Mitä on raamatullinen erottautuminen?

Raamatullinen erottautuminen pohjautuu siihen, että Jumala on kutsunut uskovat tästä maailmasta henkilökohtaiseen ja yhteisölliseen puhtauteen syntisten joukosta. Raamatullinen erottautuminen jaetaan tyypillisesti kahteen osa-alueeseen: henkilökohtaiseen ja seurakunnalliseen.

Henkilökohtainen erottautuminen tarkoittaa yksilön omistautumista jumalallisille käytöstavoille. Daniel harjoitti henkilökohtaista erottautumista, kun hän päätti "ettei saastuttaisi itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, ja hän pyysi ylieunukilta lupaa, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä" (Daniel 1:8). Kyseessä oli raamatullinen erottautuminen, koska hänen käytöksensä perustui Jumalan Mooseksen laissa antamaan ilmoitukseen.

Moderni esimerkki yksilötasolla tapahtuvasta erottautumisesta olisi kieltäytyminen kutsuista tilaisuuksiin, joissa tarjoillaan alkoholia. Sellainen päätös saattaisi johtua halusta välttää altistus houkutuksille (Room. 13:14), pysyä erossa kaikesta pahasta (1. Tess. 5:22) tai yksinkertaisesti halusta omien vakaumusten seuraamiselle (Room. 14:5).

Raamattu opettaa selkeästi, että Jumalan lapsen on pysyttävä erossa maailmasta. "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ”Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. Siksi Herra sanoo: -- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ” (2. Kor. 6:14-17; lue myös 1. Piet. 1:14-16).

Seurakunnallinen erottautuminen käsittelee seurakunnan yhteyksiä toisiin järjestöihin niiden teologian ja uskon harjoituksen perustella. Erottautuminen on seurakunta-sanan keskeinen merkitys, sillä sana tulee kreikankielen sanasta ekklesia, joka merkitsee "ulos kutsuttuja". Kirjeessään Pergamonin seurakunnalle Jeesus varoitti heitä hyväksymästä väärien oppien opettajia (Ilm. 2:14-15). Seurakunnan tuli erottautua ja katkaista välinsä vääräoppisuuden kanssa. Nykyajan esimerkki seurakunnallisesta erottautumisesta olisi seurakunnan kielteinen suhtautuminen ekumeenisiin liittoutumiin, jotka yhdistävät seurakunnat uskottomien järjestöjen kanssa.

Raamatullinen erottautuminen ei kiellä kristittyjä olemasta yhteydessä uskottomien kanssa. Meidän pitäisi Jeesuksen tavoin olla syntisten ystäviä, kuitenkin ilman osallistumista heidän synteihinsä (Luuk. 7:34). Paavali korostaa tasapainoista näkemystä erottautumisesta: "Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta" (1. Kor. 5:9-10). Toisin sanoen me elämme tässä maailmassa, mutta emme kuulu siihen.

Me olemme maailman valkeus, mutta emme anna maailman himmentää valomme kirkkautta. "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa" (Matt. 5:14-16).

https://www.gotquestions.org/Suomi/raamatullinen-erottautuminen.html