Hyvin romanttinen ilmeeltään on Saikkolan alun kohtalon tunnussaan varhainen Wagnerin, Richard Straussin (Alppisinfonian vasket) ja hivenen ehkä jonkin melodisen fraasin osalta Sibeliuksenkin mieleen tuova ja vaikuttavia kliimakseja vaskifanfaareineen rakentava draama alkusoitto, joka ehkä romanttiselta orkesterinkäytöltään antaa hiukan aavistaa aiemmin syntyneen suuren sinfonia Tragican pateettisten ja lyyristen molliteemojen, tekstuurin ja orkestroinnin rikkautta, ja johon sävellyskauteen alkusoittokin sijoittuu. Viulujen hieman italialaiseen tyyliin Puccinimaisesti sävyttynyt ylväs ja kohottavan kaunis melodia kuvastaa jotakin sanomatonta kaipuuta.
Oikeastaan avauksen vaskien fanfaarit muistuttavat aluksi hiukan myös Verdin Aidan juhlamarssin alkusäkeitä.
Pezzi jousille voisi olla myös pedagoginen teos oppilasorkestereita varten, mutta menee myös täysipainoisena taidemusiikkina, joka uusklassismissaan tuo hienokseltaan myös avausosassa Bartokin mieleen, mutta se että Saikkolan on sanottu suosivan erityisesti nopeita osia ei ainakaan tässä teoksessa ja sen pohdiskelevassa ilmeessä ilmene, vaikka muuten musiikki on kaunista ja vaikuttavaakin ja myös kansallisromantiikkaa lähestyvä melodiikka tulee esiin Epilogossa.
Leikillisyys ja huumori ovat kaukana vakavailmeisestä musiikista säveltäjän kääntäessä katseensa sisimpäänsä ja tuntuu kuin teos kulkisi etenkin jälkimmäisissä osissa ehkä impressionistisesti sävyttyneessä aforistisessa ja fragmentoituneessa melodiikassaan yhä henkistyneempään ja aineettomampaan maailmaan Epilogoa lukuun ottamatta, joka on maanläheisempää ja juurevampaa ja hieman mollisävyistä ja haikeaa melodista musiikkia.
Saattaakin olla että säveltäjä muodostaa Epilogossa edellisten osien aiheiden summana jonkinlaisen synteesin ja kruunaavan päätöksen teokselle.
Tawastsjernan mielestä lupaavan ensimmäisen osan jälkeen säveltäjä ei pysty luomaan riittävästi vaihtelua seuraaviin osiin, mutta olen tästä eri mieltä, mutta epilogon melodisuutta Tawastsjerna arvostaa säveltäjän meditatiivisen luonteenlaadun ilmentäjänä.
"Passacagliana"(Salmenhaara) Preludiossa alkavan Puhallin Divertimenton keskellä Janacekin tyylin mieleen tuovan Pastoralen jälkeen kuultava polkka osa jopa hieman Verdiltä kuulostavana, alla italiana, on täynnä mitä hersyvintä musiikillista huumoria ja seuraavan hitaan continuo osan jälkeen alkavassa finale osassa hämmästyttää polyfonisessa taidokkuudessaan mitä kekseliäin fuuga tai fughetta, joka päättää tämän hyvin moni-ilmeisen ja vivahteikkaan teoksen.
Mahtava Campale "Taistelu" sinfonia v. 1938 on varhaisempaan sävellyskauteensa nähden tai siitä huolimatta jo näitä modernimpaa musiikkia rytmisessä voimassaan.
Saikkolan joitakin näitä teoksia areenassakin kuultavissa
Anonyymi-ap
1
193
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial201771Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1461748Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3211433Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221118Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2091102- 1391058
- 285975
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt4959- 11955
- 77907