Näiden kisojen onnistunein suomalaisurheilija lienee Matti Hautamäki (kaksi hopeaa ja viides sija). Suuri onnistuja oli myös Tanja Poutiainen (hopea ja kuudes sija). Mikko Ronkainen nautti myös hienoa suomalaista taistelutahtoa (hopea). Siivousryhmämme (curlingjoukkue) toimi myös tehokkaasti, mikä palkittiin hopeamitalilla. Pisteenä iin päälle oli jääkiekkomaajoukkueen upea turnaus ja siinä voitettu hopeamitali.
Sitten mukana oli muutama huonosta tuurista kärsinyt loistava urheilija, jotka olisivat ilman tätä huonoa tuuria voittaneet todennäköisesti kultamitalin lajissaan. Toinen tällainen kaveri on Kalle Palander, joka olisi ollut vähintään hopealla. Edellisessä kisassa rikkoontui myös suksi ensimmäisessä laskussa, missä saattoi siinäkin palaa mitali. Kalle jos kuka olisi kuntonsa puolesta ansainnut mitalit. Toinen ilmeisesti kultamitalin menettänyt oli Janne Lahtela kumparelaskussa, kun toinen hyppy hienokseltaan jämähti maahan.
Kisojen suuri alisuorittaja oli Hannu Manninen, mutta aina ei voi onnistua. Ei taida korkealla Mannisen suksi kulkea. Mieshiihtäjien tasosta kertoo 50 km sijoitukset 43. ja 52.
Jos Suomen menestystä suhteuttaa maan väkilukuun, olemme edelleen kärkimaita yhdessä Ruotsin, Norjan ja Itävallan kanssa. Pohjoismainen hyvinvointivaltioidea yhdessä liittoutumattomuuden kanssa ilmeisesti tuottaa tällaisia tuloksia vuodesta toiseen. :))
Kisojen paras suomalaisurheilija
18
793
Vastaukset
- Pena
"Pohjoismainen hyvinvointivaltioidea yhdessä liittoutumattomuuden kanssa ilmeisesti tuottaa tällaisia tuloksia vuodesta toiseen. :))"
Heh heh Oiskohan pitänyt laittaa heinäkuorma
sinne " urheilemaan", jos vaikka ois tuonut
sen kullan. - JormaKKorhonen
>> Kisojen suuri alisuorittaja oli Hannu Manninen, mutta aina ei voi onnistua
En ole ollenkaan melko intohimoisena penkkiurheilijana niin pettynyt Suomen saavutuksiin kuin sinä. Ruotsalaiset toki onnistuivat tällä kertaa paremmin kuin suomalaiset, mutta kyllä sitä aaltoliikettä heilläkin välillä on.
Esim. jääkiekossa meillä oli pitkään 80-luvulle saakka se tilanne, että oltaisiin iloittu edes yhdestä pronssimitalista MM-kisoissa, jos sellainen olisi saatu. Suomalaiset olivat pari askelta aina jäljessä muutamasta huippumaasta. Mutta vähitellen panostukset tähän lajiin ja sen suuri suosio nuorison keskuudessa, nostivat Suomen aivan maailman huipulle. Se on melkoinen saavutus ja tuntuu, että olemme kuitenkin huipulle vuodesta toiseen. Jääkiekko on kaupunkilaislaji ja nykyisin kaupungeissa asuu suurin osa suomalaisista.
Sen sijaan hiihtourheilun osalta urheijoiksi ammennettava joukko on koko ajan vähentynyt, kun yhä pienempi osa maan nuorisosta oppii hiihtämään nuoresta pitäen. Yhteiskunnallinen muutos ja vähäväkisyys ovat johtaneet tähän. Rahalla ja määrätietoisella panostuksella on tietysti edelleen mahdollista nostaa hiihtoamme nykyistä paremmalle tasolle, mutta eiköhän ne ajat ole jo menneet, kun väliajoissa kisan kärjessä olivat Myllylä, Isometsä ja Kirvesniemi.
Menestystä alkaa tulla muissa lajeissa. Näistä esimerkkeinä on laskettelubuumin myötä slalomlajit, freestyle ja lautailukilpailut. Nämä vetävät nuorisoa sankoin joukoin, ei perinteinen hiihto. Tämän muutoksen voi jokainen havaita, jos katselee, mitä nuoriso näinä viikkoina hiihtolomillaan harrastaa Ylläkselle, Levillä ja muissa laskettelukeskuksissa. Hiihtäjiä siellä löytyy lähinnä veteraanijoukoista.
Urheilua ei pidä ottaa myöskään liian vakavasti. Kisat unohtuvat kohta ja uusia haasteita on taas edessä. Jääkiekossa olemme tulevinakin vuosina mitalipeleissä ja eiköhän näissä laskettelulajeissakin asemat vain eteenpäin mentäessä vahvistu.- Rautakansleri
Kerrattakoon suomalaisen jääkiekkoilun historiaa hieman. Saimme ensimmäisen arvokisamitalin Calgaryn olympialaisissa vuonna 1988 sijoittumalla toiseksi sarjamuotoisessa turnauksessa. Valmentajana oli Pentti Matikainen. Hänen johdollaan sijoituimme Canada Cupissa syksyllä 1991 kolmanneksi, minkä lasken myös mitalin arvoiseksi sijoitukseksi. Matikainen oli valmentajana myös voittaessamme mitalin ensimmäisen kerran MM-kisoissa keväällä 1992. Jos muistan nyt oikein, voitimme välierän rankkareilla ja hävisimme finaalin selvästi. Tuloksena oli siis hopeamitali. Matikaiselle annettiin potkut huonosti menneiden MM-kisojen jälkeen keväällä 1993. Hänen saldonsa kaksista olympialaisista, yhdestä Canada Cupista ja kuusista MM-kisoista oli siis kolme mitalia. Hän valmensi maajoukkuettamme aikana, jolloin Neuvostoliitto, Tsekkoslovakia ja Ruotsi olivat selvästi meitä edellä taitotasossa. Tasoero kaventui merkittävästi 1990-luvun alkupuolella.
Curt Lindström pääsi aallonharjalle maajoukkueemme mukana. Lillehammerin olympialaisista vuonna 1994 voitimme pronssia ja saman kevään MM-kisoista hopeaa. Hävisimme Kanadalle rangaistuslaukauskilpailussa nimenomaan hänen johdollaan. Suomi johti finaalia kolmannessa erässä yhdellä maalilla. Pelatessamme alivoimalla kiekko oli Kanadan päädyssä, josta kanadalaiset nousivat hyökkäykseen. Hieman muiden jäljessä tulivat Jari Kurri ja kanadalainen puolustaja, joka kamppasi Kurrin keskiviivan tuntumassa. Näin kanadalainen pääsi etenemään Suomen alueelle vapaana miehenä. Hän saikin siniviivalle syötön, otti tyhjät pois ja laukoi tasoituksen. Seuraavana keväänä Lindström sitten johti Suomen MM-kultaan. On hyvä muistaa, että sinä keväänä muut kärkijoukkueet olivat poikkeuksellisen huonoilla miehistöillä liikkeellä. Tuolloin NHL-kausi pääsi lakon vuoksi alkamaan vasta tammikuussa, jolloin rapakon takaa ei ennättänyt vapautua pelaajia maajoukkueisiin vastaavassa määrässä kuin normaalisti. Kolme seuraavaa arvokisaa meni sitten heikommin (MM-kisat keväällä 1996, Canada Cup syksyllä 1996 ja MM-kisat keväällä 1997). Erityisesti kotikisamme 1997 sujuivat äärettömän heikosti. Lindströmin onnistumisprosentiksi muodostuu siten 50.
Tätä taustaa vasten pidän Lindströmin onnistumista vain hieman Matikaista parempana. Saattaa olla, että tasoerojen purkamisen jälkeen ero katoaa kokonaan. Hän ei siis ollut mikään sateentekijä.
Hannu Manninen on luku sinänsä. Hän on loistava urheilija, joka kuitenkin hyytyy arvokisoissa. Hän on luonteeltaan liian kiltti eikä saa itsestään paineen alla parasta irti. Hän on samantyyppinen kuin Kari Ristanen. Immo Kuutsa totesi kerran, että Ristanen hiihti parhaan viestiosuutensa saatuaan tiedon osallistumisestaan vasta kilpailupäivänä. Ristasen ei tarvinnut viettää unetonta yötä murehtiessaan tulossa olevaa kilpailua.
Janne Ahonen voitti viime talvena MM-kultaa, joten hänellä on kaksi henkilökohtaista arvokisavoittoa. On turhaa väittää, että hän olisi arvokisaepäonnistuja, vaikka henkilökohtainen olympiamitali häneltä jäikin saamatta.
Menestyksemme kokonaisuudessaan vastasi melko hyvin etukäteistoiveita lukuunottamatta sitä, että kultaa ei tullut. Parin hopean kirkastaminen kullaksi olisi merkinnyt normaalisuoritusta. Jos Manninen olisi voittanut nykyisen saaliin päälle yhden kullan ja muun mitalin ja jos naishiihtäjämme olisivat pystyneet tuomaan kaksi mitalia lisää tai Palander olisi tuonut mitalin, olisimme olleet selviä ylisuorittajia.
Mitä olisi ollut 50-luvun talviurheilumme ilman Veikko Hakulista, 60-luvun talviurheilumme ilman Eero Mäntyrantaa, 70-luvun talviurheilumme ilman Helena Takaloa ja Juha Mietoa, 80-luvun talviurheilumme ilman Marja-Liisa Kirvesniemeä, Matti Nykästä ja Marjo Matikaista ja 90-luvun talviurheilumme ilman Toni Niemistä ja Mika Myllylää. Edelliset talviolympialaisetkin olisivat olleet paljon vaatimattomammat ilman Samppa Lajusta. Millainen olisikaan mitalitilastomme menneiltä vuosilta ilman näitä urheilijoita.
Arvostan suunnattomasti enemmän nykyistä rovaniemeläistä Hannu Mannista kuin entistä rovaniemeläistä Jari Tervoa. Katson televisiosta mieluummin Mannisen epäonnistunutta olympiakilpailua kuin Uutisvuotoa, minkä nimi pitäisi korjata muotoon Uutisvuoto - no intelligence. Manninen laittaa aina peliin itsensä, mutta Tervo laittaa aina peliin toiset.
Mihin unohdit kehittyneen urheilulääketieteen?
Tuskin monikaan aikuisten maailmassa on niin naiivi, että kirkkain silmin vilpittömästi uskoisi puhtaaseen ammattimaiseen urheiluun lähes minkään lajin parissa.
Urheilun ympärillä pyörivä maailmanlaajuinen monipuolinen teollisuus, merkittävät poliittiset tarpeet ja sidonnaisuudet, kauppa ja laaja järjestötoiminta on jo pitkään ollut monikymmenmiljardin luokkaista jätti-businesta, jota eivät naiivit idealistit, satavuotisen liturgian, puhtaan urheilun hokijat ole saaneet enää moniin aikoihin ohjata.
Maailmanlaajuinen suur-busines on kovaa lajissaan kaikilla tasoilla. Meillä pohjoismaissa on asettaa kohtuullisen hyviä ykslöitä useaan lajiin, mutta myös erittäin kehittynyt urheilulääketiede.
Nyt Olympialaisissa kiinni jäänyt Itävalta ei ole doping-maana sen syntisempi kuin muutkaan, vaikka siltä saattaa näyttää huonosta järjestyksenpidosta johtuneitten piikki -ym löydösten johdosta.
Huipputasolla urheilu sekoittuu politiikkaan ja politikka urheilluun monitasoisina siteinä, niin meillä kuin muuallakin. Monia intohimoja kostaa, saavuttaa etuja toisen vahingosta ja tietenkin runsas määrä muita syitä liittyy myös urheilupolitiikkaan ja sen yhtedessä monen tasoiseen järjestömaailmaan.
Ihmisen raadollisuudesta lienee Itävällankin "käryssä" kysymys, jossa jokin taho sai kynsilleen kun jokin kilpaileva taho käräytti kiinni jääneen kohteen. Aivan samojen mallien mukaisesti nyt mentiin kuten meillä oli Lahden 2001 MM-kisoissa asiantilana.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta- kaikki...
Ruotsalaiset puppelikiekkoilijat kusemaan pulloihin niin kyllä se vielä muuttuu!
Ne oli ottaneet jotakin!! - kiellettyä ei ole
kaikki... kirjoitti:
Ruotsalaiset puppelikiekkoilijat kusemaan pulloihin niin kyllä se vielä muuttuu!
Ne oli ottaneet jotakin!!Ei mahda mitään. Forsbergin amfetamiini on sallittua jos on kipeenä.
- melankolia...
kiellettyä ei ole kirjoitti:
Ei mahda mitään. Forsbergin amfetamiini on sallittua jos on kipeenä.
valtaa hetkellisesti mielen.... voi Zetterbegin anustappi!
....nyt täytyy ottaa pitkiä gintonikeita....
- Ökyisäntä
Voi hyvänen aika. Urheilu yhdistää kovia kokeneeen ja monesta selvinneen pienen kansamme.
On ihanaa lukea mielipidepankin ja korhosen sopusointuisia mietteitä palstalta, jonne ne eivät tietenkään kuuluisi, mutta kun näin suuri sovinto on jo synnyillään, niin todetakoon kaksi asiaa:
1. Urho Kekkonen on Suomen historian vahvin urheilujohtaja (verratkaapa Ahteeseen, kanervaan, Ahoon ja presidentin puolisoon joka on kansallisen koripalloliiton johtaja)
2. Suomi ei voi menestyä ilman ajan tasalla olevaa huume- ja lääketiedevalmennusta
Mutta siitä huolimatta kannattaa yrittää. Kun ei tullut kultaa, niin tuli hopeaa. Sentään.Urheilujohtajilla ei ole suurta osaa eikä arpaa siinä, miten olemme kulloinkin menestyneet.
Urheilulääketieteen osalta Suomi tuskin on ollut juurikaan jäljessä muita. Dopingin merkitystä liioitellaan, sillä monissa lajeissa sillä ei ole mitään merkitystä suoritukseen. Nyt mukana olevissa talviurheilulajeissa kestävyyslajit lienevät ainoita, joissa dopingista on selvä hyöty. Teknisissä lajeissa ratkaisee opittu taito ja lahjakkuus, joita ei voi vippaskonsteilla kasvattaa. Dopingin vaikutus ei ole se, että pudotaan hiihdossa voittajasta sijalle 43 ilman dopingia. Dopingia täkeämpi asia on huippulahjakkuus lajissa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Ruotsin laskettelija Anja Pärsson tai vaikkapa Suomen Saku Koivu.
Urheilumenestyksillä kansakunnon itsetuntoa on saatu kohotettua. Siksi ne ovat tärkeitä, vaikka vähän typeräähän sellainen itsetunnon lumenostatus tietysti on. Se luo uskoa siihen, että me suomalaiset kykenemme yleisemminkin pärjäämään kansakuntien joukossa. Urheilumenestyksen suhteen suomalaiset voivat olla tyytyväisiä kautta historian. Tuskin yksikään näin vähäväkinen kansa on saavuttanut niin suuren menetyksen urheilussa kuin Suomi.- JormaKKorhonen
>> Urho Kekkonen on Suomen historian vahvin urheilujohtaja
- Ökyisäntä
Mielipidepankki kirjoitti:
Urheilujohtajilla ei ole suurta osaa eikä arpaa siinä, miten olemme kulloinkin menestyneet.
Urheilulääketieteen osalta Suomi tuskin on ollut juurikaan jäljessä muita. Dopingin merkitystä liioitellaan, sillä monissa lajeissa sillä ei ole mitään merkitystä suoritukseen. Nyt mukana olevissa talviurheilulajeissa kestävyyslajit lienevät ainoita, joissa dopingista on selvä hyöty. Teknisissä lajeissa ratkaisee opittu taito ja lahjakkuus, joita ei voi vippaskonsteilla kasvattaa. Dopingin vaikutus ei ole se, että pudotaan hiihdossa voittajasta sijalle 43 ilman dopingia. Dopingia täkeämpi asia on huippulahjakkuus lajissa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Ruotsin laskettelija Anja Pärsson tai vaikkapa Suomen Saku Koivu.
Urheilumenestyksillä kansakunnon itsetuntoa on saatu kohotettua. Siksi ne ovat tärkeitä, vaikka vähän typeräähän sellainen itsetunnon lumenostatus tietysti on. Se luo uskoa siihen, että me suomalaiset kykenemme yleisemminkin pärjäämään kansakuntien joukossa. Urheilumenestyksen suhteen suomalaiset voivat olla tyytyväisiä kautta historian. Tuskin yksikään näin vähäväkinen kansa on saavuttanut niin suuren menetyksen urheilussa kuin Suomi.Muistanet Mannisen kohtelun arvokisoissa?
Joukkueen johto pitää olla kovaa luuta, varsinkin pienessä maassa.
Suomi on kuitenkin menestynyt ihan hyvin ja urheilijat ansaitsevat onnittelut. Ei olympialaisissa huonoja urheilijoita Suomesta ollut - joiltakin puuttui olympiahenkeä ja joukkuehenkeä. Ärsyttää se penkkiurheilijaa, että muka maailma valloitetaan lainelautailulla (anteeksi lumilautailulla), mutta lajin urheilijat ovat silminnähden ja suusanallisesti katellisia joukkuekaverin menestyksestä. Hyi. - kavereineen..
Mielipidepankki kirjoitti:
Urheilujohtajilla ei ole suurta osaa eikä arpaa siinä, miten olemme kulloinkin menestyneet.
Urheilulääketieteen osalta Suomi tuskin on ollut juurikaan jäljessä muita. Dopingin merkitystä liioitellaan, sillä monissa lajeissa sillä ei ole mitään merkitystä suoritukseen. Nyt mukana olevissa talviurheilulajeissa kestävyyslajit lienevät ainoita, joissa dopingista on selvä hyöty. Teknisissä lajeissa ratkaisee opittu taito ja lahjakkuus, joita ei voi vippaskonsteilla kasvattaa. Dopingin vaikutus ei ole se, että pudotaan hiihdossa voittajasta sijalle 43 ilman dopingia. Dopingia täkeämpi asia on huippulahjakkuus lajissa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Ruotsin laskettelija Anja Pärsson tai vaikkapa Suomen Saku Koivu.
Urheilumenestyksillä kansakunnon itsetuntoa on saatu kohotettua. Siksi ne ovat tärkeitä, vaikka vähän typeräähän sellainen itsetunnon lumenostatus tietysti on. Se luo uskoa siihen, että me suomalaiset kykenemme yleisemminkin pärjäämään kansakuntien joukossa. Urheilumenestyksen suhteen suomalaiset voivat olla tyytyväisiä kautta historian. Tuskin yksikään näin vähäväkinen kansa on saavuttanut niin suuren menetyksen urheilussa kuin Suomi.täällä katsoo gurlig ottelua.
http://www.joensuu.fi/sosiologia/juhlaseminaari02/nayttely.jpg - Ökyisäntä
JormaKKorhonen kirjoitti:
>> Urho Kekkonen on Suomen historian vahvin urheilujohtaja
urkki saattoi sotalaivat pois Suomen vesiltä ja oli kansainvälisen aseistariisunnan edelläkävijä ja rauhan suurlähettiläs. Vaikkapa Y. Keinosen muistelmista voit havaita, oliko Urkilla maanpetoksellisia aikeita. Mielestäni edesmennyt kenraali ja sotasankari antaa Kekkoselle tunnustuksen siitä tuesta, minkä ylipäällikkö antoi puolustusvoimien fyysisen kunnon ja yleensä inhimillisemmän koulutustavan kehitykselle.
Olympiatulen sammuttuakaan en viitsi sinun kanssasi kekkos.-traumoistasi väitellä.-keskustella. Seurataan vaan urheilua.
Reservin.-luutnantti Öky.
- aika ohi
Urheilun ottavat jotkut ihmiset tosissaan, ja suomalaiskansallista itsetuntoa on historiallisesti rakennettu paljonkin urheilumenestyksen varaan. Kansa on tarvinnut vain vähän leipää mutta paljon sirkushuveja. Ja yhä vielä näyttää käyvän niin, että urheilussa koetut tappiot lyövät lamaan koko suomalaisen rahvaan.
Kun urheiluun liiteyt tunteet ovat niin vahvoja, analyyttisempi suhtautuminen itse ilmiöön tulee hankalaksi. On kuitenkin muutamia seikkoja, joita juuri nyt, näiden talviolympialaisten tunnelmissa, kannattaisi käydä kriittisen asenteen varassa läpi ja tähtäimessä se että kokemusten tasolta päästäisiin näkemään hieman tietoisuuden tikapuiden ylemmältä askelmalta se mistä suomalaisuuden ja urheilun liitossa oikeastaan on kyse.
Suomalaisethan ovat historiallisesti alistettu kansa, joka hyveikseen on sisäistänyt sellaiset asenteet ja arvot, jotka herrakansojen hallitessa olivat tarpeen ja välttämättömiäkin selviämisen kannalta. Me olemme rehellisiä ja ahkeria, ja yritämme aina työ- ja mieskuntoisuudellamme todistaa todistaa tarpeellisuutemme niille jotka ovat yläpuolellamme. (Samasta syystä uskomme koulutuksen ja oppisivistyksen arvoon -- sen kautta voi alhaaltakin lähtevä nousta sivistyneempien ja perempien ihmisten tasolle.) Urheilussa nämä alistetun kansan asenteet saavat aivan erityisen ilmentymänsä. Suomi on juostu maailmankartalle, jokainen voitto kansainvälisillä kilpakentillä on mannaa suomalaiselle heikolle itsetunnolle, ja urheilusankareidemme kunnia keskuudessamme on miljoona kertaa todellisempana aistittavissa kuin jonkun älykön -- sanotaan nyt esimerkin vuoksi vaikkapa Linus Torvaldsin -- maine.
Kunnia ja häpeä ovat alistetulle kansalle ja yhtenäiskulttuuriksi nimitettyyn kansalliseen kypsyysasteeseen kuuluvia tuntemuksia. Ne kuuluvat maaseutuvaltaiseen, yksiarvoiseen koti-uskonto-isänmaa -Suomeen, ja kehityspsykologisesti ne kuuluvat ulkoaohjautuvan, toisten kautta elävän yksilön tunnerepertuaariin. Tällainen toisten kautta elävä yksilö kokee joukon tunnelmat ja arvot ominaan ja urheilusankareihin hän samastuu ja kokee voittavansa tai häviävänsä siinä missä sankarikin. (Periaatteessa samanasteista reagointia on julkkiskulttuuri yleensäkin: siinä ihmiset kokevat sympatiaa ja antipatiaa ja muita tuntemuksia julkisuudessa esiintyvien mallikuvien kautta.)
Ulkoaohjautuvuudessa ja toisten kautta elämisessä ei sinänsä ole mitään epätervettä, jokainen lapsi käy läpi nämä kehitysvaiheet, mutta surullista on jos omaa arvonmuodostusta ei koskaan synny vaan ihminen jämähtää eräänlaiseksi yhteisölliseksi tunneraktio- tai suorituskoneeksi. Yhtenäiskulttuurin tunnot edellyttävät yksiarvoista yhteiskunta-ilmapiiriä ja urheilussakin sellaisia kilparatoja, joita ei sovi asettaa kyseenalaisiksi, koska silloin saavutusten arvo heti suhteellistuisi ja heikkenisi. Yhtenäiskulttuurin ihminen haluaa puurtaa annettuja uria pitkin ja voi saada raivokohtauksen, jos joku epäilee mahtaako kilpajuoksu olla ihan älykkään ihmisen touhua. Urheilija on kuin aasi, jonka nokan eteen on ripustettu porkkana, ja joka saa kauhean aggression, jos joku huomauttaa ettei porkkanan tavoittelemiseen luulisi liittyvän erityistä kunniaa.
Suomalaiset ovat keskenkasvuisen kansallisen kypsyytensä vaiheissa menestyneet nimenomaan sellaisissa urheilulajeissa, joissa perusasetelma on mahdollisimman yksioikoinen. Siis esimerkiksi pitkänmatkanjuoksuissa ja perinteisessä hiihdossa, yms. Vasta 60-luvulla tapahtuneen kulttuurimuutoksen jälkeen menestystä on vähin erin alkanut tulla myös lajeissa, jotka edellyttävät itsenäisempää ajattelua ja luovempaa panosta. Samalla nämä "uudet" lajit ovat olleet ikään kuin perusluonteeltaan enemmän sellaisia, että suoritus tapahtuu kulloinkin omien, erilaisten ja tilannekohtaisten menestymisedellytysten mukaan. Uudentyyppiset urheilijatkaan eivät enää ole vain latuaan kiivaasti lykkiviä sisupusseja, vaan urheilijan ja taiteilijan ero on kaventumassa: lumilautailija, taitoluistelija tai curling-strategi edustavat tyyppiä, joka itse valitsee suoritustensa responssin sellaisten kriteerien puitteissa, joita hän osin jopa itse suorituksissaan luo.
Kun Suomi ei enää edes hemohessien tai muiden yhtenäiskulttuurin toivottomimpien jäänteiden avulla menesty entisissä pelkkää tylsämielistä härkäpäisyyttä edellyttävissä lajeissa, hurratkaamme iloisesti sille, että kaikesta päätellen on syntymässä uusia moniarvoisen kulttuurin kasvattamia sukupolvia, joiden myötä urheiluharrastuskin pesee kasvonsa ja saa uusia, kehittyneempiä ja nautittavampia muotoja.- tuulipukupakko
Sauvakävelystä olummpppialaji.
Minulla ei mitään kritisoitavaa edeltävään kirjoitukseen nähden, mutta pari lisähavaintoa ottaisin.
Ensinnäkin urheilulajivalikoimassa on alkanut näkyä entistä enemmän kapungistumisen myötä tullut muutos. Kaupungeissa talviurheilua harrastetaan mieluumin luistimilla kuin suksilla. Tilaa hiihtämiseen on huonosti, mutta luistelemiseen runsaasti. Jääkiekko on siten harrastuksena ajanut ohi hiihdon. Ja tämä näkyy menestymisessä.
Toiseksi urheilu on kansainvälistynyt. Tähän kansainvälistymiseen liittyy silloin myös raha ja se, mitä muutoin maailmalla arvostetaan. Sitä arvostusta ja rahaa tähyävät suomalaisetkin. Siinä pelissä voittajia ovat olleet jääkiekko, mäkihyppy ja alppilajit. Muista urheilulajeista moottoriurheilu ja tennis ovat voittajia. Suomi ja Ruotsi ovat tähdänneet hyvin näille uusille markkinoille. Suomalaiset hoitavat mäkihypyn ja moottoriurheilun, ruotsalaiset alppilajit ja tenniksen. Molemmat ovat kunnostautuneet jääkiekossa.
Kovasti urheilumenestykseen panostetaan myös muualla. Muistamme hyvin, kuinka DDR:ssä kaikki keinot otettiin käyttöön, jotta sosialismin voima olisi näkynyt myös urheilussa. Myös USAn tapainen suurvalta joutuu käyttämään vippaskonsteja. Kanadalaisten sanotaan vihaavan häviämistä. Ehkä löydät psykologisia selityksiä myös näiden muiden maiden suhtautumiselle urheiluun. Jalkapallossa ollaan välillä muualla uhraamaan jopa henkiä pelin ja kunnian vuoksi. Kerran on syttynyt valtioiden välille sotakin jalkapallo-ottelun seurauksena.- ahti
Mielipidepankki kirjoitti:
Minulla ei mitään kritisoitavaa edeltävään kirjoitukseen nähden, mutta pari lisähavaintoa ottaisin.
Ensinnäkin urheilulajivalikoimassa on alkanut näkyä entistä enemmän kapungistumisen myötä tullut muutos. Kaupungeissa talviurheilua harrastetaan mieluumin luistimilla kuin suksilla. Tilaa hiihtämiseen on huonosti, mutta luistelemiseen runsaasti. Jääkiekko on siten harrastuksena ajanut ohi hiihdon. Ja tämä näkyy menestymisessä.
Toiseksi urheilu on kansainvälistynyt. Tähän kansainvälistymiseen liittyy silloin myös raha ja se, mitä muutoin maailmalla arvostetaan. Sitä arvostusta ja rahaa tähyävät suomalaisetkin. Siinä pelissä voittajia ovat olleet jääkiekko, mäkihyppy ja alppilajit. Muista urheilulajeista moottoriurheilu ja tennis ovat voittajia. Suomi ja Ruotsi ovat tähdänneet hyvin näille uusille markkinoille. Suomalaiset hoitavat mäkihypyn ja moottoriurheilun, ruotsalaiset alppilajit ja tenniksen. Molemmat ovat kunnostautuneet jääkiekossa.
Kovasti urheilumenestykseen panostetaan myös muualla. Muistamme hyvin, kuinka DDR:ssä kaikki keinot otettiin käyttöön, jotta sosialismin voima olisi näkynyt myös urheilussa. Myös USAn tapainen suurvalta joutuu käyttämään vippaskonsteja. Kanadalaisten sanotaan vihaavan häviämistä. Ehkä löydät psykologisia selityksiä myös näiden muiden maiden suhtautumiselle urheiluun. Jalkapallossa ollaan välillä muualla uhraamaan jopa henkiä pelin ja kunnian vuoksi. Kerran on syttynyt valtioiden välille sotakin jalkapallo-ottelun seurauksena.kaiketi hiihtoladuilla on enemmän tilaa kuin jäillä. Juniorien huoltajat ja vanhemmat kun joutuvat käyttämään ruuhka-Suomessa jäähalleja enimmäkseen ilta- ja aamuyöaikaan. Tietysti muualla kuin pääkaupunkiseudulla on enemmän tarjontaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1701093
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132857- 84793
- 51738
Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55539Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?37531Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä294525Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t215479- 49477
Kalle irtisanoutui
Kävi, kuten odotettiin. Paras ratkaisu paitsi Orimattilalle myös Larssonille. Seuraavaksi joudutaan mittaamaan kaupungin53464