Vapaa kuvaus

Olen juoppo renttu, joka tuhlaa elämänsä ja rahansa paheisiin.

Väitetään harrastavan erilaista epäsosiaalista, moraalisesti tai eettisesti arveluttavaa toimintaa.

Sanon nyt ihan suoraan, että tämä on paskapuhetta.

Maailmassa on ainakin kaksi sairautta, joita ei voida parantaa: Alkoholismi ja tyhmyys. Ja totta helvetissä minä kärsin molemmista mutta se ei, toisin kuin kuvitellaan korreloi moraaliini missään suhteessa.

Moraalissani ei ole yhtään mitään vikaa.

Elämänohjeitani:

Järjen jättömailla päivä kerrallaan. Eilistä en muista, huomisesta en tiedä... (Miksi huominen edes kiinnostaisi?)

'Jos tässä olisi jotain järkeä, en ymmärtäisi mitään.'

-Juice Leskinen-

'Maailmaa en voi parantaa, eikä maailma minua.'

-tuntematon juoppo-

IN

-Säälistä saaminen

- Sukupuolitauti kaverilla. Kateudesta sikiävää vahingoniloa. Siitäs sait, kun sait.

- Bootsit

- Alan mestat

- Väkevät väkijuomat. Viski aina ykkönen mutta ellei ole sattumoisin rahaa lippuviinakin kyllä käy. Litra lippuviinaa ja päikkärit päälle.

- Lintat tai muut kasilla kulkevat romut. Ei V8 ole Mossen työntötankomoottoria kummempi sinänsä mutta onhan siinä munaa erityisen paljon enemmän.

- Rakas. Ehdottomasti. Huumorintajuineen ja olankohautuksineen, ai jaa, että näin nyt... Erittäin korrekti ja asiallinen suhtautumistapa arkiseen kauppareissuun, joka päättyi Berliiniin. Ehdotin vain kantabaarissa kavereille, että vaihdetaanko baaria.

- Kissat. Kissat kehrää aina. Naisesta ei aina tiedä.

- Käänteiset listat

OUT

- Kapiset rakit, jotka tulevat kusemaan kintuille

- Markkinoilta itsensä ulos hinnoitelleet vanhat huorat

- Kusipäät. Pois lukien itseni. Tietenkin.

- Laimeat drinkit

- Menneisyyteni turkulaisena

Myös Dominat kiehtovat minua. Valitettavasti koulutus ei vain ole tuottanut tulosta... Aivan sama paskiainen olen kuin ennenkin.

Kiinnostukseni sub-henkisiä narttuja kohtaan onkin vain looginen seuraus edellisestä. Toisin sanoen: minä koulutan Dominani itse.

No, olisi tämän voinut lyhyemminkin ilmaista, siispä:

Merkityksettömiä negatiivisia vivahteita lukuunottamatta pidän itseäni luonnollisesti aivan verrattomana tyyppinä. Persoonallisuuttani hallitseva vakava luonnehäiriö ei ole sen suurempi ongelma, kuin koiranpaskaan astuminen. Minulle.

Onko tuo kaikki edes totta? Jospa se on jossain valheen ja totuuden puolivälissä? PS. tämä ei ole seuranhakuprofiili läheisriippuvaisille renttuja rakastaville naisille. Eikä miehille.

Aloituksia

173

Kommenttia

13001

  1. "Minä pidin pienestä kylästä, jossa tunnettiin toisensa."

    Tuota yhteisöllisyyttä joka näissä pikkukylissä vallitsee joskus kyllä kaipaa.

    Meillä on vanha tila pohjanmaalla joka on lähinnä kesäkäytössä mutta kuitenkin tuntuu, että ainakin melkein kyläläisiä ollaan.

    Kun sinne mennään niin yleensä tunnin sisällä tulee jo joku kylään. "Kun näin auton pihalla..." Tai valot. Päivittäin aina poikkeaa useampikin ihminen, täällä kaupungissa ei välttämättä kukaan. Täällähän pitää suurinpiirtein erikseen kutsua kylään, "reviirilleen" maalla vaan tullaan porstuaan koputtelemaan.

    Lumet aurataan nimellistä korvausta vastaan ja mainospostit kerätään laatikosta jotta on asutun näköistä. Jos tulee hälytys, että öljykattila on pudonnut pois päältä käy joku katsomassa onko varajärjestelmänä oleva sähkölämmitys varmasti kytkeytynyt päälle.

    Pellot kun on vuokralla niin kaupan päälle tulee sitten luomutuotteita kaiken mitä tarvitsee pellon vuokraajalta.

    Kissakin oli nyt tässä kateissa pariviikkoa kun jäi paluukyydistä (tapana paeta kun näkee, että tehdään lähtöä. Arvostaa kai maalaiselämää enemmän) ja sitäkin naapurit kävivät huhuilemassa ja viemässä ruokaa piharakennukseen jotta pysyy "tontilla" eikä alkaisi villiintymään.

    Elämä on sosiaalista vaikka kylä on pieni, jokainen auttaa toisiaan ja asioita tehdään yhdessä, naapureita autetaan ja asioita tehdään myös yhteisen hyvän vuoksi.

    Pienessä kylässä on kaikenlaista toimintaa, juhlia ja tapahtumia ja tietenkin pientä kilpailua naapurikylien kanssa, vähemmän totista urheilua ja kalastus ym. kilpailuja.

    Isovanhemmatkin asuvat usein samassa pihapiirissä, viereen on jälkipolvi vain rakentanut uuden talon. Ja on kyllä kylällä vaan hieno nuorisoseuran talo, jokainen siihen on laittanut jotakin likoon, ainakin työpanostaan. Mekin vaikka kesäasukkaita vain ollaankin.
  2. Jaa... Ateismi taisi nostaa päätään jo -60 luvulla vasemmistolaisuuden myötä.

    Jonkinlainen tabu se kuitenkin tuolloin oli. Isäni erosi kirkosta -64 (muistelisin näin hänen kertoneen) vaikka ei vasemmistolainen ollutkaan. Syyt juontavat muualla mutta kun hän toimi kesän opettajana kansakoulussa opintojensa ohella tuli asiasta noottia. Joutui oikein koulutoimenjohtajalle selittämään "väärää" tekoaan. Niin oli tieto sinnekin valunut :-) . Kirkkoherraa voisi epäillä.

    Ja hän joutui sitten muistuttamaan koulutoimenjohtajaa joistakin perustuslakimme suomista oikeuksista.

    On ehkä ollut niin, että "ateismi" on kenties ollut tuolloin tuomittavampaa esimerkiksi "kansankynttilöidemme" keskuudessa kuin vasemmistolaisen tehdastyöläisen.

    Ehkä tuohon aikaan oli vielä parempi olla vaiti jos oli ateisti, jota isäni kyllä olikin ja on edelleen, Luoja kun on näköjään suonut pitkän elämän. Tai sitten on vain hyvät evoluution tuottamat geenit.