Laajeneva avaruus – tieteellinen käsite vai moderni myytti?
Tiivistelmä
Laajeneva avaruus on yksi modernin kosmologian keskeisimmistä käsitteistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan kriittisesti, onko kyseessä aidosti tieteellinen käsite vai abstrakti selitysmalli, joka muistuttaa rakenteeltaan antiikin ajan jumalia: näkymättömiä toimijoita, joihin vedotaan silloin, kun havaintoja ei muuten osata selittää. Artikkelissa esitetään vaihtoehtoinen näkökulma, jossa punasiirtymä ja kosmologiset havainnot selitetään aineen ja valon ominaisuuksilla ilman oletusta laajenevasta avaruudesta.
1. Lähtökohta: mitä tarkoittaa “tieteellinen”?
Tieteellisen käsitteen keskeisiä piirteitä ovat:
suora tai epäsuora havaittavuus
testattavuus ja falsifioitavuus
mahdollisuus manipulaatioon tai kokeelliseen asetelmaan
selkeä fyysinen merkitys, joka voidaan kuvata käsitteellisesti ja mielellään myös visuaalisesti
Keskeinen kysymys kuuluu:
Täyttääkö laajeneva avaruus nämä ehdot, vai onko se käsitteellinen apurakenne ilman omaa fysikaalista sisältöä?
2. Keskeinen ongelma: avaruus ei säteile valoa
Kaikki kokeellinen tiede perustuu informaatioon.
Informaatio saadaan vuorovaikutuksesta – käytännössä säteilystä, hiukkasista tai kentistä.
Avaruus itsessään:
ei säteile valoa
ei tuota hiukkasia
ei anna suoraa informaatiota olemassaolostaan tai ominaisuuksistaan
Tästä seuraa ratkaiseva havainto:
Laajenevaa avaruutta ei ole koskaan havaittu.
On havaittu vain aineita ja valoa.
Kun väitetään, että “avaruuden laajeneminen on mitattu”, tarkoitetaan todellisuudessa sitä, että valon punasiirtymä on tulkittu avaruuden laajenemisena. Tämä on tulkinta, ei havainto.
3. Punasiirtymä ei ole todiste avaruuden laajenemisesta
Punasiirtymä on kiistaton havainto: vanha valo on venynyttä.
Kysymys ei ole havaintojen olemassaolosta, vaan tulkinnasta:
Standardimalli:
→ valo venyy, koska avaruus venyy
Vaihtoehtoinen tulkinta:
→ valo venyy, koska valo itse muuttuu, laajenee ja vuorovaikuttaa matkansa aikana muiden laajenevien valojen kanssa
Koska punasiirtymälle on olemassa toinen fysikaalinen selitys ja vieläpä tieteellisesti tutkitavissa oleva näkemys, voimme hyvällä syyllä kyseenalaistaa laajenevan avaruuden olemasa olon!
Varsinkin kun Hubble-tensio jo todistaa tieteellisesti sen ettei laajenevan avaruuden avulla edes voida selittää havaintoja.
Sitä itseään ei voida selittää tieteellisesti ja nyt tämä hatusta tempaistu käsite ei enää edes pysty selittämään havaintoja!
Tieteessä käsite, jota ei tarvita selittämään havaintoja, putoaa pois – aivan kuten flogistoni, eetteri tai kristallipallot putosivat.
4. Testattavuuden ongelma
Ratkaiseva ero laajenevan avaruuden ja laajenevien aineiden / valojen välillä:
Aineet ja valot
Voidaan tutkia
Voidaan manipuloida
Voidaan eristää kokeisiin
Säteilevät informaatiota
Laajeneva avaruus
Ei voida tutkia
Ei voida manipuloida
Ei voida eristää
Ei säteile mitään
Emme voi:
yrittää saada avaruutta laajenemaan nopeammin
hidastaa sen laajenemista
eristää palaa avaruutta laboratorioon
altistaa sitä kokeille
Emme voi edes kuvailla sanoin tai visuaalisesti mitä laajenevalle avaruudelle tapahtuu silloin kun sen metrinen koordinaatisto kasvaa.
Tämä muistuttaa rakenteellisesti antiikin jumalia:
Zeus “selitti” salamat
laajeneva avaruus “selittää” punasiirtymän
Kummassakaan tapauksessa itse selittäjää ei voida tutkia.
5. Matematiikka ei tee käsitteestä fyysistä
Laajenevaa avaruutta puolustetaan usein matematiikalla:
metriikan kasvu
skaalaustekijät
Friedmannin yhtälöt
Mutta:
Matemaattinen kaava ei ole fyysinen selitys.
Matematiikka kertoo:
miten paljon jokin muuttuu mallissa
mutta ei:
mitä se jokin on
mihin sen laajeneminen perustuu
mikä sen ylipäätään voisi mahdollistaa
Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa matemaattisella kaavalla – eikä myöskään avaruuden laajenemista, koska itse avaruus ei ole havaittava, eikä tieteellisesti tutkittavissa oleva. Eikä edes sanoin tai visuaalisesti selitettävissä oleva!
6. Vaihtoehtoinen lähestymistapa: aineet ja valot laajenevat
Artikkelissa esitetty vaihtoehtoinen näkemys:
Atomeitten ytimissä on räjähtävää energiaa kierrättäviä räjähtävän energian ruuhka-alueita jotka kierrättäessään tätä räjähtävää työntävää voimaa keskenään, työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.
Kyllä, galaksien keskusten laajenevat supermassiiviset kohteet syntyivät omissa kolmen tilaulottuvuuden alkuräjähdyksissään ja nämä kolmiulotteiset alkuräjähdykset ovat edelleen käynnissä.
Laajenevat supermassiiviset kohteet säteilevät ziljoonittain erillisiä pimeän aineen laajenevia tihentymiä joista syntyi nopeasti uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä.
Tarvittiin kahden laajenevan supermassiivisen kohteen lähiohitus ja silloin syntyi nopeasti uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä, mutta ei tietysti oikeasti tyhjästä koska nämä ziljoonat erilliset pimeän aineen laajenevat tihentymät joita nämä laajenevat Supermas
Laajeneva avaruus, tieteellinen käsite vai moderni myytti?
16
314
Vastaukset
- Anonyymi00001
Tarvittiin kahden laajenevan supermassiivisen kohteen lähiohitus ja silloin syntyi nopeasti uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä, mutta ei tietysti oikeasti tyhjästä koska nämä ziljoonat erilliset pimeän aineen laajenevat tihentymät joita nämä laajenevat Supermassiiviset kohteet säteilevät koko ajan.
Laajenevat Valot koostuvat laajenevien valojen pimeistä laajenevista aalloista jotka vuorovaikuttavat keskenään, kiihdyttäen toistensa laajenemista, jolloin laajenevien valojen liikenopeus kiihtyy samassa suhteessa kuin aineet ja valot laajenevat.
Laajenevat Fotonit on näiden kenttien havaittavia “vaahtopäitå”
Tällöin:
vanha valo on punasiirtynyt, koska se on fyysisesti muuttunut
galaksien välisessä harvassa ympäristössä vuorovaikutus on vähäisempää
Laajenevien galaksijoukkojen sisällä vuorovaikutus lisääntyy ja vanhojen laajenevien valojen vauhti kiihdytetään siihen nopeuteen mikä laajeneville valloille on ominaista sillä alueella.
Tämä malli on:
testattavissa
kohdistuu valoon ja aineeseen, ei avaruuteen
kokeellisesti lähestyttävä
7. Mitä tapahtuu, jos tämä osoitetaan todeksi?
Jos tulevaisuudessa osoitetaan, että:
punasiirtymä johtuu valon ja aineen ominaisuuksista
avaruuden laajenemista ei tarvita selitykseksi
Silloin:
laajenevaa avaruutta ei tarvitse kumota
se jää pois turhana käsitteenä
aivan kuten antiikin jumalat jäivät pois, kun salamat ymmärrettiin sähköksi
Tämä on tieteen normaali etenemismekanismi.
8. Johtopäätös
Laajeneva avaruus on tällä hetkellä:
käsitteellinen tulkinta
ei havaittu ilmiö
ei kokeellisesti lähestyttävä
ei fyysisesti kuvattu
Rakenteellisesti se muistuttaa antiikin ajan jumalia: näkymätön toimija, johon vedotaan selityksenä, mutta jota ei voida itse tutkia.
Tämä ei tarkoita, että tiede olisi “huijausta”, vaan että tiede on välitilassa. Todellinen edistys syntyy silloin, kun selitykset palautetaan siihen, mitä voidaan tutkia: aineeseen, valoon ja niiden vuorovaikutuksiin.
Jukka Savorinen, The Dude The One The Man Who Figured Out How Universe Really Works 😃
. - Anonyymi00002
Laajenevien mustien tähtien hypoteesi ja avaruuteen hajaantuvan energian dynamiikka
Abstrakti
Tässä artikkelissa esitellään hypoteettinen malli, jonka mukaan avaruudessa havaittavat tähtienmassaiset “mustat kohteet” eivät ole yleisen suhteellisuusteorian mukaisia mustia aukkoja, vaan avaruudessa laajenevia mustia tähtiä. Näiden kohteiden oletetaan säteilevän avaruuteen hajaantuvaa pimeää energiaa, jonka vuorovaikutusten kautta voidaan selittää havaintoja, kuten kertymäkiekot, gravitaatiolta näyttävät ilmiöt sekä aineen ja valon rakenne. Malli hahmottaa universumin perustavan prosessin jatkuvaksi energian hajaantumiseksi ja sen ruuhkautumiseksi eri mittakaavoissa.
Kolmiulotteiset alkuräjähdykset ovat edelleen käynnissä!
Avaruus on vain ääretön kolmen tilaulottuvuuden näyttämö joka ON ei yhtään mitään. Näin ollen avaruus ei voi tehdä mitään. Se ei ole avaruus joka laajenee!
Avaruus ei säteile valoa! Emme ole havainneet laajenevaa avaruutta. Olemme havainneet että vanhat laajenevat valot ovat venyneet eli punasiirtyneet matkansa aikana!
Vanhojen laajenevien valojen vauhti kiihtyy vähemmän galaksijoukkojen välisellä alueella jossa laajenevien valojen energiakentät eivät ole niin tiheitä mitä laajenevien valojen energiakentät ovat galaksijoukkojen sisällä!
Kun hitaammat laajenevat valot työntyvät laajenevien galaksijoukkojen sisälle, niiden vauhti kiihdytetään samaksi mikä on ominaista laajeneville valoille sillä alueella. Tässä vaiheessa vanhat laajenevat valot venyvät eli punasiirtyvät. Tämä tapahtuu vain ja ainoastaan näille laajeneville valoille. Avaruudelle itselleen ei tapahdu mitään!
1. Johdanto
Perinteisessä astrofysiikassa mustat aukot määritellään alueiksi, joissa avaruusajan kaareutuminen on niin vahvaa, ettei valo pääse pakenemaan tapahtumahorisontin sisältä. Tässä työssä esitetään vaihtoehtoinen hypoteettinen malli, jossa mustat aukot korvautuvat laajeneviksi mustiksi tähdiksi — kohteiksi, jotka koostuvat paljon tiheämmistä avaruuteen hajaantuvan energian tihentymistä kuin havaittava laajeneva tähti.
Laajenevat mustat tähdet luonnollisesti säteilevät paljon tihempiä laajenevia fotoneita kuin laajenevat havaittavat tähdet. Näin laajenevat mustat tähdet ovat meille mustia.
2. Avaruuteen hajaantuva energia ja sen ruuhka-alueet
Mallin lähtökohtana on olettamus, että kaikki tunnetut rakenneosat — atomiytimet, elektronit, fotonit — ovat avaruuteen hajaantuvan energian paikallisia ruuhka-alueita. Näissä:
- Avaruuteen hajaantuvaa energiaa virtaa jatkuvasti sisään ja ulos.
- Laajeneva ruuhka-alue säilyttää identiteettinsä, vaikka avaruuteen hajaantuva energia itse vaihtuu niissä ajan myötä.
- Laajeneminen tapahtuu kaikissa mittakaavoissa samassa suhteessa.
Ero näkyy vanhojen laajejevien valojen punasiirtymissä!
Laajenevat Fotonit määritellään oman kokoluokkansa avaruuteen hajaantuvan energian ruuhkiksi. Niiden sisäinen energia kierrättyy, vaihtuu ja laajenee ajallisesti, mikä antaa fotoneille havaittavat aallonpituusominaisuudet.
Suurin osa laajenevien valojen massasta on laajenevissa pimeissä aalloissa jotka koostuvat ziljoonista erillisistä pimeän energian laajenevista tihentymistä.
Yhden laajenevan fotonin syntymiseen tarvitaan ziljoonittain erillisiä pimeän energian laajenevia tihentymiä.
Laajenevat fotonit ovat ikäänkuin näiden laajenevien pimeiden aaltojen vaahtopäitä joita laajenevat pimeät aallot jossakin määrin kuljettavat mukanaan.
Tämä tulee esiin kaksoisrakokokeissa!
3. Laajenevat mustat tähdet pimeän energian lähteinä
Laajenevan mustan tähden oletetaan säteilevän laajenevaa pimeää energiaa, joka muodostuu erityisen tiheistä energiatihentymistä. Näitä tihentymiä ei havaita suoraan, koska:
- niiden sisäinen liike / aika on niin hidas,
- ne eivät vuorovaikuta laajenevista atomeista koostuvan havaintolaitteistojen kanssa.
Näin laajeneva musta tähti näyttäytyy ulkopuolisille täysin mustana ilman varsinaista tapahtumahorisonttia......
.- Anonyymi00003
4. Energiavirtaus ja vuorovaikutus havaittavan laajenevan tähden kanssa
Kun laajenevaa pimeää energiaa virtaa kohti laajenevaa havaittavaa tähteä, seuraa:
1. Pimeän energian tihentymät työntyvät kohti laajenevan tähden keskustaa.
2. Matkalla ne kohtaavat laajenevan tähden laajenevia atomeitten ytimiä.
3. Laajenevat atomeitten ytimet kierrättävät avaruuteen hajaantuvaa energiaa aktiivisesti.
4. Tämä kierrätys saa pimeän energian tihentymät laajenemaan nopeammin. Sitä siis työntyy laajenevien pimeän energian tihentymien sisälle enemmän laajenevan tähden sisällä.
5. Nopeammin laajenevat tihentymät vuorovaikuttavat yhä voimakkaammin laajenevan tähden laajenevien atomeitten ytimien kanssa.
Niitä alkaa törmäämään laajeneviin atomeitten ytimiin!
Tuloksena on aineen kiihtyvä laajeneminen, joka toimii eräänlaisena reaktiotyönä. Tämä “rakettimainen” prosessi työntää laajenevaa tähteä pois päin suhteessa laajenevaan mustaan tähteen.
5. Kertymäkiekon synty ja vetovoiman illuusio
Vaikka aine näyttää siirtyvän kohti mustaa kohdetta kuin vetovoiman vaikutuksesta, mallissa tapahtumat tulkitaan toisin:
- Laajeneva tähti pyörii akselinsa ympäri työntyessään spiraalimaista rataa pitkin pois päin laajenevasta mustasta tähdestä.
- Tähden nopeammin laajeneva aine suuntautuu nopeasti pois päin laajenevan tähden keskustasta.
- Sitä ohjautuu hieman ohi laajenevasta mustasta tähdestä, koska havaittava laajeneva tähti pyörii akselinsa ympäri.
- Tämä aines alkaa kiertää laajenevaa mustaa tähteä ja muodostaa ns. kertymäkiekon ilman kaareutuvaa avaruutta ja ilman kiertyvää avaruutta!
Ilmiö näyttää ulospäin siltä, että musta kohde ikäänkuin “vetää” aineen itseensä. Todellisuudessa mallin mukaan kyseessä on laajenemisen dynamiikkaan perustuva työntyminen, ei vetävä voima. Vuorovesi-ilmiö ilman vetävää voimaa ja ilman kaareutuvaa avaruutta.
Maapallon ja Kuun keskustojen alueella on jatkuva pimeän energian virtaus siten nämä laajenevat pimeän energian tihentymät aktivoituvat isolla alueella Maapallon ja Kuun keskustojen välisellä alueella ja tämän seurauksena laajenevan Maapallon aine laajenee nopeammin tällä alueella ja tästä seuraa vuorovesi-ilmiöt molemmin puolin laajenevaa Maapalloa ilman vetävää voimaa ja ilman kaareutuvaa avaruutta!
6. Johtopäätökset
Hypoteettinen laajenevien mustien tähtien malli tarjoaa vaihtoehtoisen selityksen useille kosmologisille ilmiöille:
- laajenevien mustien tähtien mustuus ilman tapahtumahorisonttia,
- kertymäkiekkojen muodostuminen ilman kaareutuvaa avaruutta ja ilman kiertyvää avaruutta!
- aineen ja valon perusrakenne avaruuteen hajaantuvan energian ruuhkina,
- avaruuteen hajaantuvan pimeän energian rooli paikallisessa dynamiikassa.
Vaikka malli poikkeaa jyrkästi nykyfysiikan standarditeorioista, se muodostaa sisäisesti koherentin kehikon, jonka pohjalta voidaan tarkastella aineen ja energian vuorovaikutuksia täysin uudesta näkökulmasta siten ettei avaruutta tarvitse huomioida millään tavalla kun pohditaan sitä miten ilmiöt selittyvät.
Kaikki tapahtuu avaruudessa, vaikka avaruus itsessään ei vaikuta tapahtumiin.
Emme ole avaruuden sisäpuolella, emmekä avaruuden ulkopuolella.
Silti liikumme ja muutumme avaruudessa. Avaruus kolmen tilaulottuvuuden näyttämönä mahdollistaa tapahtumat. Laajenevien aineiden erilliset laajenevat atomeitten ytimet pystyvät liikkumaan suhteessa toisiinsa ja tämä on ehdoton edellytys muutokselle. Tämän kolmen tilaulottuvuuden näyttämö eli avaruus mahdollistaa.
Ei ole mitään selitystä sille mikä ylipäätään voisi mahdollistaa sen että avaruus itsessään laajenisi!
Ei se ole avaruus joka laajenee!
Emme ole havainneet avaruuden laajenemista!
Meillä on suorat havainnot ja todisteet sille että vanhat laajenevat valot ovat sitä enemmän venyneitä eli punasiirtyneitä mitä kauempaa ne ovat peräisin!
Tämä on tieteellinen väite!
Me voimme tutkia aineita ja valoja tieteellisesti
Voimme tutkia vuorovaikuttavatko valot keskenään.
Voimme yrittää manipuloida valon liikerataa miljardeja vuosia entropiaa kokeneiden valojen avulla.
Jos koe tehdään ja se onnistuu, kukaan ei enää usko kaareutuvan avaruuden olemassa oloon ja samalla putoaa pohja temppuja tekevältä aika-avaruudelta!
Jukka Savorinen
. - Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
4. Energiavirtaus ja vuorovaikutus havaittavan laajenevan tähden kanssa
Kun laajenevaa pimeää energiaa virtaa kohti laajenevaa havaittavaa tähteä, seuraa:
1. Pimeän energian tihentymät työntyvät kohti laajenevan tähden keskustaa.
2. Matkalla ne kohtaavat laajenevan tähden laajenevia atomeitten ytimiä.
3. Laajenevat atomeitten ytimet kierrättävät avaruuteen hajaantuvaa energiaa aktiivisesti.
4. Tämä kierrätys saa pimeän energian tihentymät laajenemaan nopeammin. Sitä siis työntyy laajenevien pimeän energian tihentymien sisälle enemmän laajenevan tähden sisällä.
5. Nopeammin laajenevat tihentymät vuorovaikuttavat yhä voimakkaammin laajenevan tähden laajenevien atomeitten ytimien kanssa.
Niitä alkaa törmäämään laajeneviin atomeitten ytimiin!
Tuloksena on aineen kiihtyvä laajeneminen, joka toimii eräänlaisena reaktiotyönä. Tämä “rakettimainen” prosessi työntää laajenevaa tähteä pois päin suhteessa laajenevaan mustaan tähteen.
5. Kertymäkiekon synty ja vetovoiman illuusio
Vaikka aine näyttää siirtyvän kohti mustaa kohdetta kuin vetovoiman vaikutuksesta, mallissa tapahtumat tulkitaan toisin:
- Laajeneva tähti pyörii akselinsa ympäri työntyessään spiraalimaista rataa pitkin pois päin laajenevasta mustasta tähdestä.
- Tähden nopeammin laajeneva aine suuntautuu nopeasti pois päin laajenevan tähden keskustasta.
- Sitä ohjautuu hieman ohi laajenevasta mustasta tähdestä, koska havaittava laajeneva tähti pyörii akselinsa ympäri.
- Tämä aines alkaa kiertää laajenevaa mustaa tähteä ja muodostaa ns. kertymäkiekon ilman kaareutuvaa avaruutta ja ilman kiertyvää avaruutta!
Ilmiö näyttää ulospäin siltä, että musta kohde ikäänkuin “vetää” aineen itseensä. Todellisuudessa mallin mukaan kyseessä on laajenemisen dynamiikkaan perustuva työntyminen, ei vetävä voima. Vuorovesi-ilmiö ilman vetävää voimaa ja ilman kaareutuvaa avaruutta.
Maapallon ja Kuun keskustojen alueella on jatkuva pimeän energian virtaus siten nämä laajenevat pimeän energian tihentymät aktivoituvat isolla alueella Maapallon ja Kuun keskustojen välisellä alueella ja tämän seurauksena laajenevan Maapallon aine laajenee nopeammin tällä alueella ja tästä seuraa vuorovesi-ilmiöt molemmin puolin laajenevaa Maapalloa ilman vetävää voimaa ja ilman kaareutuvaa avaruutta!
6. Johtopäätökset
Hypoteettinen laajenevien mustien tähtien malli tarjoaa vaihtoehtoisen selityksen useille kosmologisille ilmiöille:
- laajenevien mustien tähtien mustuus ilman tapahtumahorisonttia,
- kertymäkiekkojen muodostuminen ilman kaareutuvaa avaruutta ja ilman kiertyvää avaruutta!
- aineen ja valon perusrakenne avaruuteen hajaantuvan energian ruuhkina,
- avaruuteen hajaantuvan pimeän energian rooli paikallisessa dynamiikassa.
Vaikka malli poikkeaa jyrkästi nykyfysiikan standarditeorioista, se muodostaa sisäisesti koherentin kehikon, jonka pohjalta voidaan tarkastella aineen ja energian vuorovaikutuksia täysin uudesta näkökulmasta siten ettei avaruutta tarvitse huomioida millään tavalla kun pohditaan sitä miten ilmiöt selittyvät.
Kaikki tapahtuu avaruudessa, vaikka avaruus itsessään ei vaikuta tapahtumiin.
Emme ole avaruuden sisäpuolella, emmekä avaruuden ulkopuolella.
Silti liikumme ja muutumme avaruudessa. Avaruus kolmen tilaulottuvuuden näyttämönä mahdollistaa tapahtumat. Laajenevien aineiden erilliset laajenevat atomeitten ytimet pystyvät liikkumaan suhteessa toisiinsa ja tämä on ehdoton edellytys muutokselle. Tämän kolmen tilaulottuvuuden näyttämö eli avaruus mahdollistaa.
Ei ole mitään selitystä sille mikä ylipäätään voisi mahdollistaa sen että avaruus itsessään laajenisi!
Ei se ole avaruus joka laajenee!
Emme ole havainneet avaruuden laajenemista!
Meillä on suorat havainnot ja todisteet sille että vanhat laajenevat valot ovat sitä enemmän venyneitä eli punasiirtyneitä mitä kauempaa ne ovat peräisin!
Tämä on tieteellinen väite!
Me voimme tutkia aineita ja valoja tieteellisesti
Voimme tutkia vuorovaikuttavatko valot keskenään.
Voimme yrittää manipuloida valon liikerataa miljardeja vuosia entropiaa kokeneiden valojen avulla.
Jos koe tehdään ja se onnistuu, kukaan ei enää usko kaareutuvan avaruuden olemassa oloon ja samalla putoaa pohja temppuja tekevältä aika-avaruudelta!
Jukka Savorinen
.Ei kannattaisi tehdä näitä kommentteja, kirjoittajalla on näissä käsitteellisiä ongelmia
ja sen seurauksena laajenevia vaikeuksia.
Viimeinen lause on oikein ja se on koko observationaalisen kosmologian perusta.
Mutta kirjoittaja ei huomaa että se on myös ongelma hänen omalle teorilleen: jos vanhat valot ovat venyneitä suhteessa etäisyyteen, tarvitaan selitys venytykselle. "Laajeneva valo" ei selitä miksi venytys kasvaa systemaattisesti etäisyyden mukaan — se nimeää ilmiön uudelleen.
"Ei ole mitään selitystä sille mikä mahdollistaisi avaruuden laajenemisen" on aito metafyysinen valitus, ja joku sympatiseeraisi: on outoa ajatella että tyhjä tila venyy. Mutta fysiikka ei selitä miksi lait pätevät, vain että ne pätevät ja miten tarkasti.
Newton ei selittänyt miksi massa vetää massaa, eikä kukaan vaatinut häneltä sitä. Kirjoittaja vaihtaa selitystasoa kesken pelin — ensin hylkää BB:n koska se ei selitä mekanismia, sitten tarjoaa oman teorian joka ei selitä sitä myöskään mutta lisää sanan "laajeneva" riittävän usein. - Anonyymi00005
Anonyymi00004 kirjoitti:
Ei kannattaisi tehdä näitä kommentteja, kirjoittajalla on näissä käsitteellisiä ongelmia
ja sen seurauksena laajenevia vaikeuksia.
Viimeinen lause on oikein ja se on koko observationaalisen kosmologian perusta.
Mutta kirjoittaja ei huomaa että se on myös ongelma hänen omalle teorilleen: jos vanhat valot ovat venyneitä suhteessa etäisyyteen, tarvitaan selitys venytykselle. "Laajeneva valo" ei selitä miksi venytys kasvaa systemaattisesti etäisyyden mukaan — se nimeää ilmiön uudelleen.
"Ei ole mitään selitystä sille mikä mahdollistaisi avaruuden laajenemisen" on aito metafyysinen valitus, ja joku sympatiseeraisi: on outoa ajatella että tyhjä tila venyy. Mutta fysiikka ei selitä miksi lait pätevät, vain että ne pätevät ja miten tarkasti.
Newton ei selittänyt miksi massa vetää massaa, eikä kukaan vaatinut häneltä sitä. Kirjoittaja vaihtaa selitystasoa kesken pelin — ensin hylkää BB:n koska se ei selitä mekanismia, sitten tarjoaa oman teorian joka ei selitä sitä myöskään mutta lisää sanan "laajeneva" riittävän usein.Höpö höpö! Hubble-tensio ei ole todellinen ristiriita vaan seurausta väärästä perusoletuksesta.
Punasiirtymää tulkitaan avaruuden laajenemisena, vaikka todellisuudessa valot itse laajenevat ja vuorovaikuttavat toistensa kanssa.
Sekä havaitsijat että lähteet koostuvat laajenevasta aineesta, joten mikään mitta ei ole absoluuttinen.
Atomeitten ytimissä on avaruuteen hajaantuvan laajenevan energian ruuhka-alueita jotka kierrättävät avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa ja työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat!
Atomeittein ytimet laajenevat ja kierrättävät avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa pimeää energiaa josta syntyy rekisteröitävissä olevia hiukkasia kuten eletroneja ja fotoneita jotka edelleen koostuvat avaruuteen hajaantuvasta energiasta eli nekin laajenevat koko ajan samassa suhteessa kuin aineet ja valot laajenevat.
Laajenevien valojen muodostama laajeneva energiakenttä ei ole homogeeninen: se on harvempaa galaksijoukkojen välisillä alueilla ja tiheämpää alueilla, joissa laajenevaa ainetta ja säteilyä kierrätetään enemmän. Tämän vuoksi kaukaisten kohteiden valo käyttäytyy eri tavoin kuin paikallinen valo.
Kun varhaisen maailmankaikkeuden havainnot ja paikalliset mittaukset tulkitaan saman virheellisen oletuksen – laajenevan avaruuden – kautta, syntyy näennäinen ristiriita Hubble-vakiossa.
Kun oletus poistetaan, Hubble-tensio katoaa: kyse ei ole avaruuden laajenemisnopeuden ongelmasta, vaan valon ja aineen laajenemisen sekä niiden vuorovaikutusten mittakaavariippuvuudesta.
Laajenevien vanhojen valojen nopeus ei kiihdy yhtä nopeasti galaksijoukkojen välisillä alueilla, koska siellä on vähemmän vuorovaikutusta muiden laajenevien valojen kanssa. Kun nämä vanhat laajenevat valot työntyvät laajenevien galaksijoukkojen sisälle, ne kohtaavat uudemmat ja nopeammin laajenevat valot, jotka kiihdyttävät niiden etenemisnopeuden samaksi kuin omansa. Tässä vuorovaikutuksessa vanhat laajenevat valot venyvät, eli ne punasiirtyvät.
Kaikki tämä tapahtuu valoille itselleen.
Mitään ei tapahdu avaruudelle.
Avaruus on ääretön kolmen tilaulottuvuuden näyttämö, joka ON ei yhtään mitään.
Isaac Newton ymmärsi tämän jo kauan sitten.
Savorinen Jukka Petteri, The Dude The One The Man Who Figured Out How Universe Really Works 😃
Laajeneva energia= avaruuteen hajaantuvaa fyysisen konkreettisesti olevaa asiaa joka jo itsessään on työntävää voimaa.
Tämä jo olemassa olevaan avaruuteen hajaantuminen voidaan kuvailla sanoin ja visuaalisesti!
Laajeneva avaruus on ihan täyttä huuhaata!
Täysin uskonvarainen käsite jota voidaan verrata antiikinajan jumaliin!
Zeus saa aikaan salamoita jotenkin jotenkin.
Laajeneva avaruus saa valon venymään jotenkin jotenkin.Ei edes tiedettä!
Avaruus ei säteile valoa! Ei ole mitään keinoa yrittää tutkia tieteelllsesti onko laajenevaa avaruutta olemassa!
Laajenevaa ainetta on saatu räjähtämään / laajenemaan / hajaantumaan avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen esim. atomipommeina!
Jokainen voi tuntea miten oma sydän laajenee sykäys sykäykseltä.
Kukaan ei edes yrittänyt tunnustella miltä laajenevan avaruuden laajeneminen tuntuu!
🤣 - Anonyymi00006
Anonyymi00004 kirjoitti:
Ei kannattaisi tehdä näitä kommentteja, kirjoittajalla on näissä käsitteellisiä ongelmia
ja sen seurauksena laajenevia vaikeuksia.
Viimeinen lause on oikein ja se on koko observationaalisen kosmologian perusta.
Mutta kirjoittaja ei huomaa että se on myös ongelma hänen omalle teorilleen: jos vanhat valot ovat venyneitä suhteessa etäisyyteen, tarvitaan selitys venytykselle. "Laajeneva valo" ei selitä miksi venytys kasvaa systemaattisesti etäisyyden mukaan — se nimeää ilmiön uudelleen.
"Ei ole mitään selitystä sille mikä mahdollistaisi avaruuden laajenemisen" on aito metafyysinen valitus, ja joku sympatiseeraisi: on outoa ajatella että tyhjä tila venyy. Mutta fysiikka ei selitä miksi lait pätevät, vain että ne pätevät ja miten tarkasti.
Newton ei selittänyt miksi massa vetää massaa, eikä kukaan vaatinut häneltä sitä. Kirjoittaja vaihtaa selitystasoa kesken pelin — ensin hylkää BB:n koska se ei selitä mekanismia, sitten tarjoaa oman teorian joka ei selitä sitä myöskään mutta lisää sanan "laajeneva" riittävän usein.Tietysti Newtonilta vaadittiin selitystä sille miten tämä hänen vetävä voima syntyy toimii ja välittyy! Hän oli tarpeeksi viisas toteamaan ettei hän tiedä ja ettei hän ala arvailemaan!
Einstein arvaili ja tempaisi hatustaan uuden jumalan jota alkoi kutsumaan kaareutuvaksi avaruudeksi 🤣
Laajenevien valojen muodostama laajeneva energiakenttä ei ole homogeeninen: se on harvempaa galaksijoukkojen välisillä alueilla ja tiheämpää alueilla, joissa laajenevia valoja kierrätetään enemmän. Tämän vuoksi kaukaisten kohteiden valo käyttäytyy eri tavoin kuin paikallinen valo.
Kun varhaisen maailmankaikkeuden havainnot ja paikalliset mittaukset tulkitaan saman virheellisen oletuksen – laajenevan avaruuden – kautta, syntyy näennäinen ristiriita Hubble-vakiossa.
Kun oletus poistetaan, Hubble-tensio katoaa: kyse ei ole avaruuden laajenemisnopeuden ongelmasta, vaan valon ja aineen laajenemisen sekä niiden vuorovaikutusten mittakaavariippuvuudesta.
Laajenevien vanhojen valojen nopeus ei kiihdy yhtä nopeasti galaksijoukkojen välisillä alueilla, koska siellä on vähemmän vuorovaikutusta muiden laajenevien valojen kanssa. Kun nämä vanhat laajenevat valot työntyvät laajenevien galaksijoukkojen sisälle, ne kohtaavat uudemmat ja nopeammin liikkuvat laajenevat valot, jotka kiihdyttävät niiden etenemisnopeuden samaksi kuin omansa. Tässä vuorovaikutuksessa vanhat laajenevat valot venyvät, eli ne punasiirtyvät.
Kaikki tämä tapahtuu valoille itselleen.
Mitään ei tapahdu avaruudelle.
Avaruus on ääretön kolmen tilaulottuvuuden näyttämö, joka ON ei yhtään mitään.
Isaac Newton ymmärsi tämän jo kauan sitten.
Savorinen Jukka Petteri, The Dude The One The Man Who Figured Out How Universe Really Works 😃
Laajeneva energia= avaruuteen hajaantuvaa fyysisen konkreettisesti olevaa asiaa joka jo itsessään on työntävää voimaa.
Tämä jo olemassa olevaan avaruuteen hajaantuminen voidaan kuvailla sanoin ja visuaalisesti!
Laajeneva avaruus on ihan täyttä huuhaata!
Täysin uskonvarainen käsite jota voidaan verrata antiikinajan jumaliin!
Zeus saa aikaan salamoita jotenkin jotenkin.
Laajeneva avaruus saa valon venymään jotenkin jotenkin.Ei edes tiedettä!
Avaruus ei säteile valoa! Ei ole mitään keinoa yrittää tutkia tieteelllsesti onko laajenevaa avaruutta olemassa!
Laajenevaa ainetta on saatu räjähtämään / laajenemaan / hajaantumaan avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen esim. atomipommeina!
Jokainen voi tuntea miten oma sydän laajenee sykäys sykäykseltä.
Kukaan ei edes yrittänyt tunnustella miltä laajenevan avaruuden laajeneminen tuntuu!
🤣 - Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
Tietysti Newtonilta vaadittiin selitystä sille miten tämä hänen vetävä voima syntyy toimii ja välittyy! Hän oli tarpeeksi viisas toteamaan ettei hän tiedä ja ettei hän ala arvailemaan!
Einstein arvaili ja tempaisi hatustaan uuden jumalan jota alkoi kutsumaan kaareutuvaksi avaruudeksi 🤣
Laajenevien valojen muodostama laajeneva energiakenttä ei ole homogeeninen: se on harvempaa galaksijoukkojen välisillä alueilla ja tiheämpää alueilla, joissa laajenevia valoja kierrätetään enemmän. Tämän vuoksi kaukaisten kohteiden valo käyttäytyy eri tavoin kuin paikallinen valo.
Kun varhaisen maailmankaikkeuden havainnot ja paikalliset mittaukset tulkitaan saman virheellisen oletuksen – laajenevan avaruuden – kautta, syntyy näennäinen ristiriita Hubble-vakiossa.
Kun oletus poistetaan, Hubble-tensio katoaa: kyse ei ole avaruuden laajenemisnopeuden ongelmasta, vaan valon ja aineen laajenemisen sekä niiden vuorovaikutusten mittakaavariippuvuudesta.
Laajenevien vanhojen valojen nopeus ei kiihdy yhtä nopeasti galaksijoukkojen välisillä alueilla, koska siellä on vähemmän vuorovaikutusta muiden laajenevien valojen kanssa. Kun nämä vanhat laajenevat valot työntyvät laajenevien galaksijoukkojen sisälle, ne kohtaavat uudemmat ja nopeammin liikkuvat laajenevat valot, jotka kiihdyttävät niiden etenemisnopeuden samaksi kuin omansa. Tässä vuorovaikutuksessa vanhat laajenevat valot venyvät, eli ne punasiirtyvät.
Kaikki tämä tapahtuu valoille itselleen.
Mitään ei tapahdu avaruudelle.
Avaruus on ääretön kolmen tilaulottuvuuden näyttämö, joka ON ei yhtään mitään.
Isaac Newton ymmärsi tämän jo kauan sitten.
Savorinen Jukka Petteri, The Dude The One The Man Who Figured Out How Universe Really Works 😃
Laajeneva energia= avaruuteen hajaantuvaa fyysisen konkreettisesti olevaa asiaa joka jo itsessään on työntävää voimaa.
Tämä jo olemassa olevaan avaruuteen hajaantuminen voidaan kuvailla sanoin ja visuaalisesti!
Laajeneva avaruus on ihan täyttä huuhaata!
Täysin uskonvarainen käsite jota voidaan verrata antiikinajan jumaliin!
Zeus saa aikaan salamoita jotenkin jotenkin.
Laajeneva avaruus saa valon venymään jotenkin jotenkin.Ei edes tiedettä!
Avaruus ei säteile valoa! Ei ole mitään keinoa yrittää tutkia tieteelllsesti onko laajenevaa avaruutta olemassa!
Laajenevaa ainetta on saatu räjähtämään / laajenemaan / hajaantumaan avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen esim. atomipommeina!
Jokainen voi tuntea miten oma sydän laajenee sykäys sykäykseltä.
Kukaan ei edes yrittänyt tunnustella miltä laajenevan avaruuden laajeneminen tuntuu!
🤣Niin, miksi ei kannattasi vastata, et vastaa käsitteellisiin ongelmiin,
vaan laajennat vastauksiasi uusiin laajennuksiin.
"Kukaan ei edes yrittänyt tunnustella miltä laajenevan avaruuden laajeneminen tuntuu!"
Mehän olemme avaruudessa, joten vastaus tuohon on selvä, ei miltään.
Kaareutuva avaruus ei ole jumala, vaan täysin korrekti käsite.
Se missä mielessä oma avaruutemme on kaareutuva, on nähtävissä
ei tunnettavissa. Se siis näkyy tietyissä tapauksissa tietyllä tavalla. - Anonyymi00008
Anonyymi00007 kirjoitti:
Niin, miksi ei kannattasi vastata, et vastaa käsitteellisiin ongelmiin,
vaan laajennat vastauksiasi uusiin laajennuksiin.
"Kukaan ei edes yrittänyt tunnustella miltä laajenevan avaruuden laajeneminen tuntuu!"
Mehän olemme avaruudessa, joten vastaus tuohon on selvä, ei miltään.
Kaareutuva avaruus ei ole jumala, vaan täysin korrekti käsite.
Se missä mielessä oma avaruutemme on kaareutuva, on nähtävissä
ei tunnettavissa. Se siis näkyy tietyissä tapauksissa tietyllä tavalla.The One.
"Avaruus ei säteile valoa! Ei ole mitään keinoa yrittää tutkia tieteelllsesti onko laajenevaa avaruutta olemassa!"
Avaruus ei ole mikään kappale kuten hehkuva laavaklöntti, mutta se
ei ole myöskään pimeä, siellä on runsaasti valoa, ainakin teleskoopeille.
Kun katsoo miten keskustelet tekoälyn kanssa, teet tyypillisen virheen,
esität vääriä kysymyksiä väärin. Tekoälyt ovat kohteliaita, GPT on jopa
imarteleva, tekoälyt on laitettava koville jotta niiltä saisi hyvä laatuista tietoa.
Seuraavan kerran kun juttelet GPT:n kanssa, kysy siltä, "mitä avaruuden
kudos on?". Kuten tietänet avaruuden kudoksella/fabric tarkoitetaan,
tai no ilmeisesti tiedät, tai ainakin pitäisi tietää.
Voit myös pyytää että GPT tekee havainnollisen kuvan asiasta.
Kun katsoo esitystäsi yleisesti, esität hyvin vähän faktaa, sen sijaan
annat torven täydeltä uusia määritelmiä jotka perustuvat huonosti
määriteltyyn laajenemiseen, jota onkin sitten joka paikassa.
Jos kaikki laajenee, mikä sitten symmetrian säilyttämiseksi vähenee? - Anonyymi00009
Anonyymi00007 kirjoitti:
Niin, miksi ei kannattasi vastata, et vastaa käsitteellisiin ongelmiin,
vaan laajennat vastauksiasi uusiin laajennuksiin.
"Kukaan ei edes yrittänyt tunnustella miltä laajenevan avaruuden laajeneminen tuntuu!"
Mehän olemme avaruudessa, joten vastaus tuohon on selvä, ei miltään.
Kaareutuva avaruus ei ole jumala, vaan täysin korrekti käsite.
Se missä mielessä oma avaruutemme on kaareutuva, on nähtävissä
ei tunnettavissa. Se siis näkyy tietyissä tapauksissa tietyllä tavalla.Niin, kun oletat että jumalasi eli kaareutuva avaruus on olemassa, niin siltä pohjalta oletat että tapahtuu niin ja tapahtuu näin!
Ja silti kaikki havaittavat ilmiöt selittyvät ilman hatusta tempaistua käsitettä nimeltä kaareutuva avaruus!
Zeus saa aikaan salamoita jotenkin jotenkin.
Kaareutuva avaruus saa omenan putoamaan jotenkin jotenkin.
Mitä eroa näillä käsitteillä on?
Ei mitään!
Jotenkin jotenkin ne saavat aikaan näitä tiettyjä asioita joita niiden oletetaan saavan aikaan!
Hoviväki eli tiedeyhteisö taputtaa teorialle kaareutuvasta avaruudesta, koska niin on tapana!
Vaikka oikeasti Kaareutuva avaruus on keisari alasti!
”Massa kaareuttaa avaruutta.”
Kuulostaa vakuuttavalta, eikö?
Kunnes kysyy sen yhden kysymyksen, jota ei saisi kysyä:
Mitä tarkalleen ottaen kaareutuu?
Ja silloin koko selitys romahtaa kuin kosminen korttitalo.
Suhteellisuusteoria ei tarjoa mitään konkreettista rakennetta, joka voisi taipua.
Ei kalvoa, ei kangasta, ei mediumia, ei kenttää.
Ei mitään, mikä edes periaatteessa voisi mennä mutkalle.
Avaruus on metriikka.
Matemaattinen objekti.
Abstrakti funktio, joka kertoo, miten etäisyydet lasketaan.
Ja kun sanotaan, että ”avaruus kaareutuu”, se tarkoittaa vain, että tämän funktiotaulukon numerot muuttuvat.
Siinä kaikki.
Ei fyysistä prosessia, ei mekanismia, ei dynamiikkaa.
Ei mitään, mikä muistuttaisi fysiikkaa.
Jos siis kysyy, mitä avaruudelle tapahtuu kaareutumisen aikana, vastaus on yhtä tyly kuin kosminen kirjanpitäjä:
Ei mitään. Ei tapahdu. Ei ole tapahtumaa.
Teoria ei edes yritä teeskennellä muuta.
Se vain sanoo: ”Kenttäyhtälöt määräävät metriikan.”
Ja tämä julistus on sitten nimetty ”kaareutumiseksi”.
Kysymys ”miksi” tai ”miten” on suhteellisuusteorialle yhtä vieras kuin käyttöohje mustalle aukolle.
Ja kun joku yrittää pelastaa tilanteen hokemalla, että ”massa-energia-tenosori aiheuttaa kaareutumisen”, se on kuin väittäisi, että Excel-taulukko aiheuttaa veronpalautukset.
Ei, se vain laskee ne.
Kenttäyhtälöt määrittelevät metriikan — ne eivät kuvaa mitään fysikaalista prosessia, joka aiheuttaisi sen.
Tämä on kosmologinen taikatemppu, jossa hattu on tyhjä ja kani on matemaattinen muuttuja.
Siksi on täysin perusteltua huomauttaa, että kun pyytää konkreettista kuvausta siitä, mitä avaruudelle tapahtuu kaareutumisen aikana, teoria ei pysty vastaamaan.
Ei siksi, että kysymys olisi naiivi, vaan siksi, että teoriassa ei ole mitään tapahtumaa, jota voisi kuvata.
On vain muuttuva metriikka — ja jos joku haluaa kutsua sitä ”kaareutumiseksi”, se on kosmologinen kielikuva, ei mekanismi.
Savorinen, The Dude, The One, The Man Who Figured Out How Universe Really Works 😃
. - Anonyymi00010
Anonyymi00008 kirjoitti:
The One.
"Avaruus ei säteile valoa! Ei ole mitään keinoa yrittää tutkia tieteelllsesti onko laajenevaa avaruutta olemassa!"
Avaruus ei ole mikään kappale kuten hehkuva laavaklöntti, mutta se
ei ole myöskään pimeä, siellä on runsaasti valoa, ainakin teleskoopeille.
Kun katsoo miten keskustelet tekoälyn kanssa, teet tyypillisen virheen,
esität vääriä kysymyksiä väärin. Tekoälyt ovat kohteliaita, GPT on jopa
imarteleva, tekoälyt on laitettava koville jotta niiltä saisi hyvä laatuista tietoa.
Seuraavan kerran kun juttelet GPT:n kanssa, kysy siltä, "mitä avaruuden
kudos on?". Kuten tietänet avaruuden kudoksella/fabric tarkoitetaan,
tai no ilmeisesti tiedät, tai ainakin pitäisi tietää.
Voit myös pyytää että GPT tekee havainnollisen kuvan asiasta.
Kun katsoo esitystäsi yleisesti, esität hyvin vähän faktaa, sen sijaan
annat torven täydeltä uusia määritelmiä jotka perustuvat huonosti
määriteltyyn laajenemiseen, jota onkin sitten joka paikassa.
Jos kaikki laajenee, mikä sitten symmetrian säilyttämiseksi vähenee?"Avaruus ei ole mikään kappale kuten hehkuva laavaklöntti, mutta se
ei ole myöskään pimeä, siellä on runsaasti valoa, ainakin teleskoopeille."
Äärettömässä kolmen tilaulottuvuuden avaruudessa on kaikki! Siis ihan kaikki mitä on olemassa, on avaruudessa!
Ei avaruuden sisäpuolella, eikä avaruuden ulkopuolella!
Se mistä kaikki havaittava pohjimmiltaan koostuu, on jotakin fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa asiaa jonka tiheys vaihtelee aluettain äärettömässä kolmen tilaulottuvuuden avaruudessa sen mukaisesti miten se kierrättää itse itseään hyvin monessa eri kokoluokassa!
Kaikki tapahtuu avaruudessa, mutta mitään ei tapahtu avaruudelle itselleen!
Avaruus ON ei yhtään mitään!
Kolmen tilaulottuvuuden näyttämönä avaruus mahdollistaa tapahtumat ja muutokset avaruudessa!
Avaruus itsessää ei voi tehdä yhtään mitään! Se on jo EI YHTÄÄN MITÄÄN!
Pelottaako totuus siitä että oma kehosi koostuu räjähtävää energiaa kierrättävistä räjähtävän energian ruuhka-alueista niin paljon että uskottelet itsellesi ja toisille että se olisi muka avaruus joka jotenkin jotenkin laajenee?
Jos, niin kerro jotakin siitä mitä laajenevalle avaruudelle tapahtuu silloin kun laajenevan avaruuden metrinen koordinaatisto kasvaa!
Et pysty!
Kukaan ei pysty? Tämän kaikki asiasta perillä olevat tietävät!
Laajeneva avaruus on keisari alasti! Silti hoviväki, nykyinen tiedeyhteisö taputtaa teorialle laajenevasta avaruudesta, koska niin on tapana!
Kun väite laajenevasta avaruudesta esitetään ilman minkäänlaista mekanismia, jäljelle jää vain julistus, joka kuulostaa vakuuttavalta vain niin kauan kuin kukaan ei kysy yhtään kysymystä.
Suhteellisuusteoria ei kuvaa mitään konkreettista tapahtumaa laajenevalle avaruudelle, koska teoriassa ei ole olemassa mitään konkreettista avaruutta, jolle voisi tapahtua yhtään mitään.
Mutta siitä huolimatta puhutaan kuin jokin kosminen kangas venyisi kuin huonolaatuinen kuminauha.
Avaruus ei ole rakenne, ei mediumi, ei kangas, ei kenttä, ei substanssi.
Se ei ole edes mitään, mitä voisi osoittaa sormella.
Se on matemaattinen objekti — metriikka — ja kun sanotaan, että ”avaruus laajenee”, se tarkoittaa vain, että tämän abstraktin taulukon numerot muuttuvat.
Siinä kaikki. Ei kosmista pauketta, ei venyvää kudosta, ei mitään fyysistä draamaa.
Jos siis kysyy, mitä avaruudelle tapahtuu silloin kun sen metrinen koordinaatisto kasvaa, suhteellisuusteorian vastaus on yhtä viileä kuin kosminen byrokraatti:
mitään tapahtumaa ei ole olemassa.
Teoria ei tarjoa mekanismia, ei prosessia, ei dynamiikkaa, ei edes yritystä selittää asiaa.
Se vain ilmoittaa, että mittakaavakerroin \(a(t)\) muuttuu — ja tämä muutos on laajeneminen.
Piste. Ei perusteluja, ei syitä, ei selityksiä.
Kysymykset ”miksi” tai ”miten” eivät kuulu teorian sanavarastoon.
Ne ovat kuin kirosanoja, jotka lakaistaan maton alle ennen kuin kukaan ehtii huomata.
Jos tämä kuulostaa siltä kuin fysikaalinen selitys olisi korvattu matemaattisella tempulla, se ei ole väärä tulkinta.
Se on täsmälleen se, mitä tapahtuu: geometrian muutos nostetaan perusoletukseksi ilman pienintäkään mekanismia.
Teoria ei kerro, mikä saa metriikan muuttumaan.
Se ei edes teeskentele yrittävänsä.
Se vain sanoo: ”Näin tapahtuu, koska kenttäyhtälöt niin määräävät.”
Aivan kuin se olisi jokin syvällinen vastaus eikä pelkkä kosmologinen olankohautus.
Ja kun joku yrittää kiertää tämän hokemalla, että ”mekanismi on kenttäyhtälöiden dynamiikka”, se ei ole selitys vaan uudelleenmuotoiltu tautologia.
Se on kuin sanoisi, että ”asia tapahtuu, koska yhtälö sanoo niin”.
Kiitos tästä syvällisestä oivalluksesta.
Kenttäyhtälöt määrittelevät metriikan käyttäytymisen — ne eivät kuvaa mitään fysikaalista prosessia, joka aiheuttaisi sen.
Siksi on täysin perusteltua huomauttaa, että kun pyytää kuvausta siitä, mitä avaruudelle tapahtuu laajenemisen aikana, suhteellisuusteoria ei pysty antamaan mitään konkreettista vastausta.
Ei siksi, että kysymys olisi huono, vaan siksi, että teoriassa ei ole mitään tapahtumaa, jota voisi kuvata.
On vain muuttuva metriikka — ja jos joku haluaa kutsua sitä ”laajenemiseksi”, se on terminologinen koriste, ei fysikaalinen mekanismi.
Savorinen, The Man
. - Anonyymi00011
Anonyymi00010 kirjoitti:
"Avaruus ei ole mikään kappale kuten hehkuva laavaklöntti, mutta se
ei ole myöskään pimeä, siellä on runsaasti valoa, ainakin teleskoopeille."
Äärettömässä kolmen tilaulottuvuuden avaruudessa on kaikki! Siis ihan kaikki mitä on olemassa, on avaruudessa!
Ei avaruuden sisäpuolella, eikä avaruuden ulkopuolella!
Se mistä kaikki havaittava pohjimmiltaan koostuu, on jotakin fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa asiaa jonka tiheys vaihtelee aluettain äärettömässä kolmen tilaulottuvuuden avaruudessa sen mukaisesti miten se kierrättää itse itseään hyvin monessa eri kokoluokassa!
Kaikki tapahtuu avaruudessa, mutta mitään ei tapahtu avaruudelle itselleen!
Avaruus ON ei yhtään mitään!
Kolmen tilaulottuvuuden näyttämönä avaruus mahdollistaa tapahtumat ja muutokset avaruudessa!
Avaruus itsessää ei voi tehdä yhtään mitään! Se on jo EI YHTÄÄN MITÄÄN!
Pelottaako totuus siitä että oma kehosi koostuu räjähtävää energiaa kierrättävistä räjähtävän energian ruuhka-alueista niin paljon että uskottelet itsellesi ja toisille että se olisi muka avaruus joka jotenkin jotenkin laajenee?
Jos, niin kerro jotakin siitä mitä laajenevalle avaruudelle tapahtuu silloin kun laajenevan avaruuden metrinen koordinaatisto kasvaa!
Et pysty!
Kukaan ei pysty? Tämän kaikki asiasta perillä olevat tietävät!
Laajeneva avaruus on keisari alasti! Silti hoviväki, nykyinen tiedeyhteisö taputtaa teorialle laajenevasta avaruudesta, koska niin on tapana!
Kun väite laajenevasta avaruudesta esitetään ilman minkäänlaista mekanismia, jäljelle jää vain julistus, joka kuulostaa vakuuttavalta vain niin kauan kuin kukaan ei kysy yhtään kysymystä.
Suhteellisuusteoria ei kuvaa mitään konkreettista tapahtumaa laajenevalle avaruudelle, koska teoriassa ei ole olemassa mitään konkreettista avaruutta, jolle voisi tapahtua yhtään mitään.
Mutta siitä huolimatta puhutaan kuin jokin kosminen kangas venyisi kuin huonolaatuinen kuminauha.
Avaruus ei ole rakenne, ei mediumi, ei kangas, ei kenttä, ei substanssi.
Se ei ole edes mitään, mitä voisi osoittaa sormella.
Se on matemaattinen objekti — metriikka — ja kun sanotaan, että ”avaruus laajenee”, se tarkoittaa vain, että tämän abstraktin taulukon numerot muuttuvat.
Siinä kaikki. Ei kosmista pauketta, ei venyvää kudosta, ei mitään fyysistä draamaa.
Jos siis kysyy, mitä avaruudelle tapahtuu silloin kun sen metrinen koordinaatisto kasvaa, suhteellisuusteorian vastaus on yhtä viileä kuin kosminen byrokraatti:
mitään tapahtumaa ei ole olemassa.
Teoria ei tarjoa mekanismia, ei prosessia, ei dynamiikkaa, ei edes yritystä selittää asiaa.
Se vain ilmoittaa, että mittakaavakerroin \(a(t)\) muuttuu — ja tämä muutos on laajeneminen.
Piste. Ei perusteluja, ei syitä, ei selityksiä.
Kysymykset ”miksi” tai ”miten” eivät kuulu teorian sanavarastoon.
Ne ovat kuin kirosanoja, jotka lakaistaan maton alle ennen kuin kukaan ehtii huomata.
Jos tämä kuulostaa siltä kuin fysikaalinen selitys olisi korvattu matemaattisella tempulla, se ei ole väärä tulkinta.
Se on täsmälleen se, mitä tapahtuu: geometrian muutos nostetaan perusoletukseksi ilman pienintäkään mekanismia.
Teoria ei kerro, mikä saa metriikan muuttumaan.
Se ei edes teeskentele yrittävänsä.
Se vain sanoo: ”Näin tapahtuu, koska kenttäyhtälöt niin määräävät.”
Aivan kuin se olisi jokin syvällinen vastaus eikä pelkkä kosmologinen olankohautus.
Ja kun joku yrittää kiertää tämän hokemalla, että ”mekanismi on kenttäyhtälöiden dynamiikka”, se ei ole selitys vaan uudelleenmuotoiltu tautologia.
Se on kuin sanoisi, että ”asia tapahtuu, koska yhtälö sanoo niin”.
Kiitos tästä syvällisestä oivalluksesta.
Kenttäyhtälöt määrittelevät metriikan käyttäytymisen — ne eivät kuvaa mitään fysikaalista prosessia, joka aiheuttaisi sen.
Siksi on täysin perusteltua huomauttaa, että kun pyytää kuvausta siitä, mitä avaruudelle tapahtuu laajenemisen aikana, suhteellisuusteoria ei pysty antamaan mitään konkreettista vastausta.
Ei siksi, että kysymys olisi huono, vaan siksi, että teoriassa ei ole mitään tapahtumaa, jota voisi kuvata.
On vain muuttuva metriikka — ja jos joku haluaa kutsua sitä ”laajenemiseksi”, se on terminologinen koriste, ei fysikaalinen mekanismi.
Savorinen, The Man
.Teksti on kuin sipuli, joka lupaa salaisuuden jokaisen kerroksen takaa — mutta kuoriessa löytää vain lisää sipulia.
Tunnistat kyllä oikein, että "avaruus laajenee" on metaforana hankala ja että metrinen laajeneminen ei ole kuminauha joka venyy.
Tähän asti hyvä.
Mutta sitten tulee klassinen virhe: koska teoria ei anna mekaanista selitystä siinä mielessä kuin Victorian ajan kelloseppä olisi toivonut, hän julistaa teorian tyhjäksi.
Newton ei selittänyt gravitaation mekanismia yhtään sen paremmin — hän vain kuvasi sen täsmällisesti, ja se riitti ennustamaan planeettojen radat.
Galaksit eivät muuten liiku avaruudessa mihinkään: ne seuraavat geodeettiisia viivoja, suorimpia mahdollisia polkuja kaareutuvassa geometriassa. Laajeneminen ei ole liikettä, se on geometrian muutos — eikä geodeettiviiva tarvitse työntäjää sen enempää kuin kivi tarvitsee lupaa pudota.
Koko argumentti rakentuu sen varaan että avaruus on "ei yhtään mitään" — ja juuri siksi laajeneminen on mielettömyyttä.
Mutta sama "ei mitään" kumoaa myös hänen oman vaihtoehtoisensa: sen tiheysvaihteluita kierrättävän konkreettisen asian, jolle hän ei anna nimeä, mittaa eikä mekanismia.
Metrinen tensori ja geodeettiset viivat ovat rakenteita jotka tekevät jotakin mitattavaa — ne eivät ole "ei mitään", ne ovat jotakin jolle ei ole arkikielen sanaa, ja sinä täytät tuon tyhjiön Kantin tyylisellä julistuksella.
Kant sentään tiesi tekevänsä filosofiaa. Sinä luulet tekeväsi fysiikkaa. - Anonyymi00012
Anonyymi00011 kirjoitti:
Teksti on kuin sipuli, joka lupaa salaisuuden jokaisen kerroksen takaa — mutta kuoriessa löytää vain lisää sipulia.
Tunnistat kyllä oikein, että "avaruus laajenee" on metaforana hankala ja että metrinen laajeneminen ei ole kuminauha joka venyy.
Tähän asti hyvä.
Mutta sitten tulee klassinen virhe: koska teoria ei anna mekaanista selitystä siinä mielessä kuin Victorian ajan kelloseppä olisi toivonut, hän julistaa teorian tyhjäksi.
Newton ei selittänyt gravitaation mekanismia yhtään sen paremmin — hän vain kuvasi sen täsmällisesti, ja se riitti ennustamaan planeettojen radat.
Galaksit eivät muuten liiku avaruudessa mihinkään: ne seuraavat geodeettiisia viivoja, suorimpia mahdollisia polkuja kaareutuvassa geometriassa. Laajeneminen ei ole liikettä, se on geometrian muutos — eikä geodeettiviiva tarvitse työntäjää sen enempää kuin kivi tarvitsee lupaa pudota.
Koko argumentti rakentuu sen varaan että avaruus on "ei yhtään mitään" — ja juuri siksi laajeneminen on mielettömyyttä.
Mutta sama "ei mitään" kumoaa myös hänen oman vaihtoehtoisensa: sen tiheysvaihteluita kierrättävän konkreettisen asian, jolle hän ei anna nimeä, mittaa eikä mekanismia.
Metrinen tensori ja geodeettiset viivat ovat rakenteita jotka tekevät jotakin mitattavaa — ne eivät ole "ei mitään", ne ovat jotakin jolle ei ole arkikielen sanaa, ja sinä täytät tuon tyhjiön Kantin tyylisellä julistuksella.
Kant sentään tiesi tekevänsä filosofiaa. Sinä luulet tekeväsi fysiikkaa."Galaksit eivät muuten liiku avaruudessa mihinkään: ne seuraavat geodeettiisia viivoja, suorimpia mahdollisia polkuja kaareutuvassa geometriassa. Laajeneminen ei ole liikettä, se on geometrian muutos — eikä geodeettiviiva tarvitse työntäjää sen enempää kuin kivi tarvitsee lupaa pudota."
Geodeettisen viivan seuraaminen on kuin tavallista liikettä ja sitä on silloinkin, kun avaruus on muuttumattomassa koossa ja muodossa. Kun avaruus muuttuu ajassa esim. laajemmaksi, ei ole olemassa pysyvää 3D-geodeesia. Jos olisit puhunut 3+1 -geodeeseista, olisi jo alussa mahdotonta ajatella, että se ei olisi sitä, kun jokin liikkuu. Koska se, että on paikoillaan nyt ja myös jatkossa tulevaisuudessa, on liikkumista tälläista geodeesia pitkin. - Anonyymi00013
Anonyymi00012 kirjoitti:
"Galaksit eivät muuten liiku avaruudessa mihinkään: ne seuraavat geodeettiisia viivoja, suorimpia mahdollisia polkuja kaareutuvassa geometriassa. Laajeneminen ei ole liikettä, se on geometrian muutos — eikä geodeettiviiva tarvitse työntäjää sen enempää kuin kivi tarvitsee lupaa pudota."
Geodeettisen viivan seuraaminen on kuin tavallista liikettä ja sitä on silloinkin, kun avaruus on muuttumattomassa koossa ja muodossa. Kun avaruus muuttuu ajassa esim. laajemmaksi, ei ole olemassa pysyvää 3D-geodeesia. Jos olisit puhunut 3 1 -geodeeseista, olisi jo alussa mahdotonta ajatella, että se ei olisi sitä, kun jokin liikkuu. Koska se, että on paikoillaan nyt ja myös jatkossa tulevaisuudessa, on liikkumista tälläista geodeesia pitkin.Kirjoittaja on oikeassa siinä, että yleisessä suhteellisuusteoriassa geodeettiset viivat ovat nimenomaan 4-ulotteisia avaruusaikageodeettieja — ei puhtaasti spatiaalisia.
"Paikallaan pysyminen" ajassa on itsekin geodeettiviivan seuraamista, ja laajenevassa avaruudessa tuo viiva kuljettaa galakseja erilleen ilman että mikään voima työntää. Tässä mielessä hän korjaa minua aiheellisesti: 3D-geodeesin käyttäminen oli liian karkea lyhenne, joka antoi väärän kuvan staattisesta geometriasta.
Mutta tämä tarkennus ei pelasta alkuperäistä kirjoittajaa. Hän vaati fyysistä mekanismia laajenemiselle — ja 3+1-geodeesin dynamiikka on se mekanismi, niin epäintuitiivinen kuin se onkin. Korjaus vahvistaa teorian, ei kumoa sitä. - Anonyymi00014
Anonyymi00011 kirjoitti:
Teksti on kuin sipuli, joka lupaa salaisuuden jokaisen kerroksen takaa — mutta kuoriessa löytää vain lisää sipulia.
Tunnistat kyllä oikein, että "avaruus laajenee" on metaforana hankala ja että metrinen laajeneminen ei ole kuminauha joka venyy.
Tähän asti hyvä.
Mutta sitten tulee klassinen virhe: koska teoria ei anna mekaanista selitystä siinä mielessä kuin Victorian ajan kelloseppä olisi toivonut, hän julistaa teorian tyhjäksi.
Newton ei selittänyt gravitaation mekanismia yhtään sen paremmin — hän vain kuvasi sen täsmällisesti, ja se riitti ennustamaan planeettojen radat.
Galaksit eivät muuten liiku avaruudessa mihinkään: ne seuraavat geodeettiisia viivoja, suorimpia mahdollisia polkuja kaareutuvassa geometriassa. Laajeneminen ei ole liikettä, se on geometrian muutos — eikä geodeettiviiva tarvitse työntäjää sen enempää kuin kivi tarvitsee lupaa pudota.
Koko argumentti rakentuu sen varaan että avaruus on "ei yhtään mitään" — ja juuri siksi laajeneminen on mielettömyyttä.
Mutta sama "ei mitään" kumoaa myös hänen oman vaihtoehtoisensa: sen tiheysvaihteluita kierrättävän konkreettisen asian, jolle hän ei anna nimeä, mittaa eikä mekanismia.
Metrinen tensori ja geodeettiset viivat ovat rakenteita jotka tekevät jotakin mitattavaa — ne eivät ole "ei mitään", ne ovat jotakin jolle ei ole arkikielen sanaa, ja sinä täytät tuon tyhjiön Kantin tyylisellä julistuksella.
Kant sentään tiesi tekevänsä filosofiaa. Sinä luulet tekeväsi fysiikkaa."Newton ei selittänyt gravitaation mekanismia yhtään sen paremmin — hän vain kuvasi sen täsmällisesti, ja se riitti ennustamaan planeettojen radat."
Isaac Newton myönsi avoimesti ettei hän tiedä miten hänen ns. vetävä voima syntyy, toimii ja välittyy! Hän myös totesi ettei hän ala arvailemaan miten se syntyy, toimii ja välittyy!
Eikä fyysikot tiedä sitä vieläkään!
Hoviväki eli tiedeyhteisö taputtaa teorialle kaareutuvasta avaruudesta, koska niin on tapana!
Vaikka oikeasti Kaareutuva avaruus on keisari alasti!
”Massa kaareuttaa avaruutta.”
Kuulostaa vakuuttavalta, eikö?
Kunnes kysyy sen yhden kysymyksen, jota ei saisi kysyä:
Mitä tarkalleen ottaen kaareutuu?
Ja silloin koko selitys romahtaa kuin kosminen korttitalo.
Suhteellisuusteoria ei tarjoa mitään konkreettista rakennetta, joka voisi taipua.
Ei kalvoa, ei kangasta, ei mediumia, ei kenttää.
Ei mitään, mikä edes periaatteessa voisi mennä mutkalle.
Avaruus on metriikka.
Matemaattinen objekti.
Abstrakti funktio, joka kertoo, miten etäisyydet lasketaan.
Ja kun sanotaan, että ”avaruus kaareutuu”, se tarkoittaa vain, että tämän funktiotaulukon numerot muuttuvat.
Siinä kaikki.
Ei fyysistä prosessia, ei mekanismia, ei dynamiikkaa.
Ei mitään, mikä muistuttaisi fysiikkaa.
Jos siis kysyy, mitä avaruudelle tapahtuu kaareutumisen aikana, vastaus on yhtä tyly kuin kosminen kirjanpitäjä:
Ei mitään. Ei tapahdu. Ei ole tapahtumaa.
Teoria ei edes yritä teeskennellä muuta.
Se vain sanoo: ”Kenttäyhtälöt määräävät metriikan.”
Ja tämä julistus on sitten nimetty ”kaareutumiseksi”.
Kysymys ”miksi” tai ”miten” on suhteellisuusteorialle yhtä vieras kuin käyttöohje mustalle aukolle.
Ja kun joku yrittää pelastaa tilanteen hokemalla, että ”massa-energia-tenosori aiheuttaa kaareutumisen”, se on kuin väittäisi, että Excel-taulukko aiheuttaa veronpalautukset.
Ei, se vain laskee ne.
Kenttäyhtälöt määrittelevät metriikan — ne eivät kuvaa mitään fysikaalista prosessia, joka aiheuttaisi sen.
Tämä on kosmologinen taikatemppu, jossa hattu on tyhjä ja kani on matemaattinen muuttuja.
Siksi on täysin perusteltua huomauttaa, että kun pyytää konkreettista kuvausta siitä, mitä avaruudelle tapahtuu kaareutumisen aikana, teoria ei pysty vastaamaan.
Ei siksi, että kysymys olisi naiivi, vaan siksi, että teoriassa ei ole mitään tapahtumaa, jota voisi kuvata.
On vain muuttuva metriikka — ja jos joku haluaa kutsua sitä ”kaareutumiseksi”, se on kosmologinen kielikuva, ei mekanismi.
Savorinen, The Dude The One The Man Who Figured Out How Universe Really Works 😃
. - Anonyymi00016
Anonyymi00014 kirjoitti:
"Newton ei selittänyt gravitaation mekanismia yhtään sen paremmin — hän vain kuvasi sen täsmällisesti, ja se riitti ennustamaan planeettojen radat."
Isaac Newton myönsi avoimesti ettei hän tiedä miten hänen ns. vetävä voima syntyy, toimii ja välittyy! Hän myös totesi ettei hän ala arvailemaan miten se syntyy, toimii ja välittyy!
Eikä fyysikot tiedä sitä vieläkään!
Hoviväki eli tiedeyhteisö taputtaa teorialle kaareutuvasta avaruudesta, koska niin on tapana!
Vaikka oikeasti Kaareutuva avaruus on keisari alasti!
”Massa kaareuttaa avaruutta.”
Kuulostaa vakuuttavalta, eikö?
Kunnes kysyy sen yhden kysymyksen, jota ei saisi kysyä:
Mitä tarkalleen ottaen kaareutuu?
Ja silloin koko selitys romahtaa kuin kosminen korttitalo.
Suhteellisuusteoria ei tarjoa mitään konkreettista rakennetta, joka voisi taipua.
Ei kalvoa, ei kangasta, ei mediumia, ei kenttää.
Ei mitään, mikä edes periaatteessa voisi mennä mutkalle.
Avaruus on metriikka.
Matemaattinen objekti.
Abstrakti funktio, joka kertoo, miten etäisyydet lasketaan.
Ja kun sanotaan, että ”avaruus kaareutuu”, se tarkoittaa vain, että tämän funktiotaulukon numerot muuttuvat.
Siinä kaikki.
Ei fyysistä prosessia, ei mekanismia, ei dynamiikkaa.
Ei mitään, mikä muistuttaisi fysiikkaa.
Jos siis kysyy, mitä avaruudelle tapahtuu kaareutumisen aikana, vastaus on yhtä tyly kuin kosminen kirjanpitäjä:
Ei mitään. Ei tapahdu. Ei ole tapahtumaa.
Teoria ei edes yritä teeskennellä muuta.
Se vain sanoo: ”Kenttäyhtälöt määräävät metriikan.”
Ja tämä julistus on sitten nimetty ”kaareutumiseksi”.
Kysymys ”miksi” tai ”miten” on suhteellisuusteorialle yhtä vieras kuin käyttöohje mustalle aukolle.
Ja kun joku yrittää pelastaa tilanteen hokemalla, että ”massa-energia-tenosori aiheuttaa kaareutumisen”, se on kuin väittäisi, että Excel-taulukko aiheuttaa veronpalautukset.
Ei, se vain laskee ne.
Kenttäyhtälöt määrittelevät metriikan — ne eivät kuvaa mitään fysikaalista prosessia, joka aiheuttaisi sen.
Tämä on kosmologinen taikatemppu, jossa hattu on tyhjä ja kani on matemaattinen muuttuja.
Siksi on täysin perusteltua huomauttaa, että kun pyytää konkreettista kuvausta siitä, mitä avaruudelle tapahtuu kaareutumisen aikana, teoria ei pysty vastaamaan.
Ei siksi, että kysymys olisi naiivi, vaan siksi, että teoriassa ei ole mitään tapahtumaa, jota voisi kuvata.
On vain muuttuva metriikka — ja jos joku haluaa kutsua sitä ”kaareutumiseksi”, se on kosmologinen kielikuva, ei mekanismi.
Savorinen, The Dude The One The Man Who Figured Out How Universe Really Works 😃
.Hän on oppinut edellisestä kierroksesta — nyt hän myöntää itse että avaruus on metriikka ja matemaattinen objekti. Sitten hän tekee siitä johtopäätöksen: koska se on "vain matematiikkaa", se ei ole oikeaa fysiikkaa.
Mutta tässä piilee se kohtalokkaasti kehäpäätelmä: hän olettaa, että "oikea fysiikka" tarkoittaa mekaanista tapahtumaa jossakin konkreettisessa mediumissa — ja sitten ihmettelee, ettei teoria tuota sellaista.
Se on kuin vaatia, että lämpötila selitettäisiin kertomalla missä lämpö asuu.
Sähkömagneettinen kenttä on myös matemaattinen objekti — tensori siinä missä metrinen tensorikin — eikä kukaan tiedä "mistä se on tehty", mutta se ennustaa antennien käyttäytymisen nanometrin tarkkuudella.
Newtonin gravitaatio oli samassa tilanteessa 1687: mekanismia ei, ennustuksia kylläkin. Hän hyväksyy Newtonin tästä syystä — mutta hylkää Einsteinin täsmälleen samalla perusteella. Tämä on epäjohdonmukaisuus, ei argumentti.
Excel-vertaus on naseva mutta ampuu itseään jalkaan: Excel laskee oikein tai väärin riippumatta siitä, ymmärrättekö sen koodia.
Hän väittää että kenttäyhtälöt ovat taikurin tyhjä hattu — pelkkää matematiikkaa ilman fysikaalista sisältöä. Mutta tyhjistä hatuista ei yleensä hyppää oikeita kaneja. Nämä yhtälöt ennustavat mitattavia asioita nanometrin ja nanosekunnin tarkkuudella — GPS, Merkurius, gravitaatioaallot.
Kysymys "mitä kaareutuu" on oikea kysymys — mutta vastaus ei ole aine eikä tyhjyys, vaan relaatiorakenne.
Ei se että jokin taipuu, vaan se että kahden pisteen välinen etäisyys ja kahden tapahtuman välinen aika riippuvat siitä mitä niiden välissä on tapahtunut — massasta, energiasta, liikkeestä. Kaareutuminen tarkoittaa että nämä suhteet eivät ole tasaisia eivätkä universaaleja.
Paras arkivertaus: maapallon pinta ei ole "jostakin aineesta tehty kaareva", se on kaareva — ja silti voit mitata sen, navigoida sillä, laskea lyhimmän reitin. Geometria on todellinen ilman että tarvitsee kysyä mistä se on tehty.
Jos teoria on pelkkä kielikuva vailla sisältöä, miksi teoria ennustaa mielekkäitä asioita todellisuudesta.
- Anonyymi00015
Miten avaruus voi laajeta, kun se on ääretön?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial281828Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1571802Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3501545- 1451160
Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2131154Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221128- 285995
- 11995
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt4979Pirkanlinna yleisötapahtuma
Oli todella hyvä tilaisuus. Ja EERO. L. Aivan mahtava tyyppi. Veti rennosti ja asiallisesti. Ja yleisöltä hyviä kysymyks49938