Tippumisen pelko

Moi! :)
Olen itse vasta 13-vuotias, joten en ole varma onko tästä apua. Mutta yritän kuitenkin auttaa. Olen nyt harrastanut 7 vuotta ratsastusta, enkä ole kuin muutaman kerran alas tullut. En oikein tiedä miksi, tai miten. Oman kokemuksen perusteella ekat putoamiset on niitä pahimpia. Silloin tuntuu, ettei voi enää tehdä mitään, ilman että lentää heti alas. Turvaliivi on hyvä olla, se tuo turvallisuuden tunnetta ja on ihan oikeasti hyvin tärkeä osa esteratsastusta. Putoamisen tunteesta pääsee ehkä parhaiten eroon, kun etenet ensimmäisestä putoamisesta rauhallisesti. Oma ratsastuksenopettajani sanoo aina, että "Vauhti ei ole vaarallista, paitsi kesällä, kun ampiaisia voi lentää suuhun" Jos tunnet laukatessa tai sitä nostettaessa hermostuneisuutta, rauhoita ensin itsesi. Pitää muistaa, että hevonen voi pillastua jo siitä, että se aistii hermostuneisuutesi. Hengitä syvään ja anna ensin normaali puolipidäte ja laukkapohkeet. Mikäli hevonen ei nosta heti tai muutaman sekunnin kuluttua, kannattaa kokeilla kulmassa nostoa, mikäli mahdollista. Muista katsoa myös, ettet vain aja hevosta laukkaan. (Jos et vielä siis tiennyt, niin "ajaminen" on sitä, että annat koko ajan pohkeita ja maiskutat, mutta et jarruta aina ennen seuraavaa nostoa, jolloin laukasta tulee sinulle ja hevoselle epämiellyttävää) Peloista kannattaa myös kertoa omalle opettajalle, ei ole mikään häpeä, jos pelottaa nostaa laukkaa. Monilla ihmisillä tulee pelko ensimmäisen pudotuksen jälkeen. Niistä selviää, pitää vain muistaa ettei jokainen hevonen ole samanlainen, vaan yksilö, jolla on omat tapansa ja luonteensa.

Itselläni kamalin kokemus on ollut, kun menin eräällä hevosella, jonka nimi oli "Grandeja". Karsinassa tosi ihana hoidokki, mutta kentällä ihan kuin eri hevonen. Alku sujui hyvin, mutta kun aloitettiin esteiden hyppääminen, alkoikin tapahtua. Hevonen tuntui sekoavan ihan totaalisesti. Se suurinpiirtein kiitolaukkasi esteiden yli ja meni kaikkia päin. Pelkäsin ihan hirveästi, olin kauhuissani. Ratsastin sen sitten maneesin toiseen päätyyn, jossa on aina yksäreille varattu alue, jos olisikin tunti menossa. Menin siellä ympyrälle, ja pysäytin. Ratsastuksenopettaja sanoi että yritä uudestaan. Sama jatkui vain kerran, kunnes "Grandi" ei suostunut enää stoppaamaan ollenkaan. Jäin siis laukkaamaan sinne ympyrää, jota opettajani ohjeiden mukaisesti pienensin. Lopulta, kun hevonen pysähtyi ja minun piti ravata ensin ympyrällä, sitten nostaa laukka. Laukassa se sekosi taas. Opettajani käski ajaa päin seinää. Minä ajoin, ja se toimi. Olin tosin itkun partaalla, sillä hevonen lähti aina liikkeelle kun tuli mahdollisuus. En tippunut silti kertaakaan, vaikka se olikin aika monta kertaa lähellä. (Tämä kaikki mahtui noin 5 minuuttiin vaikka tuntuikin tunneilta) Sitten kun opettajani käski pysäyttää yksäri päätyyn keskelle, hän otti sitä ohjista kiinni ja torui kovasti. (En oikein tajunnut siinä kohdassa hirveästi, keskityin pysymään selässä kun Grandi hypähteli tuossa kohtaa pienesti) Lopputunnin olin talutuksessa, joka oli oikeasti todella, todella ihanaa sellaisen jälkeen. Ei nolottanut yhtään, olin taistellut. Mentiin siinä käyntiä jonkin aikaa, kunnes piti kokeilla ravia. Se sujui, mutta minulla olikin taluttaja vierellä. Sitten opettajani kysyi, haluaisinko kokeilla esteitä. Sanoin että haluan kokeilla. Kokeilua tehtiin 2 kertaa, niin että taluttajani oli aina siellä päädyssä odottamassa. Grandi kiitolaukkasi aina päätyyn, mutta se hyppäsi esteet. Se saatiin siellä aina kiinni tosi nopeaan, kun ojasin ympyrälle tai seinään. Lopputunnista kaikki onnittelivat minua ja sanoivat että se oli todella pelottavaa katsottavaa ja että selvisin upeasti. Sellaisen jälkeen taisin ehkä tarvita sitä. Tallilla olevat kaveritkin siis voivat auttaa jo paljon, heille voi kertoa jos pelkää. Seuraavalle tunnille opettajani laittoikin rauhallisen hevosen, Heartlandin. Yleensä tuon kaltaisten tuntien jälkeen opettaja laittaa rauhallisen hevosen tai voit itse sitä kysyä häneltä. Nyt en pelkää enää laukkaaamista, sillä olen saanut tukea tallikavereiltani ja opettajaltani sekä hän on osannut valita minulle oikeat hevoset oikeissa tilanteissa. Tapahtuman jälkeen rauhallisempia, mutta sitten niitä reippaampiakin. Alussa jännitti, mutta ponit eivät lähteneet tuhatta ja sataa, kuten pelkäsin. Toivon, että tämä oman kokemukseni kertominen auttaa sinua ymmärtämään omaa pelkoa, ja miten siitä selviää.

Kunpa tämä auttaisi ongelmaasi! :)