Tämä helle uuvuttava polte kuumuuden hohde huiputtaa minua kohti geyserien lähteille viileisiin pisaroihin viilentymään mutta Sinä tulit ja Auringon viekoitit vierelleni porottamaan nyt minä sulan pyörryn sylisi hehkuun…
Syysyön pimeys kuin luontaan työntyvä ikkunoiden kasvottomuus - ilman neonvaloja - kauempaa lepattava liekki yksinäisen vanhuksenko, vaiko turvatun lasin kulhossa pieni tuikku elämöi - kuin vastasyntyneen kasvot - vanhe…
Olet nuoruuden hiphop heavy metal kulkija rastaiset hiukset värjättynä olemuksesi pikkujättiläinen nerouden leikki- einstein - viuhdot katuja katujen kasvatti ahmit nykyisyyden kiroja aamiaispöydälläsi sanailet rakkausr…
Siveltimen kaarisilta yli kauneimpien värien aamun kajossa rakensi mielenmaisemaan hennoin vedoin - elämänkehdon - keinumaan vaarojen yli veden pinnoilla taivaankaaressa tämän synkeän yön läpi kuunsirpin valossa tähtien…
Kevät - tuo jäinen sulattaja kastelee jalkani etsii auki turvatut rikki kuluneet askeleeni poluilla sataa Taivaanpostia kasvoillani virtaavat norotipat puhaltelee tuuliset lähettiläät kumoaa vuoratut lämpiöni sulatetut …
Hohtavaa ja niin valkeaa puhdasta lumen hohtoa ja paljon pieniä jälkiä kuin hunnutettuja kinoksia aamun valoisan ikkunani alla että koskematonta tyyneyttä on laskeutunut minuun joka puhuu omaa kieltään ja hiljaa koskett…
Kevään mukulaiset kadut vettyneitä askeleita kadonneissa sieluissa tyhjyys taivaltaa poltettuja rantanuotioita hiiltyneitä muistoja särkyneita rikottuja pulloja sirpaleisia laseja rikottuja sydämiä kallion vuotavat kyyn…
Lippu sinivalkoinen yllä armaan synnyinmaamme liehu-liehu salossa niin korkealla sinitaivaan tuulen alla riehu - riehu maa vapaa esi-isien taisteltu on maahan jäljet jätetty veljien kohtalon ei vieras valta kajota saa t…
Merituuli suolaista tuoksua pisaroina huulillani sydämeni Taivaanväreissä mieleni keinuen aaltojen kuohuissa siintävä avaruus siirtyy minuun koskettaen kämmenellään minuun ulapoilla seilaa sisäinen kehtoni hellyys hurju…
Rakkaus kaukainen tää sua tähtiin tavoittaa käsi ylös kurkoittaa kaipaus näin satuttaa päivä yöksi kun jo tummenee sydän luokses halajaa kyynel tää nyt jo nää tunteet tuuleen pisaroi kun sävel kaihoa soi ja kuitenkin - …
Tämä tuuli,sade pirstoo näkökenttääni vihmomalla heittää luonnon arkistojaan ikkunat vuotavat,pisaroivat rapinaa kapinaa kun mietteidenvirtani valuvat minussa Sinuun ja minun sisäinen arkistoni arkistoi yhtä luonnonkirj…
Valkean lumen hohteessa mustaa ripotettua tuhkaa ja tuohon jälkeen ovat naamioituneet kätketyt kasvot jotka ilkkuvat kevään aurinkoon -ja tuo yksi unohtunut- omaan naamioonsa peittäen kevään auringon eikä näe viittansa …
Valkeat purjeet yllä sinisen veen lainehtevin aalloin puhuu tuulet oksistoissa, häikäisevät auringon säteet vihertävien puiden lehvistöissä kesä mieli tarttuu minuun ottaa tunteensa- Sinuun. Katson taivaan rantaan veden…
Huuda tuulien siiville anna viestisi linnun matkaan lennätä yli pyryävän maan soita pyhäaamun kirkon kelloja - merkiksi etten Sinua enään näkisi - merkiksi sydämeeni tiedoksi porteillemme että ovat meiltä suljetut ikiaj…
Varovasti tulen kolein tuulin puhureissa nimeäsi kutsun yli väreilevien vesien aaltojenlaineissa saavun rantakaislikkosi uumeniin lehtevät koivikkohaat tuuheat havupuut tuuliensiivillämme keinuu yhteinen kaihojemme säve…
Pehmeä oli väsymyksen kosketus yönsyliinsä taivuttaen pehmeä oli virta joka kuljetti matkallaan lävitse avaruuden merenaalloilla keinuttaen niin alastonna maaäitiään hyväellen maailmankaikkeuttaan eläen yöstään aamuaan …
Näinkö Sinä minua muistat että taivaalta asti säteilet ja loistat meidät näin maailman kartalle jotta koko luomakunta tunnistaa Rakkauden määrämme toisiimme - ohjenuoraksi - Maailman rauhalle !
Autereinen aamu vaalean harmaassa kummussa joiden lävitse haaleat liekit lepattavat kuin eloa menneestä tähän päivään muistien nostalgisuutta kehon sisäisissä kammioissa olet mennyt muistona lepatat hiljaisuus tämän het…
Hän - tuulien aalloilla Kultakirjaimin Taivaanlaella runokannel helkähtää nuo tuikkeet sanojen tähtivyöt tähdissään kuunvaloon väräjää tuo sielujen äärettömyys koskettaen ravistaa maailmamme tää jo kukassaan Elämänrunou…
Tuulee ja niin se ravistaa huutaa tuuleen itseään omaa kaipuutaan joka velloo arkkuun sisäiseen auetakseen maailmalleen minuus lukittuna kuoreen jota myrsky heittäen alati suuntaansa vaihtaa valonsäde jo pieni kammiooni…
