Ole Jumalan hullu

Luuk. 19: 28-40
Jeesus ei ollut edeltä käynyt edessä näkyvässä kylässä. Silti hän tiesi etukäteen sanoa, että kylästä oli noudettavissa kiinni sidottu aasinvarsa. Lisäksi hän opasti opetuslapsiaan sanomaan tuntemattomille kylän asukkaille, että Herra tarvitsee niitä, mutta palauttaa lainan pian. Jollakin saattaisi olla jotakin huomauttamista sen suhteen, että muukalaiset yllättäen tulevat ja vievät aasin omistajaltaan. Opetuslapset toimivat Jeesuksen ohjeitten mukaisesti.

Entä jos joku sanoisi matkalla ollessasi, että seuraavan kaupungin ensimmäisissä liikennevaloissa seisoo uusi punainen Ford Focus. Tämän jälkeen tämä joku kehottaisi sinua ottamaan ventovieraan omistaman ajoneuvon haltuusi ja tuomaan sen hänen käyttöönsä auton omistajalta lupaa pyytämättä. Omistaja olisi näköetäisyydellä ja ihmettelisi, miksi viet hänen autoaan pois. Uusi merkillisyys olisi siinä, että hän hyväksyisi täysin vastauksesi, kun selittäisit, että Herra tarvitsee tätä autoa. Hän palauttaisi sen pian. Ei tässä evankeliumitekstissä ihan sovinnaisimman esityslistan mukaan asioita käsitellä. Ei kuulosta oikein kirkkouskovaisten touhulta! Ei kuulosta edes herätyskristillisyydeltäkään!

Olisikohan vika sinisilmäisissä opetuslapsissa, jotka varmaan olisivat hypänneet kaivoonkin, jos joku olisi sattunut käskemään? Tässä itse kunkin on katsottava peiliin. Me länsimaiset kristityt olemme rationalistisuudessamme vieraantuneet Raamatun ja alkukristittyjen tavasta luottaa lapsenomaisesti Jeesukseen. Raamattu on täynnä kuvauksia järisyttävistä tilanteista, joissa Jumalan voima ja mahdollisuudet tulevat esiin. Samalla unohdamme, että ”Jeesus Kristus on sama eilen tänään ja ikuisesti”. Ole sinä Jumalan hullu!