- Fujinon on erittäin käyttökelpoiseksi osoittautunut keskihintainen kiikari. Maksaa käsittääkseni reilu 200€.
Mulla on yhdet -Bushnell merkkiset jotka maksoi reilu kymmenen vuotta sitten n 100$ ja ovat palvelleet erinomaisesti.
Pyhäkiikareina on Steiner Commander. Ovat selvästi paremmat kuin edellä mainitut. Bushnell <-> Steiner vertailu on mielenkiintoinen: hintaero on 10x. Näkyykö Steinerilla 10x paremmin? Yleensä ei, mutta hankalissa olosuhteissa Steinerilla saattaa näkyä sellaista mitä Bushnellilla ei näy ollenkaan. - Tämä on totta. Purjeen muodonmuutos tapahtuu niin huomaamatta ja ajan kanssa, että silmä tottuu.
Tosiasia on, että kudottu kangas (dacron) kestää kohtalaisen hyvin kuormitusta muuttamatta muotoaan vain tasan kahteen suuntaan: kuteiden ja loimien. Kaikkiin muihin suuntiin kangas antaa periksi. Jos tätä ei hahmota niin voi kokeilla vaikka lakanakankaalla. Purje on neulomon päydällä suunnitellun muotoinen, mutta heti kun sitä kuormitetaan, on muoto jotain muuta. Merkittävä osa venymästä palautuu kuormituksen loppuessa (aivan kuten köysissä), mutta ei kaikki. Dacron purjeen muoto muuttuu, se on fakta. - Venelämmittimiä vaivaa ensisijaisesti liian vähä käyttö tai paremminkin liian pitkät seisotukset. Pumput jumittuu. Meillä on lähes 30 vuotias Wallas joka toimii edelleen. Muutama virkistyskäyttö telakointikauden aikana. Toinen tekijä on käyttäjä. Ainakin Wallaksessa toimii yksinkertainen ohje: älä renkuta. Aina vähintään vartti väliä edelliseen käynnistykseen/sammuttamiseen. Kesken käynnistys/sammutussyklin operointi ei tee hyvää.
- Alkuperäisen muotonsa dacron -purje menettää heti kun sitä aletaan kuormittamaan. Muodonmuutos riippuu ratkaisevasti tuntien lisäksi siitä miten kovaa kuormitusta purjeelle laitetaan. Kevyisiin sunnuntaipurjehduksiin laminaattia tuskin kannastaa investoida.
- Ero hinnassa n. 1,5 - 2 kertainen. Jos kyseessä radiaalileikattu dacron, niin jopa pienempi.
Ero nopeudessa uutena 0.
Käsiteltävyydessä dacron mukavampi ja helpompi.
Ero laminaatin eduksi tulee muutaman vuoden käytön jälkeen. Laminaatti säilyttää muodon käyttökelpoisena pidempään, kunnes hajoaa dacornia ennen.
Jos purjehtii vähän ja kevyissä tuulissa leppoisasti niin dacron on varmasti sopivampi vaihtoehto. Varsinkin jos on alle 30 m2 purjeesta kyse. - Tulkitisin niin, että et voi. Kaksi vaihtoehtoa: uusi ja vanha kokoonpano, mutta niiden risteytystä ei ole määritetty hyväksytyksi.
Vanha 2 luokan kokoonpano: 4 4 (raketit, soihdut) VHF.
Uusi 2 luokan kokoonpano: Led soihtu, VHF DSC, vedenpitävä kännyvarustus. - Yksi tapa rikkoa keulastaagin alumiiniprofiili (ei suoranaisesti liity rullamekanismiin) on pakkasvaurio. Syntyy yllättävän helposti. Varastoidaan alumiiniprofiili ura ylöspäin vaakatasossa. Urassa jäätyvä vesi pullauttaa profiilia sen verran ettei leikari mahdu enää kulkemaan (ja vaikka mahtuisi niin purjeen liikkinaru ei pysy enää levinneessä urassa). Tämä oli mulle uutta kunnes homman koin. Varaosia ja korjausta järjestäessäni kuulin, että vastaavia vaurioita korjataan useita joka talven jäljiltä.
- Samoin. Keskimäärin vähän yli 100 tuntia per kausi. Moottorilla alkaa 13. kausi ja mittarissa 1400 tuntia. Öljyt vaihdetaan joka syksy, venttiilit säädetty 2 kertaa, hihna kerran ja impelleri parin vuoden välein. Muuta hoitoa ei ole kaivannut.
- Varuiksi korjaava kommentti, siis ettei kukaan osta tavallista ASU -mallia ja kuvittele saavansa vesijäähdytteistä. ASU ei viittaa mitenkään vesijäähdytykseen vaan on Isothermin mallistossa se versio, jossa kylmäelementti on varaava. ASU -koneikossa on automatiikka, joka jauhaa ylimääräistä kylmää silloin kun ylimääräistä energiaa on saatavilla. Toki ASU mallistakin löytyy vesijäähdytetty versio.
- Jos pistopunkan alunen on käytettävissä, niin rakentaisin kylmäarkun sinne. Uretaanilevystä leikkaa/liimaa runko ja laminoiden laatikon sisäpuoli siistiksi. Kylmäkoneisto maksaa n. 400 ja laatikon tarvikkeet muutaman kympin. Tila tulee tehokkaasti käytettyä.
- Aluksella pitää olla radiolupa ja sen saamisen edellytyksenä on, että nimetään aluksen radioasemalle hoitaja jolla on pätevyys sen hoitamiseksi. Missään ei kuitenkaan määrätä, että kyseinen radioaseman hoitaja olisi aina mukana kun alus on kulussa. Ajatus on kai enemmänkin se, että hoitaja vastaa siitä, että radio toimii, ohjeet on saatavilla ja miehistö osaa ja pystyy tarvittaessa käyttämään radiota.
- Minäkin miettisin (ja olen miettinytkin), että mitä osioita on oikeasti tarpeen integroida. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että mitä vähemmän riippuvuuksia eri komponenttien välillä sen parempi. Toistaiseksi en tunnista intergraatiosta saavutettavaa todellista lisäarvoa kuin parissa jutussa: AIS data ohjauspisteen plotterille ja tuulitieto autopilotille windvane ajoa varten. Muuten haluan pitää järjestelmän osat erillisinä ja itsenäisinä. Reittien kanssa en ole tottunut pelaamaan.
- Minä nukun salongin punkassa jos olen veneellä yksin - tai siis jollain muulla porukalla kuin vaimon kanssa.
- Onnistuu myös käyttämällä vanhan anturiputken sokeaa tulppaa. Roskiin se menee varmaan kuitenkin vaihdon jälkeen? Eli tulppa paikalleen ja reikäsahalla vaan loikottamaan. Kertaalleen olen porannut myös keskireijän vanhaan rikkinäiseen kaikuanturiin kun tulppa ei ollut tallessa.
- Ei ole kiva dumata haaveilua, mutta: Suomenmaalla on keskeneräisiä teräsveneprojekteja aivan liian monella pihalla. Rahaa, aikaa ja terveyttä on hukattu. Osia ja varusteita ostettu koko pankkitilin ja jossain tapauksissa talon, avioliiton ja työpaikankin kustannuksella. Monessa on päästy noin 1/4 valmiusasteeseen, harvassa noin 1/2 ja ERITTÄIN harvassa maaliin. Satsattujen resurssien takaisinsaamiseen ei tule olemaan mitään käytännön mahdollisuuksia - ikinä.
Negatiivissävytteisestä aloituksesta huolimatta olen aidosti sitä mieltä, että on hienoa, että jotkut jaksaa ryhtyä.
Jos on kova polte alkaa itse tekemään niin ehdottomasti kannattaa etsiä keskentekoinen, jonka mukana tulee mahdollisimman paljon arvokkaita komponentteja. - Todennäköisin aiheuttaja se, että maasähkön suojamaa on jääkaapin kautta veneen miinukseen galvanisessa yhteydessä. Turvallisin ratkaisu olisi ajaa jääkaappiakin vain akuston syöttämänä ja antaa maasähkön hoitaa energian syöttö laturin kautta. Jos välttämätöntä ajaa jääkaappia verkkovirralla, niin sitten pitäisi laittaa 12V puolelle kaksinapainen käsikäyttöinen kytkin jolla siis irrotetaan jääkaappi kokonaan veneen sähköistä maasähkössä ollessa tai hoitaa sama releillä.
- Erittäin hyvä harjoitus itse kullekin aloituksen tyyppinen tarkastelu. Pienellä jatkojalostuksella tuosta saa realistisen pitkän tähtäimen budjetin: kuinka paljon rahaa pitää laittaa, että kalusto pysyy kunnossa. Aika usein näkee yksisilmäisiä lausuntoja purjehduksen kustannuksisata, tyyliiin: "vakuutus X€, paikka/nosto/lasku Y€ ja huollot Z€ = xxx€/vuosi". Tosiasiassa kaluston uusiminen on suurempi kustannustekijä kuin nuo kolme edellä mainittua.
Hajontaa käyttöikiin luonnollisesti tulee käyttötavan ja -määrien sekä vaatimustason mukaan. Esimerkiksi 10v/10000NM käytetty isopurje voi jollekin olla edelleen ihan riittävän hyvä; toinen taas olisi uusinut sen jo aikoja sitten. Samaten osakokonaisuuksien kustannuksissa tulee hajontaa vaatimustason ja käyttötarkoituksen mukaisesti. Esimerkiksi kevyttä retkipurjehdusta harjoittavan purje maksaa reilusti vähemmän kuin valtamerille suuntaavan. - Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ja myös ihmettelen sitä, että energiaa käytetään näinkin paljon kikkailujen suunnitteluun ja tavallaan turhaan jupinaan. Suunniteltu vero on älytön siitä olen kaikkien kanssa samaa mieltä. Jupinan sijaan energian voisi käyttää siihen, että jokainen kysyisi ainakin parilta kansanedustajalta suoraan miten meinaa äänestää eduskunnassa laista päätettäessä. Siinä sivussa voi miettiä ketä itse äänestää tulevissa vaaleissa.
- Mitään vielä rapsahtanut. Kyseessä on esitys.
En usko, että menee esitys tuollaisenaan läpi. Puhtaasti sen takia, että ei voi jalkauttaa tasavertaisuusperiaatetta noudattaen (viitaten mm Ahvenanmaan rekisteritilanteeseen).
Lisäksi uskon lapsellisesti järjen voittavan. Kannettavien pistoverojen lukumäärää pitää ehdottomasti laskea, koska ne ovat tehottomia. Se onnistuisi helposti mm. keskittämmällä veronkantoa jo tehokkaasti toimiviin verotuksiin. Haaveillun 50 lisäpotin voisi helposti ja huomattavasti halvemmalla kerätä nostamalla polttoaineveroa. Käsitääkseni oletettua "veneveron" nettopottia vastaava polttoainehinnankorotus olisi luokkaa 1c/litra. - Kalenteriaikaa ei voi määritellä. Purjeet ikääntyy kolmen tekijän summana:
- UV -säteily. Kevyttä retkipurjehdusta harrastava ei kauheasti purjeita kuormita. Mitä enemmän auringossa sitä nopeammin ikääntyy. Ompeleet ensin mutta kangas myös
- Kuluminen. Mitä enemmän purjehdit sitä nopeammin kuluu. Erityisesti purjeiden läpättäminen kuluttaa. Olisko meikäläiselle matkapurjehtijalle tyypillinen dacron purjeen uusimisväli noin 10 vuotta.
- Venyminen ja muodon pilaantuminen. Purjehdittaessa "liian" kovalla kuormituksella, kangas voi venähtää ja mennä muodoltaan pilalle vaikka ei olisikaan vielä kulunut tai auringon haurastuttama.
Lähes poikkeuksetta purjeen muoto on jo tosi huono ennen kuin kipparilla tulee mieleen sen uusiminen. Muodon pilaantuminen tapahtuu niin varkain, että se on vaikea huomata. Uuden kun saa käyttöön niin sitten vasta tajuaa, että vanha oli ihan kauhea säkki.