Paras tapa suojella lapsia uskonnoilta on olla puhumatta ja kertomatta niistä mitään ollenkaan

Niin se vanhakansakin tiesi sanoa. Vaikeneminen on kultaa, puhuminen puoli hopeaa.

Lapsella on oikeus mennä kristinuskoisiin tapahtumiin, mutta lapsia tulee suojella aloittajan kaltaisilta itsensä vahingoittuneilta ihmisiltä.
Kristinuskon kieltäjät ovat vaarallisia lasten kehitykselle. Sen sijaan Kristinuskoiset tapahtumat ovat turvallisia, oikeudenmukaisia ja yhteisöllisiä(= sosiaalisia).

Aloittajalla on ongelma. Hänen lapsiaan tulisi valvoa ja mahdollisesti huostaanottaa, jos hän yrittää tuputtaa omia arvottomia arvojaan lastensa tuhoksi.

"Näin on ollut meidän perheessä siitä asti kun itsellä on ollut lapsia. Uskonnoista vaietaan tyystin ja lasten annetaan olla lapsia. Uskonnot eivät nimittäin kuulu millään tapaa lasten normaaliin, terveeseen ja tasapainoiseen elämään ja on parempi ettei lasten tarvitse olla niistä lainkaan tietoisia."

Jumala loi ihmisen elämään yhteydessään. Siksi usko Jumalaan ja uskossa oleminen kuuluu normaaliin, tasapainoiseen ihmiselämään.
Ihminen, joka ei ole uskossa kulkee kohti iankaikkista kadotusta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että lapsi johdetaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa uskontielle ja pelastukseen. Se on parhainta lastenkasvatusta ja humanitääristä toimintaa.

Vanhempien kannaTAA PUHUA JOTAIN USKONNOISTA JA KIRKOSTA, KOSKA NIISTÄ KUITENKIN TULEE PUHETTA TARHASSA JA KOULUSSA KAVEREILTA AINAKIN.

Aloittaja lienee provotarkoituksella liikkeellä.

Kyllä uskonnoista voi ja kannattaa lapsille puhua ihan, samalla tavallla kuin Petteri Kaniinin puhuvista eläimistä, Autot -leffojen puhuvista autoista ja monista muista taruhahmoista ja niihin liittyvistä uskomuksista. Lapset ovat luonnostaa uteliaita, ja sitä uteliaisuutta kannattaa ruokkia tarjoamalla tietoa rehellisesti.