Evoluutioteoria on kansanomaisesti ilmaisten fakta

Evoluutioteoria on kaikkien yliopistojen ja asiantuntijoiden yhteinen näkemys siitä, miten lajit ovat kehittyneet. Evoluutioon liittyviä havaintoja ovat tehneet tuhannet tutkijat ympäri maapalloa useilta eri tieteenaloilta. Näyttö evoluutioteorian mukaisesta lajien kehittymisestä on erittäin vankka ja monitieteellinen.

Kreationistien toistuvasta, patologisesta valehtelusta ja tietämättömyytensä levittämisestä huolimatta tilanne ei ole muuttunut yli sataan vuoteen. Se mitä ammattilaistutkijat näkevät kaivaessaan maaperästä fossiileja ja vertailemalla näitä toisiin, se mitä he näkevät katsoessaan mikroskoopeilla soluja, niiden toimintaa ja rakennetta, kartoittaessaan tietokoneilla perimiä ja vertaamalla niitä lajien kesken, mitä he näkevät katsomalla nykyään ja ennen eläneiden lajien osia, ynnä moni muu asia tukee yksinomaan evoluutioteoriaa.

Jos astutaan kokonaan evoluutioteorian ulkopuolelle ja katsotaan maailmaa geologien silmin, käy hyvin ilmi että maapallolta ei löydy mitään joka viittaisi sen olevan vain 6000-10000 vuotta vanha. Maaperän kerroksista näkee jopa silmämääräisesti, ilman mitään apuvälineitä osoituksen maapallon korkeasta iästä. Samaa osoittavat fyysikoiden mittaukset säteilystä, lämpötilasta, alkuainejakaumasta, sekä merenpohjista tehdyt havainnot, laattatektoniikka ja moni muu asia.

Kreationismi ja sen eriniminen kaksoisveli ID taas eivät ole yhdenmukaisia näytön kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos lajit olisivat muodostuneet, kuten kreationismi opettaa, fossiilit eivät voisi olla tietyssä järjestyksessä maantieteelliseti, kehityksellisesti ja ajallisesti - sille ei olisi mitään selitystä.

Lisäksi laboratorioissa ja luonnossa tehdyt havainnot eivät myöskään selity kreationismilla. Kreationistien kiistämät, evoluution aikaisemmista vaiheista jääneet surkastumat, kuten häntäluu, viisaudenhampaat ja tietyt lihakset sekä umpisuoli ihmisillä ja vastaavasti eläinlajeilla olevat surkastumat, kuten valaan lantio tai joidenkin kalojen sokeat silmät ovat myös vaikeita selittää kreationismilla.

Samaa karua kieltä kertovat myös erityisesti ID:n (intelligent design) vastaiset havainnot ihmisillä ja eläimillä havaituista huonoista rakenteista, joihin edes alkeellisin insinööri ei harhautuisi. Sattuman ja valikoitumisen kautta lajeja kehittävä evoluutio sen sijaan saattaisi hyvinkin tehdä juuri tällaisia hölmöyksiä.

ID-kreationismin uskonnollisesta, ei-tieteellisestä luonteesta on nykyään olemassa myös oikeuden päätös USA:sta. Jos maailman uskovaisimman länsimaan oikeuslaitos tuohon tulokseen on päätynyt, ei siinä yksittäisen jyrisijän valitus paljon paina.

Kreationismin ja evoluution välinen taistelu on lähtökohtaisesti mieletön asia, koska evoluutiotieteellä on kaikki näyttö, kaikki asiantuntijat, yliopistot ja laaja yleinen hyväksyntä puolellaan. Kreationisteilla taas on vain uskonnollisia pseudotieteilijöitä ja ufo-hörhöjä, sekä muutama harva tiedemies, joiden voimakas uskonnollinen hurmos lienee suurin syy siihen, miksi he ovat jossain vaiheessa harhautuneet pois objektiivisuudesta.

Tiedemiesten ja evoluutiobiologien väittäminen ymmärtämättömiksi ja tietämättömiksi omilla aloillaan on yhtä loogista kuin jos kiistäisi lääkärien tietävän mitään tulehduksista tai kirurgin ymmärtävän mitään leikkauksista. Kreationistien uskominen on yhtä järkevää kuin että kääntyisi ennemmin äidinkielen opettajan kuin lääkärin puoleen hakiessaan parannusta syöpään.

Jos väittely evoluutioteorian ja kreationismin välillä tuntuu vaikeaselkoiselta, eivätkä käsitteet olet tuttuja, voi kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä tietääkseen oikean vastauksen tähän väittelyyn, ei tarvitse tietää kaikkia yksityiskohtia:

Riittää että tietää ylivoimaisen enemmistön alan ammattilaisista olevan täysin yksimielisiä siitä, että evoluutioteoria on kansanomaisesti ilmaisten fakta.