"Eikö uskonto voisi olla tiedettä!

nordlunde

"Mitkä ehdot voisimme asetta, niin että uskosta tulisi tieteen arvoinen uskottavuus, ja täyttäisi ne ehdot jotka tieteellä tuleekin olla, jotta siitä tulee uskottava totuus. Meidän on ensiksi syytä määritellä se, että mitä tarkoitetaan käsitteellä uskonto ja tiede. Siksi onkin syytä antaa niistä pelkkä yksinkertainen ja kylmä järjellinen määritelmä.

Koska "uskonto" käsitettä määritellään aika monella tavalla ewsim. tunteen, hartauden ja sille ominaisen mystiikan kannalta. Mutta jospa sitä vaikkapa - vain kylmän järjen kannalta tahdomme etsiä - sille määrittelyä tieteellis-uskonnolliselle käswitteelle, niin on täysin mahdollista, että meille aukeavat molemmat käsitteet paremmin.

Kun me ymmärrämme, että ihmisen järjellä on kolme työskentelytapaa, joita kutsutaan "tieteeksi, filosofiaksi ja "uskonnoksi", Tiede, jotta se olisi tiedettä ja siten totta, perustuu aina havantoihin, eli siis tosiseikkoihin, loogisiin luokitteluihin ja siten niistä muodostettuihin luonnonlaki käsityksiin. Tieteellisen tutkimuksen kautta onkin tämä aisteillemme näkyvä ja tuntuva maailmamme, joka meitä ympäröi kaikkialla mihin aistimme suinkin ulottuu, ja tämän ohella oma persoonallinen ruumiimmekin on tullut meille varsin tutuksi.

Ei meidän enään todellakaan tarvitse luottaa joidenkien ihmisten kertomuksiin ja vakuutteluihin persoonamme ominaisuuksista elämää etsiessämme, ja että minkälainen maailma on, joka meitä ympäröi, tai miten ihmiset muualla elävät ja etsivät itseään ja sitä "tuntematonta". Onhan, jo tieteellinen tutkimus paljastanut sen, minkälainen elämä maapallolla on - eli miten maapallon pinnalla ihminen yleensäkin elää, niin siis kaikkien kansojen ja eläintenkin, kuin kasvikuntienkin elämä. jatkuu.

16

105

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • On han tiede myös valottanut meille avaruuden meidän ja tähtitaivaan ihmeitä eli astronomian ihmeellistä järjestelmää, kun katsomme tähtitaivasta, niin tajuamme, että avaruus on silmiemme edessä. Tiedämme myös tieteellisen tutkimuksen avulla minkälainen on meidän fyysillinen ruumiimme, ei meidän siinäkään tarvitse nojautua pelkkään otaksumaan, ja siten mahdollisiin erehdyksiin ruumiimme rakenteen suhteen.

      Niin verenkiertoimme kuin hermostommekin on tieteellinen tutkimus hyvin tarkasti määritellyt tutkimuksen pohjalta. On silti tietysti paljon aloja joita ei tieteellinenkään tutkimus ole vielä ratkaissut. Vaikkapa se suuri "ilmiö", se joka meitä jokaista kerran kohtaa, - nimittäin "kuolema"! Mitä on sitten fyysisen ruumiimme kannalta itse kuolema? Onhan tätäkin tiede tutkinut ja koettanut löytää siihen vastausta ja ratkaista kysymystä.

      Mitä sitten on kuoleman tuolla puolen! Eli onko siellä mitään elämää - "kuoleman" tuolla puolen, no ei sitä virallisesti kyllä tiedekkään ole voinut paljastaa. Mutta mitä sitten on kuoleman "takana", tai onko mitään elämää kuoleman "takana" -"tuntemattoman tuolla puolen"? Sitä ei ole virallisesti voinut mikään uskonnollinen kirkkokunta tai järjestö todistaa meille, ei mikään tieto ole meille sitä ratkaissut tai virallisesti vahvistanut,

      Ja jospa mainitsemme vielä toisenkin saman arvoisen seikan, jonka edessä ihminen mykistyy kaikkine ennakkotietoineen ja uskomuksineen, tutkimuksineen, sillä onhan kysymys siitä, joka on aina ihmismieltä askarruttanut ja silti ollut hyvinkin lähellä perimmäistä kysymystä - jonka hän itselleen on asettanut, - että mitä on, tai mikä on Jumala? Eli siis mikä on kaiken meille tuntemattoman ikuisuuden ja sen olemassaolon takana, ja sen olemassaolon alkusyy?

      Mikä siis on se meille tuntematon voima joka on kaiken elämään kutsunut, esiin taikonut (luonut), me ihmiset jotka olemme "Hänen kuvansa kaltaisia" ja sellaisiksi kutsuttuja tähän aineen maailmaan määräajaksi aineelliseen verhoon? Jos tiede ei ole tähän kysymykseen pystynyt antamaan ratkaisevaa vastausta, niin vielä vähemmän siihen on pystyneet kirkolliset uskontoyhteisöt vastaamaan.

      Elämän alkusyytä etsiessämme tiede syventää tutkimustaan menemällä syvimpään voisipa sanoa jopa äärimmäiseen, mutta ehkäpä ratkaisevaan ajatteluun eli atomiin, on mahdollista, että tuon atomin takana on sittenkin jokin - elämän tajunta jossa piilee olemassaolon alkusyy eli perusta aineelliselle elämälle, mutta jota tiede ei vielä osaa määritellä, jatkuu

      • Mutta kysymys Jumalasta samoinkuin kuoleman kysymys on meitä jokaista lähellä eli koko aineellista luontoakin, ja siksi on luonnollista, että ihmiskunta ei ole voinut heittää syrjään näitä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta, ja tyytyä siihen mitä kirkolliset-uskonnolliset instituutit ja muut järjestöt jotka ratkovat uskon kysymyksiä, - yrittävät heille selittää omissa opinkappaleissaan tai päätelmissään. On äärettömän tärkeää, että ihmisen järki ja ymmärrys kehittyy ja hän voi oman-sielunsa syvistä lähteistä löytää vastauksen elämän tarkoitukseen ja sen perimmäiseen kysymykseen.

        Kun ihminen asennoituu perimmäisten kysymysten "pariin"ja etsii syvämietteisesti vastausta kysymyksiin joita ei uskonnolliset oppijärjestöt ole voineet tarjota, tai vielä vähemmän ratkaista, niin kaksi tapaa on joihin hän erikoisesti kiinnittää huomiota, on filosofinen jossa hän syventää mielensä sydämessä asuvaan *Rakkauden henkeen, tästä muodostuu hänen "uskontonsa" joka merkitsee, että hän koettaa itse syventyä peruskysymyksiin ja siten saada vastausta kysymykseen joka hänen sieluaan "ravitsisi".

        On aivan selvä, että vastauksen laatu ja arvo riippuu siitä, että minkälaisen lähtökohdan hän on asettanut etsimisen perustaksi, jonka hän on asettanut ajattelunsa ja keskittymisensä pohjaksi. Jos ja kun ihmisellä on sisäinen aavistus, ja se tunne, että on todellakin olemassa muutakin, kuin tämä materialistinen ja näkyvä maailma, eli on olemassa myöskin näkymätön ääretön kaikkeudellinen Jumalainen voima, tämän ilmenneen maailman takana.

        Ja näin sitten ihminen aivankuin laskeutuu hiljalleen ylhäältä alaspäin, ja sisäisen minänsä eli intionsa valossa selvittää itselleen niitä kysymyksiä joita uskonnollisilla nimillä varustetut kirkkokunnat eivät ole voineet hänelle kirkastaa (valottaa) tai selvittää. Materialistinen uskonnollinen filosofinen ajattelu, joka on yleinen teologinen kirkollinen ajattelu, ja joka on yleinen käytäntö kirkollisessa teologiassa, ja se nojautuu, tai oikeammin perustuu ulkonaiseen havaintoon joka on persoonallisesta aisteista lähtöisin.

        Materiaan kohdistunut tieto on aineen maailmasta joka varmasti jo tiedetään, johon materialistinen filosofia aineen materiaan turvaten yrittää selvittää järkeilemällä sellaista joka tieteellekin on tuntematonta. Tallainen toiminta vie ihmisen täysin materialistiseen uskonkäsitteeseen. Ja syy on siinä, että ihmiset eivät ajattele itse, lähestulkoonka kaikki ihmiset.

        On liian paljon ihmisiä jotka eivät itse ajattele, he eivät vaivaudu ajattelemaan eli he eivät halua "rasittaa järkeään, ymmärrystään", paitsi silloin ohimennen kiinnittävät huomiota elämän kysymykseen, jonkun surun, järkyttävän tapahtuman yhteydessä, mutta muuten he tuskin järkeään vaivaavat ajattelemalla, vaan haluavat tyytyä uskonnollisessa maailmkatsomuksessaan niihin ratkaisuihin joita heille tarjoavat kirkolliset oppisuunnat ja lahkot dogmaattisine uskomuksineen. Lisää


      • nordlunde kirjoitti:

        Mutta kysymys Jumalasta samoinkuin kuoleman kysymys on meitä jokaista lähellä eli koko aineellista luontoakin, ja siksi on luonnollista, että ihmiskunta ei ole voinut heittää syrjään näitä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta, ja tyytyä siihen mitä kirkolliset-uskonnolliset instituutit ja muut järjestöt jotka ratkovat uskon kysymyksiä, - yrittävät heille selittää omissa opinkappaleissaan tai päätelmissään. On äärettömän tärkeää, että ihmisen järki ja ymmärrys kehittyy ja hän voi oman-sielunsa syvistä lähteistä löytää vastauksen elämän tarkoitukseen ja sen perimmäiseen kysymykseen.

        Kun ihminen asennoituu perimmäisten kysymysten "pariin"ja etsii syvämietteisesti vastausta kysymyksiin joita ei uskonnolliset oppijärjestöt ole voineet tarjota, tai vielä vähemmän ratkaista, niin kaksi tapaa on joihin hän erikoisesti kiinnittää huomiota, on filosofinen jossa hän syventää mielensä sydämessä asuvaan *Rakkauden henkeen, tästä muodostuu hänen "uskontonsa" joka merkitsee, että hän koettaa itse syventyä peruskysymyksiin ja siten saada vastausta kysymykseen joka hänen sieluaan "ravitsisi".

        On aivan selvä, että vastauksen laatu ja arvo riippuu siitä, että minkälaisen lähtökohdan hän on asettanut etsimisen perustaksi, jonka hän on asettanut ajattelunsa ja keskittymisensä pohjaksi. Jos ja kun ihmisellä on sisäinen aavistus, ja se tunne, että on todellakin olemassa muutakin, kuin tämä materialistinen ja näkyvä maailma, eli on olemassa myöskin näkymätön ääretön kaikkeudellinen Jumalainen voima, tämän ilmenneen maailman takana.

        Ja näin sitten ihminen aivankuin laskeutuu hiljalleen ylhäältä alaspäin, ja sisäisen minänsä eli intionsa valossa selvittää itselleen niitä kysymyksiä joita uskonnollisilla nimillä varustetut kirkkokunnat eivät ole voineet hänelle kirkastaa (valottaa) tai selvittää. Materialistinen uskonnollinen filosofinen ajattelu, joka on yleinen teologinen kirkollinen ajattelu, ja joka on yleinen käytäntö kirkollisessa teologiassa, ja se nojautuu, tai oikeammin perustuu ulkonaiseen havaintoon joka on persoonallisesta aisteista lähtöisin.

        Materiaan kohdistunut tieto on aineen maailmasta joka varmasti jo tiedetään, johon materialistinen filosofia aineen materiaan turvaten yrittää selvittää järkeilemällä sellaista joka tieteellekin on tuntematonta. Tallainen toiminta vie ihmisen täysin materialistiseen uskonkäsitteeseen. Ja syy on siinä, että ihmiset eivät ajattele itse, lähestulkoonka kaikki ihmiset.

        On liian paljon ihmisiä jotka eivät itse ajattele, he eivät vaivaudu ajattelemaan eli he eivät halua "rasittaa järkeään, ymmärrystään", paitsi silloin ohimennen kiinnittävät huomiota elämän kysymykseen, jonkun surun, järkyttävän tapahtuman yhteydessä, mutta muuten he tuskin järkeään vaivaavat ajattelemalla, vaan haluavat tyytyä uskonnollisessa maailmkatsomuksessaan niihin ratkaisuihin joita heille tarjoavat kirkolliset oppisuunnat ja lahkot dogmaattisine uskomuksineen. Lisää

        Ihminen joka on antautunut uskonnolliseen suhteeseen jonkun kirkollisen opin kanssa, niin tottakai häneltä edellytetään, että hän on omaksunut koko oppijärjestelmän ja on heittänyt oman ajattelunsa; sikäli jos hän on ajatellut - tyystin pois ja pukenut itsensä kirkon oppikaapuun, ja tyytyy niihin oppiratkaisuihin jotka ovat kirkon auktoritäärit laatineet, eli hänen uskonsa pelaa kirkon ehdoilla ja hän uskoo niihin, mutta hän ei enään ajattele.

        Emme sitä mene sanomaan, etteikö hän olisi onnellinen uskossaan, sillä eihän "keskiajallakaan ihmistä häirinnyt se, että maapallon kerrottiin olevan litteä, kuin pannukakku, ja taivas kaareutui kristallin kirkkaana kupukattona sen yli ja tähdet olivat olivat taivaan Isän rakentamia valolyhtyjä, jotka valaisivat vuorotellen ihmisten elämää maanpäällä.

        On selvää, että ihminen joka ei ajattele saattaa tyytyä vaikka minkälaiseen uskonnolliseen maailmankuvaan tahansa. Sen takia näemme tänäkin päivänä hyvin suuren joukon ihmiskuntaa, joka ei itse mieti elämän suuria peruskysymyksiä, tai arvoituksia, vaan tyytyvät tai alistuvat ratkaisuihin joita kaupalliset kirkkoyhteisöt heille tarjoavat ("tuputtavat"), heidän mieliinsä maalaavat ja sitten tarjoavat valmiina kuvan jumalastaan.


      • nordlunde kirjoitti:

        Ihminen joka on antautunut uskonnolliseen suhteeseen jonkun kirkollisen opin kanssa, niin tottakai häneltä edellytetään, että hän on omaksunut koko oppijärjestelmän ja on heittänyt oman ajattelunsa; sikäli jos hän on ajatellut - tyystin pois ja pukenut itsensä kirkon oppikaapuun, ja tyytyy niihin oppiratkaisuihin jotka ovat kirkon auktoritäärit laatineet, eli hänen uskonsa pelaa kirkon ehdoilla ja hän uskoo niihin, mutta hän ei enään ajattele.

        Emme sitä mene sanomaan, etteikö hän olisi onnellinen uskossaan, sillä eihän "keskiajallakaan ihmistä häirinnyt se, että maapallon kerrottiin olevan litteä, kuin pannukakku, ja taivas kaareutui kristallin kirkkaana kupukattona sen yli ja tähdet olivat olivat taivaan Isän rakentamia valolyhtyjä, jotka valaisivat vuorotellen ihmisten elämää maanpäällä.

        On selvää, että ihminen joka ei ajattele saattaa tyytyä vaikka minkälaiseen uskonnolliseen maailmankuvaan tahansa. Sen takia näemme tänäkin päivänä hyvin suuren joukon ihmiskuntaa, joka ei itse mieti elämän suuria peruskysymyksiä, tai arvoituksia, vaan tyytyvät tai alistuvat ratkaisuihin joita kaupalliset kirkkoyhteisöt heille tarjoavat ("tuputtavat"), heidän mieliinsä maalaavat ja sitten tarjoavat valmiina kuvan jumalastaan.

        Uskonnolliset kirkkokunnat ovat aina esiintyneet vahvalla mahtipontisuudellaan vakuuttaen, että oppi joka heillä on tarjota, on oikea ratkaisu ihmisen pelastuskysymykseen, ja silloin on itsestään selvää, että sellainen ihminen joka ei itse ajattele ja etsi omakohtaista pelastajaansa omasta sisäisestä sielustaan, ja ymmärrä, että se Kristus löytyy oman sielun kätköistä.

        Ihminen joka omaksuu kirkon luoman uskonnollisen maailmankuvan, eikä mietiskele oman ymmärryksensä ja sielunsa pyrkimyksiä, eikä tottele oman sielunsa vaatimuksia, pysyy kylmänä Kristuksen rakkaudelle ja kuolettaa sielunsa elämää. Ihminen joka ei halua vaivata ymmärrystään ("järkeään"), niin hän omaksuu silloin pyrkiessään ratkaisemaan uskonnollisen maailmankuvan kirkon hänelle "maalaaman" pelastusopin, jota hän ei itse ole itselleen luonut, eikä siten voi todistaa sitä idetitenttisesti omassa sielussaan syntyneeksi "lapseksi" Kristukseksi.

        Voimme sangen selvästi esittää, että tämän toteamuksen antama kuva on oikea! Ihmisen tulisi pitää kiinni määritelmästä jonka hän asettaa uskonsa vaatimukselle - uskonsa maailmankatsomukselle, jotka näin tekevät eli lähtevät itse oman sielunsa tutkimusmatkalle uskon peruskysymyksissä, niin he vaativat, että se on tiedettä sen syvimmässä tarkoituksessa ennenkuin tyytyvät uskomaan, sillä se maailman selitys minkä jakautuneet uskonnolliset kirkkokunnat antavat ovat vain tyhjänpäiväistä lorua, tyhjänpäiväistä ajattelua - jotain umpimähkäistä spekulaatiota, eli harhaluuloa.

        Juutalainen taikausko on vallannut suurimman osan kirkkojen opetuksesta, ja se ei suinkaan ole tietoa sen syvimmässä mielessä. "Uskonto tulisi perustua tietoon" eikä suinkaan olettamukseen, että opissa jonka kirkolliset auktoriteetit ovat luoneet on uskon totuus. Todellinen uskonto on tiedettä, ja vasta silloin se olisi sitä"uskoa" jota Jeesus Kristuskin opetti seuraajilleen, silloinhan me vasta saisimme oikeaan viittaavan maailman selityksenkin.

        Kaikki minkä kirkolliset oppisuunnat tuovat opetuksessaan julki ja selittävät pitäisi todella perustua tietoon, todelliseen tietoon, - onhan se päivän selvä asia. Kaikki mitä kirkolliset oppisuunnat selittävät, niin se pitäisi todella pystyä perustelemaan tiedolla, onhan tämä päivääkin selvempi asia. Jos "uskosta" edellä mainitut asiat perustuisivat todella tietoon, niin ei suinkaan kukaan vähänkin ajatteleva ihminen, eli järkevä totuutta etsivä loogisesti ajatteleva ihminen voisi sitä kieltää. Olisihan se silloin todellisen tutkimuksen arvoinen totuus.


    • Tein puhtaan voimallisen havainnon, bongasin nordlunden filosofiaa :

      ## "Eikö uskonto voisi olla tiedettä! ##

      No mutta hyvänen aika, krsitinuskontohan on tiedettä, teologiaa eli jumaluustiedettä. Mutta ei se ole vielä mitään muuta kuin kuollutta kirjainta. Ollakseen kristitty, ihmisen täytyy elää todeksi se oppi, että opista tulee elämä.

      BUSHMANNI tekee darwinistisesta evoluutiostaan täyttä totta apinoimalla, mutta kristityt tekevät jumaluustieteestä (=teo-logia) täyttä totta jeesustelemalla!

    • "Sitä varten olen minä syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä totuuden tunnustan. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni". Tämä tuon jakeen loppuosa". Joh.18:37.

      Jeesus niillä yleisillä opetuksillaan, joilla hän kääntyi kansan puoleen, tahtoi herättää ihmisissä uutta intoa etsimään sitä totuutta, jonka hän itse oli "löytänyt". Hän tahtoi, että ihmiset jotka seurasivat hänen opetustaan eli ainakin kuuntelivat, että he panisivat koko sisäisen tahtonsa tuon asian hyväksi ja sen todelliseen etsimiseen, ei niin, että sitä etsitäisiin vain ymmärryksellä, tai älyllisellä ponnistamisella eikä liijoin pelkällä tunteella.

      Vaan siihen tuli satsata koko tahdon vioma siten, että siihen uhrataan koko tahdon voima, ja kun siten ihminen alkaa elämään, niin silloin hän todellakin etsii totuutta syvältä sielunsa voimalla, - tahdolla löytää se. Tämä tallainen v-kuva jonka Jeesus antaa, se vapauttaa ihmisen kaikelaisista älyllisistä kahleista ja ahdamielisyydestä.

      Kun niin kutsuttu "Pyhä henki" saa tällä tavalla ihmisen etsimään totuuden arvokasta lähdettä pääsee ihmisessä itämään heräymyksen arvokas hedelmä, eli Pyhä Henki alkaa johdattamaan häntä, ja se siemen joka on kätketty hänen sieluunsa jo äidin kohdussa, voi, - nyt päästä itämään ja kasvamaan hänen sielussaan ja hengessään, hän on herännyt totuuden pyhään näkemykseen.

      Ihmiset hänen ympärillään saattavat elää vielä pimeydessä ja tietämättömyydessä, koska he uskovat ulkonaisiin jumaliin ja paholaisiin - ehkä he kieltävät kaiken. Mutta totuuden etsijä kuitenkin on ymmärtänyt, että Jumalan valtaistuin on hänen sydämessään - sisässään. Ehkä tämän johdosta juuyri ympäristön ihmiset saattavatkin alkaa tuntemaan levottomuutta, ja jopa vastemielisyyttä totuuden-etsijää kohtaan.

      Jos me alamme ymmärtämään elämää eli uskon totuutta uudella tavalla, niin on epäilemättä selvää, että ympäristömme ihmiset ja lähimmäisemme, ja jopa omaisemme eivät meitä ymmärrä ja käsitä, ja he saattavat asettua vastarintaan totuuden etsijää kohtaan. epäilevä meitä ja voivat luulla tärähtäneiksi, mutta siinähän toteutuu vain Jeesuksen omat sanat, että"Ihmisen perheen jäsenet tulevat hänen vihamiehikseen. Seuraavassa lisää!

    • Kristuse-avaimet!

      Kristus eli voideltu on se tajunta, joka käsittää Jumalan rakkauden. Kristusymmärrys iohmisessä, kenessä tahansa, aivankuin toteuttaa ja ilmaisee Jumalan rakkauden: Onhan teolokisissa kristillisissä kirkoissakin jumaluusopissa alettu kutsumaan Kristusta Jumalan Poikana eli toisena persoonana kolmiyhteisessä Jumalassa. Ja tämähän tarkoittaa todellakin sitä, että Jumala rakkautena itsetietoisena rakkaustajuntana ilmentää itseään.

      Tältä kannalta; - joka on todella oikea kanta, siis katsomme, niin "Kristus on elävä Jumala, siis Jumala Itse ikuisena - iankaikkisena rakkautena". Eihän meillä itsellämme ole tallaista kokemusta tästä rakkaudesta, paitsi sen tajuamisen kautta, joka meissä on mahdollista itsessämme ilmetä ja jota sitten voimme nimittää Kristus ymmärrykseksi ("tajunnaksi"). Kristus on tämän käsityksenkin mukaan silloin täydellinen ihminen.

      Jos ihminen jota elähdyttää totuuden Pyhä Henki, kulkee Jeesuksen Kristuksen valmistaman ja puhdistetun tien, jota hän evankelmeissaan kuvaa ja antaa neovoja, niin hän "pakostakin" joutuu elävään yhteyteen Kristustajunnan kanssa, Jumalisessa rakkaudessa.

      Evankeliumit elävänä kertomuksena Jeesus Kristuksen elämästä on kuvaus siitä' kuinka hänen käytännön elämä vaikuttaa todelliseen totuuden etsijään, kuinka vilpitön Kristuksen seuraaja sisäisesti kasvaa Kristusymmärryksessä. Tätä ei voi sellainen ymmärtää, joka ei ole kasvanut kiinni Jumaliseen ymmärrykseen- Kristukseen, sillä sen syvyyttä ja korkeutta ei käsittää, kukaan muu kuin sellainen jossa Kristus-elämä on alkanut elää.

    • Iikka ..

      #Koska "uskonto" käsitettä määritellään aika monella tavalla ewsim. tunteen, hartauden ja sille ominaisen mystiikan kannalta. Mutta jospa sitä vaikkapa - vain kylmän järjen kannalta tahdomme etsiä - sille määrittelyä tieteellis-uskonnolliselle käswitteelle, niin on täysin mahdollista, että meille aukeavat molemmat käsitteet paremmin.#

      Niin eihän uskonto voi ilman järkeä olla..

    • valta1

      Mutta adventisteille ei kelpaa järjellinen, ja varsinkaan syvällinen mietiskely, vaan materiaan perustuva aineellinen aistein havaittava ja valtaan pyrkivä intohimoinen mieliteko!

      • pyh!

        Puhut potaskaa.


    • juuri näin.

      "valta1":n kommentti:

      "Mutta adventisteille ei kelpaa järjellinen, ja varsinkaan syvällinen mietiskely, vaan materiaan perustuva aineellinen aistein havaittava ja valtaan pyrkivä intohimoinen mieliteko!"

      Em. lainaus kuvaa osuvasti ja todenmukaisesti nimenomaan adventtikirkon pastorikuntaa ja palkollisia.
      He ovat eräänlainen klaani, jonka päällimmäisin tarkoitus on miettiä kuumeisesti, että millä konstein he saisivat nyhdettyä rahat pois kirkkokuntansa jäseniltä vaivattomammin.

      • pyh!

        Puhut potaskaa, kuten kaikki tämän palstan räyhähenget.


      • pyh!

        Joudutte kaikki kerran Jumalan eteen tuomiolle. Sitten saatte valheidenne mukaan.


    • N'mjyh

      >>"Eikö uskonto voisi olla tiedettä! >>

      Sehän oli jo "tiedettä" siihen aikaan kun papisto hallitsi, eikä muusta tiedetty.

    • ``````````

      Niin se onkin! Menneiden vuosituhansien tasolle, se onkin jäänyt, silloinen ihmiskunta ei ymmärtänyt olemassa olevasta maailmasta - juuri mitään, kunhan lainattiin vain toinen toisensa uskomuksia sen mukaan, kuin toinen teki kogreettisia havaintoja aisteilla, jotka olivat vasta heränneet hänen aivotajunnalleen. Ei siinä vielä havaittu juurikaan 'kuulo mönkerrykse´ "puheen" kautta juuri mitään eroa.

      • silleiki

        Lähes tuolla tasolla viipyy ainakin jäykkä adventismi, sillä tieto ei kelpaa heille, sen on todistanut erittäin hyvin Bushman ja V. aari että silleinki.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Saana airola ja. muusikko spekulaatiota

      Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki
      Yhteiskunta
      14
      1612
    2. Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla

      Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2
      Mikkeli
      64
      1589
    3. Miten kuvaisit tunteitasi

      tällä hetkellä?
      Ikävä
      133
      1210
    4. Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen

      Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?
      Ikävä
      125
      1114
    5. Mikä estää?

      tapaamisen, suhteen aloittamisen?
      Ikävä
      83
      797
    6. Mitä jos saisit selville

      että kaivattusi tekee susta pilaa?
      Ikävä
      164
      720
    7. Miksi ETTE suostu selvittämään . . . . . ...

      Asioita jotka jääneet selvittämättä toisen osapuolen kanssa? Kertoisitteko miksi ette suostu? Vaikka teidän mielestä
      Ikävä
      168
      711
    8. Wille Rydman on kansalaisten mielestä huonoiten onnistunut ministeri

      Onneksi olkoo Wille kärkipaikasta! Oletkin sen eteen tehnyt hartiavoimin töitä. "Ministeri Wille Rydman (ps) on kansala
      Maailman menoa
      406
      624
    9. Eilinen

      Herättikö eilinen jotain ajatuksia?
      Ikävä
      52
      582
    10. Tajuan kyllä

      että molemmilla on omat elämänsä ja kuvionsa ja rakkaansa. En odota mitään enkä ole tunkemassa mihinkään. Kai silti saa
      Ikävä
      52
      525
    Aihe