Haluaisin tietää, miten keskivertoa korkeampi ÄÖ on vaikuttanut, jos on, elämääsi ja sen kulkuun? Itselleni ei Mensan ovet aunneet, mutta olen keskiarvon selvästi paremmalla (?) puolella (vaikka usein tuntuukin, että olisi ihanaa olla tosi dummy, jos nyt kokemukseni älystä ylipäätään johtuvat...). Monet asiat, tapahtumat ja tuntemukset saivat selityksen (niin, johtuuko ne älystä vai luonteesta??), kun en ollutkaan tyhmä, jossa uskossa olen koko elämäni ollut.
Vaikka (Mensan)testi ei minua huippufiksuksi tehnytkään, sain tavallaan oikeutuksen olla oma itseni. Pöhköä, että siihen tarvittiin joku naurettava testi, mutta jos se sen sai aikaan, ei kai rahat ihan hukkaan menneet...Ai miten niin heikko itsetunto? Olen monestakin syystä joutunut rakentamaan minuuteni uudelleen, testi tulos ehkä jollain tapaa sinetöi sen. Tai antoi perustuksen, jolle rakentaa?
No, oli miten oli...Oletko kokenut olevasi jollainlailla "erilainen", joka mielestäsi sai myöhemmin selityksen?. Heh, kukapa ei olisi...Tai miten koet (toiminta)ympäristösi ja /tai sen ihmiset? Ärsyttääkö jokin asia?
Isoja kysymyksiä, joihin vaikea vastata lyhyesti. Itse koen vaikeaksi löytää älyllisesti riittävän haastavia ihmisiä. Mielenkiinto "keskivertojen" kanssa tahtoo lopahtaa aika äkkiä, kun talviverhojen väristä keskustelu ei nappaa. Onnekseni olen löytänyt puolison, jonka kanssa säilää voi pitää terävänä.Ongelmaksi koen myös sen, että ollakseni työporukassa kivasti mukana (vaikka muutoin viihdyn nopeutta, tarkkuutta ja ratkaisukykyä vaativassa työssäni hyvin), joudun "tyhmentämään" itseni. Aiemmin pomoni kanssa riitti haastetta ja jännitettä, mutta sitten tuo jäi eläkkeelle, sääli.
Minun on lähes mahdotonta olla ajattelematta omieni ja muiden tekojen seurauksia ja usein näen eri tilanteet ja ihmissuhteet vain "pelikuvioina" ja koen olevani liiankin tarkkanäköinen. Olisi kiva pistää aivot narikkaan aina välillä. Mutta ei taida kuulua tapoihini...Olen siihen alistunut, ettei koskaan tule elämänvaihetta, jossa kulkisin tyytyväisenä mitään miettimättä töihin ja kotiin, töihin ja kotiin suloiseti hymyillen...
Miten korkeampi ÄÖ on vaikuttanut elämääsi?
68
6956
Vastaukset
- pöhkö
ÄÖ taipuu suomalaiseen suuhun paremmin kuin ÄO.
En tiedä olenko keskimääräistä älykkäämpi, mutta erilaisissa palikkatesteissä (intin pällitesti, nettitestit) pärjään paljon paremmin kuin kaverit.
Mensa ei kiinnosta, joten en osaa mitään tarkkaa arvoa ÄO:stä sanoa.
Matematiikassa ja fysiikassa (yliopisto ja amk) pärjään myös huomattavasti paremmin kuin useimmat, vaikka panostukseni onkin välillä aika heikonlainen...
Ongelmana on (jos tämä nyt mikään ongelma on), että en jaksa keskittyä mihinkään yhden asian opiskeluun kovin pitkään. Tuskin siis tulen tulevaisuudessakaan tekemään mitään Einsteinin tai Newtonin veroisia kuolemattomia teorioita vaikka rahkeet (ehkä eivät kuitenkaan) riittäisivätkin. - itse kukin
ihmisten kanssa. vietänkin suurimman osan päivää tietokoneen tai kirjojen edessä suunnitellen ja kuvitellen asioita ja tapahtumia. Usein toivon, että ihmiset ympärilläni olisivat mielenkiintoisempia, mutta joudun yleensä pettymään. Entinen boyfriendini on nuori fysiikan tohtori, hyvin älykäs mutta lopulta kuitenkin aika ennalta-arvattava. Älykkyys ja mielenkiintoisuus eivät käy välttämättä käsi kädessä.
- Outona omassa maailmassaan
Oheinen viesti oli minun. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4500000000000080&posting=22000000005718077.
Nuorena tunsin olevani aina kuin muusta maailmasta muuttanut. Ihmiset eivät oikein tajunneet minua evätkä huumoriani (liian vaikeeta). Sitten luin jostakin artikkelin jssa kerrottiin että älykkäät ihmiset tuntevat itsensa vieraiksi ja olevansa kuin eri "aallonpituudella" muiden ihmisten kanssa. Menin heti Mensan testiin, en muista paljonko pisteitä tuli mutta olisin päässyt Mensaan.
Opinnot menivät erinäisten syiden takia hitolleen joten olen työssä tekemisissä kouluttamattomien ihmisten kanssa. Ja vitutus on ihan karmee. Yleensä en viitsi puhua mitään. Talviverhojen väri....joo. Minulla olisi ollut paljon onnellisempi elämä jos olisin ollut "keskiverto"
Luin kirjan Keyes, Daniel: Kukkia Algernonille. Siinä kirjan henkilö kehittyy pikkuhiljaa idiootista ylivertaiseksi neroksi ja takaisin. Kirjassa kuvataan kuinka henkilö ei ollut nerona enää onnellinen niin kuin oli ollut idioottina.- juu-ei
Toisessa viestissä kerroit, kuinka viinan takia olet enää vähän keskimääräistä älykkäämpi (testeillä mitattuna, ymmärsin). Mutta eikö sinun pitäisi siis nykyään tulla paremmin toimeen keskivertojen kanssa? Onko tässä asiassa tapahtunut "edistystä" vuosien varrella?
Eihän se elämä aina helppoa ole, oli sitten testiälykäs tai ei. Itse en testeissä erityisemmin pärjää, ja silti on vaikeaa löytää paikkaansa maailmassa. Ehkä kuitenkin voisit vähän miettiä tuota asennettasi "olen niin erinomainen, että keskivertoihmiset eivät juttujani ymmärrä". Keskivertoihmisiäkin on monenlaisia... - olevani erinomainen
juu-ei kirjoitti:
Toisessa viestissä kerroit, kuinka viinan takia olet enää vähän keskimääräistä älykkäämpi (testeillä mitattuna, ymmärsin). Mutta eikö sinun pitäisi siis nykyään tulla paremmin toimeen keskivertojen kanssa? Onko tässä asiassa tapahtunut "edistystä" vuosien varrella?
Eihän se elämä aina helppoa ole, oli sitten testiälykäs tai ei. Itse en testeissä erityisemmin pärjää, ja silti on vaikeaa löytää paikkaansa maailmassa. Ehkä kuitenkin voisit vähän miettiä tuota asennettasi "olen niin erinomainen, että keskivertoihmiset eivät juttujani ymmärrä". Keskivertoihmisiäkin on monenlaisia...Kyllä, viina auttaa aina :)
- juu-ei
olevani erinomainen kirjoitti:
Kyllä, viina auttaa aina :)
Eli kyllä se viina saattaa maistua, ja auttaa, oli sitten testiälykäs tai ei... Semmoiset 30-50 annosta viikossa menee.
No niin, löysitpä sentään yhden keskinkertaisen ihmisen, jonka kanssa olet ainakin yhdessä asiassa samalla aaltopituudella... Siitä se lähtee. - syitä
"Opinnot menivät erinäisten syiden takia hitolleen joten olen työssä tekemisissä kouluttamattomien ihmisten kanssa. Ja vitutus on ihan karmee."
Eli siis työkaverisi ovat samanlaisia kuin sinä, kouluttamattomia? Mutta eivät kelpaa kavereiksi. Ehkäpä syy on jossain muualla kuin omassa älykkyydessäsi.
- PikkuLilli
No eipä kauhean hedelmällisiä vastauksia herunut. Lähinnä turhautuneita purkauksia, eikä ehkä ihan syyttä. Herra isä (johon en usko), tehkää jotain ennen kuin katkeroidutte! Katkeroituneet ihmiset ovat vaarallisia.
Jatkampa vielä alkuperäisen aiheen sivusta. Joskus kadehdin (PÖH!) ihmisiä, jotka eivät selvästikkään ole mitään järjen jättiläisiä, mutta itsevarmuutensa -ja luottamuksena turvin porskuttavat eteenpäin aivan käsittämättömällä voimalla. Itse koen olevani niin nöyrä maailman ihmeiden ja sattumanvaraisuuden (??) edessä, etten moiseen pysty. Tai ainakin pidän suuni visusti kiinni ennen kunnon tilannearviota. Aika moni ihminen onnistuu kätkemään yksinkertaisuutensa itsevarmuuden viittaan ja antamaan itsestään hyvinkin nekun kuvan. Ja parhaassa tapauksessa toiset nyökyttelevät vieressä innoissaan ja samanmielisinä. Ihminen tarvitsee karismaattisen johtajan, älystä viis.
Sitä kadun, että annoin kaikkien niiden (kouluaikaisten) pässinpäiden saada itseni vakuuttuneeksi, että olen tyhmä, eikä minusta ehkä olekkaan siihen, mitä tosissani olisin halunnut. Nyt se on, ainakin toistaiseksi, mahdoton toteuttaa. Älä sano, ettei ole. Jos nyt on jonkun vuoro toteuttaa itseään ja haaveitaan, se on mieheni.
Loppuuko ihmisenä kasvaminen koskaan? Tuleeko joskus ikä, jolloin itsevarmana myhäilen, että nytpä ymmärrän kaikesta kaiken? Tiedän kyllä vastauksen, mutta, ah, miten ihanaa se olisikaan!- Dude
vaihtanut työpaikkaa noin parinvuoden välein etten pääsisi turhautumaan ja jotta vois oppia jotain uutta.
Kohta piakkoin pitäs taas vaihtaa jollekkin alalle, josta en tiedä mitään.
Itse olen saavuttanut tavoitteeni ja voin sanoa että älykkyydestäni on todella ollut hyötyä ainakin minulle. - jooo
Joo. Älykkyydestä ei välttämättä ole juuri hyötyä (eikä varsinkaan mensasta). Ihmettelen pitäsikö sinun saada jonkunlaista poikkeuksellista kohtelua korkean äön takia?
Jos ajattelet vaikkapa työtä, niin eikö ole oikein, että samasta työstä saa jokainen saman palkan ikään kokoon rotuun sukupuoleen ja äo:hon katsomatta? Mainitsit tyhmien ja itsevarmojen porskuttavan eteempäin käsittämättömällä voimalla. Kukapa ei menestyjää kadehtisi, mutta menestyjä tippuu korkealta ja kovaa, jos tippuu. Ehkä menestyjätkin ovat joutuneet etsimään itseään, jotka ovat olleet kiusattuja ja kadehdittuja. Kukaan ei halua olla tyhmempi rumempi huonompi.
Kaikista ihmisten tunteista huolimatta, yhteiskunta on melko yksinkertainen järjestelmä. Esimerkiksi huippu-urheilia joutuu nuorena jäämään pois perinteisistä nuorten menoista. Häntä pidetään hieman outona, viellä jos hän on hyvä koulussa ja jos ei ole erityisen hyvä koulussa on hän tietenkin tyhmä. Ihmisten kummeksunnasta huolimatta hän saavuttaa ja menestyy, koska hän pärjää hyvin urheilussa. Lahjakkuudella ei välttämättä menesty esm taiteiliat ovat usein köyhiä. Täytyy tehdä jotain mitä pidetään yhteiskunnallisesti arvokkaana. Kouluttamalla itseään pääsee ns nuosemaan työ-elämässä eteenpäin ja tätä järjestelmää en ihmettele, kukapa maksaisi osaamattomalle oli hän kuinka fiksu tahansa.
Eli ehdotukseni kuolunpenkille siitä. Jos ei kokopäiväopiskelua niin iltakouluja löytyy joka lähtöön. Siellä varmasti on hyötyä hyvästä loogisesta ajattelukyvystä ja suorittamalla tutkintoja voit päästäkkin sinne halutulle johtajan pallille. Muiden märehdinnästä viis - PikkuL
jooo kirjoitti:
Joo. Älykkyydestä ei välttämättä ole juuri hyötyä (eikä varsinkaan mensasta). Ihmettelen pitäsikö sinun saada jonkunlaista poikkeuksellista kohtelua korkean äön takia?
Jos ajattelet vaikkapa työtä, niin eikö ole oikein, että samasta työstä saa jokainen saman palkan ikään kokoon rotuun sukupuoleen ja äo:hon katsomatta? Mainitsit tyhmien ja itsevarmojen porskuttavan eteempäin käsittämättömällä voimalla. Kukapa ei menestyjää kadehtisi, mutta menestyjä tippuu korkealta ja kovaa, jos tippuu. Ehkä menestyjätkin ovat joutuneet etsimään itseään, jotka ovat olleet kiusattuja ja kadehdittuja. Kukaan ei halua olla tyhmempi rumempi huonompi.
Kaikista ihmisten tunteista huolimatta, yhteiskunta on melko yksinkertainen järjestelmä. Esimerkiksi huippu-urheilia joutuu nuorena jäämään pois perinteisistä nuorten menoista. Häntä pidetään hieman outona, viellä jos hän on hyvä koulussa ja jos ei ole erityisen hyvä koulussa on hän tietenkin tyhmä. Ihmisten kummeksunnasta huolimatta hän saavuttaa ja menestyy, koska hän pärjää hyvin urheilussa. Lahjakkuudella ei välttämättä menesty esm taiteiliat ovat usein köyhiä. Täytyy tehdä jotain mitä pidetään yhteiskunnallisesti arvokkaana. Kouluttamalla itseään pääsee ns nuosemaan työ-elämässä eteenpäin ja tätä järjestelmää en ihmettele, kukapa maksaisi osaamattomalle oli hän kuinka fiksu tahansa.
Eli ehdotukseni kuolunpenkille siitä. Jos ei kokopäiväopiskelua niin iltakouluja löytyy joka lähtöön. Siellä varmasti on hyötyä hyvästä loogisesta ajattelukyvystä ja suorittamalla tutkintoja voit päästäkkin sinne halutulle johtajan pallille. Muiden märehdinnästä viisEn tiedä oliko viestisi minulle, kun en siitä ainakaan itseäni tunnistanut.
Ja tuota koulun penkille paluuta olen muissa kirjoituksissani, jos olet ne lukenut, sivunnut sen verran, että meidän perheessä se EN ole minä, joka itseään lähtee toteuttamaan, jos joku lähtee. Ja toiseksi kerroin viihtyväni (ja hyvin viihdynkin!) työssäni, joka vaatii nopeutta, tarkkuutta ja luovia ratkaisuja. Tosin arvelen, etten tätä työtä välttämättä jaksa vuosikausia, kun opin se "säännöt" ja se menettää "jännityksensä" ja yllätyksellisyytensä. Tai sitten jaksan hyvinkin. Minulla on tosi mukavat työkaverit, meillä on (kas kummaa, niin kuin rankoissa töissä yleensä tuppaa olemaan) samanlainen outo huumorintaju ja pärjään sosiaalisesti ihan mukavasti, kunhan en odota liikoja. Joukkoon onneksi mahtuu pari, joiden kanssa voi haastella syvällisempiäkin. Sellaisia, jotka on jotain joskus ajatelleetkin eivätkä vaan porskutelleet mitään miettimättä. Ainakaan mitään erikoiskohtelua en edes halua, enkä koskaan kellekkään mistään testituloksista ole kertonut. Jos muutosta haluan, toteutan sen suunnitellusti ihan hiljaksiin.
Älykkyydestä puhuttaessa liikutaan hyvin arveluttavilla ja vaarallisillakin vesillä, koska kaikella mitä ihminen tekee, ei välttämättä ole tosiaankaan mitään tekemistä (korkean, tässä tapauksessa)älyn kanssa ja kumminkin, jos ympäristö vaan tietää, että kyseinen henkilö on erityisen fiksu, tekemiset tai tekemättä jättämiset indikoidaan heti älykkyyteen! Sanonhan tuon mahdollisimman epäselvästi? Jos joku on erimieltä fiksuksi tiedetyn kanssa, otetaan äly liian helposti aseeksi. Fiksuilta vaaditaan ihan mahdottomia eikä (halutakkaan) huomioida, että kaikki me, osamääristä riippumatta,olemme vaan ihmisiä ja kaikkeen tekemiseemme ja ratkaisuihimme vaikuttavat hyvin pitkälle MYÖS tunteet. Aihe on arka myös siksi, että se herättää kateutta. Kukapa meistä ei haluaisi olla älykäs??!! Paitsi tietenkin ne, jotka kokevat älynsä takia syystä tai toisesta suurta turhautumista, niitä esimerkkejä on tälläkin palstalla. - alkup.
PikkuL kirjoitti:
En tiedä oliko viestisi minulle, kun en siitä ainakaan itseäni tunnistanut.
Ja tuota koulun penkille paluuta olen muissa kirjoituksissani, jos olet ne lukenut, sivunnut sen verran, että meidän perheessä se EN ole minä, joka itseään lähtee toteuttamaan, jos joku lähtee. Ja toiseksi kerroin viihtyväni (ja hyvin viihdynkin!) työssäni, joka vaatii nopeutta, tarkkuutta ja luovia ratkaisuja. Tosin arvelen, etten tätä työtä välttämättä jaksa vuosikausia, kun opin se "säännöt" ja se menettää "jännityksensä" ja yllätyksellisyytensä. Tai sitten jaksan hyvinkin. Minulla on tosi mukavat työkaverit, meillä on (kas kummaa, niin kuin rankoissa töissä yleensä tuppaa olemaan) samanlainen outo huumorintaju ja pärjään sosiaalisesti ihan mukavasti, kunhan en odota liikoja. Joukkoon onneksi mahtuu pari, joiden kanssa voi haastella syvällisempiäkin. Sellaisia, jotka on jotain joskus ajatelleetkin eivätkä vaan porskutelleet mitään miettimättä. Ainakaan mitään erikoiskohtelua en edes halua, enkä koskaan kellekkään mistään testituloksista ole kertonut. Jos muutosta haluan, toteutan sen suunnitellusti ihan hiljaksiin.
Älykkyydestä puhuttaessa liikutaan hyvin arveluttavilla ja vaarallisillakin vesillä, koska kaikella mitä ihminen tekee, ei välttämättä ole tosiaankaan mitään tekemistä (korkean, tässä tapauksessa)älyn kanssa ja kumminkin, jos ympäristö vaan tietää, että kyseinen henkilö on erityisen fiksu, tekemiset tai tekemättä jättämiset indikoidaan heti älykkyyteen! Sanonhan tuon mahdollisimman epäselvästi? Jos joku on erimieltä fiksuksi tiedetyn kanssa, otetaan äly liian helposti aseeksi. Fiksuilta vaaditaan ihan mahdottomia eikä (halutakkaan) huomioida, että kaikki me, osamääristä riippumatta,olemme vaan ihmisiä ja kaikkeen tekemiseemme ja ratkaisuihimme vaikuttavat hyvin pitkälle MYÖS tunteet. Aihe on arka myös siksi, että se herättää kateutta. Kukapa meistä ei haluaisi olla älykäs??!! Paitsi tietenkin ne, jotka kokevat älynsä takia syystä tai toisesta suurta turhautumista, niitä esimerkkejä on tälläkin palstalla....turhautumisen seurauksista vielä..
Ainakin minä olen tavannut (aiemmessa työssäni) ja tuntenut liian monta huumeiden käyttäjää ja alkoholistia, jotka ovat, tai ovat olleet, selvästi erittäin älykkäitä.Mutta jotka ovat turhautuneet tai yksinkertaisesti suunnanneet älykkyytensä vääriin kohteisiin, esim. rikollisuuteen.
- juu-ei
Mitä pittua tähän pitäisi sitten vastata (viitaten poikavuosien leikkiin "venytä sormilla poskiasi ja sano pittu").
Ei mutta ihan oikeasti. Uskotko tosiaan siihen, että jokin kuviopäättelytesti kertoisi ihmisestä yhtään mitään? Muutenkin voisit miettiä asennettasi
> Itse koen vaikeaksi löytää älyllisesti riittävän haastavia ihmisiä. Mielenkiinto "keskivertojen" kanssa tahtoo lopahtaa aika äkkiä, kun talviverhojen väristä keskustelu ei nappaa
Miten vain, mutta muista, että meitä keskivertoja on monenlaisia. Minäkään en pärjää palikkatesteissä (ÄO 120, mikäli nettitestejä uskominen, ehkä tosiasiassa alempikin), mutta voinpa väittää, että olisin teikäläiselle aika tasaväkinen keskustelukumppani. No ei vaiskaan, enhän minä voi sitä olla, kun "ympyrä kiertää vastapäivään ja neliö laskeutuu". En minä sellaista ymmärrä = en ole älykäs. M.O.T. Anna anteeksi.- PikkuLilli
Kysymyshän kuului, että kerrohan, mikäli koet (siis aivan subjektiivisesti), että ylimääräinen älli on elämääsi jotenkin vaikuttanut. Jos ei, ei mitiä.
Aiempien kirjoitustesi perusteella en ole lainkaan varma mahtaisiko meillä paljoa puhuttavaa olla. En ehkä ole vielä riittävän turhautunut jakaakseni kokemuksiasi? Mutta eihän sitä kaikkien kanssa muutenkaan...
Olen huono ilmaisemaan itseäni, enkä ainakaan tässä ympäristössä tunne tarvetta sitä parantaakaan. Kunhan kysyin, kun kiinnosti millaisia kokemuksia ihmisillä mahdollisesti on.Asenteessa meillä kaikilla on takuulla parantamisen varaa, mutta en kaiketi omaani oikeaksi väittänytkään. Amen, jatkan töitä. - PikkuLilli
PikkuLilli kirjoitti:
Kysymyshän kuului, että kerrohan, mikäli koet (siis aivan subjektiivisesti), että ylimääräinen älli on elämääsi jotenkin vaikuttanut. Jos ei, ei mitiä.
Aiempien kirjoitustesi perusteella en ole lainkaan varma mahtaisiko meillä paljoa puhuttavaa olla. En ehkä ole vielä riittävän turhautunut jakaakseni kokemuksiasi? Mutta eihän sitä kaikkien kanssa muutenkaan...
Olen huono ilmaisemaan itseäni, enkä ainakaan tässä ympäristössä tunne tarvetta sitä parantaakaan. Kunhan kysyin, kun kiinnosti millaisia kokemuksia ihmisillä mahdollisesti on.Asenteessa meillä kaikilla on takuulla parantamisen varaa, mutta en kaiketi omaani oikeaksi väittänytkään. Amen, jatkan töitä.En usko. Mutta mistä moisen päätelmän teit? Tai älä vastaa, ei sillä tosiaan väliä. Testi kertoo jotain ja vielä enemmän se jättää kertomatta.
- juu-ei
PikkuLilli kirjoitti:
Kysymyshän kuului, että kerrohan, mikäli koet (siis aivan subjektiivisesti), että ylimääräinen älli on elämääsi jotenkin vaikuttanut. Jos ei, ei mitiä.
Aiempien kirjoitustesi perusteella en ole lainkaan varma mahtaisiko meillä paljoa puhuttavaa olla. En ehkä ole vielä riittävän turhautunut jakaakseni kokemuksiasi? Mutta eihän sitä kaikkien kanssa muutenkaan...
Olen huono ilmaisemaan itseäni, enkä ainakaan tässä ympäristössä tunne tarvetta sitä parantaakaan. Kunhan kysyin, kun kiinnosti millaisia kokemuksia ihmisillä mahdollisesti on.Asenteessa meillä kaikilla on takuulla parantamisen varaa, mutta en kaiketi omaani oikeaksi väittänytkään. Amen, jatkan töitä.Kysymys kuului ylimääräiseen älliin liittyen kyllä, mutta asenne oli elitistinen. Mitäpä se verhojen väri älyyn correllloisi. Voi mensalaisellakin rumat verhot olla.
Ja mitä turhautumiseen tulee, sinä taidat olla nuori vielä. Kyllä sinä perässä tulet, sekä ikävuosissa että vitutuksen asteessa... - toimii ?
juu-ei kirjoitti:
Kysymys kuului ylimääräiseen älliin liittyen kyllä, mutta asenne oli elitistinen. Mitäpä se verhojen väri älyyn correllloisi. Voi mensalaisellakin rumat verhot olla.
Ja mitä turhautumiseen tulee, sinä taidat olla nuori vielä. Kyllä sinä perässä tulet, sekä ikävuosissa että vitutuksen asteessa...Ei millään pahalla, mutta tuo edellinen kommentti väärinkäsityksineen rumiin verhoihin liittyvästä kielikuvasta on juuri malliesimerkki siitä, kuinka jatkuvaa solmujen aukomista elämä on. Eli itseäni ei useimmiten oikein huvita sanoa mitään, kun kaikki energia sen jälkeen pitää käyttää rautalangan taivutukseen jostakin sivuseikasta. Tämä kaikella kunnioituksella.
Mitä tulee sitten PikkuLillin tarinaan niin se voisi olla omani, puolisoni tosin ei kelpaa todellakaan tuohon mainitsemaasi säilän teroitukseen - näin miespuolisena ei ainakaan tarkoittamassasi mielessä...
Tunnen itseni jossain määrin ulkopuoliseksi jopa oman perheeni suhteen. Tunnustan, että itsekäs toivomukseni on saada pojastani ,vartuttuaan, jonkinlainen ajatusten sparrauskaveri.
Vaativassa työssäni menestyn erinomaisesti, joten on kai tästä jotain hyötyäkin. - juu-ei
toimii ? kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta tuo edellinen kommentti väärinkäsityksineen rumiin verhoihin liittyvästä kielikuvasta on juuri malliesimerkki siitä, kuinka jatkuvaa solmujen aukomista elämä on. Eli itseäni ei useimmiten oikein huvita sanoa mitään, kun kaikki energia sen jälkeen pitää käyttää rautalangan taivutukseen jostakin sivuseikasta. Tämä kaikella kunnioituksella.
Mitä tulee sitten PikkuLillin tarinaan niin se voisi olla omani, puolisoni tosin ei kelpaa todellakaan tuohon mainitsemaasi säilän teroitukseen - näin miespuolisena ei ainakaan tarkoittamassasi mielessä...
Tunnen itseni jossain määrin ulkopuoliseksi jopa oman perheeni suhteen. Tunnustan, että itsekäs toivomukseni on saada pojastani ,vartuttuaan, jonkinlainen ajatusten sparrauskaveri.
Vaativassa työssäni menestyn erinomaisesti, joten on kai tästä jotain hyötyäkin.No, jospa löydät vielä perheesi. Älä kuitenkaan ole liian natsi lapsiesi suhteen: maailma on ylitäynnä isiä, jotka käyvät kuumana kaukalon laidalla, kun pitää pojasta tehdä NHL-tähti.
Aukokaa solmuja, päätelkää kuviota - mutta tämän minä kirjoitan juotuani 14 annosta tänä iltana, 15. menossa. Olen kännissä, missä te olette? - muttakunenoo
PikkuLilli kirjoitti:
Kysymyshän kuului, että kerrohan, mikäli koet (siis aivan subjektiivisesti), että ylimääräinen älli on elämääsi jotenkin vaikuttanut. Jos ei, ei mitiä.
Aiempien kirjoitustesi perusteella en ole lainkaan varma mahtaisiko meillä paljoa puhuttavaa olla. En ehkä ole vielä riittävän turhautunut jakaakseni kokemuksiasi? Mutta eihän sitä kaikkien kanssa muutenkaan...
Olen huono ilmaisemaan itseäni, enkä ainakaan tässä ympäristössä tunne tarvetta sitä parantaakaan. Kunhan kysyin, kun kiinnosti millaisia kokemuksia ihmisillä mahdollisesti on.Asenteessa meillä kaikilla on takuulla parantamisen varaa, mutta en kaiketi omaani oikeaksi väittänytkään. Amen, jatkan töitä.Niin että kyllä sinä täältä muutaman kaverinkin löysit:) Kiva kun uskalsit ottaa asian puheeksi. Et sinä huonosti itseäsi ilmaissut, päinvastoin.
Oikein hyviä joulupyhiä nyt kuitenkin! - kartio
juu-ei kirjoitti:
Kysymys kuului ylimääräiseen älliin liittyen kyllä, mutta asenne oli elitistinen. Mitäpä se verhojen väri älyyn correllloisi. Voi mensalaisellakin rumat verhot olla.
Ja mitä turhautumiseen tulee, sinä taidat olla nuori vielä. Kyllä sinä perässä tulet, sekä ikävuosissa että vitutuksen asteessa...Huippuälykkäiden kertomukset sosiaalisesta eristyneisyydestä kuulostivat hyvinkin tutuilta. Se on kaikki jollain asteella tuttua minulle. Ero on vain se että olen testautunut älykkyydeltäni keskiverroksi, mutta silti tunnen olevani täysin eri aaltopituudella kaikkien tuntemieni ihmisten kanssa esim. nykyisessä koulussani ei ole ketään, josta pitäisin tai jonka kanssa haluasin viettää aikaa. En ole kiinnostunut oikeastaan mistään mistä he ja toisinpäin. Eli olen saanut Jumalalta (tai joltain muulta) lahjaksi niin mahtavan persoonallisuuden että siinä yhdistyvät älykkäiden ja tyhmien ihmisten huonoimmat puolet. Tämä vain muistutukseksi teille, että voisivat asianne olla huonomminkin (tosin voisi minunkin!).
- -----------
kartio kirjoitti:
Huippuälykkäiden kertomukset sosiaalisesta eristyneisyydestä kuulostivat hyvinkin tutuilta. Se on kaikki jollain asteella tuttua minulle. Ero on vain se että olen testautunut älykkyydeltäni keskiverroksi, mutta silti tunnen olevani täysin eri aaltopituudella kaikkien tuntemieni ihmisten kanssa esim. nykyisessä koulussani ei ole ketään, josta pitäisin tai jonka kanssa haluasin viettää aikaa. En ole kiinnostunut oikeastaan mistään mistä he ja toisinpäin. Eli olen saanut Jumalalta (tai joltain muulta) lahjaksi niin mahtavan persoonallisuuden että siinä yhdistyvät älykkäiden ja tyhmien ihmisten huonoimmat puolet. Tämä vain muistutukseksi teille, että voisivat asianne olla huonomminkin (tosin voisi minunkin!).
uuteen testiin! Testin tulos on varmaan ollut virheellinen.
- äinstein
kartio kirjoitti:
Huippuälykkäiden kertomukset sosiaalisesta eristyneisyydestä kuulostivat hyvinkin tutuilta. Se on kaikki jollain asteella tuttua minulle. Ero on vain se että olen testautunut älykkyydeltäni keskiverroksi, mutta silti tunnen olevani täysin eri aaltopituudella kaikkien tuntemieni ihmisten kanssa esim. nykyisessä koulussani ei ole ketään, josta pitäisin tai jonka kanssa haluasin viettää aikaa. En ole kiinnostunut oikeastaan mistään mistä he ja toisinpäin. Eli olen saanut Jumalalta (tai joltain muulta) lahjaksi niin mahtavan persoonallisuuden että siinä yhdistyvät älykkäiden ja tyhmien ihmisten huonoimmat puolet. Tämä vain muistutukseksi teille, että voisivat asianne olla huonomminkin (tosin voisi minunkin!).
Niin olisikohan nyt niin, että älykäs tai ei, voi sitä aina ongelmia olla elämässä. En oikein ymmärrä miksi nämä neropatit yhdistävät pahoinvointinsa juuri älykkyytensä viaksi. Syyhän voi olla jostain ihan muusta asiasta. Nk. yleensä huonovointisuudesta.
Ei elämä ole koskaan kenelläkään täydellistä - alkup.
äinstein kirjoitti:
Niin olisikohan nyt niin, että älykäs tai ei, voi sitä aina ongelmia olla elämässä. En oikein ymmärrä miksi nämä neropatit yhdistävät pahoinvointinsa juuri älykkyytensä viaksi. Syyhän voi olla jostain ihan muusta asiasta. Nk. yleensä huonovointisuudesta.
Ei elämä ole koskaan kenelläkään täydellistäNäinkin voi olla.
Mutta alkuperäinen kysymyksenasetteluni lähtikin aivan subjektiivisesta kokemisesta. Ainakin itse olen useassa kohtaa kyseenalaistanut älyn ja persoonallisuuden indikoitumisen, enkä omalta kohdaltani osaa sanoa, mikä johtuu mistäkin. Olen joutunut kokemaan aika kovia ja ehkä sekin on opettanut tarkastelemaan asioita usealta kantilta, viis älystäni. Mielestäni näyttäisi, että monipuolinen elämänkokemus toisi ainakin viisautta, mikä onkin paljon parempi lahja kuin äly. Toisaalta tullakseen viisaaksi, täytyy kokemuksistaan oppia jotain. Ehkäpä juuri siihen tarvitaan älyä? Että osaa noukkia kokemuksistaan (koskee myöskin korvasta sisään työntyvää informaatiota) jyvät, niin mädät kuin kultaisetkin ja hyödyntää ne. Toivottavasti ihminen kykenee siirtämään viisauttansa, tietonsa ja taitonsa tulevallekkin sukupolvelle. Siihen en ota kantaa, mitkä asiat kannattaa siirtää! Sekin on aika subjektiivinen asia...Minkä kukin kokee tärkeäksi.
Tästä keskustelyrimpsusta ei, huomaan, voi kuitenkaan, juuri mitään johtopäätelmiä tehdä suuntaan tai toiseen ja toisaalta vastaamaan valikoitui todennäköisesti henkilöitä, jotka tunsivat juuri niin, kuin olin "hakenutkin", ts kokivat kysymykseni "omakseen".
Tai joo, ainakin yhden johtopäätelmän voi tehdä. Älykkäiden elämä ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa tai korkeampi ÄO autuaaksi tekevämpää kuin "keskivertojenkaan!. En kyllä kuvitellutkaan, mutta monia vastauksia lukiessani se konkretisoitui.
Oli ihan mukavaa, että asian ympärille syntyi pientä (mutta vain pientä!) keskusteluakin, ainakin kun vertaa useisiin palstan muihin otsikoihin, joissa vastaukset lähtee juupas-eipäs- tai muuten-vaan-asiattomalle-linjalle. Näistähän huomaa, miten tulenaralla alueella liikutaan.
Mistähän se nk yleensä (tarkoitit varmaan yleinen?) huonovointisuus sitten johtuu? Yhteiskunnallisella tasolla löytyy toisenlaisia vastauksia kuin yksilöllisellä. Toki nämä vaikuttavat toisiinsa, mutta yksilötasolla kokemus perustuu vain yksilön omiin kokemuksiin. Ja sitähän/niitähän tässä haettiin, vai kuinka? - ----------
äinstein kirjoitti:
Niin olisikohan nyt niin, että älykäs tai ei, voi sitä aina ongelmia olla elämässä. En oikein ymmärrä miksi nämä neropatit yhdistävät pahoinvointinsa juuri älykkyytensä viaksi. Syyhän voi olla jostain ihan muusta asiasta. Nk. yleensä huonovointisuudesta.
Ei elämä ole koskaan kenelläkään täydellistäon keskustella älykkyydestä ja siihen (mahdollisesti) liittyvistä asioista. Siksi.
- näinhän se
alkup. kirjoitti:
Näinkin voi olla.
Mutta alkuperäinen kysymyksenasetteluni lähtikin aivan subjektiivisesta kokemisesta. Ainakin itse olen useassa kohtaa kyseenalaistanut älyn ja persoonallisuuden indikoitumisen, enkä omalta kohdaltani osaa sanoa, mikä johtuu mistäkin. Olen joutunut kokemaan aika kovia ja ehkä sekin on opettanut tarkastelemaan asioita usealta kantilta, viis älystäni. Mielestäni näyttäisi, että monipuolinen elämänkokemus toisi ainakin viisautta, mikä onkin paljon parempi lahja kuin äly. Toisaalta tullakseen viisaaksi, täytyy kokemuksistaan oppia jotain. Ehkäpä juuri siihen tarvitaan älyä? Että osaa noukkia kokemuksistaan (koskee myöskin korvasta sisään työntyvää informaatiota) jyvät, niin mädät kuin kultaisetkin ja hyödyntää ne. Toivottavasti ihminen kykenee siirtämään viisauttansa, tietonsa ja taitonsa tulevallekkin sukupolvelle. Siihen en ota kantaa, mitkä asiat kannattaa siirtää! Sekin on aika subjektiivinen asia...Minkä kukin kokee tärkeäksi.
Tästä keskustelyrimpsusta ei, huomaan, voi kuitenkaan, juuri mitään johtopäätelmiä tehdä suuntaan tai toiseen ja toisaalta vastaamaan valikoitui todennäköisesti henkilöitä, jotka tunsivat juuri niin, kuin olin "hakenutkin", ts kokivat kysymykseni "omakseen".
Tai joo, ainakin yhden johtopäätelmän voi tehdä. Älykkäiden elämä ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa tai korkeampi ÄO autuaaksi tekevämpää kuin "keskivertojenkaan!. En kyllä kuvitellutkaan, mutta monia vastauksia lukiessani se konkretisoitui.
Oli ihan mukavaa, että asian ympärille syntyi pientä (mutta vain pientä!) keskusteluakin, ainakin kun vertaa useisiin palstan muihin otsikoihin, joissa vastaukset lähtee juupas-eipäs- tai muuten-vaan-asiattomalle-linjalle. Näistähän huomaa, miten tulenaralla alueella liikutaan.
Mistähän se nk yleensä (tarkoitit varmaan yleinen?) huonovointisuus sitten johtuu? Yhteiskunnallisella tasolla löytyy toisenlaisia vastauksia kuin yksilöllisellä. Toki nämä vaikuttavat toisiinsa, mutta yksilötasolla kokemus perustuu vain yksilön omiin kokemuksiin. Ja sitähän/niitähän tässä haettiin, vai kuinka?Kyllä yksilön kokemuksiahan kyseltiin. Kokemuksien syyt vain vähän epäillyttivät.
- over 175
huomasin esikoulussa olevani hiukan muita lapsia edellä. asuimme ulkomailla ja siellä mut siirrettiin ekan ja tokan luokan yli suoraan kolmannelle.
se oli minulle sopivan tasoista seuraa? ei tod.
luin newsweekiä ja timea jotka isäni oli levittänyt aina huoneeni lattialle. suomeen muuttaessa minut siirrettiin takaisin 1luokalle, koska olin 6v. kysyin äidiltä miksi? olinko tehnyt jotain väärin? ei olin liian hyvä. katselin suomessa hiljaisena opetusta..vuodet vieri ala ja yläasteela katsellen luokan ikkunasta maisemia. mietin miten opettajat voivat olla niin tietämättömiä..olisin halunnut keskustella ja väitellä lähi-idän ja kylmänsodan vaikutuksista 8vuotiaana, enkä "yrittää" muistella kuka on sen hetkinen presidentti ja kuka on ruotsin kuningas.
nyt olen ehkä samanlainen kuin joku tuossa ylempänä kirjoitti "haaveilen ja pidän omat mielnkiintoiset ajatukseni itselläni..lähipiirissäni ei ole ketään samalla tasolla.." mutta olen onnellinen näin. keväällä syntyvälle esikoisellemme tilaan Newsweekin ja kierrämme maailmaa jotta hänkin saisi sen isomman kuvan tästä hulluudesta;)- juuei äo 190+
Tuli vain mieleen seuraavat säkeet:
"Koko varuskunta eristettiin piikkilanka-aidallallalla. Harmaasalvaa pyllyyn levitettiin aamulla sekä illallallalla."
Ei ole helppoa olla nero. Aina ei toiset ymmärrä. - PikkuL
Miten toivonkaan omille pojilleni, kolme kappaletta, TAVALLISTA, huoletonta lapsuutta! Mutta pahasti näyttää sille, että vanhin, 6-vuotias, miettii juttuja, joita kuusivuotiaan ei pitäisi...Kuulostavat liiankin tutuilta. Siinä välissä on äitinä vaikea luovia, koska lapselle ei voi totuutta (mikä se sitten onkaan? Tai edes epäilyksiään) aina täräyttää, koska he ovat niin rationaalisia. Minkä taakseen jättää, sen...
Itse olet näköjään elämäsi varrella oppinut yhtä ja toista. Osaat varmasti vältää monta virhettä, mutta yhtä varmasti tulet huomaamaan, miten vaikeaa on näitä asioita lapselle selvitellä. Koska ja miten...Joskus se palkitsee, joskus huomaa tehneensä virheitä. Totuus on aina kaikkein paras ratkaisu, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, miten ja millälailla sen kertoo.
Valtavasti onnea odotuksen loppumetreille ja tulevaan! Mielenkiintoisia hetkiä on luvassa! - Hämmästynyt
>suomeen muuttaessa minut siirrettiin takaisin 1luokalle, koska olin 6v. kysyin äidiltä miksi?<
Miten pärjäsit ensimmäisellä luokalla. Oletko sillä vieläkin. Ainakaan et ole oppinut kirjoittamaan. Suomen kielessä virkkeet aloitetaan suurilla kirjaimilla (capital letters). - over175
Hämmästynyt kirjoitti:
>suomeen muuttaessa minut siirrettiin takaisin 1luokalle, koska olin 6v. kysyin äidiltä miksi?<
Miten pärjäsit ensimmäisellä luokalla. Oletko sillä vieläkin. Ainakaan et ole oppinut kirjoittamaan. Suomen kielessä virkkeet aloitetaan suurilla kirjaimilla (capital letters).en oo enää ekal. omistan viestintäyrityksen ja olen jo yli 30v. asiakkaani maksavat minulle siitä että autan heitä mm. kirjoittamaan(mukana esim.kaikkien palvoma nokia).
hyvvöö jouluu sinne
- puheenvuoro
Mulla on hyvin samanlaisia kokemuksia kuin sulla. Niistä muutamista äo-testeistä, jotka olen tehnyt, tulokseksi tuli noin 145.
Kuitenkin tuota lukua tärkeämpi on arkielämän havainto siitä, että ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä eivät ole älyllisesti samalla tasolla kanssani. (Tämä kommentti saa monet näkemään punaista, mutta uskoakseni niissä, jotka ovat tunteneet samoin, se herättää lähinnä yhteenkuuluvuudentunnetta.) (Jopa) Yliopistossa opiskelevien kavereiden kanssa joutuu usein siirtämään syrjään ajatukset moraalikehityksen teorioista ja keskustelemaan luennoitsijoiden pukeutumisesta.
Tietysti "älykkäiksi" luokiteltavat ajatukset ovat kulttuurisidonnaisia: kuka lopulta määrittelee, onko "älykkäämpää" puhua talviverhojen väristä vai vertailevan kielentutkimuksen tarpeellisuudesta? Vastaus on kulttuurisidonnaisuudesta huolimatta suhteellisen selvä jälkimmäisen puolesta. Jotkut asiat vievät ihmiskunnan kehitystä eteenpäin ja kartuttavat tietoa, toiset antavat sisältöä yksilöiden elämään. Missäpä sitä ilman ihmisen halua kehittyä oltaisiinkaan...
Kokemuksesi "pelaamisesta" ihmisten kanssa keskustellessa on niin ikään suhteellisen tuttu. Kun tietää täsmälleen, mitä toinen ihminen odottaa kuulevansa, mikä häneen tekee vaikutuksen tai mikä herättää luottamusta, ja sitten toimii tämän tiedon perusteella, tulee olo että voi hallita muita liikaakin. Keskusteluissa toimii metatasolla, kun asiaan keskittyminen ei liikoja vaadi.
Pitivätpä testit paikkansa tai eivät, arkielämän kokemukset puhuvat puolestaan ja aiheuttavat välillä suurtakin ahdistusta.- PikkuLilli
....että kerroit hiukan omista kokemuksistasi. Juuri tämänkaltaista hain, enkä.. Noo, jääköön sanomatta.
Voin ihan hyvin puhella talviverhojen väristä, mutta usein narahdan (huomaan vastapuolen ilmeestä, että puhun mitä sattuu) siitä, että suuni käy, mutta ajatukseni ovat jossain muualla. En missään tapauksessa halua vaikuttaa ylimielisestä kanssaíhmisteni silmissä, joten, kuten kirjoitin, "tyhmennän" itseni. Sanokaa mitä sanotte, mutta näin sen koen. Ei se päänvaivaa juurikaan aiheuta, pitkän päälle uuvuttaa kylläkin. Tuntuu, että takki on ihan tyhjä (tai pää?).
Pelkään tuota ihmisten tietyasteista manipulointia, vaikka tekisin sen vailla tarkoitusta. Älykästä ihmistä ei voi (no varmasti voi, historiakin tuntee lukuisia esimerkkejä, mutta puhutaan nyt ihan arkipäivän jutuista) manipuloida ja koen olevani rehellisemmällä ja aidommalla tasolla puhellessani fiksuksi kokemani ihmisen kanssa. Ja vaikka puhelisin niitä-näitä tällaisen ihmisen kanssa, kumpikin tiedämme, että se on vain kevennystä, ei koko sisältö.
Ja totta, elämässä pitää olla mielekästä sisältöä. Jokainen ratkaiskoon itse omalta kohdaltaan mitä se on, älköönkä muut sitä tuomitko. Mutta mitä mieltä minä siitä olen, on myös oma asiani, kunhan en sitä tuputtamaan ala. Asiat voidaan erotella toisistaan hyvinkin tarkkaan ja silti ne voivat (voivat!) toimia ihan hyvinkin, kun faktat tunnistaa ja tunnustaa. Hei, jos pidän koirista, se ei tarkoita, että inhoaisin kissoja.
Itse koen "tipahtaneeni" tänne ihmisten sekaan jostain ihan muualta. Ilmeiseti joskus neljän-viiden vanhana, koska muistan vihanneeni jo päiväkodin karjalauma-meininkiä. Tuntuu, että jäi joku kehitysvaihe, se missä opitaan miten muiden ihmisten kanssa höselletään, välistä. Koulussa oli henkisesti tosi raskasta ja olin tajuttoman onnellinen kun se loppui. Vaikka siitä on jo aikaa, käyn sitä(kin) nyt sattuneesta syystä läpi voidakseni jättää sen taakseni lopullisesti. Seuraukset kun kantaa tähän päivään ja yritän löytää balanssin menneisyyden, faktojen ja nykyisyyden välille. Ja tiedän myös onnistuvani. Toivon myös voivani, jos sikseen tulee, estää omien lasteni saman "kohtalon".
Ainakaan minua ei sinällään kiinnosta mitä älykkyys on, koska se ilmenee niin monin eri tavoin, eikä yhtä vastausta ole. Eikä testitkään, koska älykkään ihmisen kyllä erottaa ennemmin tai myöhemmin. Ilman testejäkin. Enemmänkin minua kiinnostaa, miten itseään älykkäinä pitävät ihmiset kokevat ympäröivän maailman ja miten siinä luovivat, koska suurin osa populasta on aika keskivertoa ja niiden kanssa on jollain viisiin pärjättävä.
Olen muuten töissä. Tapanani ei ole keikkua yöjalassa, ainakaan koneen kanssa. - Keskiverto
PikkuLilli kirjoitti:
....että kerroit hiukan omista kokemuksistasi. Juuri tämänkaltaista hain, enkä.. Noo, jääköön sanomatta.
Voin ihan hyvin puhella talviverhojen väristä, mutta usein narahdan (huomaan vastapuolen ilmeestä, että puhun mitä sattuu) siitä, että suuni käy, mutta ajatukseni ovat jossain muualla. En missään tapauksessa halua vaikuttaa ylimielisestä kanssaíhmisteni silmissä, joten, kuten kirjoitin, "tyhmennän" itseni. Sanokaa mitä sanotte, mutta näin sen koen. Ei se päänvaivaa juurikaan aiheuta, pitkän päälle uuvuttaa kylläkin. Tuntuu, että takki on ihan tyhjä (tai pää?).
Pelkään tuota ihmisten tietyasteista manipulointia, vaikka tekisin sen vailla tarkoitusta. Älykästä ihmistä ei voi (no varmasti voi, historiakin tuntee lukuisia esimerkkejä, mutta puhutaan nyt ihan arkipäivän jutuista) manipuloida ja koen olevani rehellisemmällä ja aidommalla tasolla puhellessani fiksuksi kokemani ihmisen kanssa. Ja vaikka puhelisin niitä-näitä tällaisen ihmisen kanssa, kumpikin tiedämme, että se on vain kevennystä, ei koko sisältö.
Ja totta, elämässä pitää olla mielekästä sisältöä. Jokainen ratkaiskoon itse omalta kohdaltaan mitä se on, älköönkä muut sitä tuomitko. Mutta mitä mieltä minä siitä olen, on myös oma asiani, kunhan en sitä tuputtamaan ala. Asiat voidaan erotella toisistaan hyvinkin tarkkaan ja silti ne voivat (voivat!) toimia ihan hyvinkin, kun faktat tunnistaa ja tunnustaa. Hei, jos pidän koirista, se ei tarkoita, että inhoaisin kissoja.
Itse koen "tipahtaneeni" tänne ihmisten sekaan jostain ihan muualta. Ilmeiseti joskus neljän-viiden vanhana, koska muistan vihanneeni jo päiväkodin karjalauma-meininkiä. Tuntuu, että jäi joku kehitysvaihe, se missä opitaan miten muiden ihmisten kanssa höselletään, välistä. Koulussa oli henkisesti tosi raskasta ja olin tajuttoman onnellinen kun se loppui. Vaikka siitä on jo aikaa, käyn sitä(kin) nyt sattuneesta syystä läpi voidakseni jättää sen taakseni lopullisesti. Seuraukset kun kantaa tähän päivään ja yritän löytää balanssin menneisyyden, faktojen ja nykyisyyden välille. Ja tiedän myös onnistuvani. Toivon myös voivani, jos sikseen tulee, estää omien lasteni saman "kohtalon".
Ainakaan minua ei sinällään kiinnosta mitä älykkyys on, koska se ilmenee niin monin eri tavoin, eikä yhtä vastausta ole. Eikä testitkään, koska älykkään ihmisen kyllä erottaa ennemmin tai myöhemmin. Ilman testejäkin. Enemmänkin minua kiinnostaa, miten itseään älykkäinä pitävät ihmiset kokevat ympäröivän maailman ja miten siinä luovivat, koska suurin osa populasta on aika keskivertoa ja niiden kanssa on jollain viisiin pärjättävä.
Olen muuten töissä. Tapanani ei ole keikkua yöjalassa, ainakaan koneen kanssa.Tuli mieleen yksi sananta, joka jossain määrin sopii tähänkin aiheeseen:
"Kun väittelet idiootin kanssa, pidä huoli ettei hän tee samoin"
Alunperinhän tuossa on luultavasti kyse siitä että ei saisi alentua samalle tasolle idiootin juttujen kanssa, mutta tulkitsempa sen hiukan toisin.
Kun luulet manipuloivasi toisia ja "tyhmennät itsesi", olet varma ettet joudu saman toiminnan kohteeksi? Jospa keskustelukumppanillasi on sinusta hieman vääristynyt kuva ja pidät tuota käsitystä yllä yrittäessäsi manipuloida ja jutustelemalla turhuuksia? - itsellesi!
PikkuLilli kirjoitti:
....että kerroit hiukan omista kokemuksistasi. Juuri tämänkaltaista hain, enkä.. Noo, jääköön sanomatta.
Voin ihan hyvin puhella talviverhojen väristä, mutta usein narahdan (huomaan vastapuolen ilmeestä, että puhun mitä sattuu) siitä, että suuni käy, mutta ajatukseni ovat jossain muualla. En missään tapauksessa halua vaikuttaa ylimielisestä kanssaíhmisteni silmissä, joten, kuten kirjoitin, "tyhmennän" itseni. Sanokaa mitä sanotte, mutta näin sen koen. Ei se päänvaivaa juurikaan aiheuta, pitkän päälle uuvuttaa kylläkin. Tuntuu, että takki on ihan tyhjä (tai pää?).
Pelkään tuota ihmisten tietyasteista manipulointia, vaikka tekisin sen vailla tarkoitusta. Älykästä ihmistä ei voi (no varmasti voi, historiakin tuntee lukuisia esimerkkejä, mutta puhutaan nyt ihan arkipäivän jutuista) manipuloida ja koen olevani rehellisemmällä ja aidommalla tasolla puhellessani fiksuksi kokemani ihmisen kanssa. Ja vaikka puhelisin niitä-näitä tällaisen ihmisen kanssa, kumpikin tiedämme, että se on vain kevennystä, ei koko sisältö.
Ja totta, elämässä pitää olla mielekästä sisältöä. Jokainen ratkaiskoon itse omalta kohdaltaan mitä se on, älköönkä muut sitä tuomitko. Mutta mitä mieltä minä siitä olen, on myös oma asiani, kunhan en sitä tuputtamaan ala. Asiat voidaan erotella toisistaan hyvinkin tarkkaan ja silti ne voivat (voivat!) toimia ihan hyvinkin, kun faktat tunnistaa ja tunnustaa. Hei, jos pidän koirista, se ei tarkoita, että inhoaisin kissoja.
Itse koen "tipahtaneeni" tänne ihmisten sekaan jostain ihan muualta. Ilmeiseti joskus neljän-viiden vanhana, koska muistan vihanneeni jo päiväkodin karjalauma-meininkiä. Tuntuu, että jäi joku kehitysvaihe, se missä opitaan miten muiden ihmisten kanssa höselletään, välistä. Koulussa oli henkisesti tosi raskasta ja olin tajuttoman onnellinen kun se loppui. Vaikka siitä on jo aikaa, käyn sitä(kin) nyt sattuneesta syystä läpi voidakseni jättää sen taakseni lopullisesti. Seuraukset kun kantaa tähän päivään ja yritän löytää balanssin menneisyyden, faktojen ja nykyisyyden välille. Ja tiedän myös onnistuvani. Toivon myös voivani, jos sikseen tulee, estää omien lasteni saman "kohtalon".
Ainakaan minua ei sinällään kiinnosta mitä älykkyys on, koska se ilmenee niin monin eri tavoin, eikä yhtä vastausta ole. Eikä testitkään, koska älykkään ihmisen kyllä erottaa ennemmin tai myöhemmin. Ilman testejäkin. Enemmänkin minua kiinnostaa, miten itseään älykkäinä pitävät ihmiset kokevat ympäröivän maailman ja miten siinä luovivat, koska suurin osa populasta on aika keskivertoa ja niiden kanssa on jollain viisiin pärjättävä.
Olen muuten töissä. Tapanani ei ole keikkua yöjalassa, ainakaan koneen kanssa.Joo. Ylimieliseltä vaikuttaminen on se pahin. Mutta jos oikeasti haluaa keskustella ihmisten moraalikäsityksestä Waltarin Mikael Karvajalka -romaanissa (ja tosiaan, kiinnostusta keskusteluun olisi! Eli ei ollut vain keksitty aihe), "keskustelu"kumppanit antavat hyvin pian haukotuksillaan ja kommenteillaan ymmärtää että nyt joku yrittää näköjään olla kovinkin fiksu.
Entä jos itse haluaisikin juuri puhua tällaisesta aiheesta? Tai ranskan kielen kehityksen eroista 1200-1300 -luvuilla? Eikä kaikki "älykkäät" keskustelunaiheet tosiaan liity siihen omaan opiskelualaan. Itse asiassa pyrin välttämään aiheita, joissa itse olen ns. asiantuntija eli alan opiskelija ("tohtori"-iässä en vielä toki ole).
- outo
Mekaaninen päättelykyky on ominaisuutena aika tylsä ja passiivinen. Tosin mukavahan sitä turboa on käyttää tilanteen tullen ja hommat hoituvat aika helposti.
Raskaampana ja mielenkiintoisempana olen kokenut ihmissuhteet. On vaikeaa tyytyä keskivertoon oikein missään. Ymmärrän merkityksiä haluamattani. Puhun useimmalle täysin vierasta kieltä, turhaudun, pitkästyn... lakkaan yrittämästä liikoja. En tule ymmärretyksi, koen olevani vieras elämänmuoto. Mietin lopulta vain verhojen väriä. Ehkä verhoissa on kuitenkin elämän salaisuus. Puhun nykyään konkreettisista asioista. Ehkä siis en olekaan erityisen älykäs.
Mikään ei takaa, etteikö kohtaisi kriisejä, onnettomuuksia, ja etteikö elämä olisi välillä vaikeaa. Oikeasti älykäs osaisi kai hyödyntää kapasiteettinsa niin, että on onnellinen ja tasapainoinen kaiken tämän rosoisuuden keskellä. - Tylsäke
Mille perustalle olet sitten nykyisen minuutesi rakentanut? Sille että olet hyvä loogista päättelykykyä vaativissa tehtävissä? Vai sille että suuri osa ihmisistä on vain "tyhmiä taviksia"?
Muistathan että älykkyys ilmenee monissa eri muodoissa? Ehkä sinun heikkoutesi onkin sosiaalinen älykkyys ja sen vuoksi tunnet itsesi turhautuneeksi "tavisten" kanssa keskustellessasi? Kyllä minä ainakin mielelläni jutustelen välillä kaikenlaisesta turhasta vaikkapa kahvitauolla.
Jos kaiket päivät keskustelisi vain työjutuista tai ydinfysiikasta niin tuntisin itseni niin tappavan tylsäksi seuraksi että olisin luultavasti yhtä kiinnostavaa seuraa kuin nuo mainitsemasi "palikat". Eivät ainakaan minun työkaverini juttele "turhista asiaoista" sen vuoksi että päähän ei mahdu muuta, vaan sen vuoksi että se rentouttaa mukavasti.
Nooh... Enhän minä tiedä mistä sinun tapauksessasi on kysymys, mutta mietippä asiaa tuoltakin kantilta.- xyz
Ehkä kyvyttömyys tulla toimeen ihmisten kanssa kertoo juuri liian vähäisestä sosiaalisesta älykyydestä - eikä suinkaan liian suuresta testiälykkyydestä.
Ei kai sille mitään suoranaista estettä ole, että testiälykäs ihminen tulee toimeen toisten kanssa ja pystyy juttelemaan muustakin kuin eksistentialismista, ydinfysiikasta ja Kieslowskin elokuvista.
Monet testiälykkäät vain mielellään näkevät oman sosiaalisen kömpelyytensä sellaisessa valossa, että muut ovat "tyhmiä" kun eivät heidän juttujaan ymmärrä. Entä jos jutut ovatkin oikeasti huonoja... - muttakunenoo
xyz kirjoitti:
Ehkä kyvyttömyys tulla toimeen ihmisten kanssa kertoo juuri liian vähäisestä sosiaalisesta älykyydestä - eikä suinkaan liian suuresta testiälykkyydestä.
Ei kai sille mitään suoranaista estettä ole, että testiälykäs ihminen tulee toimeen toisten kanssa ja pystyy juttelemaan muustakin kuin eksistentialismista, ydinfysiikasta ja Kieslowskin elokuvista.
Monet testiälykkäät vain mielellään näkevät oman sosiaalisen kömpelyytensä sellaisessa valossa, että muut ovat "tyhmiä" kun eivät heidän juttujaan ymmärrä. Entä jos jutut ovatkin oikeasti huonoja...Sosiaalisesti suuntautuneet oikeastaan panostavat tarkoituksellisesti muille antamaansa julkiseen kuvaan itsestään. Kömpelöltä näyttävä tulkitaan usein turhaan kömpelöksi, vaikka tämä täysin ymmärtää normit ja pystyisi tulemaan hyvin monenlaisten kanssa toimeen, ja voi hiljaisella tavalla olla sosiaalinen.
Tuossa äsken kirjoitin etten tule toimeen ihmisten kanssa. Tarkoitin, etten löydä samalla aaltopituudella olevia helposti, joiden kanssa keskustella. Pystyn kyllä säätelemään käyttäytymistäni jos haluan. Monilla on se käsitys, että olen todella ulospäinsuuntautunut eli ihan hyvin olen onnistunut joustamaan. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja, ja muutama eläkeläisystäväkin vaikka itse olen parikymppinen.
En edes kerro lukemisharrastustani tai paljasta filosofista luonnettani kaikille.
Luin äskettäin vanhan oppikirjan sosiaalipsykologiasta, jossa yllätys yllätys käsiteltiin paljon sosiaalisuutta. Siitä sain tuon näkemyksen "hiljaisesta sosiaalisesta". - xyz
muttakunenoo kirjoitti:
Sosiaalisesti suuntautuneet oikeastaan panostavat tarkoituksellisesti muille antamaansa julkiseen kuvaan itsestään. Kömpelöltä näyttävä tulkitaan usein turhaan kömpelöksi, vaikka tämä täysin ymmärtää normit ja pystyisi tulemaan hyvin monenlaisten kanssa toimeen, ja voi hiljaisella tavalla olla sosiaalinen.
Tuossa äsken kirjoitin etten tule toimeen ihmisten kanssa. Tarkoitin, etten löydä samalla aaltopituudella olevia helposti, joiden kanssa keskustella. Pystyn kyllä säätelemään käyttäytymistäni jos haluan. Monilla on se käsitys, että olen todella ulospäinsuuntautunut eli ihan hyvin olen onnistunut joustamaan. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja, ja muutama eläkeläisystäväkin vaikka itse olen parikymppinen.
En edes kerro lukemisharrastustani tai paljasta filosofista luonnettani kaikille.
Luin äskettäin vanhan oppikirjan sosiaalipsykologiasta, jossa yllätys yllätys käsiteltiin paljon sosiaalisuutta. Siitä sain tuon näkemyksen "hiljaisesta sosiaalisesta".Sosiaalisuutta se on myös tuo mainitsemasi "hiljainen sosiaalisuus", eli kykyä (tarvittaessa) tulla ihmisten kanssa toimeen. Oikeastaan sitten ihan eri asia on seurallisuus, eli se, että kaipaa paljon toisten ihmisten seuraa.
Mutta kun testiälykäs ihminen ei välttämättä ole sen paremmin seurallinen kuin sosiaalinenkaan, millään tavalla mitattuna. Hän voi olla täysi pökkelö ihmissuhteissa. Tiedän parikin tapausta, joista toinen on kehuskellut yli 170-tuloksella Mensan testissä ja toinen on tuonut asian vähän epäsuoremmin esille. Kummallakaan ei ole huumorintajua nimeksikään, eivätkä he esimerkiksi osaa olla jatkuvasti kehumatta itseään, vaikka pitäisi tajuta että se ärsyttää ihmisiä. He tuskin olisivat sinun kaipaamiasi hengenheimolaisia, vaikka huippuälykkäitä ovatkin. - pipari=muttaku...
xyz kirjoitti:
Sosiaalisuutta se on myös tuo mainitsemasi "hiljainen sosiaalisuus", eli kykyä (tarvittaessa) tulla ihmisten kanssa toimeen. Oikeastaan sitten ihan eri asia on seurallisuus, eli se, että kaipaa paljon toisten ihmisten seuraa.
Mutta kun testiälykäs ihminen ei välttämättä ole sen paremmin seurallinen kuin sosiaalinenkaan, millään tavalla mitattuna. Hän voi olla täysi pökkelö ihmissuhteissa. Tiedän parikin tapausta, joista toinen on kehuskellut yli 170-tuloksella Mensan testissä ja toinen on tuonut asian vähän epäsuoremmin esille. Kummallakaan ei ole huumorintajua nimeksikään, eivätkä he esimerkiksi osaa olla jatkuvasti kehumatta itseään, vaikka pitäisi tajuta että se ärsyttää ihmisiä. He tuskin olisivat sinun kaipaamiasi hengenheimolaisia, vaikka huippuälykkäitä ovatkin.Kysymys kuuluukin, mitä se sellainen älykkyys on? Äly ei ole mikään ylivertainen ominaisuus, että se oikeuttaa epäsosiaalisen käytöksen. Sellainen henkilö ei voi edes ymmärtää toista ihmistä, tämän näkökantoja; näet voihan kunnioitus ja omien rajojen ja oman sekä muiden toiminnan ymmärtäminen kertoa vielä enemmän asioiden suhteiden ymmärryksestä kuin pikkuinen palikkatesti. Tuli mieleen, että tällainen sosiaalinen persoona on tavallaan paljon älykkäämpi.
Mistä senkin tietää, jos esim. psykologinen trauma tai muu kehityshäiriö (tai sikiöaikaiset traumat)lamauttaa persoonan kokonaisvaltaista kasvua niin, että yksinomaan tietyt loogiset/analyyttiset jne. ominaisuudet saavat kehittyä. Silloin tätä kohdellaan kuin neroa tai älykköä lapsuudesta saakka ja se hidastaa entisestäänkin muiden piirteiden kehitystä. Kyse voi ollakin jostain poikkeavasta, mitä ei ole välttämättä viisasta kannustaa. Esim. Mozartin lahjakkuus vs. persoonallisuuden kehittymättömyys, Einstein ja monet muut omituiset nerot. Monien kohdalla puhutaan nykyään ADD/ADHD:sta, aspergerin syndroomasta, autismista tai vaikkapa narsismista, joilla kaikilla on yhteys jonkinmoiseen sosiaaliseen rajoittuneisuuteen. Kenties kannattaisi luopua turhasta medikalisoinnista ja tunnustaa neronkin oikeus tyhmyyteen eli inhimillisyyteen. Eli jos jokin aivoalue hallitsee lahjakkuusprofiilia, se on aina jostain pois.. siis tyhmyys loistaa silloin kirkkaasti jollain muulla alueella!
Meillä on se ongelma, että luulemme tietynlaisen ajattelutavan, rationalisoinnin olevan avain kaikkiin ongelmiin. Sellaisen kun hallitsee niin muka hallitsee kaiken muunkin. Sitten ajatellaan että sen täytyy olla jotenkin synnynnäistä.. tai että kaikki älykkäät ajattelevat samoin tai ilmaisevat älynsä samalla tavalla. Ajattelussamme saattaapi piillä vanhentuneita utopioita ja suureellisia kuvitelmia. Omia ajatusrakennelmiaan kohtaan ei ikinä voi olla liian kriittinen.
Anteeksi tämä pöljä paasaus.. pitää tästä varmaan mennä nukkumaan.
- muttakunenoo
Joko minusta ei pidetä, kun ajattelen kaikesta niin perusteellisesti ja kriittisesti, eli en siis kuulemma osaa elää "normaalisti"; tai sitten olen vallan mielenkiintoinen älykkö, itsenäinen ajattelija.
Jonkin aikaa esim. uudessa työpaikassa osaan esittää itselleni outoa roolia keskustellen samalla aaltopituudella kuin muut. Aina jossain vaiheessa vääjäämättä paljastuu, etten pysty olemaan pelkästään pinnallinen tai yksioikoinen. Siitä alkavat ongelmat. Olen liian "kekseliäs" tai kriittinen/tarkka. Pettymys on molemminpuolinen.
En tule oikein hyvin toimeen ihmisten kanssa paitsi silloin kun on tietynlaista, älyllisempää seuraa. Huumorianikin on välillä vaikea ymmärtää. Valitsin miehen, joka on älykäs, kemian tohtori koulutukseltaan, muttei hänkään ole tarpeeksi älyllisesti suuntautunut vaikka on joka koulusta saanut täydelliset paperit (lukio 6 L:a, yliopisto keskiarvo 3, armeijasta 5 kultamitalia ja porilaisristi jne.). Minä taas sotken lähes kaikki asiani ajattelemalla liikaa. Olen kerennyt pettymään jo kahteen koulutusalaan. En löydä kunnollisia haasteita.
En oikein tiedä mitä lopulta tekisin elämässäni. Taidan olla Ganymedekselta kotoisin ja päädyn todennäköisesti siivoamaan jotain energialaitosta tosi katkerana ja viheliäisenä ihmisenä koko loppuelämäni ajaksi. Ei siinä mitään, parempi olla sellaisten parissa jotka tietävät etteivät tiedä kuin niiden jotka luulevat tietävänsä vaikkeivät tiedä.
Luen suurimman osan päivästä. En siis mitään lehtiä vaan ihan kunnollisia tiedekirjoja ja aihe kuin aihe käy, tiedonjanolleni ei näy loppua. En viihdy luennoilla, koska siellä oppiminen on hitaampaa.
Onko täällä muuten muita, jotka kokevat olevansa "Ganymedekselta tm. kotoisin"?- Dude
haluaisi olla tyhmempi, vaan haluat sopeutua ympäristöösi.
Et voi muuttaa itseäsi tyhmemmäksi ja sopeutua nykyiseen ympäristöösi, joten ainoa vaihtoehto on etsiä itsellesi sopiva ympäristö, jossa voit olla oma itsesi. - ole tyhmä?
Ole varovainen siinä mitä toivot. Se voi toteutua.
En tiedä tarkalleen mikset tule ihmisten kanssa toimeen, mutta veikata voin kyllä: olet älyllinen snobi. Ei ihmisiä älykkyys ärsytä, mutta sen tarpeeton esiintuominen kylläkin. Ja sellainenhan on oikeastaan tyhmää.
Todella älykäs, terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi luottaa siihen, että hänen älynsä kyllä huomataan riittävästi muutenkin. - pipari
ole tyhmä? kirjoitti:
Ole varovainen siinä mitä toivot. Se voi toteutua.
En tiedä tarkalleen mikset tule ihmisten kanssa toimeen, mutta veikata voin kyllä: olet älyllinen snobi. Ei ihmisiä älykkyys ärsytä, mutta sen tarpeeton esiintuominen kylläkin. Ja sellainenhan on oikeastaan tyhmää.
Todella älykäs, terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi luottaa siihen, että hänen älynsä kyllä huomataan riittävästi muutenkin.No mutta ku.. Vastasin tuolle PikkuLillille eikä siinä pitänyt olla mitään toisia kohtaan loukkaavaa. En ajatellut sitä tuolla tavalla provosoivana ja jos tuo vaikutti pöyhkeältä, en sillä tavoin enää sitten kirjoittele.
Olen sitä mieltä, että olen lähinnä pohtiva ja filosofinen ihminen enkä voi sille mitään, että olen liian perusteellinen. Mulla on ollut masennustaipumusta aina, koska en osaa ottaa asioita kevyesti. Itsekriittinen melankolikko. Kaiken lisäksi omaan kaksi perustavaa laatua olevaa fyysistä sairautta, joiden vuoksi en voi elää niin vauhdikasta elämää. Olen koettanut kääntää ne vahvuuksiksi.
Se mitä halusin tuoda esiin, oli lähinnä ajatusmaailmani erilaisuus, sillä ammennan ajatuksia niin monista lähteistä. Silloin ei ole ketään toista samalla aatepohjalla olevaa ja se tuntuu aika yksinäiseltä. Perusteellinen olen kaikessa minkä koen tärkeäksi. Sairaalaympäristössä, jossa olen työskennellyt, on näitä pinnallisia kuppikuntia ja kaiken uuden vastustamista. Siellä ei pärjää älykkö vaan sosiaalisesti rohkein, joka ei keinoja kaihda. Älyn kanssa sellaisella menestymisellä ei ole paljoakaan tekemistä. Sosiaalisesti kömpelökin siellä pärjää paremmin kuin itsenäisesti ajatteleva - tässä en tarkoita tietenkään itsekehitettyjä hoitolinjoja tai muuta kriminaalia.
Entä jos tuota tervettä itsetuntoa ei ole päässyt kehittymään? Samoissa olosuhteissa ei luultavasti kunnioiteta paljon muitakaan hyviä tapoja. Voin sanoa, että minä olen kokenut harvinaisen karsean lapsuuden ja nuoruuden. Olen silti selviytynyt omin ponnistuksin, kun apua oli vaikea saada.
Älykkäillä on muuten masennusta muita useammin, koska heillä on realistisempi käsitys itsestään (ja mihin me taas pannaan ne narsistit itsensä kehuskelijat?). Hyvä itsetunto korreloi enemmän epärealistisen minäkuvan kanssa. - alkup
ole tyhmä? kirjoitti:
Ole varovainen siinä mitä toivot. Se voi toteutua.
En tiedä tarkalleen mikset tule ihmisten kanssa toimeen, mutta veikata voin kyllä: olet älyllinen snobi. Ei ihmisiä älykkyys ärsytä, mutta sen tarpeeton esiintuominen kylläkin. Ja sellainenhan on oikeastaan tyhmää.
Todella älykäs, terveellä itsetunnolla varustettu ihminen voi luottaa siihen, että hänen älynsä kyllä huomataan riittävästi muutenkin.Olen huomannut tuon, mitä sanoit toivomisesta, usein liiankin todeksi!
Mutta, kuten moni muukin tämän aiheen alla kirjoittanut, tunnut pitävän itsestään selvänä, että "kaikki" täällä kirjoittavat (en ota kantaa älyn määrään, jollain tapaa leuhkivat julkisesti hyvillä testituloksillaan. Uskoisin, että aika monille tämä, tai joku muu palsta, on ainoa paikka, jossa asiasta kertovat "julkisesti" ja/tai siitä keskustelevat. Ehkä joku lähin ihminen tai hyvä ystävä asiasta tietää. Eiköhän aiko moni meistä pidä asian ihan omana tietonaan ja yrittää kaikin keinoin sopeutua ympäröivään maailmaan ja ympäristöön. Mutta hintana on, voi olla, valtava henkinen yksinäisyys vaikka ulospäin kaikki voikin (tai sitten ei) näyttää tosi kivalta. Vaikka minut on työpaikallani rankattu henk.koht. palkanosan pisteissä (huh, tuosta voisi aloittaa uuden aiheen!!)korkeimmalle kohdassa "työyhteissössä toimiminen", kärsin silti tuosta mainitsemastani yksinäisyydestä, jota joskus samaan vuoroon sattuvat pari tiettyä työkaveria lievittää. Tämä siis esimerkkinä siitä, että ulospäin voi olla jotain ihan muuta kuin sisimmässään.
Tiedän toki, että on immeisiä, jotka hyviä tuloksiaan ihailun toivossa turuilla kailottavat, mutta eiköhän se sahaa vain omaa oksaa. Meitä on tässäkin asiassa tosi moneen junaan.
Summa summarum, kaikkein hienointa olisi, jos riippumatta älystään tai tyhmyydestään, jokainen meistä löytäisi sen oman paikkansa tässä elämässä. Paikan, jossa tuntisi voivansa olla oma itsensä ja pääsisi käyttämään juuri niitä kykyjä, jotka itseltä parhaiten sujuvat.
Väkisinkin tulee mieleen näitä kirjoituksia lukiessa, että jotkut kirjoittavat tosiasiassa OMISTA toiveistaan ja/tai peloistaan kritisoidessaan muita. Rivien välistä voi tulkita jotain muuta, kuin mistä ao kirjoittaa. Mutta voihan olla, että tulkitsen tätä asiaa kuten itse haluan? Usein (liian!) tulkitsemme toisen sanomisia kuten haluammekin, omista lähtökohdistamme. - xyz
alkup kirjoitti:
Olen huomannut tuon, mitä sanoit toivomisesta, usein liiankin todeksi!
Mutta, kuten moni muukin tämän aiheen alla kirjoittanut, tunnut pitävän itsestään selvänä, että "kaikki" täällä kirjoittavat (en ota kantaa älyn määrään, jollain tapaa leuhkivat julkisesti hyvillä testituloksillaan. Uskoisin, että aika monille tämä, tai joku muu palsta, on ainoa paikka, jossa asiasta kertovat "julkisesti" ja/tai siitä keskustelevat. Ehkä joku lähin ihminen tai hyvä ystävä asiasta tietää. Eiköhän aiko moni meistä pidä asian ihan omana tietonaan ja yrittää kaikin keinoin sopeutua ympäröivään maailmaan ja ympäristöön. Mutta hintana on, voi olla, valtava henkinen yksinäisyys vaikka ulospäin kaikki voikin (tai sitten ei) näyttää tosi kivalta. Vaikka minut on työpaikallani rankattu henk.koht. palkanosan pisteissä (huh, tuosta voisi aloittaa uuden aiheen!!)korkeimmalle kohdassa "työyhteissössä toimiminen", kärsin silti tuosta mainitsemastani yksinäisyydestä, jota joskus samaan vuoroon sattuvat pari tiettyä työkaveria lievittää. Tämä siis esimerkkinä siitä, että ulospäin voi olla jotain ihan muuta kuin sisimmässään.
Tiedän toki, että on immeisiä, jotka hyviä tuloksiaan ihailun toivossa turuilla kailottavat, mutta eiköhän se sahaa vain omaa oksaa. Meitä on tässäkin asiassa tosi moneen junaan.
Summa summarum, kaikkein hienointa olisi, jos riippumatta älystään tai tyhmyydestään, jokainen meistä löytäisi sen oman paikkansa tässä elämässä. Paikan, jossa tuntisi voivansa olla oma itsensä ja pääsisi käyttämään juuri niitä kykyjä, jotka itseltä parhaiten sujuvat.
Väkisinkin tulee mieleen näitä kirjoituksia lukiessa, että jotkut kirjoittavat tosiasiassa OMISTA toiveistaan ja/tai peloistaan kritisoidessaan muita. Rivien välistä voi tulkita jotain muuta, kuin mistä ao kirjoittaa. Mutta voihan olla, että tulkitsen tätä asiaa kuten itse haluan? Usein (liian!) tulkitsemme toisen sanomisia kuten haluammekin, omista lähtökohdistamme.Aihe alkaa olla jo melkoisen loppuun kaluttu, mutta yksi juttu vielä tekisi mieli selvittää.
Tunnut ajattelevan, että "älykäs" (eli tässä tapauksessa kuviopäättelytesteissä hyvin pärjäävä) ihminen olisi auttamatta tuomittu yksinäisyyteen.
Suoraan sanoen, minun on mahdotonta ajatella, että pelkkä kuviopäättelytesteissä pärjääminen tai pärjäämättömyys olisi mitenkään ratkaisevaa sen kannalta, miten kaksi ihmistä voi tulla keskenään toimeen. Onhan meitä muutenkin moneksi: miehiä, naisia, vanhoja, nuoria, pitkiä, lyhyitä, puheliaita, hiljaisia, pitkälle opiskelleita, vähemmän opiskelleita, jne. Eikä ihmisten tarvitse tosiaankaan olla samanlaisia, jotta "kemia" voisi pelata.
Itse asiassa minun on hyvin vaikea tutuistakaan ihmisistä sanoa, kuinka älykkäitä (= hyviä kuviopäättelyssä) he ovat. Kuviopäättelystä kun emme pahemmin keskustele... - alkup
xyz kirjoitti:
Aihe alkaa olla jo melkoisen loppuun kaluttu, mutta yksi juttu vielä tekisi mieli selvittää.
Tunnut ajattelevan, että "älykäs" (eli tässä tapauksessa kuviopäättelytesteissä hyvin pärjäävä) ihminen olisi auttamatta tuomittu yksinäisyyteen.
Suoraan sanoen, minun on mahdotonta ajatella, että pelkkä kuviopäättelytesteissä pärjääminen tai pärjäämättömyys olisi mitenkään ratkaisevaa sen kannalta, miten kaksi ihmistä voi tulla keskenään toimeen. Onhan meitä muutenkin moneksi: miehiä, naisia, vanhoja, nuoria, pitkiä, lyhyitä, puheliaita, hiljaisia, pitkälle opiskelleita, vähemmän opiskelleita, jne. Eikä ihmisten tarvitse tosiaankaan olla samanlaisia, jotta "kemia" voisi pelata.
Itse asiassa minun on hyvin vaikea tutuistakaan ihmisistä sanoa, kuinka älykkäitä (= hyviä kuviopäättelyssä) he ovat. Kuviopäättelystä kun emme pahemmin keskustele...Voi olla, että taasen olen ilmaissut itseäni erinomaisen huonosti, mutta annan ihan oikeasti piupaut kuviopäättely (-ja muillekkin)testeille. Muistaakseni en missään kohdin ole niitä ottanut esiin älykkyyden yhteydessä (minään mittarina)vaan nimenomaan yrittänyt tuoda esiin, että älykkyyttä on hyvin monenlaista.
Kun nyt sana "testi" otetaan esiin, eipä tähän hätään varmaan parempaa (=yleisesti hyväksytympää) testiä ole, kuin C&C. Uskoisin, että mikäli jollakulla on parempi takataskussa, maailmalla sellainen riemumielin otettaisiin vastaan. Mutta painotan, etten henk koht MITÄÄN testiä järin arvosta. Tai ainakaan johtopäätelmiä niiden tuloksista tee. Kuten jo totesin, jotain ne kertovat, mutta vielä enemmän ne jättävät kertomatta.
Olet oikeassa, aihe alkaa olemaan loppun puitu. Mutta ainakin täällä, vaikka välillä väkisin vääntäen, edes hiukan sivuttiin inhimillisempiä ja käytännönläheisempiä asioita kuin Mensaa (ja sen mollaamista), kirjoittajien testituloksia tai ikuista ja ratkaisematonta kiistaa siitä, mitä on älykkyys - että
alkup kirjoitti:
Voi olla, että taasen olen ilmaissut itseäni erinomaisen huonosti, mutta annan ihan oikeasti piupaut kuviopäättely (-ja muillekkin)testeille. Muistaakseni en missään kohdin ole niitä ottanut esiin älykkyyden yhteydessä (minään mittarina)vaan nimenomaan yrittänyt tuoda esiin, että älykkyyttä on hyvin monenlaista.
Kun nyt sana "testi" otetaan esiin, eipä tähän hätään varmaan parempaa (=yleisesti hyväksytympää) testiä ole, kuin C&C. Uskoisin, että mikäli jollakulla on parempi takataskussa, maailmalla sellainen riemumielin otettaisiin vastaan. Mutta painotan, etten henk koht MITÄÄN testiä järin arvosta. Tai ainakaan johtopäätelmiä niiden tuloksista tee. Kuten jo totesin, jotain ne kertovat, mutta vielä enemmän ne jättävät kertomatta.
Olet oikeassa, aihe alkaa olemaan loppun puitu. Mutta ainakin täällä, vaikka välillä väkisin vääntäen, edes hiukan sivuttiin inhimillisempiä ja käytännönläheisempiä asioita kuin Mensaa (ja sen mollaamista), kirjoittajien testituloksia tai ikuista ja ratkaisematonta kiistaa siitä, mitä on älykkyystänne tullessasi olivat täällä jo työtoverisi(kaltaiset) sinua vastassa.
- Sam
päästä älykkäiden ihmisten "AA yhdistykseen" eli mensaan. Voi olla että tuntisit itsesi normaaliksi siellä.
Jos saan keksinkertaisella älillä vastata, niin sosiaaliset taidot saattaa olla avainasia. Senhän tulla jo toikin esille toiset kirjoittajat.
Sitten on se itsevarmuus, usko omiin tai Jumalansa kykyihin, millä näytetään päästävän pitkälle ilman suurempaa mitattavissa olevaa älyä.
Oman teoriani mukaan ihmisyhteisössä poikkeavuus altistaa syrjäytymiselle, karkeasti ottaen riippumatta poikkeavuudesta (no, ehkä just tuo suuri sosiaalinen äly tekee tässä poikkeuksen).
Ehkä meitä tyhmempiä hieman lohduttaa, että Mensaihmisilläkin on omat ongelmansa. Mene ja tiedä, onko älykkäät herkempiä masentumaankin?- pipari
Mä aattelin, että täällä on kaikki jotenkin älyllisesti suuntautuneita tai oikeinpa "mensalaisia". Sanottakoon tässä että mensan rajan olen ylittänyt virallisessa(kin) testissä, muttei vähempää voisi kiinnostaa sinne liittyminen.
Ei taida mensalaisella ja "tyhmemmällä" olla oikeastaan mitään eroa. En mä kyllä sentäs muita älykkäämpi täällä ole vaan korkeintaan sosiaalisesti kömpelömpi, ainoastaan kiinnostukseni vuoksi olen suorittanut palikkatestissä ja mensan testissä muutaman kohdan paremmin. Ei sellainen pakertaminen läheskään kaikkia kiinnosta.
Tämä jääköön viimeiseksi kerraksi kun omakehuni haisee.. Poistun nöyrästi paikalta häntä koipien välissä. pipari kirjoitti:
Mä aattelin, että täällä on kaikki jotenkin älyllisesti suuntautuneita tai oikeinpa "mensalaisia". Sanottakoon tässä että mensan rajan olen ylittänyt virallisessa(kin) testissä, muttei vähempää voisi kiinnostaa sinne liittyminen.
Ei taida mensalaisella ja "tyhmemmällä" olla oikeastaan mitään eroa. En mä kyllä sentäs muita älykkäämpi täällä ole vaan korkeintaan sosiaalisesti kömpelömpi, ainoastaan kiinnostukseni vuoksi olen suorittanut palikkatestissä ja mensan testissä muutaman kohdan paremmin. Ei sellainen pakertaminen läheskään kaikkia kiinnosta.
Tämä jääköön viimeiseksi kerraksi kun omakehuni haisee.. Poistun nöyrästi paikalta häntä koipien välissä.Pipari, älä nyt lähde, ennenkuin olet rautalangasta minulle taivuttanut viestisi uudelleen.
Pipari:[Mä aattelin, että täällä on kaikki jotenkin älyllisesti suuntautuneita tai oikeinpa "mensalaisia". ]
Hmm... eiköhän tuolla uskontopalstallakin kirjoita muutkin kuiin uskovat?
Pipari:[Tämä jääköön viimeiseksi kerraksi kun omakehuni haisee.. Poistun nöyrästi paikalta häntä koipien välissä. ]
Kun viestisi oli minun viesiini vastauksena (voi olla toki virhekytkentä tms) niin koen, että tuo "Nyt hävettää..." -ostikko ja yllä oleva lainaus ovat minun viestini aiheuttaman tunnetilan tuotosta. Pyydän varuilta anteeksi, vaikka en tarkoittanutkaan ketään loukata. Tyhmemmältähän se onnistuu tarkoittamattakin (-;- pipari
Nyt näin joulun alla on taas tuntunut siltä ,että eiooongemia sosiaalisissa suhteissa. Älyllisyys hallitsee mut se ei sulje pois sitä, että pidän lasten raamattupiiriä ja pianotunteja ja käyn vahhuksien luona tervehtimässä näitä.
Itsevarmuus ei ole samakuin äly. Pitkälle saattaa päästä keskivertofiksuudella, tunnollisuudella, luovuudella, positiivisellä asenteella ja tietysti Jumalan avulla. Raamattua lukemalla saa sen älyn kehityttyä viisaudeksi. Tai moni muukin viisausteos saattaa auttaa tässä. Sinänsä äly yksin ilman viisautta on tuhoavaa.
Et sä muuten tyhmä ole tuttumies. Oon lukenut sun juttujasi.
- ex-mensalainen
Olen ollut Mensan jäsen kahteen otteeseen mutta eronnut. Testeissä on tulokseksi tullut yleensä /-160 (24 keskihajonnalla).
Ihmisten pikkumaisuus ja raadollisuus on masentanut vuosien varrella, tosin on myönnettävä että eräässä vaiheessa olin aika kyyninen ja käytin älyäni teräväkielisiin kommentteihin jotka loukkasivat muita ihmisiä.
Kari Uusikylän kirjoittama "Lahjakkaiden kasvattaminen" oli silmiäavaava kirja sikäli että sen avulla pystyi hieman 'peilata' tutkimustuloksia lahjakkaista omiin kokemuksiinsa.
Olen alisuoriutuja ja nyttemmin jättänyt korkealentoiset pohdinnat enimmäkseen syrjään. Olen edelleen idealisti mutta olen havainnut ettei sillä pötki pitkälle tässä maailmassa. - äijä
Hei oletko varma ettei kaunasi vain johdu siitä, että sinua on lapsena kiusattu. Ei tietenkään ole mikään uusi legenda, jos älykäs on väärin ymmärretty ja kiusattu. Itseäni on tyhmäksi haukuttu ja homoksikin epäilty kun satun olemaan haaveissani elävää tyyppiä. Itselläni ei äo ole poikkeuksellisen paljon normaalia korkeampi. kuitenkin oma kykyni ja pienosen poikkeavuuden käsittämin kesti minulla kauan. Syy oli siinä, että olen poikkeuksellisen luova ja herkkä ja myös vähän neuroottinen jännittäjä. No yritämpä elää elämäni päänvaivastani huolimatta mukavasti. toivottavasti luhdutti. huumorilla kaikesta selviää tyhmähän minä olen
- +170
En pidä itseäni älykkäämpänä kuin muut. En ollut hyvä koulussa, koska opiskelu ei koskaan kiinnostanut. Vaikeiden aineiden eteen jouduin tekemään kovasti töitä.
Joskus on ikävää keskustella jonkun / joidenkin kanssa, kun pystyy hahmottaa mitä toinen ihminen haluaa sanoa ennenkuin hän ehtii kunnolla sanoa ensimmäisiä kommenttejaan. Pitää sitten vaan sanoa nätistä, että älä kerro tiedän mitä haluat sanoa tai hammasta purren kuunnella ennalta arvattata kommentti loppuun. Varsinkin jos kyseessä on todella tuttu henkilö, niin toisen ei tarvitsisi sanoa, kuin muutama "avainsana" ja loput voisi sitten arvata. Tosin täysin tuntemattoman henkilön seurassa edellämainittuja asioita ei esiinny.
Eräs ikävä puoli se, että ymmärtää täysin tekojensa (en siis tarkoita pahoja tekoja vaan tekemisiä ja valintoja yleisesti) seuraukset. En siis tarkoita sitä etteivätkö kaikki ihmiset ymmärtäisi tekojensa seurauksia jollain asteella. Itse ymmärrän ne todella "syvästi", vaikea kuvailla tarkkaan.
Töissä haittapuolena on, että kyllästyn nopeasti tekemääni työhön. Syynä se, että omaksun vaikeankin / vaativan työn nopeasti ja jo kohtuu nopeasti pystyy työtä hoitamaan siten, ettei sen eteen tarvi juurikaan älyllisesti ponnistella vaan riittää pelkkä tekeminen.
Omasta "älykkyydestä" ehkä ollut se hyöty, että tienaa ihan kivasti kun pystyy hoitamaan työt hyvin. Useinkaan en myöskään joudu todellisiin ongelmatilanteisiin, koska normaalisti pystyn ennakoimaan ne todella hyvin.
Huonoja puolia sitten tulikin nuo mitä yllä kirjoitin, lisänä vielä se, että täytyy tsempata ettei tylsisty / kyllästy / masennu. Ihmisten kanssa keskustelu ei välillä kiinnosta yhtään, on vaan niin yksinkertaisen tyhmiä keskustelun aiheita. Fiksumpien kanssa jaksaa jutella ihan normaalisti, mutta se rajoitettua, koska älykkäitä ei ole hirveän paljon- tyhmempi
Jos olet valintatilanteessa, voitko valita väärin. Siis huomaatko vasta jälkikäteen (="jälkiviisaana") valinneesi väärin.
Vai tuleeko sinulle edes valintatilanteita, onko kaikki ennalta selvää.
Käytät sanaa "syvästi". Tarkoitatko, että ajattelusi on "moniulotteista": kaikki asiat kerralla kattavaa/kaikki aivoissa oleva tieto yhtäaikaa käytössä ja asioiden ja tietojen yhteydet toisiinsa selvästi näkyvissä erikseen pohtimatta "kuva kuvalta" = voisi verrata: kaksiulotteista näkymää kolmiulotteiseen näkymään. - +170
tyhmempi kirjoitti:
Jos olet valintatilanteessa, voitko valita väärin. Siis huomaatko vasta jälkikäteen (="jälkiviisaana") valinneesi väärin.
Vai tuleeko sinulle edes valintatilanteita, onko kaikki ennalta selvää.
Käytät sanaa "syvästi". Tarkoitatko, että ajattelusi on "moniulotteista": kaikki asiat kerralla kattavaa/kaikki aivoissa oleva tieto yhtäaikaa käytössä ja asioiden ja tietojen yhteydet toisiinsa selvästi näkyvissä erikseen pohtimatta "kuva kuvalta" = voisi verrata: kaksiulotteista näkymää kolmiulotteiseen näkymään.Jos olen valintatilanteessa voin valita väärin. Varsinkin lottoamisessa olen tosi huono:) No leikki leikkinä. Valinnat menevät yleensä oikein. Pystyn näkemään valinnan eri vaihtoehtojen seuraukset pitkähkölle eteenpäin. En siis mieti asiaa sen suuremmin, ne vain "putkahtavat mieleen". Yleensä valitsen turvallisimman vaihtoehdon.
Tuo termisi "ajattelun moniulotteisuus" on aika jännä. Pyrin ajattelemaan siten (ottamaan huomioon kaikki mahdollisuudet, tarkastelen asioita eri näkökulmista), mutta pääosa valinnoistani varmastikkin perustuu logiikkaan. - tyhmempi
tyhmempi kirjoitti:
Jos olet valintatilanteessa, voitko valita väärin. Siis huomaatko vasta jälkikäteen (="jälkiviisaana") valinneesi väärin.
Vai tuleeko sinulle edes valintatilanteita, onko kaikki ennalta selvää.
Käytät sanaa "syvästi". Tarkoitatko, että ajattelusi on "moniulotteista": kaikki asiat kerralla kattavaa/kaikki aivoissa oleva tieto yhtäaikaa käytössä ja asioiden ja tietojen yhteydet toisiinsa selvästi näkyvissä erikseen pohtimatta "kuva kuvalta" = voisi verrata: kaksiulotteista näkymää kolmiulotteiseen näkymään.Millaista täällä olisi, jos maapallomme yhteiskunnissa olisi älykkyyden keskiarvo 170.
Olisitko onnellisempi siinä seurassa "tavallisena meikäläisenä" ponnistellen elantosi eteen?
Oletko tavannut netissä keskustelufoorumia, jossa älykkäät voivat kohdata. - +170
tyhmempi kirjoitti:
Millaista täällä olisi, jos maapallomme yhteiskunnissa olisi älykkyyden keskiarvo 170.
Olisitko onnellisempi siinä seurassa "tavallisena meikäläisenä" ponnistellen elantosi eteen?
Oletko tavannut netissä keskustelufoorumia, jossa älykkäät voivat kohdata.Jos älykkyyden keskiarvo olisi 170, niin maapallo olisi todennäköisesti hyvin erilainen paikka elää kuin nyt.
En varmastikkaan olisi onnellisempi "tavallisena meikäläisenä" : Ainakin nyt vaadin itseltäni todella paljon. En tavoittele kuuta taivaalta, mutta silti tulevaisuuden suunnitelmat ovat korkealla (silti realistisella tasolla). Pitää olla jotain mitä tavoitella, muuten tylsistyy. Miinuspuolena se, että mokailuista masennun aika herkästi. Välillä syytän myös itseäni asioista, joille en voi mitään.
Netissä on keskustelufoorumeita älykkäille, mutta ei ole koskaan ottanut niihin osaa. En hirveästi pidä netissä keskustelusta --> hidasta ja hankalaa. Keskustelu livenä paljon antoisampaa. - alkup
+170 kirjoitti:
Jos älykkyyden keskiarvo olisi 170, niin maapallo olisi todennäköisesti hyvin erilainen paikka elää kuin nyt.
En varmastikkaan olisi onnellisempi "tavallisena meikäläisenä" : Ainakin nyt vaadin itseltäni todella paljon. En tavoittele kuuta taivaalta, mutta silti tulevaisuuden suunnitelmat ovat korkealla (silti realistisella tasolla). Pitää olla jotain mitä tavoitella, muuten tylsistyy. Miinuspuolena se, että mokailuista masennun aika herkästi. Välillä syytän myös itseäni asioista, joille en voi mitään.
Netissä on keskustelufoorumeita älykkäille, mutta ei ole koskaan ottanut niihin osaa. En hirveästi pidä netissä keskustelusta --> hidasta ja hankalaa. Keskustelu livenä paljon antoisampaa.Ajatuksesi kuulostivat joiltan osin hyvin tutuilta. Edes hiukan lohdullista tietää, että joku maapallolla kokee/tuntee samoin.
Kuten jossain tuolla aiemmin jossain kirjoitin, minun on myöskin hyvin vaikea olla ajattelematta omieni ja muiden tekojen(i) ja valintojen(i) seurauksia. Elän liian...äh..."verkoittunutta" elämää ja välillä kompuroin niissä verkoissa.
Myös tuo ennelta arvattavuus, mitä toinen aikoo sanoa, on tuttua. Siinä on itsehillinnän paikka, koska tuomalla ilmi, että arvaa/tietää toisen sanomisen, loukkaa toista. Kukapa haluaisi olla niin simppeli, että on ennalta-arvattava?
Maailma varmaankin 170 keskiarvolla olisi toisenlainen paikka, mutta eroaisiko kuitenkaan niin hirveästi:kaupassa pitäisi käydä eikä ihmissuhteetkaan olisi yhtään sen yksinkertaisempia. Monet tekniset ja tekniikkaan liittyvät asiat varmaankin olisi toisin, mutta eiköhän se elämä muutoin tuntuisi samalta.
Tottakai jokainen voi tehdä vääriä ratkaisuja. Usein ratkaisun tehdessämme meillä ei ole riittävästi tietoa käytössämme eri vaihtoehdoista. Tai tieto on syystä tai toisesta väärää.
En todellakaan voi sanoa, että "mitään en kadu". Onhan se kadehdittavaa, että jotkut osaa (?) tehdä niin järkeviä ratkaisuja, ettei niitä koskaan tarvitse katua! Vai olisikohan kyseessä lievä itsekritiikin puute?
Itsekritiikki liiallisena saattaa aiheuttaa masennusta. Onko tuttua vai pystykö käsittelemään asiasi ja tunnistamaan rajallisuutesi, ilman, että masa hiipii hipelöimään? - +170
alkup kirjoitti:
Ajatuksesi kuulostivat joiltan osin hyvin tutuilta. Edes hiukan lohdullista tietää, että joku maapallolla kokee/tuntee samoin.
Kuten jossain tuolla aiemmin jossain kirjoitin, minun on myöskin hyvin vaikea olla ajattelematta omieni ja muiden tekojen(i) ja valintojen(i) seurauksia. Elän liian...äh..."verkoittunutta" elämää ja välillä kompuroin niissä verkoissa.
Myös tuo ennelta arvattavuus, mitä toinen aikoo sanoa, on tuttua. Siinä on itsehillinnän paikka, koska tuomalla ilmi, että arvaa/tietää toisen sanomisen, loukkaa toista. Kukapa haluaisi olla niin simppeli, että on ennalta-arvattava?
Maailma varmaankin 170 keskiarvolla olisi toisenlainen paikka, mutta eroaisiko kuitenkaan niin hirveästi:kaupassa pitäisi käydä eikä ihmissuhteetkaan olisi yhtään sen yksinkertaisempia. Monet tekniset ja tekniikkaan liittyvät asiat varmaankin olisi toisin, mutta eiköhän se elämä muutoin tuntuisi samalta.
Tottakai jokainen voi tehdä vääriä ratkaisuja. Usein ratkaisun tehdessämme meillä ei ole riittävästi tietoa käytössämme eri vaihtoehdoista. Tai tieto on syystä tai toisesta väärää.
En todellakaan voi sanoa, että "mitään en kadu". Onhan se kadehdittavaa, että jotkut osaa (?) tehdä niin järkeviä ratkaisuja, ettei niitä koskaan tarvitse katua! Vai olisikohan kyseessä lievä itsekritiikin puute?
Itsekritiikki liiallisena saattaa aiheuttaa masennusta. Onko tuttua vai pystykö käsittelemään asiasi ja tunnistamaan rajallisuutesi, ilman, että masa hiipii hipelöimään?Vaikka vaadinkin itseltäni paljon, niin mielestäni itsekritiikkini on järkevällä tasolla. En kasaa itselleni niin suuria paineita, että voisin epäonnistua totaalisesti. Tällöin vältyn helpommin myös mahdolliselta masennukselta.
Eräs asia mikä on ärsyttää on se, että en niinkään pelkää omia tekemisiäni vaan muiden tekemisiä. Ikävä ajatella, että monet omaankin elämääni vaikuttavat tärkeät asiat eivät ole pelkästään minun käsissäni (esimerkiksi työpaikka, parisuhde, ystävyyssuhteet), eivät välttämättä ollenkaan. Täytyy vain luottaa siihen, että ihmiset toimivat järkevästi.
Tottakai tulee välillä vääriä valintoja tai muuten vaan mokailuja. Varsinkin mainitsemasi "riittämättömillä tiedoilla tehdyt päätökset" menevät yhtä suurella todennäköisyydella metsään, kuin "normaaleillakin" ihmisillä. Koskaan ei kuitenkaan tule mitään "emämokauksia" ja tärkeät asiat onnistuvat lähes aina. - tyhmempi
+170 kirjoitti:
Jos olen valintatilanteessa voin valita väärin. Varsinkin lottoamisessa olen tosi huono:) No leikki leikkinä. Valinnat menevät yleensä oikein. Pystyn näkemään valinnan eri vaihtoehtojen seuraukset pitkähkölle eteenpäin. En siis mieti asiaa sen suuremmin, ne vain "putkahtavat mieleen". Yleensä valitsen turvallisimman vaihtoehdon.
Tuo termisi "ajattelun moniulotteisuus" on aika jännä. Pyrin ajattelemaan siten (ottamaan huomioon kaikki mahdollisuudet, tarkastelen asioita eri näkökulmista), mutta pääosa valinnoistani varmastikkin perustuu logiikkaan.että olisi erikseen "nopea logiikka"/testeissä tarvittava) ja "hidas logiikka"/Einsteinin tapaan. Olisiko tuo "putkahtaminen mieleen" tuota ensimmäistä ikäänkuin ilmaiseksi saatavaa, sen eteen "ei tarvitse tehdä mitään", paitsi omistaa hyvät aivoratayhteydet, vasta jälkeenpäin on tarkistettava tietoisuudessa, hyväksyykö sen mitä aivot itsestään tuottivat. Sitten tuo "hidas logiikka" olisi hitaasti kuva kuvalta asioiden tarkastelua ja tietoihin vertailua, oikean ja väärän tiedon erottamista toisistaan. Ovatko nämä eri asioita?
Tuntuu, että lasten ajattelu on tuota "putkahtamista", joskus 10v-12v alkaa lapsetkin ajatella hitaammin ja hankalammin sanoja mielessään käyttäen. Huoleton ja kiva lapsuus on silloin mennyttä. Ainakin minulle kävi niin. Kouluko tuon muutoksen aiheuttaa vaiko joku neuroottisuus?
- ÖÖÖ
Sepä se...
- pukki itse
kaikenlaiset tontut tänne jaksavatkin kirjoitella toinen toistaan tyhmempiä viestejä... hoh hoijaa...
Minulla on ollut hiukan samantapaisia ongelmia, siis töissä. Jossakin vaiheessa aloin tuntea itseni kylänhulluksi. Sanoinpa mitä tahansa, ihmiset putosivat lattialle nauramaan, vaikka en yhtään yrittänyt olla huvittava. Sitten löysin miehen (jonka kanssa olen nyt naimisissa), jolla on samanlainen verbaalinen ulosanti kuin minulla. Silloin huomasin, että yksinkertaisesti olen hauska, eli lähestyn asioita eri tangentilla kuin muut, jolloin tulos on yllättävä, hämmentävä, siis hauska. Olen joutunut suitsimaan aika lailla, varsinkin insinöörien parissa. Sillä tavalla pärjää paremmin.
- sinärakas
Tekstiäsi lukiessani nautin tavastasi pyyteettömästi kertoa tarinasi, samalla kerrot ja annat muille lupaa oman tarinansa ilmaisuun. Älykkäänä olemisen kauneus on siinä että on olemassa koko ajan uusia vaihtoehtoja, sisällä ikäänkuin raksuttaa supertietokone. Ehkä älytestin ansiosta jostain epävarman itsetunnon nurkasta löytyi avain, ja sitä kääntäessä elämä sai uuden suunnan (nuoruudessani). Älykkäällä on enemmän potentiaalia kehittyä ihmisenä ja ehkä nähdä syntyä syvemmälle. Ehkä palikkatestit menis nyt huonommin kuin ennen, silti kaikki, mitä elämällä on tarjottavana, on mulle sellainen testi käytännössä, että muisto ÄO:sta nyt vähän naurattaa.
- greta
Tässäpä ihan lyhyesti omia ajtuksiani ja kokemuksiani..
Tiedän olevani selvästi keskitasoa älykkäämpi, mutta yleensä tuntuu että siitä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Toki on aina ollut kiva saada hyviä arvosanoja pänttäämättä, mutta ei sekään mitään takaa. Ja kun tietää että pienellä vaivannäöllä olisi ehkä ollut mahdollisuuksia vieläkin parempaan..
Huonoin puoli on se että ajattelen liikaa...monet muutkin täällä mainitsivat että olisivat onnellisempia jos eivät tajuaisi niin paljon asioita. Itsestäni tuntuu, että näen aina jotenkin ihmisten ja asioiden "läpi"...siksi kai tunnen itseni yleensä ulkopuoliseksi ja masennun hyvin helposti. Pelkäänkin tulenko koskaan onnelliseksi?
Minulla on yleensä tapana tekeytyä tyhmemmäksi kuin olen, niin on paljon helpompaa. Vaikka kyllä oikeastikin tykkään jutella myös hyvin pinnallisista asioista!
Ehkä tämä tyhmäksi tekeytyminen johtuu huonosta itsetunnostani..mene ja tiedä. Jonkinlainen puolustusmekanismi kenties? Tai ehkä olenkin oikeasti vain tyhmä.
Jaottelen mielessäni ihmiset fiksuihin ja typeryksiin(joku varmasti vetää tästä herneen nenäänsä, pyydän jo etukäteen anteeksi), joskaan en halveksi ihmisiä vaikka he eivät kyseisellä mittapuulla kovin korkealle sijoittuisikaan. Tulen kyllä loistavasti toimeen "typeryksienkin" kanssa ja yleensä arvostan heidät korkealle jollakin muulla arvoasteikolla, joka ei missään nimessä ole yhtään vähempiarvoinen kuin "fiksuusasteikkoni".
Huonosti ilmaistu, mutta ehkä joku ymmärsi pointtini.
Seuraavaa piirrettä inhoan ehkä eniten itsessäni, syystäkin:
Halveksin usein ihmisiä, jotka ovat ainoastaan kirjaviisaita ja sillä päässeet elämässään pitkälle..ja ihmiset luulevat niiden olevan fiksuja!?! Toki se osoittaa eräänlaista fiksuutta, että on tehnyt sinnikkäästi töitä päästäkseen tavoitteisiinsa ja siitä kunnioitan heitä, kadehdinkin, sillä itse olisin todennäköisesti liian laiska moiseen. Enkä tarkoita että pitäisin heitä aivan palikoina..mutta että erityisen fiksuina..ei. Ja halveksua on ehdottomasti väärä sana, liian kova ja tuomitseva, mutta..toivon taas että joku ymmärtäisi.
Olen pahoillani jos jotakuta loukkasin. Halusin vain kerrankin kertoa rehellisesti mitä ajattelen, vaikka se saakin minut vaikuttamaan idiootilta. Useimmiten epäilen sitä itse kyllä kaikesta huolimatta olevanikin..
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli295594Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm144164Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403217IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm512880Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.3021419Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861328- 601239
- 791159
Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.
Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul3991148Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2221148