Onko moraali kaikille sama?

ulkoistutettu moraalielämä

Jokainen joka lukee samaa kirjaa käsittää lukemansa eri tavalla.

Moraali on siinä mielessä objektiivista, että se perustuu geeneihin. Noin 50 prosentilla on geeni, joka tekee heistä eettisiä ja juovuksissa raivoisia. Toisella 50 prosentilla on geeni, joka tekee heistä esteettisiä ja juovuksissa iloisia.

Luulen, että ympäristö kyllä kykenee evoluutiomekanismien avulla muokkaamaan perimää. Eli nuo eettiset olivat luola-aikakaudella metsästämään lähteneitä miehiä, jotka hankkivat liharavinnon yhteisölle. Sen sijaan esteetikot olivat kotiin jääneitä naisten ja lasten helmoissa viihtyneitä keräilijöitä. Heillä on yhä taipumus keräillä tavaroita.

Ihminen on psyko-FYYSINEN kokonaisuus. On otettava huomioon, että huolimatta siitä millä tavoin geenit ovat muokkautuneet niin nykyisin geenit säätelevät paljon sitä miten moraali koetaan.

Riippuu jäiden paksuudesta ja indeksien ohuudesta, eikä niin kankaista.

Moraali on yhteisöllinen ominaisuus jonka yksilö kokee subjektiivisesti niinkuin kaiken muunkin.

Moraali on objektiivista eli toiminnan oikeus/vääryys johtuu toiminnan ominaisuuksista. Moraaliset ominaisuudet ovat objektissa, toiminnassa. Moraalinen arviointi tapahtuu subjektissa, moraaliset mielipiteet ovat subjektiivisia.
Veden lämpötila on veden objektiivinen ominaisuus (koska se on objektissa havainnoijasta riippumatta). se tuntuuko vesi haalealta vai viileältä on subjektiivista (koska arvostelma syntyy havainnoivassa subjektissa).
Moraalin objektiivisia ominaisuuksia tutkivat moraalifilosofia ja etiikka. Ihmisillä on subjektiivisia käsityksiä siitä mikä on oikein/väärin. Näitä käsityksiä tutkivat esim. sosiologia ja psykologia.

Omien subjektiivisten mieltymysten havainnointi ei tee moraalista yhtään vähemmän objektiivista. Jokin voi olla oikein, vaikken haluaisikaan tehdä sitä. Oma, todellinen kärsimys painaa vaakakupissa jo enemmän. Mutta voiko yli yhden kärsimyskykyisen olennon kärsimyksen sallimisen perustella sillä, että haluan välttää omaa kärsimystäni? Mielestäni oman kärsimyksen vältttely on egoistinen perustelu, ei moraalinen. Rehellisempää kuin väittää moraalin muuttuvan subjektiivisten preferenssien mukaan olisi myöntää, että emme aina halua toimia oikein.

Puheet moraalitajunnan geneettisestä perustasta eivät ole puhetta moraalista vaan biologiasta tms., aivan samaan tapaan kuin puhe matemaattisen tajunnan geneettisestä perustasta ei ole matematiikkaa vaan biologiaa. Ts. sen selittäminen, miksi ihmisille on kehittynyt moraalinen ymmärrys ja erilaisia moraalinormistoja ei kosketa moraalia, kuten myöskään keihäänheiton ja kuvataiteellisen tajunnan yhteydellä spekulointi ei vastaa kysymykseen siitä, mitä on taide.

Objektiiviset moraalinäkemykset koskettavat itse asiaa. Vastaavasti subjektiivisten moraalikäsitysten kohdalla puhumme vain omista moraalisista tunteistamme, (emotivismi). Jako ei ole kuitenkaan jyrkkä, sillä sekä objektivistit ja subjektivistit voivat olla ainakin joissain moraalisissa kysymyksissä täysin samaa mieltä.

Moraali voidaan jakaa myös moraalirealismiin ja moraalirelativismiin, Moraalirealismin mukaan moraali on maailmassa tosiasioina riippumatta siitä, onko ihminen itse moraalinen. Relativismilla puolestaan tarkoitetaan etiikan teesiä, jonka mukaan moraaliväitteen pätevyys riippuu joko sen esittäjästä, historiasta, olosuhteista, yhteiskunnasta tai kaikista näistä.

Toisaalta moraali ei ole yhteiskunnallinen vakio, sillä se muuttuu ihmisten ja yhteiskuntien mukana. Moraali voi myös välineellistyä, mikä nähdään mm. poliittisessa keskustelussa. Kulttuuri-ilmiönä moraali on sidoksissa maan lakeihin, perinteisiin ja erilaisiin tapoihin.

Sitten esittämiisi väitteisiin: Mielihyvä ja kärsimys ovat yksilöllisiä tunnetiloja, joten ne eivät voi olla pelkästään objektiivisia. Puolestaan käytännön moraali perustuu paljolti yksinkertaisiin peukalosääntöihin, juridiikkaan ja sekä kirjoitettuihin, että kirjoittamattomiin sääntöihin ja määräyksiin, joten ne eivät voi olla pelkästään subjektiivisia.

Ihminen, joka ajattelee vain toisia, muodostuu helposti heikoimmaksi lenkiksi ja taakaksi muille ihmisille.

Taistelu olemassaolosta on loppujen lopuksi se ainoa oikea moraali.

Lyhyesti pohtijalle hieman pohdittavaa.

Jos jätetään uskonnot pois keskustelusta, joudutaan kysymään, kuinka moraali voisi olla objektiivista perustaltaan. Olemmehan ihmisiä eikä esim. eläimillä katosta olevan moraalia (tosin joillakin apinalajeilla esiintyy vastaavaa käyttäytymistä kuin ihmisillä joissakin tilanteissa esim. ruoan jakaminen oikeudenmukaisesti).

Edellä sanottuun vitaten väitän moraalin olevan ihmisten keskinäinen "sopimus" ja siis perustuen ihmisten käsityksiin oikeasta ja väärästä. Filosofit sanovat tällaista intersubjektiiviseksi erotukseksi subjektiivisesta, jolloin moraali olisi vain yhden yksilön moraalia, ts. siis kenen tahansa määrättävissä, mikä olisi oikein ja väärin.

Esität moraalisen väittämän:
"Moraalista on toimia siten, että tuottaa toisille *tietoisille* olennoille mahdollisimman vähän vahinkoa, kärsimystä tai mielipahaa."

Tämä väittämäsi ei ole itsestään selvä. Mielestäni se on väärä väite. Jos tavoite olisi tuottaa pelkästään mahdollisimman vähän kärsimystä, moraali olisi erittäin kapea. Entä jos jollakin teolla voisit tuottaa hyvin paljon hyvää suurelle joukolle ihmisiä, mutta joillekin yksilöille joutuisit tuottamaan samalla vähäisessä määrin kärsimystä? Väitteesi mukaan tuollainen teko olisi väärin. Olen eri mieltä.

Väitettä tulisi korjata: "Moraalista on toimia siten, että tuottaa toisille *tietoisille* olennoille mahdollisimman paljon hyvää samalla aiheuttamatta kenellekään vähäistä suurempaa vahinkoa, kärsimystä tai mielipahaa."

Pohdit myös lihan syönnin moraalia. " Onko ihmisen mielihyvä arvokkaampi kuin eläimen henki? "

Mikä arvo eläimelle on sen hengellä? Oletetaan käsiteltävän tavanomaisia teuraseläimiä. ne tajuavat kipua ja kärsimystä, mutta niiden elämä ei ole samalla tavalla tietoista kuin ihmisillä. Hengissä olemisella ei ole niille itseisarvoa. Selvää on, että kärsimystä tulisi niille välttää, jos se on mahdollista, mutta eläimen tappaminen, jose se tapahtuu kivuttomasti on moraalisesti oikein. Ihmiset, jotka käyttävät eläimen lihan ravinnokseen hyötyvät ja lihan syönti tuottaa siten monille ihmisille paljon hyvää. Vertaa edellä korjattuun väitteeseen.

"1. Moraalin peruskivi "minimoida kärsimys toisille tietoisille olennoille" on objektiivinen."

Väärin. Se on virheellinen. Ks. edellä.

"2. Mutta koska edellistä voidaan painottaa räikeästi eri tavoilla (oma kärsimys vs toisten kärsimys) niin käytännön moraali on lähes aina subjektiivista - jokaisen omasta harkinnasta/tulkinnasta riippuvaa."

Väärin. Moraali on ihmisten keskinäinen "sopimus". Subjektiivinen moraali olisi kenen tahansa määrättävissä. Mummon potkijakin voisi väittää toimivansa oman subjektiivisen moraalinsa mukaan oikein.