Mua on alkanut vaivaan ajatus siitä, että koskaan ei voi tietää, milloin on se viimeineinen hyvä päivä tai ilta, kun silmänsä sulkee ja seuraava päivä onnse, kun kaikki muuttuu, eikä mikään ole enää ennallaan.
Ja ei se, että se olisi vielä huominen, mutta kun sen jossain sisimmässäänn tietää, että on vain ajan kysymys, kun pelko konkretisoituu ja muuttuu todeksi. Jotenkin se saa joka ilta jonkinlaiset vilunväreet kulkemaan halki selkärangan kun sitä ajattelee.
Joskus tai melkein aina mielessään kysyy itseltää, olenko tänään elänyt kuin viimeistä päivää? Mitä jos tämä on juuri se viimeinen hyvä päivä, kun aurinko kauniisti laskee ja taivas ja ilma on tyyni - olenko tosiaan elänyt sen arvoisesti?
Joskus tulee ahdistus, kun huomaa, että koko päivä on ikään kuin valunut hukkaan. Olet ollut jotenkin tyhjäkäynnillä, etkä ole antanut parastasi. Löhöillyt vaan jossain sohvalla ja uinunut pahimmillaan jotain krapulaa pois tai muuten vain nillittänyt turhaimaisuuksista tai råjähnnyt pikkuasioista, jotka ovat saaneet kokoaan suuremman merkityksen.
Miten sitä oppisi olemaan tämän pienen hetken, kun elämää vielä on jäljellä, sillä tavalla lungisti, että ei tarvitse katanpään kautta katua turhanpäiväistä katkeruuttaan pikkusieluisten juttujen tähden. Miten voisi elää elämäänsä onnellisesti kuin tietäisi tämän olevan se elämän viimeinen ja kaikkein kaunein auringonlasku?
Miten elää onnellisesti ja levollisesti vailla pahoja aatoksia?
22
329
Vastaukset
- Anonyymi00001
Sitä voit miettiä ihan itse! Minä en sinulle anna vastauksia!
- Anonyymi00009
Mää neuvoin yhtä esittämään harhaanjohdettua ku tavallani onkin, ei neuvo kelvannu viimeiseen asti nk uhoa suotta
- Anonyymi00002
Jostain syystä liikutuin kirjoittamastasi. Voi olla oma elämäntilanteen johdosta tai valtavasta muutoksen tuulista. Jokatapauksessa kirjoittamasi puhutteli.
Tunnistan jostain syystä sellaisen tyhjänpäiväisen päivän. Jolloin ei ole ollut voimia mihinkään. Nimitän sitä kotikoomaksi. Jähmetyn sohvalle ja selaan tv:n kanavia. Katson elokuvia tai sarjoja. Välillä muistelen elämäni menneisyyttä. Suren ja muistelen.
Silloin on haastavaa löytää jotain positiivista tulevasta. Jotenkin siihen ei edes usko. Että olis vielä jotain hyvää jäljellä elämässä. Voiko sitä olla vielä olemassa omassa elämässä?
Kiitos kun kirjoitit.
🍁- Anonyymi00007
Aina löytyy gubelta uusi tunnelmaa kuvaileva emoji, kuten naisten vaatekaapista useita eri loimia
- Anonyymi00008
Anonyymi00007 kirjoitti:
Aina löytyy gubelta uusi tunnelmaa kuvaileva emoji, kuten naisten vaatekaapista useita eri loimia
Kyllä löytyy uimapuku, sukkahousut
- Anonyymi00003
Kun protestanttilainen työmoraali kohtaa eksitentiaalisen kriisin.
On se vaikeaa.- Anonyymi00006
Jotai uprisinghommii?
No väkisinkin tulee hukkapäiviä. Ei vaan saa mitään aikaiseksi. Siihen täytyy vaan asennoitua, ettei aina voi olla niin tehokas. Riittää kun parhaansa yrittää. Täytyy muistaa, jos vaikka yksi hukkapäivä vähentää stresssiä ja tuo vaikka kymmenen elinpäivää lisää. Turhalla panikoimisella saa vaan vahinkoo aikaseks, joiden korjaamiseen menee moninkertainen aika. Ja mahdollisesti saa sydänkohtauksen. Mulla oli aikoinaan kiire ja juoksin portaat alas. Mutta tulinkin liian lujaa alas ja siitä parin sekunnin säästöstä tuli parin kuukauden sairasloma.
Tärkeintä on että yrittää. Ja vaikka ite en oo saanu mitään aikaseks. Niin koko ajan oon kuvannu ja niitä jaan ja pari näyttelyäkin on pidetty. Vaikka lapset on jääny tekemättä, enkä töihin jaksa elämää suuremmin syventyä, niin silti jotain jää jälkeen.Viisaat sanovat, että kun elää arvojensa mukaan, niin se ainakin auttaa asiassa, eli saavuttamaan jonkinlaista mielenrauhaa. Jos ei tiedä omia arvojaan, niin harrastaa ensin itsetutkiskelua. Myös balanssin pitää olla kunnossa: lepo, liike, ruoka ja uni.
Lisään: Pitäisi opetella myös mielenhallintaa, koska sitähän vahvat ihmiset ovat joutuneet opettelemaan.
- Anonyymi00005
Mu5tasydän kirjoitti:
Lisään: Pitäisi opetella myös mielenhallintaa, koska sitähän vahvat ihmiset ovat joutuneet opettelemaan.
Välttääkseen vapauden menetyksen mm kyllä
Anonyymi00005 kirjoitti:
Välttääkseen vapauden menetyksen mm kyllä
Miten vapauden menettäminen ja mielenrauha liittyvät toisiinsa? Ihan perus ihmisen psykologiaa, että mielenrauha syntyy yksinkertaisista asioista. Ei siitä, että tavoitellaan kuuta taivaalta.
- Anonyymi00013
Mu5tasydän kirjoitti:
Miten vapauden menettäminen ja mielenrauha liittyvät toisiinsa? Ihan perus ihmisen psykologiaa, että mielenrauha syntyy yksinkertaisista asioista. Ei siitä, että tavoitellaan kuuta taivaalta.
Joo, tänään katselin jotain kaunista ja sinistä kellomaista kukkaa metsälehdon halki kulkevan vanhan maalaistien ojanpenkereellä ja ajattelin, että vaikka tuokin kukka on monien mielessä vain "rikkaruoho" niin ilman sen kauneutta tämäkin tie olisi vain tie muiden joukossa.
Ajattelin, että tuo kukka on kuin mitäänsanomaton pieni ihminen, jonka läpi kaikki näkevät ja kulkevat kuin ilmaa ohitse, ja vain harvat näkevät sen piilevän kauneuden. Sen poissaolon huomaa vasta kun sitä ei enää ole! Ihmiset tuntevat surua ja kaipausta kun sen menettää, jota ollessaan ei osaa laisin arvostaa.
Tärkeys ja elämän merkitys kasvaa niissä pienissä yksityiskohdissa, niissä onnellisen elämän silueteissa, sinisissä kukissa, penkereiden ihmisissä, elämän ihmeissä ja niissä lukemattomissa unelmissa, joista suuri kuva elämässä muodostuu! Anonyymi00013 kirjoitti:
Joo, tänään katselin jotain kaunista ja sinistä kellomaista kukkaa metsälehdon halki kulkevan vanhan maalaistien ojanpenkereellä ja ajattelin, että vaikka tuokin kukka on monien mielessä vain "rikkaruoho" niin ilman sen kauneutta tämäkin tie olisi vain tie muiden joukossa.
Ajattelin, että tuo kukka on kuin mitäänsanomaton pieni ihminen, jonka läpi kaikki näkevät ja kulkevat kuin ilmaa ohitse, ja vain harvat näkevät sen piilevän kauneuden. Sen poissaolon huomaa vasta kun sitä ei enää ole! Ihmiset tuntevat surua ja kaipausta kun sen menettää, jota ollessaan ei osaa laisin arvostaa.
Tärkeys ja elämän merkitys kasvaa niissä pienissä yksityiskohdissa, niissä onnellisen elämän silueteissa, sinisissä kukissa, penkereiden ihmisissä, elämän ihmeissä ja niissä lukemattomissa unelmissa, joista suuri kuva elämässä muodostuu!Totta. Hyvin monesti asioita oppii arvostamaan vasta sitten, kun ne menettää. Olis kovin tärkeä taito osata elää hetkessä ja nauttia sen kauneudesta.
- Anonyymi00004
No eihän se oo ku panna pää tyynyyn viimeistään kymppiuutisten jälkeen ja nukkua posottaa. T keski-ikäinen nainen
- Anonyymi00010
Tuo on helppo juttu. Elämä pitää ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee, ei ole paljon vaihtoehtoja. Vaikka tulisi pahoja sairauksia, ne saattaa näyttää niiden tulohetkellä lähes kuolemalta, mutta hyvin pian tajuaa, olen edellleen elossa ja oppii näkemään omaa tilannetta myös positiivisesti. Jotkut pelkäävät kuolemaa, mutta miksi. Ei voi tietää kuitenkaan mitä tapahtuu kun ethän tiennyt sitäkään et tulet syntymään tähän maailmaan ja ne asiat eivät muutenkaan ole sinun päätettävissä. Tarkoitan asiat ovat jossain muualla mietitty ja järjestetty.
- Anonyymi00011
Hyvät arvot. Niistä vaan kaikki eivät piittaa.
Mielen hallinta. Se voi olla kasvatuksenkin tulos. Esim. lapsen pitää saada pettyä joskus.
Vilma
Koko ajan kaiken varalta eläminenkään ei ehkä saa vallata mieltä.
Uutiset ja ajankohtaisasioiden vatvominen Suomesta käsin, on ehkä saanut kohtuuttomasti tilaa. Ne skenaariot peittävät lähitienoon asiat.
Ei piittaamatonkaan tarvitse olla.
Kohtuullisuutta. - Anonyymi00012
Eipä sitä aina oikein jaksaisi, elämän sietäminen on joskus aika työlästä. Eteenpäin
On aivan sattumaa, miten elämä loppuu. Suurin osa kuolee sairaalassa. Siellä voi joutua jos minkälaisen lääkärin käsiin. Valita ei voi.
Toinen antaa riittävää lääkitystä ahdistuneisuuteen ja kipuihin, toisen mielestä se ei ole mahdollista, koska 'voi syntyä riippuvuus' .
Kun syntyy, ei voi valita, mitkä geenit saa ja mihin perheeseen syntyy. Kun kuolee, ei voi valita, kuoleeko sietämättömissä tuskissa vai inhimillisesti. Aina on MAHDOLLISTA, että kuolee karmeimmalla tavalla.
Vaikka mitä tekisi, ei sitä voi olla ajattelematta. Sen tietäminen ja ajatteleminen on terveen kehittyneen psyyken merkki. Toinen taas elää kuplassa, jossa aina on hyvä loppu. Ei sitäkään voi valita. Ihminen ei voi valita ajatuksiaan, vaikka voi luulla voivansa.- Anonyymi00014
Ne ovat lepopäiviä. Välillä on hyvä saada vaan olla ilman mitään ohjelmaa. Päivät ovat muulloin niin täynnä tekemistä.
Krapulapäivät nyt toki ovat täysin turhia, samoin kuin se mistä ne aiheutuvat. Eivät tee hyvää.
Ainakaan sitä ei itse ole enää arvioimassa, miten sen viimeisen päivän eli. Enkä usko että kukaan muukaan siitä on palautetta antamassa. Ei niitä kokemuksia saa mukaansa sen enempää kuin omaisuuttakaan. Elämä vaan - loppuu. Eikös ole aika lohdullista?
xLinerIhminen kyllä yleensä suhtautuu tyynesti, että elämä loppuu, mutta ei siihen, että loppusuora voi olla kivulias ja kamaloittava.
Sen lyhentämiseksi tarvittaisiin toisen apua, ei pakolla niille, jotka eivät sitä halua, mutta niille, jotka haluavat lopun tuskiinsa.
- Anonyymi00015
Kun on sellaisia päiviä että mieli on tasapainossa ja sellaisia kun mieli pyörii ikävissä niin ne vain tasapainottavat toisiaan. Näin huomaa ne hyvät päivät. Kaunisko nyt olisi räsymatto ilman tummia raitoja vaaleiden joukossa?
Jos saamattomia päiviä on silloin tällöin, sallii ne syyllistymättä. Jos taas enemmistö, ehkä kannattaa liittyä johonkin liikuntaryhmään. Ei liikkumalla välttämättä elämää pidennä, mutta elämänlaatu on kyllä parempaa. Tai sitten löytää uusi harrastus, se ajaa mielelle saman kuin liikunta keholle. Tai sitten vaihtaa työpaikkaa jos sellaisen tänä aikana löytää.
Hyvä aloitus, jota uskoakseni aika moni on joutunut läpikäymään. Itse olen noita kokenut kun on ollut turhautumisen aikoja. Se on ikävä tila jos pitkään kestää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 921125
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa116938- 125896
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten282685- 76668
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait74631Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64582Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54576Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist48559- 72483