Osho sanoo

Totuutta ei voi pukea sanoiksi. Kaikkein
olennaisinta ei voi ilmaista sanoin; se, mikä
voidaan ilmaista sanoin, ei ole totuus. Siinä
silmänräpäyksessä, kun totuutta kuvataan sanoin,
se muuttuu valheeksi; jo pelkät sanat väärentävät
totuuden. Vedat, Raamattu, Koraani... ne
sisältävät vain puolitotuuksia, eivät totuutta.
Totuuden voi ainoastaan kokea - sen voi elää -
mutta sitä ei voi pukea sanoiksi.

Sanat ovat vain todellisen kokemuksen kaukainen
kaiku; ne ovat niin kaukana totuudesta, että ne
ovat jopa valheita pahempia, sillä ne voivat
valaa väärää luottamusta. Ne voivat luoda
valheellisia odotuksia. On olemassa vaara, että
alat uskoa niihin. Jos alat uskoa oppeihin, et
koskaan tavoita totuutta. Totuus voi avautua vain
kokemuksen kautta. Uskomuksista ei ole apua;
kaikki uskomukset luovat esteitä. Kaikki uskonnot
ovat uskonnollisuutta itseään vastaan - asian
laita on luonnostaan niin. Kaikki kirkkokunnat
ovat Jumalaa vastaan. Kirkkokuntia on olemassa,
koska ne tyydyttävät tietyn tarpeen. Ihminen ei
halua ponnistella millään tavoin; hän haluaa
helppoja oikoteitä. Usko on oikotie.

Totuuden tie on vaivalloinen; se on jatkuvaa
ylämäkeä. Ihmisen on kuljettava ikäänkuin läpi
kuoleman - hänen on tuhottava itsestään kaikki
vanha - vain siten uudelle tulee tilaa syntyä.
Ylösnousemus seuraa ristiinnaulitsemista.

Välttääksemme ristiinnaulitsemisen olemma luoneet
uskomuksia. Uskomukset ova halpa ratkaisu. Voit
uskoa ja pysyä ennallasi. Voit uskoa uskomasta
päästyäsi, eikä sinun tarvitse muuttaa elämääsi
perinpohjin. Uskominen ei vaadi muutosta
tietoisuudessasi - mutta ellei tietoisuutesi
muutu, usko on vain lelu, leikkikalu. Voit
leikitellä sillä, voit huijata sillä itseäsi,
mutta se ei anna sinulle mitään olennaista.

Totuutta ei löydä kysymällä, vaan etsimällä!
Totuudessa ei ole kysymys kirjaviisaudesta; siinä
on kyse olemassaolosta itsestään. Sen
tavoitteleminen on kuin uhkapeliä, jossa
panoksena on elämä. Se vaatii valtavasti
rohkeutta. Usko ei vaadi rohkeutta; usko on
pelkurin tie. Jos olet kristitty tai hindu tai
muhamettilainen, olet pelkuri. Pakoilet oikeaa
leijonaa. Jos haluat kohdata totuuden kasvoista
kasvoihin, sinun ei tarvitse mennä kirkkoon papin
luo, sillä totuus on kaikkialla ympärilläsi ja
sisäpuolellasi. Voit kohdata sen; se on tässä ja
nyt.

..

Tiedätkö kuka olet? Et varmaankaan tiedä, mutta
tunnistat kyllä peilikuvasi. Tiedät nimesi,
osoitteesi, kansalaisuutesi, uskontosi,
poliittisen kantasi. Tunnistat peilin pinnalta
heijastuvat kasvosi, mutta et tunne todellisia
kasvojasi. ET ole niitä vielä nähnyt. Katos
alkuperäisiä kasvojasi - niitä kasvoja, jotka
tinulla oli ennenkuin isäsi oli edes syntynyt,
kasvoja, jotka sinulla on vielä kuolemasi
jälkeen, kasvoja, jotka ovat sinun, alunperin
sinun. Emme tunne todellisia kasvojamme, tunnemme
vain kehomme naamion, mielemme naamion. Emme
tiedä kuka kehossamme asuu. Totuutemme on
lainattua, toisilta opittua.

Muhammed koki vapautuksen, koska hänen
kokemuksensa islamista oli omakohtainen. Myös
Jeesus koki vapautuksen, koska hänen kokemuksensa
oli omakohtainen - aidosti hänen omansa. Buddha
koki vapautuksen; hän koki sen itse. Kukaan ei
ojentanut sitä hänelle, se ei ollut lainattua,
valmiiksi ajateltua, loogista, pääteltyä. Se oli
elämyksellistä!

Varo tekemästä johtopäätöksiä. Sinut on opetettu
tekemään johtopäätöksiä, jotta välttyisit
kokemiselta. Jotkut sanovat: "Jumala on olemassa,
sillä ellei Jumalaa olisi olemassa, kuka sitten
on luonut maailman?" Jumalan on pakko olla
olemassa, koska maailmakin on olemassa.

(Osho - Zen buddhalainen kirjailija. - kirjasta
Perimmäinen totuus)