Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan johto pyrkii vetoamaan nostalgiaan ja haluaa olla tietoisesti vanhanaikainen, aina juomiensa ulkoasuja, nimeä ja mainoksia myöten. Tässä on nyt vain tapahtunut aika nolo virhe.
Kun sata vuotta sitten suomen kielessä käytettiin W:tä, se tapahtui niin, että mikäli sanassa oli jo alkupuolella yksi V, myöhemmin tuleva V oli tupla-V eli W. Ei koskaan niin, että ensimmäinen V olisi ollut W. Pitäisi siis olla: Laitilan Virwoitusjuomatehdas.
Kun sata vuotta sitten suomen kielessä käytettiin W:tä, se tapahtui niin, että mikäli sanassa oli jo alkupuolella yksi V, myöhemmin tuleva V oli tupla-V eli W. Ei koskaan niin, että ensimmäinen V olisi ollut W. Pitäisi siis olla: Laitilan Virwoitusjuomatehdas.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mistä keksit tuollaisia sääntöjä? Onko esimerkiksi teos ”Wiisi Kristillistä Wirttä: Welwollinen jälkimuisto elämästä ja kuolmasta, sille eläissänsä kunnioitetulle ja hywin oppineelle Herralle Matthias Solenius wainajalle” tuttu?
Lönnrotin sanakirjassa oli ”wirwotusjuoma”, ks.
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1148
Todellisuudessa w-kirjain on suomen kielessä v:n muunnelma, joka kuuluu varsinaisesti fraktuuraan, mutta jota käytettiin melko paljon myös antiikvaan siirtymisen jälkeen – järjestelmällisesti, ei w:tä ja v:tä vaihdellen. Sittemmin se korvattiin v:llä.
”Wirvoitusjuomatehdas” on siis aika nolo yritelmä, mutta ei Virwoitusjuomatehdas olisi sen parempi.
Huomaa hyvin, että antamissasi esimerkeissä ei ollut kahta V:tä samassa sanassa! Wiisi, wirttä, hywin jne. sisältävät kukin vain yhden V:n ja se on W. Lönnrot puolestaan ei liity siihen noin 100 vuotta vanhaan aikaan, josta minä puhun - eikä Lönrotillakaan ollut ensin V ja sitten W. Tosiasia on, että 1900-luvun alussa sanat, joissa oli kaksi V:tä, ensimmäinen oli V ja toinen W.
Olisiko sinulla antaa jokin lähde? Minä olen lukenut useampaakin vanhaa kirjaa, joissa on käytetty järjestelmällisesti w:tä, eikä niissä ole tuollaista käytäntöä.
Se onkin enää vain tehokeino saada sana vaikuttamaan wanhalta, aika turha kylläkin.
Minusta W:n käytön soisi yleistyvän, koska se on myöskin yksi suomen aakkosten kirjaimista vaikkakin valitettavan vähän käytetty! Esimerkiksi henkilöt, joiden suomenkielisessä nimessä esiintyy W (esim. Wille tai Wirkkunen) ovat kyllä paljon hienompia ihmisiä kuin ne, joilla on nimessä v:n tavallinen "karvalakkiversio" (esim. Ville tai Virkkunen).
Eteenpäin Otto-Wille Kuusisen wiitoittamaa tietä!
Wai oliſiko kirjoitettawa „Kuuſiſen“, jos kerran fraktuuraan palaiſimme?
Niin, olihan takavuosina Wäinö Paunu Oy paljon hienompi nimi, kuin nykyinen Väinö Paunu Oy.
Vastaan haudan takaa: Olet oikeassa.
Hankaloittaa vaan turhaan kun ei tiedä kummin pitäisi kirjoittaa.
Mielestäni mainossa ohjelmassa "Panttilainaamo" on välillä asiantuntijoiksi esittäytyviä hinnanarvioitsijoita. Yksi tällainen asiantuntija sanoi, että aikaisemmin käytettiin s-kirjamen tilalla f-kirjainta. Asiantuntija ei ilmeisesti ollut erottanut f- ja ſ- kirjaimia toisistaan.
Vanhoissa teksteissä peräkkäiset s-kirjaimet merkattiin yhdellä erilaisella.
Niin kuin saksalaisten tupla-S, se B:tä muistuttava, josta Saksassa on jo nykyään luovuttu?
Ei ß-merkistä (Eszet) ole vuoden 1996 oikeinkirjoitusuudistuksessa luovuttu Saksassa - eikä saksassa.
Tuon mukaan yksi s on tuollainen pitkulainen ja kahdesta toinen. "Kokouksessa" sanassa näkyy.
http://tiitonkauraset.weebly.com/uploads/2/2/6/7/22675370/3152536_orig.jpg
Lapsena oli jännä lukea jotain vanhoja kirjoja, harmi etteivät ole tallessa.
Nyt nopeasti sopimus Käärijän kanssa, Käärijä kesälimu, vihreä sitruunasooda. Menee kuin kuumille kiveksille.
Rankka wiikko ja paljon pitkii takan?
Ole wapaa huolista ja nauti
Kieriäisen limunaati juomista!
*pitkii päiviä