Tavaus

[ou] on diftongi siinä missä vaikka [ai] ja [au]kin niin eiköhän sitä sitten lasketa yksi- eikä kaksitavuiseksi. eli sana tavataan silleen ko-kous tai virallisemmalla tavalla [ˈko.kous].

kolme tavua siinä on!

ihan samoin kun ta-va-us, a-va-us, leik-ka-us, meik-ka-us.

Diftongi - pariääntiö, kahden samaan tavuun kuuluvan vokaalin yhtymä. Kahden eri vokaalin yhtymä, joiden väliin ei tule tavurajaa.

Eli siis kahden eri vokaalin liittymä ei tarkoita välttämättä sitä, että siihen ei tule tavurajaa.
Lau-lu - tuossa on diftongi

http://www.kielitohtori.fi/node/325

No, tuon mukaan taas voi olla joko kaksi tai kolme tavua - minulle on kyllä koulussa tavausta opetettu ja sen opin mukaan kyseisissä sanoissa on kolme tavua. Mutta kuten sanottu, näköjään kaksi tai kolme, kumpikin on oikein.

Englannin kielikin lainannut meiltä tämän vanhan kantasuomen sanan, vähän yllättäen:

"a causus": a group of people united to promote an agreed-upon cause
Toimii englanissa myös verbinä, " to caucus"



http://www.merriam-webster.com/dictionary/caucus

Iso suomen kielioppi sanoo, että tämäntapaisissa sanoissa _voi_ olla u-loppuinen diftongi: http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=22
Rivien välistä voi ehkä lukea, että useimmiten ei ole, vaan sana ääntyy kolmitavuisina [ko.ko.us].

Tavun käsite on tulkinnanvarainen, eikä voida edes vetää selvää rajaa sille, milloin kyse on diftongista, milloin vokaaleista, joiden välissä on tavunraja.

Kysymys on kuitenkin melko teoreettinen, koska ei ole suotavaa jakaa sana eri riveille vokaalien välistä (paitsi tietysti jos vokaalit kuuluvat yhdyssanan eri osiin). Tätä koskevat säännöt eivät ole muuttuneet, vaikka huolimattomasti tehdyissä julkaisuissa tai asiakirjoissa niitä rikotaankin nykyisin usein, koska tietokoneohjelmien tekemä ladonta on korvannut ihmislatojat eikä oikovedoksia lueta kovinkaan huolellisesti.

Tässä on vähän eritasoisia asioita:

1) Tavutus kok-ous olisi selvästi väärin, tavallaan jopa kielenvastainen, koska jakokohdassa ei ole lainkaan tavurajaa.

2) Tavutus a-vain tai kokoontu-a olisi myös ilman muuta väärin, mutta ei kielenvastainen (kohdassa on kyllä tavuraja). Tavutus, jossa sanasta erotetaan yksi kirjain eri riville, rikkoo kielen normia vastaan

3) Tavutus koko-us on ei-suositeltava mutta ei kielen normeissa ehdottomasti kielletty. Suositusta rikotaan nykyisin yleisesti mutta lähinnä siksi, että oikovedoksia ei viitsitä tarkistaa, kuten mainitsin.

4) Tavutus ko-kous ei ole hyvä mutta ei riko mitään erityistä sääntöä eikä yleisiin kieliohjeisiin sisältyvää suositustakaan. Tämä on osittain makuasia, mutta silläkin on suuri merkitys, miten kapeaa palstaa käytetään. Sanomalehtipalstassa ei useinkaan ole varaa nirsoilla, koska niinkin pitkän sanan kuin ”kokous” jättäminen jakamatta voi aiheuttaa ikävän ulkoasun.

5) Ko-kouspöytäkirja ei sekään ole hyvä, mutta sitäkään ei voi väittää kielen sääntöjen vastaiseksi. Kyse on enemmänkin typografiasta. Yleensä kahden kirjaimen erottaminen alusta on sitä huonompi asia typografisesti mitä pitemmästä sanasta on kyse.

6) Kokouspöy-täkirja on sinänsä sallittu tavutus eikä kovin huono, jos ei erityisen hyväkään.

7) Kokouspöytäkir-ja on myös sallittu ja vähän parempi (yleensä on sitä parempi, mitä myöhemmässä kohdassa jako on, koska lukija hahmottaa sanan paremmin, kun ensimmäisellä rivillä on siitä pitkä osa).

8) Kokouspöytä-kirja on moitteeton mutta ei paras mahdollinen sanan hahmottamisen kannalta.

9) Kokous-pöytäkirja on paras mahdollinen, koska se jakaa sanan sen ylimmän tason rakenteen mukaan.

Lisää pohdintaa sanojen jakamisen käytännöstä:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.16.html#tavutus

Tavurakenne on todellakin tulkittavissa kahdenlaiseksi, joko ko-kous tai ko-ko-us. Mutta tällä erolla ei juuri ole merkitystä kuin kielen teorian ja mahdollisesti runouden tms. kannalta (ja runoudessa muutenkin otetaan vapauksia, esimerkiksi tulkitaan tavu kahdeksi tarvittaessa). Mieleen tulee, kuinka ”taas VAA-pa-UU-den kaiho soi...” :-)

Sen sijaan esimerkiksi tavurakennetulkinnoilla ko-kouks-sis-sa ja ko-ko-uk-sis-sa on se ero, että edellisen mukaan pitäisi tavun ”sis” olla sivupainollinen, jälkimmäisen mukaan tavun ”uk” – jos ajatellaan perinnäiseen tapaan, että suomen 4- ja useampitavuisissa yhdistämättömissä sanoissa on ensimmäinen sivupaino 3. tavulla (paitsi jos se loppuu lyhyeen vokaaliin ja sana on vähintään 5-tavuinen, silloin sivupaino osuu 4. tavulle). Toki sivupainosäännöt eivät muutenkaan ole ehdottomia, mutta sanoisin silti, että tämäntyyppisissä sanoissa on paljon luonnollisempaa tulkita, että ”ou” muodostaa diftongin.

Saksaa ja autoilua jonkin verran harrastaneena olen ajatellut perustaa hinauspalveluyrityksen nimeltä Darüber Hinaus Oy.

Tuon hinaus-sanan tavutus riippunee vähän siitä, onko kyse suomen (hi-na-us) vai saksan (hin-aus) sanasta.

* * *

- Mitähän se suomen vokaalihirviösana ”hääyöaie” olikaan saksaksi?

- An-auf-hinter-in-neben-über-unter-vor-zwischen!

ko-ko-us
ta-pa-us
ta-va-us
pa-ma-us
hui-ma-us

jne.

Näin se vain menee. Piste.