Dualismi ja Filosofinen kannanotto

Tässä ketju, missä peräänkuulutan henkimaailmaan uskovia dualisteja esittämään filosofisen perustan omalle dualistiselle maailmankuvalleen. Onko kyseessä vain uskonnollinen mielipide vai voiko dualismia perustella edes filosofisesti?

Olli kirjoitti:
”Henkimaailmaa emme taivaalla näe sen enempää kuin maapallollakaan, se on näkymätön ihmisen aisteille, ei ihmisen sydämelle. Tämä ei ole tieteellistä vaan filosifinen kannanotto. Maailmankatsomuksellinen kannanotto, ei tieteellinen pelkästään. Tieteen täytyy jäädä omalle alueelleen, muttei maailmankatsomus voi jäädä pelkäksi tieteeksi.”

24

59

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • FuManchu

      "Tässä ketju, missä peräänkuulutan henkimaailmaan uskovia dualisteja esittämään filosofisen perustan omalle dualistiselle maailmankuvalleen. Onko kyseessä vain uskonnollinen mielipide vai voiko dualismia perustella edes filosofisesti?"

      Henkimaailmaan (?) uskominen ei edellytä välttämättä dualismia. Esim. monet idealismin muodot (esim, Bernardo Kastrup, Tom Campbell) eivät ole dualistisia vaan niissä ns. aine on tietoisuuden emergentti ominaisuus kun taas materialismissa oletetaan päinvastoin että tietoisuus ja tietoisuuden ilmiöt ovat aineen emergenttejä ominaisuuksia,

      ”Henkimaailmaa emme taivaalla näe sen enempää kuin maapallollakaan, se on näkymätön ihmisen aisteille, ei ihmisen sydämelle. Tämä ei ole tieteellistä vaan filosifinen kannanotto. Maailmankatsomuksellinen kannanotto, ei tieteellinen pelkästään. Tieteen täytyy jäädä omalle alueelleen, muttei maailmankatsomus voi jäädä pelkäksi tieteeksi.”

      En nyt ole ihan varma mitä Olli tarkoittaa "henkimaailmalla" mutta periaatteessa on paljon muitakin jopa materialisteille tosia asioita jotka eivät ole aistein havaittavissa ja joiden vaikutus ei ole pelkästään fysikaalisin käsittein kuvattavissa (esim. raha, poliittiset ja yhteiskunnalliset asiat, matematiikka ja ylipäätänsä ajatuksiin ja tunteisiin liittyvät asiat joiden konfiguraatioista on selkeästi havaittavia aineellisia seurauksia)

      Ollin henkimaailman kuvaus viittaa johonkin non-lokaaliin eli johonkin mikä ei ole ajallisesti eikä paikallisesti määriteltävissä. Kvanttifysiikassa tunnetaan useita non-lokaaleja ilmiöitä jotka kuitenkin mielletään aineellisiksi (esim. lomittuminen, superpositio yms.)

      Yleisesti dualismiin sisältyy sellainen filosofinen ongelma miten ne kaksi ominaisuuksiltaan täysin erilaista todellisuuden aspektia vuorovaikuttavat toistensa kanssa. Tuon ongelman voi kiertää esim. jonkinlaisella kaksoisaspekti-monismilla jossa ns. "aine" on se millaiselta se yksi perussubstanssi näyttää perinteisten aistien havaittuna (näkö,kuulo,tunto,haju) "ulkopuolelta" tai 3. persoonan näkökulmasta ja se "henki" taas se miten se oma aineellinen keho koetaan "sisäpuolelta" eli 1. persoonan henkilökohtaisena kokemuksena. Oikeastaan se 3. persoonan näkökulma on ihmisten enemmistön 1. persoonan näkökulmista muodostunut konsensus.

      Dualismin voi välttää myös määrittelemällä aineen tai vaihtoehtoisesti "hengen" suhteelliseksi sillä tavalla että kehittyneimmällä aine-energialla on psyykkisiä ja henkisiä ominaisuuksia tai sitten niin että kaikkein alkeellisin "henki" käyttäytyy samalla tavalla mekaanisen säännönmukaisesti kun olemme tottuneet aineen käyttäytyvän.

      Tieteessä parhaiten ontologisista ongelmista pääsee eroon käsittelemällä kaikkia ilmiöitä systeemiteorian tavoin jolloin kyseessä on neutraali ontologia. Ateismi kuitenkin jostain kumman syystä halutaan usein yhdistää tieteeseen jolloin ontologinen kielenkäyttö pyrkii kieltämään kaikki ei-mitattavissa tai ei-aistein havaittavissa olevat asiat ja ilmiöt. Vaikka ateismi ei varsinaisesti olekaan uskonto niin se on silti ideologia ja parempi olisi jos tieteellinen tutkimus olisi kaikista ennakko-oletuksista ja ideologioista vapaata.

      ...

      En sitten tiedä tarkoittiko aloittaja ja/tai Olli lähinnä uskontoihin liittyvää "henkimaailmaa" (esim. mormonismin Jahvea, enkeleitä yms.) josta en osaa sanoa mitään kun ei ole henk. kohtaista kokemusta sellaisesta.

      • Tarkoitus oli rajata haaste nimen omaan dualisteille. Suurin osa dualisteista on teistejä ja materialisteista ateisteja, mutta usko jumaliin ei suinkaan aseta mitään rajaa, Ateistit voivat olla myös idealisteja tai dualisteja.

        En ymmärrä väitettäsi, että ateistit pyrkisivät kieltämään materiattomat asiat, joita ei voi mitata kuten matematiikan tai tietoisuuden olemassa olon. Itse olen materialisti ja myös ateisti enkä kiellä materiattomien asioiden olemassa oloa. Katson, että asiat joko nousevat materiasta emergenssinä tai ovat abstrakteja asioita.

        Itse pyrin pysymään neutraalin tieteen mukaisessa maailmankuvassa siihen mitään lisäämättä. Tällöin olen väistämättä ateisti kunnes jumalista saadaan tieteellisesti pätevää näyttöä.

        Periaatteessa voisin ryhtyä idealistiksi. Katson kuitenkin järkevämmäksi olettaa, että havaitsemamme materialistinen todellisuus on todella olemassa eikä vain mielien jakama illuusio.


      • Järkisyitä2

        Tiede on kaikista ennakko-olettamista vapaata. Tällöin tieteen maailmankuvassa ei ole jumalia ennen kuin niiden olemassa olo on näytetty toteen. Moni ateisti rajaa uskomuksensa vain niihin asioihin, jotka tiede on näyttänyt toteen.

        Tiede ei rajoitu asioihin, jotka voimme suorasti havaita. Esimerkiksi koko atomin osien standardimalli perustuu teoriaan ja epäsuoriin havaintoihin. Emme voi nähdä kvarkkeja, leptoneja, gluoneja yms.

        Tiede ei ota kantaa asioihin, joista emme voi mitenkään tietää yhtään mitään. Tämä on varsin järkevä lähtökohta,


    • 1. Atomit ja tms. pienet asiat kuuluvat aineelliseen maailmaan.
      2. Henkimaailmaan kuuluvat suuremmat, musiikista nauttivat oliot, ihminen mukaan lukien.

      • Järkisyitä2

        Avaapas vähän enemmän ajatustasi. Ei tuosta saa mitään tolkkua.


      • Järkisyitä2 kirjoitti:

        Avaapas vähän enemmän ajatustasi. Ei tuosta saa mitään tolkkua.

        Antaa olla. Jos et saa tuosta mitään tolkkua, niin tuskin saat mistään muustakaan.


      • inti kirjoitti:

        Antaa olla. Jos et saa tuosta mitään tolkkua, niin tuskin saat mistään muustakaan.

        Hö! Yritä edes!

        Oletko kenties panpsykismin, paneksperientalismin tai panprotoeksperientalismin kannattaja?


    • SuperTrump

      Oman näkemykseni mukaan kyse on teknologiasta.

      Vähän kuin Matrix, u know. (tuollaisia pieniä vihjeitä meille annetaan :))

    • Ei se dualismia ole. Henkiä on monta ja ainetta ja energiaa on monta. Monia eri tasoja. Egyptiläisillä oli yhdeksän henkeä.

      Minun oivallukseni tässä on, että henki ja aine ovat aina yhtä aikaa joka tasolla: aine ja energia, solut ja elämä, aivot ja psyyke, yhteiskunnan kultuuri ja talous, Jumalan ruumis ja henki.

      • Sinulle siis henki ja aine ovat aina yhdessä;

        henki|aine
        ...
        henki|aine

        Minä pidän enemmän perinteisestä vertikaalisesta henki-aine-jaottelusta;

        henki (elämyksellisyys)
        ----------------------
        aine (atomit ym. pienet asiat)

        Koolla on merkitystä.


      • inti kirjoitti:

        Sinulle siis henki ja aine ovat aina yhdessä;

        henki|aine
        ...
        henki|aine

        Minä pidän enemmän perinteisestä vertikaalisesta henki-aine-jaottelusta;

        henki (elämyksellisyys)
        ----------------------
        aine (atomit ym. pienet asiat)

        Koolla on merkitystä.

        En ymmärrä tuota. Elämyksellisyys on se psyykinen taso, olentojen, ihmisen taso. Sitä vastaava aineellinen taso on ruumis, vartalo.


      • Olli.S kirjoitti:

        En ymmärrä tuota. Elämyksellisyys on se psyykinen taso, olentojen, ihmisen taso. Sitä vastaava aineellinen taso on ruumis, vartalo.

        Niin, filosofointikin käydään ihmisen tasolla. Miten ymmärrät hengen ilmenevän mikrokosmoksessa?


      • inti kirjoitti:

        Niin, filosofointikin käydään ihmisen tasolla. Miten ymmärrät hengen ilmenevän mikrokosmoksessa?

        Energia on aine hengen kannalta. Elämä eläinten henki, psyyke ihmisen henki.

        Aineesta fysiikka tuntee vain aineellisen aineen. Sen lisäksi on henkiainetta, jota fysiikkamme ei vielä tunne. Eläimissä se jatkuu aurana, astraaliruumiina, jota myöskään ei tunneta, ihmisessä kuolemattomana sieluna.

        Tämä henkimaailman puoli maailmassa on näkymätön ja tuntematon ja siksi, koska se on näkymätön ja kuitenkin todellinen, monet ajattelevat meidän elävän virtuaalitodellisuudessa.

        Elämämme on jonkinlainen puolitotuus mutta kaikki on totista totta kuitenkin. Emme vaan näe koko totuutta, henkiä ympärillämme jne. Ja voimme myös ihan rauhassa elää tässä todellisuudessa minkä koemme, ei se mitään harhaakaan ole.


      • FuManchu
        Olli.S kirjoitti:

        Energia on aine hengen kannalta. Elämä eläinten henki, psyyke ihmisen henki.

        Aineesta fysiikka tuntee vain aineellisen aineen. Sen lisäksi on henkiainetta, jota fysiikkamme ei vielä tunne. Eläimissä se jatkuu aurana, astraaliruumiina, jota myöskään ei tunneta, ihmisessä kuolemattomana sieluna.

        Tämä henkimaailman puoli maailmassa on näkymätön ja tuntematon ja siksi, koska se on näkymätön ja kuitenkin todellinen, monet ajattelevat meidän elävän virtuaalitodellisuudessa.

        Elämämme on jonkinlainen puolitotuus mutta kaikki on totista totta kuitenkin. Emme vaan näe koko totuutta, henkiä ympärillämme jne. Ja voimme myös ihan rauhassa elää tässä todellisuudessa minkä koemme, ei se mitään harhaakaan ole.

        Minusta ns. henki on kaikki laadulliset kokemukset (esim. mansikan maku) ja se ns. aine on taas pelkkä abstraktio niistä kokemuksen komponenteista jotka ovat selkeästi mitattavissa.

        Taide parhaimmillaan onnistuu välittämään toisille sen kokemuksen laadullisen tai "henkisen" puolen ja tiede taas sen mitattavissa olevan loogis-matemaattisesti kuvailtavissa olevan kokemuksen osan.

        Tieteen ja tieteellisen metodin pohjalta voi luoda toimivaa tekniikkaa mutta todellisuuden kokonaisuuden ymmärtämiseen tiede ei kovin hyvin taivu vaan tuottaa helposti masentavan, sisällöltään hyvin köyhän ja nihilistisen maailmankatsomuksen josta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä koska kyseessä on liian yksipuolinen ymmärrys.

        Tieteellinen maailmankuva (kuten kaikki muutkin maailmankuvat) on perusoletuksiensa osalta varsin irrationaalinen. Perusoletukset ovat sellaisia loogisen ja matemaattisen päättelyn lähtökohtia joita ei voi enää millään muulla vielä perustavamalla perustella.

        Esim. jos olet ateisti ja/tai materialisti niin multiversumimalli todennäköisesti miellyttää enemmän koska maailmankaikkeuden selkeästi todettavissa oleva hienosäätö viittaa jonkinlaiseen tarkoitukseen tai suunnitteluun tai sisäänrakennettuun älyyn.

        Kyse on oikeastaan vain inhimillisen ajattelun ja kulttuurin aaltoliikkeistä suhteessa toisiinsa nähden polarisoituneisiin vastakohtiin (henki vs. aine). Kaikenlainen dualismi polarisoituu aina helposti vastakohtiinsa eli ei ole kovin toimivaa (esim. poltiikassa oikeisto vs. vasemmisto, uskonto vs tiede).

        Triadismi (3 peruskomponenttia) on selkeästi toimivampi logiikka eli 2 vastakkaista vaikutusta sekä niiden rajapinta kolmantena harmonisoivana tekijänä. Ontologisesti voidaan ajatella että biologinen elämä on aineen ja hengen rajapinta eli se missä vuorovaikutus hengen ja aineen välillä tapahtuu.

        (lisää aiheesta hakusanoilla: J.G. Bennett systematics triad)

        Monismi eli yhden komponentin systeemi ei taas tuota minkäänlaista dynamiikkaa, dualismi tuottaa pattitilanteen, triadismissa löytyy jo toimiva dynamiikka mutta siitä voidaan jatkaa neljän ja useamman komponentin systeemeihin jolloin abstrakti malli muuttuu vähitellen lähemmäksi konkretiaa ja laajempaa ymmärrystä.


      • FuManchu kirjoitti:

        Minusta ns. henki on kaikki laadulliset kokemukset (esim. mansikan maku) ja se ns. aine on taas pelkkä abstraktio niistä kokemuksen komponenteista jotka ovat selkeästi mitattavissa.

        Taide parhaimmillaan onnistuu välittämään toisille sen kokemuksen laadullisen tai "henkisen" puolen ja tiede taas sen mitattavissa olevan loogis-matemaattisesti kuvailtavissa olevan kokemuksen osan.

        Tieteen ja tieteellisen metodin pohjalta voi luoda toimivaa tekniikkaa mutta todellisuuden kokonaisuuden ymmärtämiseen tiede ei kovin hyvin taivu vaan tuottaa helposti masentavan, sisällöltään hyvin köyhän ja nihilistisen maailmankatsomuksen josta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä koska kyseessä on liian yksipuolinen ymmärrys.

        Tieteellinen maailmankuva (kuten kaikki muutkin maailmankuvat) on perusoletuksiensa osalta varsin irrationaalinen. Perusoletukset ovat sellaisia loogisen ja matemaattisen päättelyn lähtökohtia joita ei voi enää millään muulla vielä perustavamalla perustella.

        Esim. jos olet ateisti ja/tai materialisti niin multiversumimalli todennäköisesti miellyttää enemmän koska maailmankaikkeuden selkeästi todettavissa oleva hienosäätö viittaa jonkinlaiseen tarkoitukseen tai suunnitteluun tai sisäänrakennettuun älyyn.

        Kyse on oikeastaan vain inhimillisen ajattelun ja kulttuurin aaltoliikkeistä suhteessa toisiinsa nähden polarisoituneisiin vastakohtiin (henki vs. aine). Kaikenlainen dualismi polarisoituu aina helposti vastakohtiinsa eli ei ole kovin toimivaa (esim. poltiikassa oikeisto vs. vasemmisto, uskonto vs tiede).

        Triadismi (3 peruskomponenttia) on selkeästi toimivampi logiikka eli 2 vastakkaista vaikutusta sekä niiden rajapinta kolmantena harmonisoivana tekijänä. Ontologisesti voidaan ajatella että biologinen elämä on aineen ja hengen rajapinta eli se missä vuorovaikutus hengen ja aineen välillä tapahtuu.

        (lisää aiheesta hakusanoilla: J.G. Bennett systematics triad)

        Monismi eli yhden komponentin systeemi ei taas tuota minkäänlaista dynamiikkaa, dualismi tuottaa pattitilanteen, triadismissa löytyy jo toimiva dynamiikka mutta siitä voidaan jatkaa neljän ja useamman komponentin systeemeihin jolloin abstrakti malli muuttuu vähitellen lähemmäksi konkretiaa ja laajempaa ymmärrystä.

        Trialismi kuuluu luonnollisella tavalla dualismiin, jos ajatellaan rajapinta omaksi todellisuuden tasoksi. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen;

        "Ontologisesti voidaan ajatella että biologinen elämä on aineen ja hengen rajapinta eli se missä vuorovaikutus hengen ja aineen välillä tapahtuu."

        Periaatteessa asia ei ole noinkaan. Jos ajatellaan aalto-hiukkas-dualismia, niin ihmisen maailmassa vallitsee nimenomaan dualismi eli on joko aalto tai hiukkanen. Mikromaailmassa puolestaan aalto ja hiukkanen. Ihmisen maailma on dualistinen joko-tai-maailma vaikka todellisuuteen kuuluu myös sekä-että-maailma.Todellisuus on kokonaisuutena kuitenkin dualistinen, koska sekä-että ja joko-tai-maailmojen välillä vallitsee epäjatkuvuus; mittaustapahtumassa sekä-että-maailman objekti romahtaa joko-tai-objektiksi.


      • Olli.S kirjoitti:

        Energia on aine hengen kannalta. Elämä eläinten henki, psyyke ihmisen henki.

        Aineesta fysiikka tuntee vain aineellisen aineen. Sen lisäksi on henkiainetta, jota fysiikkamme ei vielä tunne. Eläimissä se jatkuu aurana, astraaliruumiina, jota myöskään ei tunneta, ihmisessä kuolemattomana sieluna.

        Tämä henkimaailman puoli maailmassa on näkymätön ja tuntematon ja siksi, koska se on näkymätön ja kuitenkin todellinen, monet ajattelevat meidän elävän virtuaalitodellisuudessa.

        Elämämme on jonkinlainen puolitotuus mutta kaikki on totista totta kuitenkin. Emme vaan näe koko totuutta, henkiä ympärillämme jne. Ja voimme myös ihan rauhassa elää tässä todellisuudessa minkä koemme, ei se mitään harhaakaan ole.

        Tuo toimii ainakin seuraavalla tavalla.

        Olkoon mikromaailman objekti (h,m1) ja toinen mikromaailman objekti (h,m2). Niiden yhdiste on (h,m1 m2). Aineellisesti voidaan muodostaa atomeista molekyylejä, mutta hengen osalta yhdisteellä on aina vain yksi henki. Ihmiselläkin on vain yksi henki, mutta kun ihminen hajoaa osiin, niin jokaisella erillisen osalla on jälleen oma henki.

        Jos ajattelemme näin, niin on luonnollista ajatella, että objekti (h,m) on jakaantunut kahteen eri maailmaan, hengen maailmaan ja aineen maailmaan. Aine on niitä pieniä hiukkasia ja henki edustaa suurempaa kokonaisuutta.


      • FuManchu kirjoitti:

        Minusta ns. henki on kaikki laadulliset kokemukset (esim. mansikan maku) ja se ns. aine on taas pelkkä abstraktio niistä kokemuksen komponenteista jotka ovat selkeästi mitattavissa.

        Taide parhaimmillaan onnistuu välittämään toisille sen kokemuksen laadullisen tai "henkisen" puolen ja tiede taas sen mitattavissa olevan loogis-matemaattisesti kuvailtavissa olevan kokemuksen osan.

        Tieteen ja tieteellisen metodin pohjalta voi luoda toimivaa tekniikkaa mutta todellisuuden kokonaisuuden ymmärtämiseen tiede ei kovin hyvin taivu vaan tuottaa helposti masentavan, sisällöltään hyvin köyhän ja nihilistisen maailmankatsomuksen josta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä koska kyseessä on liian yksipuolinen ymmärrys.

        Tieteellinen maailmankuva (kuten kaikki muutkin maailmankuvat) on perusoletuksiensa osalta varsin irrationaalinen. Perusoletukset ovat sellaisia loogisen ja matemaattisen päättelyn lähtökohtia joita ei voi enää millään muulla vielä perustavamalla perustella.

        Esim. jos olet ateisti ja/tai materialisti niin multiversumimalli todennäköisesti miellyttää enemmän koska maailmankaikkeuden selkeästi todettavissa oleva hienosäätö viittaa jonkinlaiseen tarkoitukseen tai suunnitteluun tai sisäänrakennettuun älyyn.

        Kyse on oikeastaan vain inhimillisen ajattelun ja kulttuurin aaltoliikkeistä suhteessa toisiinsa nähden polarisoituneisiin vastakohtiin (henki vs. aine). Kaikenlainen dualismi polarisoituu aina helposti vastakohtiinsa eli ei ole kovin toimivaa (esim. poltiikassa oikeisto vs. vasemmisto, uskonto vs tiede).

        Triadismi (3 peruskomponenttia) on selkeästi toimivampi logiikka eli 2 vastakkaista vaikutusta sekä niiden rajapinta kolmantena harmonisoivana tekijänä. Ontologisesti voidaan ajatella että biologinen elämä on aineen ja hengen rajapinta eli se missä vuorovaikutus hengen ja aineen välillä tapahtuu.

        (lisää aiheesta hakusanoilla: J.G. Bennett systematics triad)

        Monismi eli yhden komponentin systeemi ei taas tuota minkäänlaista dynamiikkaa, dualismi tuottaa pattitilanteen, triadismissa löytyy jo toimiva dynamiikka mutta siitä voidaan jatkaa neljän ja useamman komponentin systeemeihin jolloin abstrakti malli muuttuu vähitellen lähemmäksi konkretiaa ja laajempaa ymmärrystä.

        Voi olla että todellisuuden henkipuolen ymmärtämiseksi totuus ei riitä, vaan tarvitaan se kokonaisuus, totuus, hyvyys ja kauneus, siis etiikka ja estetiikka mukaan. Taide erityisesti.

        Näin on pohjimmiltaan kaikissa asioissa. Kokonaisuus vasta ratkaisee. Ja kokonaisuuteen kuuluu se aineellinen puoli, joka fysiikasta ja filosofiasta puuttuu, että henkimaailmassakin on henkimaailman ainetta. Se koko maailma vaan on verhon takana. Paitsi että ihmisessä se voi aktivoitua.


      • Olli.S kirjoitti:

        Energia on aine hengen kannalta. Elämä eläinten henki, psyyke ihmisen henki.

        Aineesta fysiikka tuntee vain aineellisen aineen. Sen lisäksi on henkiainetta, jota fysiikkamme ei vielä tunne. Eläimissä se jatkuu aurana, astraaliruumiina, jota myöskään ei tunneta, ihmisessä kuolemattomana sieluna.

        Tämä henkimaailman puoli maailmassa on näkymätön ja tuntematon ja siksi, koska se on näkymätön ja kuitenkin todellinen, monet ajattelevat meidän elävän virtuaalitodellisuudessa.

        Elämämme on jonkinlainen puolitotuus mutta kaikki on totista totta kuitenkin. Emme vaan näe koko totuutta, henkiä ympärillämme jne. Ja voimme myös ihan rauhassa elää tässä todellisuudessa minkä koemme, ei se mitään harhaakaan ole.

        ”Sen lisäksi on henkiainetta, jota fysiikkamme ei vielä tunne..”

        Tunnut vähän välittävän älyllisestä päättelystä tai todisteista ja kuvittelet arrogantisti, että mielikuvituksesi tuotteet ovat todellisia. Vai onko sonulla antaa jotain väitteesi tueksi?


      • Järkisyitä2
        FuManchu kirjoitti:

        Minusta ns. henki on kaikki laadulliset kokemukset (esim. mansikan maku) ja se ns. aine on taas pelkkä abstraktio niistä kokemuksen komponenteista jotka ovat selkeästi mitattavissa.

        Taide parhaimmillaan onnistuu välittämään toisille sen kokemuksen laadullisen tai "henkisen" puolen ja tiede taas sen mitattavissa olevan loogis-matemaattisesti kuvailtavissa olevan kokemuksen osan.

        Tieteen ja tieteellisen metodin pohjalta voi luoda toimivaa tekniikkaa mutta todellisuuden kokonaisuuden ymmärtämiseen tiede ei kovin hyvin taivu vaan tuottaa helposti masentavan, sisällöltään hyvin köyhän ja nihilistisen maailmankatsomuksen josta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä koska kyseessä on liian yksipuolinen ymmärrys.

        Tieteellinen maailmankuva (kuten kaikki muutkin maailmankuvat) on perusoletuksiensa osalta varsin irrationaalinen. Perusoletukset ovat sellaisia loogisen ja matemaattisen päättelyn lähtökohtia joita ei voi enää millään muulla vielä perustavamalla perustella.

        Esim. jos olet ateisti ja/tai materialisti niin multiversumimalli todennäköisesti miellyttää enemmän koska maailmankaikkeuden selkeästi todettavissa oleva hienosäätö viittaa jonkinlaiseen tarkoitukseen tai suunnitteluun tai sisäänrakennettuun älyyn.

        Kyse on oikeastaan vain inhimillisen ajattelun ja kulttuurin aaltoliikkeistä suhteessa toisiinsa nähden polarisoituneisiin vastakohtiin (henki vs. aine). Kaikenlainen dualismi polarisoituu aina helposti vastakohtiinsa eli ei ole kovin toimivaa (esim. poltiikassa oikeisto vs. vasemmisto, uskonto vs tiede).

        Triadismi (3 peruskomponenttia) on selkeästi toimivampi logiikka eli 2 vastakkaista vaikutusta sekä niiden rajapinta kolmantena harmonisoivana tekijänä. Ontologisesti voidaan ajatella että biologinen elämä on aineen ja hengen rajapinta eli se missä vuorovaikutus hengen ja aineen välillä tapahtuu.

        (lisää aiheesta hakusanoilla: J.G. Bennett systematics triad)

        Monismi eli yhden komponentin systeemi ei taas tuota minkäänlaista dynamiikkaa, dualismi tuottaa pattitilanteen, triadismissa löytyy jo toimiva dynamiikka mutta siitä voidaan jatkaa neljän ja useamman komponentin systeemeihin jolloin abstrakti malli muuttuu vähitellen lähemmäksi konkretiaa ja laajempaa ymmärrystä.

        Väite, että tiede on perusolettamuksiltaan irrationaalinen, ei pidä paikkaansa.

        Esimerkiksi matematiikassa nojaudutaan aksioomiin, joiden määrä pidetään minimissä. Aksioomat ovat sellaisia, että käytännössä JOKAINEN hyväksyy ne tosiksi. Se, joka väittää aksioomia irrationaalisiksi, ei tiedä, mistä puhuu.

        Esimerkkejä aksioomista:
        X=X (jokainen luku on yhtäauuri itsensä kanssa)
        X 0 = X (kun lukuun lisää ei-mitään, niin lukuarvo ei muutu)
        A B=B A (jos lisäät asioita yhteen, niin kokonaismäärä ei riipu järjestyksestä, jossa niitä lisätään)

        Myöskään tiede ei ota mistään perusteettomia olettamia. Jos joku asia on kiistanalainen se pitää pystyä todistamaan tutkimuksin.


      • FuManchu
        Järkisyitä2 kirjoitti:

        Väite, että tiede on perusolettamuksiltaan irrationaalinen, ei pidä paikkaansa.

        Esimerkiksi matematiikassa nojaudutaan aksioomiin, joiden määrä pidetään minimissä. Aksioomat ovat sellaisia, että käytännössä JOKAINEN hyväksyy ne tosiksi. Se, joka väittää aksioomia irrationaalisiksi, ei tiedä, mistä puhuu.

        Esimerkkejä aksioomista:
        X=X (jokainen luku on yhtäauuri itsensä kanssa)
        X 0 = X (kun lukuun lisää ei-mitään, niin lukuarvo ei muutu)
        A B=B A (jos lisäät asioita yhteen, niin kokonaismäärä ei riipu järjestyksestä, jossa niitä lisätään)

        Myöskään tiede ei ota mistään perusteettomia olettamia. Jos joku asia on kiistanalainen se pitää pystyä todistamaan tutkimuksin.

        "Väite, että tiede on perusolettamuksiltaan irrationaalinen, ei pidä paikkaansa."

        Kyse oli ns. "tieteellisestä" maailmankuvasta ei tieteen metodista sinänsä. Tieteen metodi taas soveltuu vain sellaisten asioiden ja ilmiöiden tutkimiseen jotka ovat jollain tavalla säännönmukaisia ja toistettavissa.

        "Aksioomat ovat sellaisia, että käytännössä JOKAINEN hyväksyy ne tosiksi."

        Tuo on aika kyseenalainen väite ja nojautuu nimenomaan siihen kunkin maailmankuvaan. Jos jokin asia on jonkun yksilön tai ihmisryhmän mielestä jollain tavalla itsestäänselvä niin se ei tarkoita että se oikeasti olisi itsestäänselvä asia. Kunkin yksilön ja yhteisön tai kulttuurin maailmankuva määrittelee ne perusoletukset jotka sille henkilölle tai yhteisölle ovat itsestäänselviä mikä tarkoittaa käytännössä vain hyvin vahvaa uskoa. Maailmankuva perustuu aina uskomuksiin joista suurin osa tieteellisen metodin soveltuvuusalueen ulkopuolella. Kaikki mahdolliset maailmankuvat ovat tässä mielessä irrationaalisia.

        Esim. jos kvanttifysiikassa jokin ilmiö on ei-lokaali niin se tarkoittaa sitä että avaruus-aika koordinaatistoa ei voi soveltaa siihen asiaan mistä taas seuraa se että epälokaalissa systeemissä ei ole määrällisiä attribuutteja vaan ainoastaan laadullisia. (vrt. Georg Cantor ja erilaiset äärettömyydet) eli esim. yhteenlasku ei toimi epälokaalissa systeemissä koska yhteenlaskettavissa olevat objektit edellyttävät aika-paikka koordinaatistoa.

        Ainoa varma asia on itse kokemus (Descartes cogito) ja aika-avaruus, kaikki matematiikka ja logiikka vaativat lisäksi joitain lisäoletuksia sen kokemuksen lisäksi.

        Tarkoitin sillä tieteen maailmankuvan irrationaalisuudella esim. sitä että vaikka on olemassa antrooppinen periaate (ns. kaikkeuden hienosäätö) niin ainoa materialistisen maailmankuvan kanssa yhteensopiva malli on multiversumi koska se toinen vaihtoehto tarkoittaisi sitä että esim. jonkinlainen teismi tai luonnon sisäänrakennettu älykkyys olisi mahdollista.

        Materialistille ainoa pakoreitti on olettaa että multiversumissa kaikki mahdolliset maailmankaikkeudet toteutuvat ja tämä mikä näyttää hienosäädetyltä on vain sattumalta se missä olemme.

        Tämä on ainoa mahdollinen vaihtoehto mihin materalisti voi uskoa siitäkin huolimatta että maailmankaikkeuksien lukemattoman määrän olettaminen on valtavasssa ristiriidassa toisen tyypillisen materialistin uskomuksen kanssa nim. Occamin periaate eli oletetaan mielummin ääretön määrä kaikkeuksia tai että kaikki mahdollisuudet toteutuvat kuin siihen mitä tiede kertoo että tämä on hienosäädetty kaikkeus elämää ja tietoisuutta varten.

        Jos jokin ilmiö ei sovi siihen omaksuttuun maailmankuvaan niin sitä ilmiöitä ei haluta edes huomata koska muuten syntyy kognitiivinen dissonanssi. Liika kiintyminen ja jumittuminen joihinkin teorioihin on irrationaalista ja perustuu pelkoon siitä että koko omaksuttu maailmankuva saattaa romahtaa. Tiettyjen teorioiden (tai oikeastaan teoreettisten viitekehysten) kyseenalaistaminen aiheuttaa helposti voimakkaita tunnereaktioita,

        On tärkeää huomata että esim. BB-malli, hiukkasfysiikan standardimalli, moderni evoluutioteoria yms. ovat nimenomaan teoreettisia viitekehyksiä eivätkä selkeästi falsifioitavissa olevia teorioita ts. kaikki ilmiöt tulkitaan näissä viitekehyksissä aina näihin viitekehyksiin liityvällä käsitteistöllä (esim. evoluutioteoria biokemian kuvailukielellä jne.)

        "Jos joku asia on kiistanalainen se pitää pystyä todistamaan tutkimuksin."

        Niin tietysti jos riittää halua (yleensä ei riitä) tutustua niihin anomalioihin jotka eivät mahdu sen valtavirtamallin viitekehykseen. Tiede sinänsä (tai tieteen ihanne) on rationaalista mutta ei ole olemassa mitään sellaista konkreettista entiteettiä kuin tiede - on vain tiedettä harjoittavia ihmisiä jotka ovat yhtä alttiita samanlaisille inhimillisille heikkouksille ja vajavaisuuksille kuin kaikki muutkin ihmiset.

        Valtavirtatiede olettaa hyvin paljon sellaisia asioita joita ei edes periaatteessa voi tieteellisellä metodilla mitenkään todentaa (esim, reduktionistinen materialismi, ns. ikuisten muuttumattomien luonnonlakien olemassaolo jne.) Nämä perusoletukset on tehty irrationaalisesti lähinnä mieltymysten, perinteen yms. perusteella,

        ps. Toivottavasti tätä ei (taas) ilmoiteta poistoon kun näköjään tietyt tyypit turvautuvat nykyään ad-hominem herjojen sijasta viestien poistopyyntöihin kun huomaavat joutuneensa tai joutuvansa alakynteen väittelyssä.


      • druidi
        FuManchu kirjoitti:

        "Väite, että tiede on perusolettamuksiltaan irrationaalinen, ei pidä paikkaansa."

        Kyse oli ns. "tieteellisestä" maailmankuvasta ei tieteen metodista sinänsä. Tieteen metodi taas soveltuu vain sellaisten asioiden ja ilmiöiden tutkimiseen jotka ovat jollain tavalla säännönmukaisia ja toistettavissa.

        "Aksioomat ovat sellaisia, että käytännössä JOKAINEN hyväksyy ne tosiksi."

        Tuo on aika kyseenalainen väite ja nojautuu nimenomaan siihen kunkin maailmankuvaan. Jos jokin asia on jonkun yksilön tai ihmisryhmän mielestä jollain tavalla itsestäänselvä niin se ei tarkoita että se oikeasti olisi itsestäänselvä asia. Kunkin yksilön ja yhteisön tai kulttuurin maailmankuva määrittelee ne perusoletukset jotka sille henkilölle tai yhteisölle ovat itsestäänselviä mikä tarkoittaa käytännössä vain hyvin vahvaa uskoa. Maailmankuva perustuu aina uskomuksiin joista suurin osa tieteellisen metodin soveltuvuusalueen ulkopuolella. Kaikki mahdolliset maailmankuvat ovat tässä mielessä irrationaalisia.

        Esim. jos kvanttifysiikassa jokin ilmiö on ei-lokaali niin se tarkoittaa sitä että avaruus-aika koordinaatistoa ei voi soveltaa siihen asiaan mistä taas seuraa se että epälokaalissa systeemissä ei ole määrällisiä attribuutteja vaan ainoastaan laadullisia. (vrt. Georg Cantor ja erilaiset äärettömyydet) eli esim. yhteenlasku ei toimi epälokaalissa systeemissä koska yhteenlaskettavissa olevat objektit edellyttävät aika-paikka koordinaatistoa.

        Ainoa varma asia on itse kokemus (Descartes cogito) ja aika-avaruus, kaikki matematiikka ja logiikka vaativat lisäksi joitain lisäoletuksia sen kokemuksen lisäksi.

        Tarkoitin sillä tieteen maailmankuvan irrationaalisuudella esim. sitä että vaikka on olemassa antrooppinen periaate (ns. kaikkeuden hienosäätö) niin ainoa materialistisen maailmankuvan kanssa yhteensopiva malli on multiversumi koska se toinen vaihtoehto tarkoittaisi sitä että esim. jonkinlainen teismi tai luonnon sisäänrakennettu älykkyys olisi mahdollista.

        Materialistille ainoa pakoreitti on olettaa että multiversumissa kaikki mahdolliset maailmankaikkeudet toteutuvat ja tämä mikä näyttää hienosäädetyltä on vain sattumalta se missä olemme.

        Tämä on ainoa mahdollinen vaihtoehto mihin materalisti voi uskoa siitäkin huolimatta että maailmankaikkeuksien lukemattoman määrän olettaminen on valtavasssa ristiriidassa toisen tyypillisen materialistin uskomuksen kanssa nim. Occamin periaate eli oletetaan mielummin ääretön määrä kaikkeuksia tai että kaikki mahdollisuudet toteutuvat kuin siihen mitä tiede kertoo että tämä on hienosäädetty kaikkeus elämää ja tietoisuutta varten.

        Jos jokin ilmiö ei sovi siihen omaksuttuun maailmankuvaan niin sitä ilmiöitä ei haluta edes huomata koska muuten syntyy kognitiivinen dissonanssi. Liika kiintyminen ja jumittuminen joihinkin teorioihin on irrationaalista ja perustuu pelkoon siitä että koko omaksuttu maailmankuva saattaa romahtaa. Tiettyjen teorioiden (tai oikeastaan teoreettisten viitekehysten) kyseenalaistaminen aiheuttaa helposti voimakkaita tunnereaktioita,

        On tärkeää huomata että esim. BB-malli, hiukkasfysiikan standardimalli, moderni evoluutioteoria yms. ovat nimenomaan teoreettisia viitekehyksiä eivätkä selkeästi falsifioitavissa olevia teorioita ts. kaikki ilmiöt tulkitaan näissä viitekehyksissä aina näihin viitekehyksiin liityvällä käsitteistöllä (esim. evoluutioteoria biokemian kuvailukielellä jne.)

        "Jos joku asia on kiistanalainen se pitää pystyä todistamaan tutkimuksin."

        Niin tietysti jos riittää halua (yleensä ei riitä) tutustua niihin anomalioihin jotka eivät mahdu sen valtavirtamallin viitekehykseen. Tiede sinänsä (tai tieteen ihanne) on rationaalista mutta ei ole olemassa mitään sellaista konkreettista entiteettiä kuin tiede - on vain tiedettä harjoittavia ihmisiä jotka ovat yhtä alttiita samanlaisille inhimillisille heikkouksille ja vajavaisuuksille kuin kaikki muutkin ihmiset.

        Valtavirtatiede olettaa hyvin paljon sellaisia asioita joita ei edes periaatteessa voi tieteellisellä metodilla mitenkään todentaa (esim, reduktionistinen materialismi, ns. ikuisten muuttumattomien luonnonlakien olemassaolo jne.) Nämä perusoletukset on tehty irrationaalisesti lähinnä mieltymysten, perinteen yms. perusteella,

        ps. Toivottavasti tätä ei (taas) ilmoiteta poistoon kun näköjään tietyt tyypit turvautuvat nykyään ad-hominem herjojen sijasta viestien poistopyyntöihin kun huomaavat joutuneensa tai joutuvansa alakynteen väittelyssä.

        komppaan,hyvä kirjoitus sinulta,kuka lienetkään


    • Henkiä on monta. Kaikki ovat ihmisessä, ainakin vaikuttavat. Energia, elämän henki, astraaliruumis ja sen psyyke, aineellisen ruumiin psyyke, Jumalan astraaliruumis ja sen psyyke, Jumalan ylösnousseen ruumiin psyyke, Jumalan kirkastettu ruumis ja sen psyyke (jumalien).

      Mekaaninen materialismi näkee kaikki aineen ominaisuuksina, mutta ne ovatkin monistisen dialektisen materialismin mukaan ikuisessa vuorovaikutuksessa. Ja kieltää astraaliruumiit ja Jumalan.

    • Ihmisessä on siis kaksi ruumista ja kaksi henkeä. Siis neljä eikä dualismia. Sen lisäksi on elämä ja energia alemmalla tasolla, ja Jumalan henki ylemmällä taslla. Se aktivoituu syntien anteeksisaamisen kokemuksessa ja Pyhän Hengen kasteessa. Tulena, joka polttaa pois synnit.

      • ilmainen_vinkki

        Jos haluat pysyä lämpimänä yhden illan, sytytä nuotio. Jos haluat pysyä lämpimänä koko loppuelämän, sytytä itsesi tuleen!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      174
      3184
    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      24
      2131
    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      23
      2054
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      90
      1905
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      70
      1588
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      24
      1351
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      36
      1247
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      8
      1241
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1207
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1188
    Aihe