Minusta tuli ateisti

Elämä on aina sellaista, minkälaiseksi sen itse tekee.
Jos haluaa kieriskellä paskassa, niin se on helppoa.

Minä olen seurannut tätä palstaa jo 15 vuotta ja uskoni ei ole taantunut eikä voimistunut palstan ansiosta. Elämässä on ollut vaikeita aikoja, mutta kyllä voisin elää vaikka 100-vuotiaaksi. Ei maallinen elämä ole täydellistä, mutta on tämä jännää ja ihan kivaa. Ja tämä on sittenkin ainutlaatuinen lyhytaikainen kokemus.
Tunnen monia uskovaisia joilla on paljon koettelemuksia jopa kärsimystä ja he sanovat, että kunpa Isä jo ottaisi pois. Kuitenkin niin kuin on päivämme niin ovat myös voimamme. Uskovaisella on kaiken kärsimyksen keskellä tieto, että "lyhyt, hetkenkestävä ahdistuksemme". Ja kun uskoo ja tietää ettei elämä ole kaikki mitä tässä tapahtuu, niin se antaa voimaa ja toivoa ja elämällä on tarkoitus.

Voin sanoa sen, että kun aloin kirjoittelemaan palstalla, niin elin elämäni vaikeinta myrskyä joka oli alkanut jo vuosia aikaisemmin. Kyllä se usko ja Jumalan Sana oli suuri tuki ja ankkuri vaikeimmilla hetkillä. Jopa ymmärrän heitä, joilla sitä uskoa ei, että voivat miettiä itsemurhaa. Sitä ei uskovainen kyllä voi tehdä ja ei onneksi tarvitsekaan.
Missään väittelytarkoituksessa en ole palstalla ollut, mutta kyllähän sellaiseenkin välistä on sortunut.
Uskon aloittaja, että olet vilpitön ja kerroit tarinasi rehellisesti. On se totta, että eipä elämällä kovin paljoa merkitystä ole, jos olemme sattumalta tulleet niin kuin tieteen teoriat niin väittävät. Ihan varmaan ajattelisin elämän olevan paskaa tai olisin ainakin joskus niin kokenut, jos ei olisi uskoa ja yhteyttä Jumalaan.
Saattaa uskovianenkin olla masentunut ja silloin se Jumalan antama juju ja tarkoitus jopa olemassaololle on hukassa.
Jos päätyt ateismiin, niin eväät edessä olevalle ja tulevaisuudelle ovat todella vähissä. En osaa kyllä neuvoa mistä ateisti saisi potkua silloin kun pallo on noin hukassa ja elämä tuntuu paskalta.
Yritän muistaa sinua rukouksin.

Elämä on kiva kokemus, varmaankin, oli sitten uskovainen tai ateisti. Lyhyt sattumanvarainen episodi ja elämä juuri niin mielenkiintoista kuin itse siitä tekee. Itse opiskelen koko elämäni tavalla tai toisella. Eniten askarruttaa sellaiset kysymykset kuin jos maailmankaikkeus on ääretön niin minne sellainen äärettömyys voi mahtua. Ei aukea minulle. Ja harmittaa kun ei voi tajuta kaikkia elämänmuotoja hyvä jos tää ei ole illuusio tai jotain vastaavaa. Sen tajuan että ihmisen aivotoiminta on rajoittunutta samoin aistit. Mutta Suomessa voi kuitenkin aika vapaasti toimia ja tehdä asioita siitä olen tyytyväinen.

Vanhemmat eivät liittäneet minua uskonjärjestöön. Vuosikymmeniä jatkunut elämä vastoinkäymisineen on ollut mielenkiintoista jatkuvaa oppimista. Ihmissuhteiden kirjo on vaikuttava. Olemassaolevan tiedostuksen tulokset lisäävät ruoka- ja elämänhalua.
Noin 10 vuotta sitten luin raamatun kannesta kanteen. Selailin uskovien sivustoja, kirjoittelinkin ja väittelin teeseistä. Se pakotti lukemaan raamatun lukuun toisen kerran ja muistiinpanojen kera. Koraanikin tuli luettua. Johtopäätöksenä annoin kiitokset isävainajalle; oikea ratkaisu kun jätti uskonjärjestöjen ulkopuolelle.

Uskontojen idea on loppujen lopuksi yksinkertainen. Siinä on (mielestäni) 3 päämomenttia. Tieto, teologia ja moraali. Muu näistä poikkeava on tarinamausteita.
- Tieto. Uskonnot ovat vihamielisiä tieteellisen tiedon suhteen. Ne pelkäävät sitä ja aiheellisesti. Tieto on uskonnon vihollinen. Tieto korvataan epämääräisellä hengellisyydellä ja joka olisi totuus.
- Teologia. Uskonnot pyrkivät vieroittamaan ihmisen elämästä ja luovat utopioita kuvitteellisesta elämästä tuonpuoleisessa. Uskonnot esiintyvät ihmistä alistavasti osallistumasta ihmisten välisten suhteiden monimutkaiseen kirjoon ja joka esiintyy lapsuudessa, työelämässä, yhteiskuntaelämässä ja vanhuudessa.
- Moraali. Tai paremminkin sanoen uskonnoilla ei ole moraalia koska se liitetään olemattoman taivasaelämän puitteisiin. Moraalia ei siis yhdistetä tässä ja nyt elävien ihmisten suhteeksi.
Esimerkiksi kristinuskon moraali kytketään olemattoman tavoittelun ikeeseen kun se tulisi yhdistää reaalisen elämän puitteisiin.

Uskova ei ole sen huonompi kuin ateistikaan. Molemmat voivat tehdä pahoja. Uskonto on peruslähtökohdiltaan rasistinen ja syrjivä oppi. Sikäli kuin tajuan materialistista filosofiaa, se asettaa ihmiset samalle viivalla eläessä ja kuollessa. Teot punnitaan elämän aikana. Muu osa, oleminen ja todellisuuden olemus, on sidottu tiukasti tieteiden antamiin todistuksiin yleistyksinä. Ristiriita ja syy-seuraussuhde on kehityksen lähde. Täydellistä symmetriaa ei ole.
Elollisen syntymä ei ole sattumaaa. Kun olosuhteet ovat maankaltaiset, siellä syntyy suunnilleen samankaltainen kehitystrendi. Maailma on miljoona kertaa ihmeellisempi kuin uskonnot antavat ymmärtää.

Minä jätin tämän turhan maailman, valitsin vaatimattoman elämän tavan.

En ole koskaan tarvinnut uskoa, enkä tarvitse koskaan. On kummallista että monet sanovat olleensa ateisteja vain siksi ettei uskonnolliset asiat kiinnosta enää. Ateismin määritykseen sellainen ei liity mitenkään että "kunnei uskominen enää nappaa, olen ateisti". Usko ihmisellä joko on tai sitä ei ole. Ateismi ei ole sitä mikä on tänään päivän fiilis.
Olen itse peruskouluaikanani käynyt uskontotunneilla (olen melkein saanut siitä jopa ehdot, koska se oli ala-asteella hyvin pakkomielteistä, eikä se voinut kiinnostaa mua tippaakaan), minut on kastettu, käynyt riparin ja armeija aikanakin käynyt erinäisissä pakollisissa hartaustilaisuuksissa jne. Lopulta olen eronnut kirkosta vasta yli parikymppisenä, En ole uskonut silti ikinä mihinkään jumalaan tai niihin uskovien ateistille parjaamiin saatanoihinkaan.
Ihminen syntyy ateistina ennen kuin joku alkaa sille tuputtamaan sitä uskoa. Ihminen ei ole uskossa edes kasteen jälkeen (pidän kastetta vastenmielisenä vastasyntyneille ja sitä vanhemmillekin -saisi luvan lailla kieltää sellaiset kasteet) vaikka uskovat sellaista uskottelevatkin. Hyväksyn vain nimiäiset ainoana vaihtoehtona vastasyntyneelle, jossa kerrotaan ilman pappia vastasyntyneen nimi tai ollaan kertomatta sekä siviilivihkimisen avioliittoon (papeilta tulisi ottaa vihkimisoikeus pois, kunnei täällä Suomessa kumminkaan mitään prinsessoja tai prinssejä vihitä avioliittoon) . Se on hyvä että siviilihautaaminenkin on yleistynyt. Avovaimoni enolle ei pidetty minkäänlaisia hautajaisia: ei kirkollisia, eikä siviilihautajaisia. En ole varma siitä antoiko hän jäänteensä lääketieteen käyttöön vai miten sen kanssa mahtoikaan olla, mutta lieneekö hautajaiset jokin pakollinenkaan jollei vainaja ole halunnut?!

siteeraan:
Minusta tuli.... Siis oli joku josta tuli ateisti. Selvä se.

Ajattelen
Jumala sanaa ei tarvitse käyttää, silti jokainen kokee "minusta tuli" -----oma kokemus tähän.
On oltava ensin ajatus- mieli joka kokee -- minusta tuli tai minä olen
Mistä tai mikä aloittaa ajatuksen minä----
Ateisti ajattelee että aineessa tapahtui jotakin tai mitä nyt kukin ajatteleekin.

Minä koen että minä en syntynyt aineena jossa synty ajatus, minulle on helpompi ajatella että en luonut itseäni vaan ajatus minusta on Lähteen eli Jumaluuden mielessä, ei aineessa.

Se ettei aikamme ihminen ja varsinkaan evoluution harhalla sumutettu nuoriso usko Jumalaan ei ole hämmästys Raamattua tutkivalle uskovalle. Tätä aikaa apostolit valottivat alkuseurakunnan aikana ja myös Jeesus viittasi yhtenä enteenä Hänen toisen tulemuksena aattona.

1Tim. 4:1 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina monet luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.

Matt. 7: 13. - 14. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

"Minä jätin tämän turhan maailman, valitsin vaatimattoman elämän tavan. "

Kukaan syntynyt ei voi jättää maailmaa, Ei uskova eikä ateistikaan. Sen aikaa kun eletään, eletään maailman ehdoilla.
Toki ihminen voi valita mihin tulonsa laittaa. Yksi ostaa krääsää, toinen harrastaa teatteria ja kirjojen lukemista. Joku reippailee luonnossa. Monet tukevat kehitysmaiden köyhiä. Reaalimaailman ehdoilla eletään sittenkin. Elämisen muodot ovat moninaisia. Kaikkien kynnelle kykenevien velvollisuus on tehdä töitä. Kukin mahdollisuuksiensa mukaan.
Jokainen joutuu ottamaan kantaa elämisen yleisiin ehtoihin. Kannan ottamattomuus on kanta sekin.

Reaalista maailmaa ei voi paeta. Uskonnolliset pylväspyhimykset elivät toisten kontolla. Muut valmistivat ja toivat hänelle ruoan, vaatteet ja veivät ulosteet kauemmaksi pylväästä ja silleen. Elääkö omalla työllä vai toisten työllä, sen voi valita pienissä puitteissa.

Nykyisin ei ole tarvetta uskoa johonkin yliluonnolliseen, kun ihminen voi elää vapaassa demokratiassa kenekään liikoja alistamatta. Toista oli ennen. Ymmärrän kyllä hyvin, että joskus 50 v sitten ihminen oli aamusta iltaan pomotuksen ja kiristyksen kohteena. Silloin ainoa apu tuli tosiaan jostain taivaasta tai rukoilemalla. Se saattoi olla ainoa keino hetken helpotukseen siitä ahdistuksesta missä ihmiset joutuivat usein elämään. Ompas sitä onnekas.

Nyt voit lukea lajien syntyä ja kehittää geenejäsi ja mitä kaikkea muuta evoluutioteoria antaa. En tiedä mitkä geenit ohjaavat tunnemaailmaa jota voi kehittää myös. Kaippa sinun pitää rakentaa itsesi nyt että sopeudut ympäristöösi ja selviät hengissä. Joku evoluutioteoria asiantuntija osaa varmaan kertoa paremmin miten vahvimmat selviävät ja heikoilla ei olekaan niin väliä.