Itsaria miettinyt

Älä tee itsellesi mitään pahaa. Jeesus rakastaa Sinua!

Se on lopullinen ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan. Itselle se voi olla helppoa, mutta läheisille jää suru ja epätietoisuus. Olisinko voinut estää sen jotenkin? Hyvä ystäväni teki itsemurhan, näin hänet sinä päivänä enkä aavistanut mitään.

Paljon ne vl tekee itsaria. Liian ahtaaksi on saarnamieskullit uskonlahkon opit laittaneet.
Kytätään tekemiset aamusta iltaan. Ja ilmoitus mm. yöllä valvomisesta saarnamiehille , seuraa
hoitokokous.

Niin siis pitääkö kirjoittamais tulkita niin että nyt olisit uskovainen ja pelkäät että tulevaisuudessa et olisi ja että olisi ikään kuin iankaikkisen elämän kannalta varmempi päättää homma nyt tähän?

Eiköhän se ole kuitenkin niin että pitää katsoa päivä kerrallaan, että tämä päivä vielä ja sitten siirtyä seuraavana päivän miettimään olisiko vielä yksi päivä mahdollinen. Nimittäin päättää voit milloin vain, kannattaisiko kuitenki vielä se yksi päivä kerätä lisää sitä ei saavuttamisen näkökulmasta vaan olemisen kannalta. Täällä on nuoret ihmiset kuten joskus Metaskeema kirjoitanut miettineensä että hänen pitää hankkia hyvätuloinen ammatti jotta voi elättää ison perheen. Sitten hän päätti lopettaa kokonaan tällä linjalla ja erosi vanhoillislestadiolaisuudesta. Se mistä minä olen huolissani on että nuorten ihmisten päälle kasataan liikaa vaateita eikä anneta elämän soljua niin kuin se sujuu. Minusta ei voi olla niin että esim ison perheen perustaminen olisi pelastuksen ehto. Jumala hyväksyy myös heikon ihmisen.

Sotkuista hommaa, mutta minkäs teet. Hallinto ei salli kansalaisille siistä poistumistietä eutanasian muodossa.

Kannattaa pistää tena-vaipat päälle ja harkita jotain siistiä tapaa, ellei sitten eduskunnalle halua viestiä lähettää.

Toukokuussa tehdään tietääkseni eniten itsemurhia vuoden aikana. Ihminen on ikuinen kuolematon henkiolento. Ihminen on siis enemmän kuin tämä aistein havaittava fyysinen keho, joka syö, nukkuu ja lisääntyy.

Mun tuttavani teki itsemurhan vastikään. Aikoinaan hän puhui niin paljon itsarin teosta, ettei sitä kukaan enää ottanu tosissaan. Sitten hän ei enää puhunut vuosiin, kunnes lopulta toteutti uhkauksensa. Hän löytyi hirttäytyneenä talon ullakolta jonne hän todennäköisesti oli hirttäytynyt kodissa järjestettyjen ompeluseurojen aikana.

.."Lääkärimme sanovat useimmissa tapauksissa: "Itsemurha tapahtui äkillisessä mielenhäiriössä. ltsemurhaajaa ei ole pidettävä täysin vastuunalaisena teostaan. Häntä ei ole tuomittava liian ankarasti." Ja tällaista veljellistä ja suvaitsevaista katsantokantaa täytyy meidän nykyajan ihmisinä enemmän ihailla.

Se, että ihmisiä, rikoksellisiakin, tuomitaan armotta, ei ole ihmisyyden korkeinta saavutusta; päinvastoin meidän pitää ihmisinä oppia ihmisiä ymmärtämään, pyrkien siihen mielentilaan, jota ranskalainen lausetapa kuvaa sanoillaan: "Ymmärtää kaikki on antaa kaikki anteeksi." Kun ymmärrämme ihmisiä, silloin emme heitä enää tuomitse.

Jos tahdomme ihmisinä pysyä tunteen kannalla toisia ihmisiä kohtaan, silloin on itsemurhaajistakin puhuttaessa parempi pysyä veljellisissä, anteeksi antavissa tunteissa kuin tuomitsevissa. Minkä tähden ihminen koskaan tuomitsisi mitään? Onko hän niin varma itsestään, ettei hän koskaan voi joutua sellaiseen kiusaukseen kuin toinen?

Ihmisen on epäviisasta arvostella toisia, pöyhistäen rintaansa ja ajatellen ylpeästi, ettei hän niin tekisi; epäviisasta silloinkin, kun hän on varma sisässään siitä, ettei lankea samaan kiusaukseen kuin toinen. Jos hän todella on voittanut jonkin asian, niin ettei se enää ole hänelle kiusauksena, silloin hän kaikista vähimmin tuomitsee, silloin hän ymmärtää parhaiten niitä, jotka voivat vielä langeta kiusaukseen...

... Nyt on huomattava, että useimmat ihmiset, parhaimmat ihmiset, ajattelevat juuri tällaisia ajatuksia elämän kovuudesta ja raskaudesta, sen kärsimyksien ja tuskien toivottomuudesta. Kuinka monta kertaa kysyvätkään itseltään, eikö kuolema olisi paras ratkaisu, ja kuinka monta kertaa rukoilevatkaan Jumalaltaan, että hän päästäisi heidät pahasta!

Mutta kun he rukouksessa kääntyvät elämän puoleen pyytäen, että se ottaisi heidät pois täältä, niin elämä ei ota, vaan vastaa kylmästi: "Jatka, jatka yhä vain huolimatta vaikeuksista." Ja useimmat ihmiset ovat onneksi siksi järkeviä, siksi velvollisuudentuntoisia, etteivät lähde ennen aikojaan pois tästä elämästä. Mutta juuri sen tähden, että tällainen ajatus elämän raskaudesta, sen ylivoimaisesta vaikeudesta on luonnollinen miltei kaikille ihmisille, juuri sen tähden myös ymmärrämme, että jotkut ihmiset eivät kestä.

Nuoretkin turmeltumattomat ihmiset voivat tuntea olevansa siksi vieraita tässä maailmassa, että heissä herää suuri halu itsemurhaan. Maailma, koko olemassaolo on heistä niin kummallinen, etteivät ymmärrä, minkä tähden pitää elää ja olla olemassa. He näkevät kärsimystä ja vain kärsimystä ympärillään, kaikilla on huolensa, kaikilla on taakkansa kannettavana, ja silloin he, nuoret ihmiset, jotka eivät sydämellään ole kiinni tämän maailman viehätyksissä, vaan jotka vapaina intohimoista ja siteistä osaavat katsella objektiivisesti, ihmetellen elämää ja ihmiskuntaa, ajattelevat: "Miksi ihmiset yhä tässä viihtyvät? Tästähän voisi päästä lähtemällä vapaaehtoisesti pois."..

.. Tämä vaistomainen aavistus eli tieto saa heidät voittamaan itsemurha-ajatukset, ennen kuin ne kiteytyvät varsinaisiksi kiusauksiksi..

...Nyt meidän pitää luoda silmäys itsemurhan seurauksiin. Kun tutkimme ilmiöitä, jotka seuraavat itsemurhan tekoa kuolemanjälkeisessä elämässä, silloin vasta kykenemme paremmin arvostelemaan itsemurhaa.

Teemme näet sen huomion, että puolueettomasti katsoen itsemurha on hullu teko. Ja miksi? Sen tähden että kaikista silmiinpistävin ilmiö, kun tutkimme itsemurhaajien kohtaloa kuoleman jälkeen, on useimmissa tapauksissa se, että kuolema tuli heille suurena yllätyksenä, he eivät ollenkaan osanneet aavistaa, mitä kuolema olisi, sillä he luulivat: kuoleman jälkeen tulee lepoa tai kaikki on lopussa tai joka tapauksessa elämä silloin on helpompaa.

Näin he luulivat ja siinä he pettyivät, sillä 1) kuolema ei lopettanut, he jäivät olemaan, 2) kuolema ei ollut lepoa, vaan se tuli heille suureksi vaivaksi, 3) kuolema ei ollut helpompaa vaan tuskallisempaa kuin elämä maan päällä. Mikä näet useimmissa itsemurhaajissa on vallitsevana tunteena kuoleman jälkeen? Mikä se on niin perin toisenlaista, kuin mitä olivat aavistaneet?..
https://www.teosofia.net/pe/itsemurha.htm

Itsetuhoiset ajatukset ovat usein merkki masennuksesta. Hae tietoa masennuksen muista oireista. Esim. sellainen voi olla, että herää aamulla liian aikaisin, eikä saa enää nukuttua.
Suosittelisin joka tapauksessa käymään terveyskeskuksessa lääkärin juttusilla. Tietenkin voi olla kova kynnys varata aikaa lääkärille tai mennä ensiapuun itsetuhoisten ajatusten takia, mutta tällaiset ongelmat eivät ole kovinkaan harvinaisia.
Elämä on lahja. Hoida terveytesi kuntoon, niin alat ajattelemaan niin.
Toivottavasti asiasi järjestyvät.

Älä missään tapauksessa päädy itsariin. Oon ollu joskus samassa pisteessä ja aurinko paistoi vielä kirkkaammin risukasaan uudelleen. Sielunvihollinen valitettavasti yrittää lannistaa uskovia ja ajaa välillä vaikeisiin tilanteisiin, mut älä anna sen voittaa, Hallelujah!

Kannattaa hakea apua. Soita vaikka terveysasemalle ja kerro asiasi juuri niin kuin kerroit sen nyt täällä. He ovat vaitiolovelvollisia ja auttavat sinua eteenpäin. Tein itsekin niin, kun oli kuolemaan liittyviä ajatuksia ja nyt käyn psykoterapiassa.

Hmph...oon itse ollu uskossa 16v. Itsemurha ajatukset uskovalla on huolestuttavia. Jos todella, TODELLA on uskossa niin tuntuu nuo ajatukset epärealistisilta... uskon päämäärä on ikuinen ELÄMÄ Taivaassa. Mitähän Jumala ajattelee kun ihminen päättää itse valita KUOLEMAN eikä elämää. Ihminen itse tuhoaa Jumalan luomuksen. En ottaisi sitä riskiä, että murhaisin itseni viimeiseksi hengen vedokseni tässä maailmassa...mahtaako Jumala itsemurhasta huolimatta ottaa Taivaaseen? Siinä on yksi erittäin ratkaiseva kysymys joka kannattaisi selvittää. Itsemurhan tehnyt tekee muuttamattoman päätöksen. Itsemurha ei ole Jumalan mielen mukainen, sen uskallan sanoa.

Jos olet uskossa. Käyt seurakunnassa? Voisithan livenä jutella jonkun pastorin kanssa asiasta joko suoraan tai sanoen "uskova kaveri toisella puolen Suomea miettii itsemurhaa. Mitä itsemurha meinaa uskovaisen kohdalla?" Ite joskus käyny Oulun helluntaiseurakunnalla, hyvä fiilis jäi. En tiedä Oulun muista seurakunnista/kirkoista, mutta just tästä yhdestä tiedän ja uskon että siellä osaavat vastata sun kysymyksiin. Hankala sun on saada asiaan selkeyttä nettipalstoilta. Rohkaisen sua vielä miettimään ELÄMÄÄ, niin kuin Jeesus on tie, totuus ja ELÄMÄ. Kulkeminen KUOLEMAN teitä on riski... ❤

Ota yhteyttä kuitenkin terveydenhuoltoon ja kerro avoimesti kuoleman halustasi ja itsemurha-ajatuksistasi. Eikö kanbaisi katsoa mitä elämä tuo tullessaan, voit ajatella vaikka vuoden päästä, onneksi en tappanut itseäni. Syitä ajatuksiisi kannattaisi lähteä tutkimaan?