussataan”. Tällöin surkealla suorituksella voi saada parhaan mahdollisen arvosanan, jos kokeeseen osallistujien taso on hyvin alhainen eli surkea suoritus on kuitenkin muita parempi.
  5. Piti oikein katsoa, että kyllä he tuollaista väittävät: http://www.icco.fi/tietoa.php

    Jos haluat tietää nimen antajien ja selittäjien aivoituksia, kannattaisi varmaan kysellä heiltä suoraan.

    Mutta auringonlasku on kyllä latinaksi pikemminkin ”occasus solis” (tai, kontekstin mukaan, pelkkä ”occasus”), latinan normaalin sanajärjestyksen mukaan. Tai sitten ”sol occidens”, sananmukaisesti ’aurinko laskeva’. Ehkäpä nimi on väännetty jälkimmäisen occidens-sanasta: leikataan sanasta loppuosa pois ja luetaan jäljelle jäänyt osa lopusta alkuun. JA SITTEN VIELÄ KIRJOITETAAN KOKO SANA VERSAALEILLA.
  6. Vaikeista ja kiistanalaisista asioista kannattaa lukea jostain muualta kuin Hiki- tai Wikipediasta, ainakin jos haluaa oppia ja ymmärtää.

    Kardinaaleille (kardinaaliluvuille) on määritelty järjestys yleisesti hyväksytyllä tavalla. On vain kielenkäyttökysymys, sanotaanko, että joukossa A on enemmän alkioita kuin joukossa B, jos card A > card B.

    Pelkkä kielenkäyttökysymys on sekin, sanotaanko, että kokonaislukuja on enemmän kuin luonnollisia lukuja. Saman kardinaliteetin joukoista toinen voi olla toisen aito osajoukko; tämä on äärettömien joukkojen perusominaisuus. Mutta intuitiivisesti kokonaislukuja on tietysti enemmän kuin luonnollisia lukuja, ja näin voidaan sanoa, kunhan ymmärretään, että se tarkoittaa vain ℕ ⊊ ℤ.
  7. Lain perusteluissa (HE 192/1994, löytyy Finlex.fi:stä; kohta 3.1) nimeä selitetään näin:

    ”Uuden lain nimike olisi kuntalaki. Nimike kuvaa kunnan asemassa ja ajattelutavassa tapahtunutta muutosta. Kunta on julkishallinnon perusyksikkö. Kunnan suhde valtioon on itsenäisempi kuin aikaisemmin. Valtionosuusuudistus on merkinnyt selkeää kunnallisen itsehallinnon vahvistumista. Keskitettyä valtionohjausta puretaan ja kunnan omat toimintamahdollisuudet lisääntyvät. Ratkaisujen painopiste siirtyy kunnille. Myös kuntien uudet yhteistoimintasäännökset korostavat peruskunnan vastuuta yhteistoiminnasta ja siinä hoidettavista tehtävistä.”

    Melkoista tuubaa siis

    Todellisuudessa taustalla on se, että vanhan kuntatyyppijaon (maalaiskunta, kauppala, kaupunki) aikana kunta-alkuiset sanat (esimerkiksi ”kunnanvaltuusto”) viittasivat maalaiskuntiin, kun taas kunnallis-alkuiset sanat (esimerkiksi ”kunnallisvaltuusto”) olivat lähinnä muodollisissa yhteyksissä käytettyjä ja viittaisivat kaikkiin kuntatyyppeihin yhteisesti.

    Kuntatyyppijako on poistettu: kauppaloita ei enää ole, ja ”kaupunki” on vain nimitys, jota mikä tahansa tuppukyläkuntakin voi käyttää itsestään. Tällöin on poistunut muodollinenkin tarve kunta- ja kunnallis-alkuisten sanojen erotteluun, ja voidaan käyttää yksinkertaisempaa ja luontevampaa nimitystä. Eihän tieliikennelakiakaan sanota tieliikenteellislaiksi eikä kauppalakia kaupallislaiksi.

    ”Kuntavaalit” lienee viihdeteollisuuden (”tiedotusvälineiden”) keksimä nimitys, jolla pyritään lyhyyteen. Kuntalain ja muun lainsäädännön mukainen termi on edelleen ”kunnallisvaalit”. Sitä käytetään myös maistraatin lähettämässä äänioikeusilmoituksessa. Kaikkihan varmaan lukivat kyseiset ilmoitukset tarkkaan...
  8. Ei siinä ole logiikkaa sen enempää kuin siinä, että suomen sana "ale" tarkoittaa alennusmyyntiä ja englannin sana "ale" oluttyyppiä.

    Latinan sana "homo" ’ihminen’ on vain sattumalta samanlainen kuin kreikan sanojen alkuosa ”homo-” ’samanlainen’. Näillä sanoilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa.

    Sana ”homoseksuaali” johtuu (ruotsin kautta) saksan sanasta ”homosexual”, joka sepitettiin psykologian oppisanaksi vuoden 1880 tienoilla yhdistämällä kreikasta otettuun alkuosaan latinasta otettu loppuosa.
  9. Ei ainakaan "Malmöön", koska loppu-ö ääntyy pitkänä. Mutta myöskään "Mälmöseen" ei ole suositeltava, vaan oikein on "Malmöhön".

    Vieraiden nimien tavallisimmat taivutusongelmat on kätevintä ratkaista katsomalla Vierasnimikirjasta, jonka pitäisi löytyä jokaisen itseään kunnioittavan kodin kirjahyllystä.

    Selityksiä ja perusteluja kaipaava voi sitten googlailla ja vähitellen ehkä päätyä esimerkiksi sivulle http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=650 jossa sanotaan: "Pitkänä ääntyvän vokaalin ja diftongina ääntyvän vokaaliyhtymän jälkeen illatiivi on aina tyyppiä h + vokaali + n, esimerkiksi malmööhön (Malmöhön), pouhun (Poehun)."

    Tosin sääntö ei ole aivan yleispätevä, sillä vakiintuneesti taivutetaan Lontoo : Lontooseen.
  10. Katsoit ilmeisesti SAOLista (Svenska akademins ordlista), joka on vain sanaluettelo ja joka on laadittu muun muassa oikeinkirjoituksen vakiinnuttamiseksi. Se sisältää lähinnä nykyaikaista sanastoa.

    Vanhaa sanastoa ja selityksiä on SAOBissa (Svenska akademins ordbok), http://g3.spraakdata.gu.se/saob/ . Siellä on:

    "BÖLE , sbst.¹, n.; pl. -en.
    [fsv. böle, motsv. isl. bæli; till BOL; jfr -BOLE]
    (†) gård, hemman. Lipola böle. HFinlKamF 2: 123 (c. 1575; namn på gård). Et litz böle, mest enges land. Därs. 3: 80 (c. 1577). jfr PREBENDE-, ÖDES-BÖLE m. fl."

    Se siis on taloa tai kotia tarkoittava sana, joka on johdettu sanasta "bol", josta on SAOBissa laaja kuvaus ja joka puolestaan johtuu verbistä "bo".
  11. Kirjoitusasu ”Etelän risti” on normaali: ilmausta ei kirjoiteta yhteen, ellei yhteen kirjoittamisesta ole etua eikä mikään erityinen sääntö sitä vaadi. Ohjeet ovat kuitenkin tulkinnanvaraisia, ja myös yhteen kirjoitettua asua ”Etelänristi” käytetään.

    ”Pohjantähti” on vanha ja kansanomainenkin nimitys, joka vakiintuneesti kirjoitetaan yhteen ja äännetään yhdyssanana (pääpaino vain alkutavulla). Taustalla on sekin, että sanan merkitys ei selity suoraan osien merkitysten perusteella, vaan tässä sanalla ”pohja” on merkitys ’pohjoinen’, kuten joissakin muissakin nimissä.
  12. Vertaapa vaikka mitä löytyy haulla "killed in the vietnam war" ja vaihda sitten sanan ”killed” tilalle ensin ”died” ja sitten ”fell”. Kymmenkertainen ero ei johdu vain siitä, että mukana on myös tietoja siviilien kuolemista.

    Tietysti ”fell” on suorin vastine sanalle ”kaatui” tässä yhteydessä, mutta suorin vastine ei aina ole kohdekielessä yleisin.
  13. Keksit omia sääntöjäsi.

    Esimerkiksi vuoden 1642 Raamatussa on juuri sellaista aina-sanan käyttöä, joka sinun mukaasi ei kuulu suomen kieleen:

    "Mutta minä sanoin heille: mihingä pitä sijs oleman sen cuckulan/ johonga te menette? ja sijtä cudzutan se cuckulaxi aina tähän päiwän asti."
    Hes. 20:29
    http://www.finbible.fi/Biblia1642/VT/hesekiel_20.htm
  14. Mistä keksit tuollaisia sääntöjä? Onko esimerkiksi teos ”Wiisi Kristillistä Wirttä: Welwollinen jälkimuisto elämästä ja kuolmasta, sille eläissänsä kunnioitetulle ja hywin oppineelle Herralle Matthias Solenius wainajalle” tuttu?

    Lönnrotin sanakirjassa oli ”wirwotusjuoma”, ks.
    http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1148

    Todellisuudessa w-kirjain on suomen kielessä v:n muunnelma, joka kuuluu varsinaisesti fraktuuraan, mutta jota käytettiin melko paljon myös antiikvaan siirtymisen jälkeen – järjestelmällisesti, ei w:tä ja v:tä vaihdellen. Sittemmin se korvattiin v:llä.

    ”Wirvoitusjuomatehdas” on siis aika nolo yritelmä, mutta ei Virwoitusjuomatehdas olisi sen parempi.
  15. Kyse on pikemminkin siitä, että aina-sanaa on kautta aikojen käytetty monessa merkityksessä, joista ajallista kaikenkattavuutta tarkoittava merkitys on itse asiassa melko harvinainen.

    Usein merkitys voidaan muodollisesti tulkita aikaa tarkoittavaksi, mutta todellinen sisältö on muuta. ”Aina sinä nalkutat tästä samasta asiasta” ei todellisuudessa tarkoita, että toinen kirjaimellisesti joka hetki nalkuttaisi – ainakin nukkuessa nalkutus lakkaa. Pikemminkin ”aina” tässä – usein muulloinkin – viittaa toistuvuuteen ja korostaa sitä. Lisäksi sitä käytetään myös muunlaisessa korostavassa merkityksessä, kuten juuri ilmauksessa ”aina – – saakka”, jolloin merkitys ei lainkaan liity aikaan.

    Virittäjä-lehdessä 4/2009 on Susanna Shoren hyvä artikkeli aina-sanan käytöstä.
  16. Sanojen merkityksiä voi katsoa sanakirjoista. ”Ruokaisa” esiintyy jo Nykysuomen sanakirjassa, joka kuvaa lähinnä 1930- ja 1940-luvun suomea, joten mistään ruoanlaittobuumin myötä keksitystä höttösanasta ei ole kyse

    Sanan vanhat merkitykset ovat lähinnä ’sellainen, mistä saa ruokaa’ (esimerkiksi ”ruokaisa palveluspaikka”; synonyymi: ”ruokainen”) ja ’täyttävä, ravitseva’, siis suunnilleen sama kuin kysymyksessä mainittu ’sellainen, joka pitää kauan nälkää’. Edellinen merkitys lienee koko lailla hävinnyt nykyisestä yleiskielestä. Jälkimmäinen elää ja voi hyvin. Käytännössä se on aiemmin viitannut etenkin ruuan energiapitoisuuteen (”kaloreihin”); nykyisin painotukset saattavat olla osittain toiset.

    Esimerkiksi ”ruokaisa salaatti” tarkoittaa nykyisin ilmeisesti lähinnä sitä, että salaatissa on muutakin kuin kasviksia, esimerkiksi viljatuotteita, lihaa tms.
  17. Nainen on varmaan tarpeeksi fiksu ollakseen sanomatta mitään niin sisällötöntä kuin ”minä ja sisareni olemme siskokset”. ☺

    Mutta siskoksista voi hyvin puhua. Edes Nykysuomen sanakirja ei leimaa sitä arkikieliseksi, vaikka muuten antaa sellaisen leiman aika herkästi. Se myös mainitsee harvinaisen synonyymin ”sisarekset”.
  18. Googlaapa fraasilla "The Great Eskimo Vocabulary Hoax" ja tutustu siihen, miten lumisanahuuhaata on levitetty kuin tautia, ilman että levittäjistä juuri kukaan osaisi oikeasti sanoa edes kolmea – tai yhtäkään – eskimokielen lunta tarkoittavaa sanaa.

    Säädettyäsi näin mielesi vastaamaan hiukan paremmin todellisuutta mieti uudestaan, mitä oikeastaan halusit kysyä ja miksi.
  19. Olipas vastenmielistä poliittisen julistuksen tuputtamista palstalla ja keskustelussa, jossa aihe on ihan muu. Taidat olla pakkoruotsin kiihkeä kannattaja ja perussuomalaisten vastustaja, kun yrität näyttää pakkoruotsia vastustavalta perussuomalaiselta, joka tekee vaalityötä noin mauttomasti.

    Mutta puuttuakseni siihen asiantapaiseen, jonka kirjoitit alussa, muka liittääksesi vaahtoamisesi tähän keskusteluun: suomen kielen sääntöjen mukaan kirjoitetaan ”Gauß”, koska vieraissa nimissä säilytetään niihin kuuluvat vieraat kirjaimet (kuten tarkkeetkin).
  20. Englanninkielisen maailman johtavat tyyliohjeet ”The Chicago Manual of Style” ja ”The Oxford Style Manual” ovat yksimielisiä siitä, että nykyaikaiset s-loppuiset nimet taipuvat yleisten sääntöjen mukaan. Antiikin aikaiset tai vieraskieliset nimet saattavat muodostaa poikkeuksia, mutta oikea possessiivimuoto (tai ”genetiivi”, jos niin halutaan sanoa) on siis ”James’s” ja vastaavasti ”Williams’s”.

    Myös monikon muodostus on mainittujen ohjeiden mukaan säännöllistä, perusmuodossa siis ”Williamses”, possessiivissa ”Williamses’”. Tällaisia possessiiveja pidetään kuitenkin vältettävinä. Esimerkiksi Chicago sanoo: ”Rewording may be advisable to avoid such awkward possessives as ’The Rogerses’ address’.”
    21. 13 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt