Onko ateismi uskonto?

Ateisti on hylännyt uskonnolliset uskomukset, tai ainakin Jumalan tai jumalat.

Voin puhua ainoastaan omasta puolestani, ateistit kun eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, jolla olisi jokin yhteinen normisto tai ohjesääntö.

Useimmat suomalaiset ateistit kasvatetaan lapsina jonkin sortin kristinuskoon, joskin osa tulee uskonnottomasta kodista.

Itse kasvoin tapaluterilaisessa kodissa, jossa uskontoa ei käytännössä harjoitettu.
Koulun uskonnonopetus iskosti päähäni jumaluskon, ja siellä annettu kuva oli juuri tuollainen enemmän tai vähemmän persoonallinen, kiivas ja kiukkuinen ukkeli.

Jumalakuvaani muokkasi Raamatun lukeminen ja rippikoulu, monenlaista vaihetta jumalakuvani läpikävi, kunnes hylkäsin Jumalan, samoin kuin muunkin yliluonnollisen, tarpeettomana oletuksena.

Ennen lopullista häipymistään Jumalani oli jo jonkinlainen taustalla luuraava persoonaton voima.

Elämän päätarkoitus?

Eiköhän jokaisen ihmisen tarkoitus ole elää hyvää elämää, riippumatta siitä, mihin uskoo tai ei usko.

Uskovaista tosin sitoo oletetun Jumalan oletettu tahto, uskonyhteisön normit ja toive(minusta perusteeton) elämästä ruumiin kuoltua.

Se, mitä kirjoitat ateismista, johtuu käsittääkseni aktiivisesti ateismin puolesta propagoivien julkaisuista, ja ymmärrettävästi nämä tahot(mm. Dawkins, Dennett, Hitchens, Suomessa vapaa-ajattelijat jne.) suuntaavat terävimmän kritiikkinsä kristilliseen fundamentalismiin.

Elämän tarkoitus on eläminen.

Miksi ihmiset pitävät seinillään krusifiksia ja käyvät kirkoissa polvistuneena anomaan jotakin "neitsit Marialta, krusijiksislta tai joltakin ikonilta jotain hyvää - usein jopa varallisuutta.
Kun intiaani olivat pystyttäneet toteemeja niin se oli pakanallista.? Miksi?

Kalju Pitkätukka kirjoitaa hyvin ja aikapitkälle niin kuin itsekin ajattelen.
"Mistä kumpuaa ateistinen virhekäsitys, että jumaluuden pitäisi olla jotenkin persoonallinen, tai pilvenpäällä istuvan ukkelin kaltainen?"
Ateistit (jos tässä tapauksessa voi yleistää) ajattelevat omilla avoillaan ja päättelevät asioita. Ei ole mitään järkeä uskoa esim. jumalaan, jonka väitetään elävän mutta on kuitenkin "elossa" vain ihmisten (hurmos)henkisissä puheissa ja mielikuvituksessa.
Jos ateistilla on elämän tarkoitus hukassa niin on se joillakin uskovaisillakin.
Elämä on elämistä varten, elämä on ihmisten keskinäistä rakkautta ja välittämistä ja yhteistä elämää varten, elämä on.
Elämän mielekkyyden löytäminen lienee tärkeintä. Jumalia tai uskontoja ei hyvään elämään tarvita. Voihan joku ihminen elää jumalharhassa ja -pelossa mielekästä elämää vai voiko...ainakin se perustuu valheeseen, koska jumalia ei ole.

Millä tavalla uskonnottomus voi olla uskonto? Miten se että ei usko johonkin voi olla uskonto? Onko se että ei usko joulupukkiin uskonto? Uskotko sinä Zeukseen tai Shivaan? Jos et niin onko se uskonto että et usko niihin?

Puheet tietynlaisesta jumalasta johtuvat siitä, että 99% tänne kirjoittavista uskovista tyrkyttää nimenomaan sitä tarkasti määrättyä ja tiettyä persoonallista jumalaa. Minkä vuoksi silloin puhutaan tietenkin juuri siitä mainitusta jumalakäsityksestä. Joka on siis uskovien jumalakäsitys, ei ateistien.

"Mikä on ateistisen elämän päätarkoitus?"

Ateismi poistaa vain kuviteltujen jumalten antamat "tarkoitukset".

"Ja miksi se ei olisi uskonto?"

Onko teismi uskonto?

"Mistä kumpuaa ateistinen virhekäsitys, että jumaluuden pitäisi olla jotenkin persoonallinen, tai pilvenpäällä istuvan ukkelin kaltainen?"

Mistä kumpuaa virhekäsityksesi, että ateistit yleensä ajattelevat ainoastaan jumalia nykyraamattujen mukaisesti? Tiedän kaikenlaisia jumalkäsitteitä ja jumalmääritelmiä, enkä pidä yhtäkään niistä kuin parhaimmillaan kauniina ajatuksena.

"Eikö se vain todista, että ateismi on aikaansa ja kulttuuriinsa sidottu vastauskomus omine käytöstapoineen ja ajatteluineen?"

Jos olisit oikeassa aikaisemman väitteesi kanssa niin olisi mahdollista ajatella noin.

Ei. Sillä ei ole pyhää kirjaa eikä oppia eikä rituaaleja. Ei muuta kuin että ei usko mielikuvitusjumalolentoihin. Ei se vielä uskontoa tee.

"Onko ateismi uskonto?"

Ei.

"Mikä on ateistisen elämän päätarkoitus?"

Riippuu ateistista.

"Ja miksi se ei olisi uskonto?"

Koska se ei täytä yhtäkään uskonnon määritelmää.

"Mistä kumpuaa ateistinen virhekäsitys, että jumaluuden pitäisi olla jotenkin persoonallinen, tai pilvenpäällä istuvan ukkelin kaltainen?"

Uskovien väitteistä ja tekemästä taiteesta.

"Eikö se vain todista, että ateismi on aikaansa ja kulttuuriinsa sidottu vastauskomus omine käytöstapoineen ja ajatteluineen?"

Ei.

Mikä on ateistisen elämän päätarkoitus? Ja miksi se ei olisi uskonto?

Ateismi voi olla uskomus, mutta ei uskonto. Teismikään ei ole uskonto.
Uskonnon määrittely on vaikeaa ja jos kaikki määritelmät otetaan käyttöön, niin on mahdollista, että on olemassa ateistisia uskontoja. Se on kuitenkin eri asia kuin että ateismi olisi uskonto.
______________

Mistä kumpuaa ateistinen virhekäsitys, että jumaluuden pitäisi olla jotenkin persoonallinen, tai pilvenpäällä istuvan ukkelin kaltainen?

Ei ateisteilla ole tuollaista käsitystä. Mutta ateismi on tarkkaan ottaen sitä ettei uskota persoonallisten jumalien olemassaoloon. Tämä taas juontuu ihan suopraan teismin määritelmästä, jossa teismi määritellään uskoksi persoonallisten jumalien olemassaoloon.
Ateisti voi siis uskoa persoonattomien jumalien olemassaoloon. Tätä olen joskus palstalla selvitellytkin ja siitä kehkeytyi kiinnostava keskustelu.
_________________

Eikö se vain todista, että ateismi on aikaansa ja kulttuuriinsa sidottu vastauskomus omine käytöstapoineen ja ajatteluineen?

Ateismin voinee määritellä teismin vastauskomukseksi, jos vähän venyttää käsitteiden rajoja. Luulisin, että ateisteilta voitaisiin havaita joitain yhdistäviä ajattelutapoja, jos asiaa tutkittaisiin, mutta en ole tietoinen tuollaisesta tutkimuksesta.

"Mikä on ateistisen elämän päätarkoitus?"

Se riippuu mikä muuten in ateistin maailmankatsomus. Ateismi ei itsessään elämälle minkäänlaista tarkoitusta eikä muuten niin tee myöskään ateismin vastakohta eli teismi vaan teistikin tarvitsee aina jotai muuta kuin pelkän teismin jotta teistisellä elämällä olisi tarkoitus.

"Ja miksi se ei olisi uskonto?"

uskonto
usko (3) ja siihen liittyvä pyhyyden kokemus yleismaailmallisena ilmiönä, joka us. on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee palvontamenoina ym. (yhteisöllisinä) tapoina.

Ateisteilla ei ole tuota pyhyyden kokemusta, ei yhteistä oppijärjestelmää eikä myöskään palvontamenoja tai muita uskonnon harjoittamiseen verratavissa olevia tapoja.

Ateismin on myös aika vaikea olla uskonto ettei sen vastakohta, teismi ole myöskään uskonto. Uskonnot voivat olla niin teistisi kuin ateistisiakin mutta kumpikin voivat olla vain uskontojen ominaisuuksia, eivät uskontoja itsessään.

"Mistä kumpuaa ateistinen virhekäsitys, että jumaluuden pitäisi olla jotenkin persoonallinen, tai pilvenpäällä istuvan ukkelin kaltainen?"

Käsitys Jumalan persoonallisuudesta perustuu Raamatun kuvaukseen Jumalasta jolla on selvästikin tunteet ja ajatukset eli on selvästikin persoonallinen eli omaa persoonan. Jos kyseiseen kuvaukseen sopivaa Jumalaa väitetään ei-persoonalliseksi, täytyy kyllä ihmetellä mitä merkitystä siinä vaiheessa koko "persoonallinen" sanalla on. Ja Jumalahan yleisimmin kuvataan pilven päällä istuvana ukkelina joka tietenkin on vaikuttanut myös ateistien mielikuviin aivan samalla tavalla kuin se on vaikuttanut monien Jumalaan uskovien mielikuviin.

"Eikö se vain todista, että ateismi on aikaansa ja kulttuuriinsa sidottu vastauskomus omine käytöstapoineen ja ajatteluineen?"

Ateismi ei ole miten aikaansa tai kulttuuriinsa sidottu ilmiö eikä kyseessä ole myöskään mikään vastauskomus koska ateismi kuvaa nimenomaan sitä kuinka ihmisellä ei ole teististä uskomusta. Ja tosiaan, ateistien käytöstavat ja ajattelumallit voivat erota toisistaan hyvinkin radikaalisti. Kyse ei ole pienistä tulkintaeroista niinkuin esim. kristinuskon eri suuntausten kohdalla vaan siitä yhden ateistin maailmankatsomus voi poiketa muista ateisteista niin paljon että kirjaimellisesti ainoa seikka mikä yhdistää nimenomaan ateismi, se ettei uskota jumalolentoja olevan olemassa.

Ateismi ei ole uskonto, koska se ei täytä uskonnon kriteerejä.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/01b_uskmaarit.shtml

Niimpä niin !
Onko sattunut tulemaan kenenkään mieleen olevansa väärässä ?
Siitä väärästä kuvitelmasta lähtee tie totuuteen, millä tiedolla ei sinänsä tässä asiassa ole mitään merkitystä.