En saa mitään aikaiseksi.

Tapahtuiko jotain negatiivistä ennen kuin aloit voimaan huonosti??
2v hoidon piirissä!!! kai ymmärrät että jos sinut ja muut parannettaisiin..
loppuisi lääkäreiltä työt!!!!
minkä ikäinen..tyttö/poika...elätkö yksin...diagnoosisi??mitä muka ovat
löytäneet
Aika alkaa hoitamaan itseäsi ..vaivasi on lievä..
ja itse voit hoitaa sen!!

Sinun täytyy selvittää miksi olet väsynyt. Tulee sellainen kuva, että elämässäsi ei ole sisältöä, mikä on hyvin tavallista monelle. Onko sinulla ystäviä, vietätkö aikaa heidän kanssaan, käytkö missään ulkona tai harrastuksissa? Eihän kukaan jaksa töitä tehdä tai opiskella jos ei ole sosiaalista aktiviteettia. Kannattaa ehkä harkita, josko menisit puhumaan asiasta jonkun sosiaalityöntekijän tai psykologin luo. Ehkä heiltä saa apuja selvittämään mikä elämässäsi ei oikein suju tällä hetkellä tia mitä siitä puuttuu. Yhden vinkin kuitenkin annan ja varoitan sinua. Mihinkään pillereihin älä mene koskemaan, ne eivät ongelmiasi korjaa tai yksinäisyyttäsi poista, mutta voivat aiheuttaa läjäpäin vammoja, joiden kanssa joudut pahimmillaan elämään loppuelämäsi. Se, jos mikä masentaa kenet tahansa pysyvästi.

Yli 3 vuotta oon kulkenu avussa, sama homma, pahempaan suuntaan vaan menee, en pysty laittamaan ruokaa, syön valmisruokaa, en pysty siivota, puhuminen ei auta, menneisyys on jo käsitelty, mistään ei saa uusia kavereita, ulos ei jaksa mennä, itseään ei pysty auttamaan, perhe, eikä kaverit kykene auttamaan, lääkkeitä koitettu jo monia, ei ole auttanu, vaikka maksimissaan on ollut. Se on mun mielestä sillain, että ei tästä pääse, sitä ei voi enää tulla kunnon ihmiseksi, sitä joutuu loppu elämän olemaan paralysoituna ja kärsimään hirveästä olosta. Sulle tullaan aina hokemaan, että se helpottaa jossain vaiheessa, mutta sen tunnistaa valheeksi, kun sen sanova ei koskaan sano, että MITEN. Semmoista ei ole, tästä tilasta ei pääse pois.

Olen 25 vuotias mies, kavereita on mutta näen heitä hyvin harvoin. Yleensä heillä on parempaa tekemistä. On harrastus, mutta en jaksa käydä siinä. Tulevaisuuden näkymiä ei ole, olen sosiaalisesti melkein täysin vammainen.

Mitään negatiivistä ei ole tapahtunut. Koulussa on kiusattu todella paljon, mutta koulun loputtua asiat meni ihan ok. Tapaan psykologia viikottain, mutta puhuminen ei auta. Diagnoosi on vakava masennus, kohta tulee joku neurolgi tapaaminen.

Lääkkeet on ainoa toive, jos joku pilleri tekis vähän tyhmemmäksi ja saisin uskotettu, että on tulevaisuus. Mutta toistaiseksi lääkkeet eivät auttaneet,olen kokeillut monia, mikään ei tunnu auttavan, paitsi yks lääke(ei unilääke) poisti nukahtamisongelmia.

Kuolemaa olen ajatellut paljon, vähän pelottaa mitä silloin, kuitenkin jokainen kohtaa sen, minun kohdalla on parempi aikaisempi kuin myöhemmin.

Sama kuin ap. Itselläkin oli peliriippuvuus. Huomasin että addiktio vain vaihtui pelaamisen loputtua.. Kokeillut myös olla tekemättä mitään(/tylsistyä). Sama lopputulos, mitään ei aikaiseksi saa. Laita viestiä jos haluat jutella.

Itse olen ensimmäisen vuoden opiskelija korkeakoulussa. Koulu on mennyt niin huonosti, etten edes tiedä montako pistettä olen suorittanut. Vanhemmat potkaisee pois kotoa ja kelan tukihanat tyrehtyy. Sormihan tässä menee suuhun.
Muutan hetken päästä omilleni ja ajattelin, etten hanki ollenkaan nettiyhteyttä. Hoidan asiat sitten sukulaisten ja julkisten koneilla. Netti-, porno- ja peliriippuvuus: kaikki löytyy.

Itselläkin ongelmia gradun aikaansaamisessa. Masennus ja tarkkaavaisuushäiriö yms. Asia ei etene riittävästi. Sitä on hankalaa selittää muille, kyse ei ole laiskuudesta. Kunpa vain saisin suhteellisen normaalin työtehon.

Yksi juttu muuten vielä. Käykää masentuneet mittauttamassa testosteronitasonne.

Tuolla on jotain juttua siitä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10206828

Evoluutiopsykologisen selitysmallin mukaan ihmiset ja monet muut eläimet masentuvat, koska se johtaa välttämiskäyttäytymiseen, mikä suojelee heitä uusilta epäonnistumisilta. Pessimistinen attribuutiotyyli ihmisillä heikentää itseluottamusta ja tekee varoaisemmaksi, kun negatiiviset tapahtumat tulkitaan järjestäen omista pysyvistä luonteenpiirteistä johtuviksi ja positiivisista saavutuksista ei haluta ottaa kunniaa itselle. Suhde itseen opitaan muiden kautta jo pikkulapsena, myös se opitaan että miten saadaan luotua positiivisia, rakentavia ihmissuhteita. Masentuneilla on yleensä suurempi herkkyys vaistota negatiivisia sosiaalisia viestejä, mikä tekee ehkä havainnoinnista jopa realistisempaa mutta rasittaa itsetuntoa. Ylenmäärinen herkkyys negatiivisille reaktioille vahvistaa välttämiskäyttäytymistä entisestään, kun ei pysty ohittamaan toisten ihmisten negatiivisuutta. Masentumisalttiuteen liittyy osin tempperamentti, mutta suuri osa liittyy minän tietorakenteisiin ja siihen, miten on oppinut havainnoimaan ja tulkitsemaan ympäristöä. Oman itsetunnon parantaminen on hirveän hankalaa ja vaatii kärsivällisyyttä juuri siksi, koska se liittyy usein vuosikausien aikana syntyneisiin, vahvistuneisiin tulkinta -ja käyttäytymismalleihin. Ei pidä vaatia itseltään liikaa, vaan asettaa sopivia, realistisia tavoitteita itselleen. Tee itsellesi selkeitä tavoitteita, joihin liittyy varmoja palkintoja ja jotka edistävät hallinnan tunnettasi ja mielenterveyttä. Kiinnitä huomiosi siihen, miten tulkitset sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä. Et sinä varmasti ole sen enempää rikki kuin monet muutkaan, sinä et vain näe etkä kohtaa toisten surua ja ahdistusta samalla tavoin kuin omasi. Ehkä vertaistuki voisi auttaa? Tunne että tulee ymmärretyksi on positiivinen voimavara, ja monet opiskelijat ovat yksinäisiä ja masentuneita. Monilla ihmisillä ydinongelma on varmasti se, ettei koe tulleensa koskaan kunnolla rakastetuksi ja huomoiduksi. Tunnekylmä suorituskeskeinen kasvatustyyli on aika yleinen Suomessa, se saattaa altistaa omien tunteiden kieltämiseen ja halveksuntaan. Se että lapsen emotionaalisiin tarpeisiin ei vastata eikä häntä huomoida voi tehdä ihmisestä korostuneen itseriittoisen ja kyvyttömän positiivisiin, läheisiin ihmissuhteisiin, koska on tunne ettei voi millään tyydyttää rakkauden ja ymmärretyksi tulemisen tarpeita, vaikka mitä yrittäisi. Kyse on halusta säilyttää kontrollintunne ja välttää torjutuksi tulemisen kokemuksia. Etäinen ja ankara suhde itseen voi olla opittu siis jo lapsuudessa, ja se voi joskus altistaa masentumiselle. Yksin oleminen ja epävarmuus on usein helpompaa kestää kun on kokenut turvallisen kiintymyssuhteen, koska silloin yksinäisyyteen ei assosioidu niin voimakkaasti negatiivisia, ahdistavia ajatuksia hylätyksi tulemisesta. Se voisi auttaa jos oppisi huomioimaan sen, miten sinuun on suhtauduttu lapsuudessa ja nuoruudessa. Tietyt suhtautumistavat sisäistetään osaksi itsesäätelyä, mutta niitä voi muokata myös aktiivisesti tiedostamalla että mistä ne ovat lähtöisin ja pyrkimällä muuttamaan näitä suhtautumistapoja.

Jostain syystä kilpirauhasen virheellinen toiminta on kovin huonosti havaittu ongelma, sairaus. Oireita on kymmeniä erilaisia, mutta mielellään hoidetaan, lääkitään vain niitä erillisiä oireita erikseen, havaitsematta, että niillä on yksi yhteinen tekijä, aiheuttaja. Kilpirauhanen ja sen virheellinen toiminta!

http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_kakkostyypin_kilpirauhasen_vajaatoiminta

Kaikkien kannattaa mennä ottamaan verikoe kilpirauhasen vajaatoiminnasta!! Vajaatoiminta aiheuttaa masennusta, väsymystä, hermostuneisuutta, yms. Netissä on lista kaikista oireista! Itse olen sosiaalinen ihminen ja ystäviä on paljon, mutta reilun vuoden ajan oon ollut ihan sairaan väsynyt eikä jaksa oikeen mitään tehdä. Vaikka tekemistä on paljon, ei vaan saa aloitettua mitään. Ja koko ajan on hermostunut olo. Oon aika varma että mulla on kilpirauhasen toimintahäiriö ja aion mennä mahdollisimman pian kokeisiin.

Samaa mieltä, että kilpirauhasessa voi olla vikaa.

Mulla oli niin että pelasin koneella kaiket päivät, loppuvaiheessa en enää oikeastaan edes halunnut pelata kun se oli niin tylsää, mutta kun ei keksinyt muutakaan tekemistä mitä olisi jaksanut/viitsinyt tehdä...

No, lopulta sain tarpeekseni pelaamisesta ja yksinkertaisesti lopetin sen. Koska mulla ei edelleenkään ollut oikein mitään muuta elämää tarvitsin jotain muuta täyttääkseni pelaamiseen käytetyn ajan, joten aloin lukemaan kirjoja, oon siis aina ollut lukutoukka mutta sillekään ei ollut ollut aikaa kun aina vaan pelasin.

Yllätyksekseni kun olin muutaman päivän ollut pelaamatta, ajatukseni alkoivat tuntua paljon selkeämmiltä ja aloin saada paljon enemmän aikaan, kirjan lukeminen kun ei koko ajan ole niin intensiivistä että siihen käyttäisi koko päivän toisin kuin pelaaminen. Mulla oli siis enemmän aikaa ja energiaa kaikkeen muuhun, jopa asunnon siivoamiseen.

Ehdotan siis että pidät pienen tauon pelaamisesta jos pystyt, katsot miten käy. Ei kuitenkaan kannata välttämättä korvata peliaikaa tv:n/youtuben katsomisella, myös siihen katoaa helposti koko päivä... nimim. kokemusta on.

nyt rupeet joka aamu heräämään aikasin ja käyt lenkillä!sitten luulis tulevan ruokahaluakin!kun olet syönyt ja levännyt aloitat sitten vasta tietokoneella pelailut!kun kunto alkaa nousta lisäät lenkkeilyyn myös kuntosalin tai vaikka kuntonyrkkeilyn!eipä mene kauan kun ruuanlaiton ja treenivehkeiden kanssa alkaa mennä aika sekä energiaa niin ettet enää jaksa pelailla mitään pöhköjä tietokonepelejä!vireystaso nousee kunnon mukana eikä tule lojuttua kotona!

--> kokeile LSD
Auttaa tunnetusti masennukseen.
http://www.youtube.com/watch?v=8IqMqgWiWIo

KUVIENKÄSITTELY ohjelma - pyhkäisytoiminen - voisi antaa uuden kuvan itsestä ja lisätä itseluottamusta.

huonosta yleiskunnosta johtuu sairaudet ja saamattomuudet tai pahimmillaan ylipainosta!just niin ja joo asenteella pahentaa tilannetta sekä tilannetajua!itse kiskoin kaljaa ja kävi nakkikioskilla syömässä seitsemän ehkä kahdeksan vuotta!sitten päätin ettei näin voi jatkua!lopetin kaljan roskaruuan ja rupesin pudottamaan painoa!nyt on yli45kg lähtenyy ja olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan!kun on fyysisesti kunnossa on henkisestikkin kunnossa!asioiden hoito sujuu ja kokkailut kuuluu kauppareissuineen päivänohjelmaan!se on toinen juttu jos ei pysty!onko tarkoituskaan pystyä vai onko tietokonepelit tosiaan tärkeämpiä jos niihin pystyy!

Onko kilpirauhaskokeet otettu? kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa monenlaisia oireita masennuksesta lähtien. joskus henkilö saa masennuslääkkeet vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta on selkeä masennuksen syy.

Heippa!
Valmistun keväällä liikuntaneuvojaksi. Olen ensimmäiseltä ammatiltani lähihoitaja, erikoistuen vanhustyöhön. Nyt on luvassa suurin operaatio, eli opinnäytetyön teko.
Opinnäytetyön aihe koskee masennusta ja liikunnan vaikutusta mielenterveyteen. Tarkoituksena olisi haastatella henkilöä, joka on kokenut liikunnasta positiivista hyötyä masennuksen hoidossa ? Teen haastattelun tietenkin anonyyminä joten nimiä ei tule työssä esiintymään.
Aihe on myös itselle tuttu, koska painin samojen asioiden kanssa ........
Toivottavasti joku olisi halukas vastamaan kysymyksiin ja voimat riittäisivät siihen. Jos olet valmis auttamaan minua nuorta, niin ota yhteyttä. Kirjoita minulle spostiosoitteesi tänne tai sitten Facebookista löytyy nimellä Jenna Anniina Rajamäki :)

On otettu verinäytteitä useita kertoja ja kilpirauhas näytti olevan kunnosa, muutenkin kaikki on kunnossa ulkoa päin.

Harmittaa vaan ettei masennuksella näy loppua ja laiskistun vain entisestään. Joululoman jälkeen Pitäisi palata opiskelun pariin, mutta en usko että se onnistuu. En voi lopettaa opiskelua, koska ei ole työkokemusta ja olen erittäin epäsosiaalinen. Mikään ei onnistu enää, millään ei ole merkitystä, mikään ei auta. En jaksa enää.

Kuulosti kyllä helposti samaistuttavalta tekstisi. Itsekin oon pitkälle samanlaisessa tilanteessa mitä opiskeluväsymykseen tulee, vuoden yrittänyt ammattikorkeata käydä ja vaivaiset vajaa 30 opintopistettä saanut aikaiseksi. Ei vaan jaksa panostaa tarpeeksi vaikka järki sanookin, ettei hyvää ammattia voi ilman panostamista saada.Usko itseen vaan on heikoilla kun opiskelutahti on nopea ja itse hidas oppimaan ja ylipäänsä laiska, saamaton tai mitälie..

On kyllä hyvä, että käyt siellä psykologilla puhumassa. Jatka ihmeessä. Toivottavasti sieltä jotain apuja saisit ja muutenni asiasi parempaan jamaan.

Ittellä on taustalla kaikennäköstä lapsuuden seksuaalisista hyväksikäytöistä aikuisiällä tapahtuneisiin raiskauksiin asti, heikohkoa itsetuntoa ja nytkin varmaan jonkinasteista masennusta, tai no, todennäköisesti. Sitä vaan on pirun vaikea myöntää itselleen, kun haluaisi voida paremmin ja hallita itse paremmin omaa elämäänsä ja ennen kaikkea jaksaa. Kuten monella muullakin, itselläkin on liian usein ollut työn ja tuskan takana jo esimerkiksi ruoanlaitto ja muutenkin arkirutiinit, ittellä on vielä lapsikin yksin huolehdittavana ja lapsen takia ennen kaikkea pitäisi jaksaa paremmin ja tulla parempaan kuntoon. Syksyllä hakeuduin opiskelijaterveydenhuoltoon ja neljän kuukauden odottelun jälkeen vihdoin ja viimein sain ajan psykologille, ensi viikolla olisi eka aika ja toivon todella, että alkaisi vähitellen olo helpottaa ko sinne pääsee juttelemaan..

Koulun suhteen oon miettinyt taukoa, että oikeasti keräisi paremmin voimia ja hoitaisi itsensä ja elämänsä ensin kuntoon ennenku yrittäis sen suhteen tsempata toden teolla. Ei vaan voimavarat riitä nyt. Toivoisin, ettet sinäkään oikeasti vetäis itseäs ihan piippuun sen kanssa.

Pitäisi opetella olemaan armollisempi itselleen, itse kunkin.. tuntuu ainakin itsestä, että sitä on alkanut syyllistää itseään ihan hirveästi siitä, ettei oo jaksanut kuten olisi pitänyt pärjätäkseen koulussa ja entistä maseentuneemmaksi tuntenut olonsa mitä huonommin siellä jaksanut tehdä ja käydä ja mitä enemmän arjenhallintataidot kadonneet..

Jaksamisia ja tsemppiä rutkasti kaikille samojen -tai erilaisten- ongelmien kanssa painiville.. kumpa se valo tulisi jokaisen elämään ennen pitkää ja löytäisi uusia syitä jaksaa ja jaksaisikin paremmin.. ei ehkä tässä hetkessä, mutta vielä joskus.

Hei. Oletko mittauttanut kilpirauhashormoni arvot?hb ym. Kilpirauhashormonihan säätelee koko elimistöä, jos vika löytyisikin sieltä?

Kyllä minä uskon, että esim. ravinnolla ja kunnolla on vaikutusta masennukseen, kun kyse on lievästä muodosta. Mutta esimerkiksi viime keväänä aurinkoisilla keleillä kävin pitkillä hiihtolenkeillä monta kertaa viikossa, nautinkin niistä ja söin terveellisesti. Mutta ei se estänyt minua vaipumasta vakavaan masennukseen.

Ap:n pitää lopettaa opiskeleminen ja mennä fyysisiin töihin. Kurinalaista henkistä kapasiteettia vaativat työt eivät ole kaikkia varten.

Sanoit ettei sinulla ole kavereita. Ehkä joidenkin henkilöiden tapaaminen saisi sinut piristymään. Voisitte vaikka pelailla yhdessä tai käydä kaupungilla.
Oletko kokeillut jotain harrastusta? Jos olet kiinnostunut urheilusta niin aloita vaikka nyrkkeily. :)
Hae jonnekin töihin ja tienaa rahaa. Auta vaikka naapureita jossain työssä tai jotain sellaista. En valitettavasti osaa kovinkaan paljon auttaa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti asiat järjestyvät!