Miksi emme olisi olemassa?

Voisimme olla ajasta ikuisuuteen valtava kaaoottinen kaasupilvi, jossa vetyatomit pomppivat edestakaisin kaaottiisiin suuntiin vailla mitään päämäärää. Tuollaisessa kaaoksessa ei välttämättä olisi edes aikaa mahdollista mitata?
Tai voimme päätyä olemaan säteilyä, jolla ei ole mitään funktiota tai edes mieltä olla olemassa?

En ole lukenut riittävästi Taolaisten kirjoja, joissa saatetaan asiaa jonkin verran käsitellä. Mutta jos on jotakin laadullista olemassa esim. pitkää niin, jotta sen ymmärtäisi pitkäksi pitää siihen liittyä myös jotakin lyhyttä. Vastakohtaisuuksien avulla voimme vain ymmärtää jonkin olevan luonteen tai määreen.

Monet asiat ja monien asioiden tajuaminen perustuu vastakohtien olemassaoloon. Jos ei ole olemassa pitkän vastakohtaa eli lyhyyttä niin silloin ei ole olemassa myöskään pitkää.

Kuulostaa Descartesin ongelmalta. Toki on mahdollista, että elämme Matrix:issa ja kaikki on harhaa, Mutta paljon käytännöllisempää on pitää havaitsemaamme maailmaa totena, koska vaikuttaa siltä, että joudumme elämään sen ehdoilla joka tapauksessa.

Kuullostaa hullun ongelmalta. Ensin siis pohditaan miksi mitään EI olisi olemassa.
Eli suht. järkeenkäypää ensimmäisen lauseen osalta.
Mutta heti perään sitten: "Onko olevaisen olemisen olemassaolo todellista?"

Kysyt ja epäilet omaa kysymystäsi - BRAVO!

Ja lopuksi täystyrmäys kaikelle järjelle: " Miksi?"

Minä kerron miksi: Siksi, että teidän wannabe filosofien pitää ensin saada päänne
selväksi ja sitten ajatuksenne kirkkaaksi!

Totta se on, mutta valitettasti vain väliaikaisesti. Lopullinen totuus on synkkä ja kylmä.
Tai onhan joidenkin mukaan jo tämä olemassaolon hetkikin synkkää ja pimeää ja kestää vain hetken. Siinä on kyllä totuuden siemen.

Olemme olemassa siksi, että kaikki mikä on mahdollista toteutua toteutuu multiuniversumissa, Miksi taas multiuniversumi on olemassa? Se on olemassa siksi että se on mahdollista

”Miksi mitään ei olisi olemassa?”

Koska selvästi on olemassa jotakin. Ajattelen, olen siis olemassa...

”Onko olevaisen olemisen olemassaolo todellista? Miksi?”

Aistimme ympäristöämme, siispä ympäristömme on olemassa ainakin jollakin tasolla. Havainnoillemme on varmasti myös jokin aiheuttaja. Se, mikä tuon aiheuttajan luonne on, on määrittelemätön, mutta kaipa niitä havaintojen (vaikka vain illuusion) aiheuttajia, jotka jatkavat olemistaan voidaan perustellusti kutsua olevaisiksi.

On myös johdommukaista olettaa, että ympäristömme on olemassa myös tulevaisuudessa ja että se jatkaa olemassa oloaan myös kuoltuamme.