Olen eksyksissä, enkä enää tiedä, mitä tehdä?

Ehkä kannattaisi mt-palveluiden pariin, puntaroivat sitten siellä minkä tason apua olisi tarve saada. Ensin normi lääkärilläkäynti mistä lähetteet eteenpäin.

Tärkeää on löytää omat mielenkiinnon kohteensa. Niitä ei tarvii olla määrällisesti paljon sillä ne vaativat oman aikansa. Tasapainoinen ja säännöllinen elämä on se juttu. Mielenkiinnon kohteitansa kohtaan kannattaa olla aktiivinen eli esim. liikunnan suhteen sitä tulee myös harrastaa. Mullakin oli tänään neljän päivän tauko lenkkeilystä ja päätin kiireestä huolimatta painua ulos.

Futiskisojen kattelu vie valtavasti aikaa näinä viikkoina. Ensin mielentilani oli ok vielä teini-iässä, sitten iski masennus, apatia ja luovutus. Tää luovutusmoodi on oikeastaan melko levollinen siinä mielessä että loppuelämä on rennosti ottamista ja surffailua. Olen jo hyväksynyt elämänpolkuni ja tyytynyt kohtalooni. Jonkin verran negatiivista p*skaa elämääni on sisältynyt. Huonomminkin voisi kuitenkin olla. Minkäs teet kun maailma on täysien hullujen käsissä ja mikään ei muutu sen suhteen parempaan suuntaan. Ketään ei kiinnosta oikeasti ja kaikkien kannalta tärkeät asiat. Leikitään vaan mukana.

En osaa myöskään elää elämääni joten yksityiselämässänikään ei ole hurraamista. Mitä nyt manioissani ja bipolaareissani tänne kirjoittelen. En oo hakenut mitään apua ongelmiini. Lääkkeitä en ala vetämään. Lisäravinnepillerit auttavat jonkin verran. Mulla on vahva psyyke. Sen ansiosta en oo edelleenkään pakkopaidassa pehmustetussa huoneessa, linnassa taikka mullan alla. Ehkä mussa on sittenkin sitä kuuluisaa suomalaista sisua. -💊-.

Aloittaja. Kirjoitat virheetöntä suomenkieltä.
Siispä. Voisiko kirjoittamisesta olla jotain tukea itsellesi.
Vihkoon tai nettiin.
Tarinoita?
Novelleja?
Runoja?
Musiikin kuuntelu on kahden asian kauppa; musiikki voi tehdä alakuloiseksi tai antaa voimaa. Mutta. Kenties johonkin uuteen genreen tai artistiin tutustuminen voisi viedä huomion itsestä.
Vilma
Märehtiminen voi kiduttaa.