ennen kuolemaa

Ainakin vielä kehoon palanneet ovat kertoneet kokeneensa paljon, jopa vierailleen sekuntien aikana valovuosien päässä.

Uskon, että aistii ainakin jonkin verran; kuulo, näkö ja tunto toimivat. Mutta, miten asioita tässä vaiheessa jäsentää ja ymmärtää? Se riippuu varmaan osin myös olosuhteista. Esim. jos kipuja tai vahvoja lääkityksiä, niin mieli kai tavallaan sulkeutuu ja turtuu, suojautuu tilanteelta. Ns.luonnollisenkin kuoleman lähestyessä mielen toiminta varmasti hiipuu kuoleman lähetessä, joskin elimistö pyrkii pitämään aivojen toiminnan mahdollisimman pitkään. Tuntuu loogiselta ajatella, että mieli sulkeutuu parhaansa mukaan kuolemaan liittyviltä epämiellyttäviltä tuntemuksilta, mutta tärkeät ja rakkaat asiat, kuten esim. rakkaan ihmisen ääni säilyvät tietoisuudessa melko pitkään. Vaikka yksilöllistä tietenkin.

Olen sairaanhoitajana ollut läsnä muutaman rauhallisesti kuolleen ihmisen kuolinhetkellä. Syynä kuolemiin oli sairaus tai vanhuus. Näissä tapauksissa potilas vain ikäänkuin hiipui pois. Hengitys hidastui, tajunta hämärtyi ja lopuksi näytti sammuvan ja viimeiset hengenvedot tuntuivat olevan jo enään ruumiin refleksejä, kunnes kaikki loppui. Kuolemia on monenlaisia. Olen myös nähnyt nuoren tapaturmaisesti menehtyneen lopun ja myös tässä tapauksessa tajunta saamui jo jonkin aikaa, ennenkuin loppu tuli.

Se tässä kuolemassa on vaikeinta ymmärtää ja hyväksyä, kuoleman peruttaamattomuus. Kun ihmisen on aika lähteä, niin kuolema tulee, eikä kuolemaa voi peruuttaa. Se tuntuu niin raskaalta, kun kuolevalla oli vielä halu elää, saada elää edes vielä yksi kesä, mutta kuolema päätti toisin.
Sitä on vaikea tietää, mitä kuolevan mielessä pyörii, jos hän tietää, ettei tästä enää selviä, ettei elinaikaa ole enää kuin muutamia tunteja, olla tilanteessa, jossa ei ole enää toivoa parantua. Aavistaako kuoleva kuoleman hetken lähestyvän.
Ainakin kuolevan läheiset aavistavat läheisensä kuoleman hetken lähestyvän ja usein ovatkin siinä hetkessä kuolevan rinnalla, kun hänen viimeiset hengenvedot ovat käsillä ja kuoleman hetki koittaa.
Onko joku, joka kuolevan läheisille kertoo, kuin telepaattisesti, että heidän läheisensä lähdön hetki on käsillä.

Terveyskeskuksen sairaalassa paljon isäni vierellä aikaa viettäneenä oli huoneen toinen potilas tullut jo tutuksi. Edellisenä iltana viereinen potilas oli tullut huonovointisemmaksi ja kun seuraavana aamuna tulin jälleen isääni katsomaan, niin tutuksi tullut potilas oli poissa.
Aavistin heti, että hänen aikansa oli tullut lähteä ja potilas oli kuollut yöllä. Eivät sairaalan henkilökunta siitä olisi kertoneet, vaikka olisi kysynyt.

Olin itse paikalla rakkaan äitini poistuessa,hän oli jo jonkin aikaa hengit-
tänyt pinnallisesti ja hengitys oli ollut rohisevaa(limaa keuhkoissa).Kuo-
leman lähestyessä hän vain veti syvään henkeä muutaman kerran ja se
oli siinä sitten.Silmät olivat auki mutta niissä ei ollut enää katsetta..Kii-
tos vastauksista ja niin kai se on,että vasta itse lähtiessä tuon saa sel-
ville.

Kyllä mie uskon, että aistii. Isäni kuoli syöpään viime syksynä 61v ikäisenä. Ennen kuin meni tajuttomaksi oli levoton, muut eivät saaneet yhteyttä häneen kuin minä. kun katsoin häntä ja silitin, hän rauhottui ja katsoi minua pitkään silmiin. Sitten meni taju ja viikko tästä niin kaikki oli ohi. Kuoleman pystyy myös haistamaan, tai no isäni koheni tästä ja eli vielä kuukauden, mutta lähellä oli silloin jo.. On se kamalaa menettää jokin niin rakas vain 22 vuoden ikäisenä, mutta isästäni tuli minulle tärkein ja minusta hänelle, yhdessä vuosi taisteltiin ja oikeasti taisteltiin. Isä kuoli onnellisena..

Katsokaa YouTubesta Lassen kertomus vaimonsa kuolemasta. Voi miten ihana loppunäytös siinä oli.
Kymmenen minuuttia kuolleena - ja sitten ...