ACL+LCL +leikkaus, sairasloma yms.

Jaarittelu jatkuu..
Eturistiside vamman toteaminen saattaa olla hankalaa, jos niveltä ympäröivät lihakset tukevat sitä tehokkaasti. Lihaskunnon ylläpitäminen ennen leikkausta on ilmeisen tärkeää, sillä odotettavissa on ainakin jonkin asteista surkastumista. Itse kävin lenkillä ja puntilla ihan viime hetkiin ennen leikkausta ja jalkakyykytkin onnistuivat siteellä tuetulla polvella hyvin (n.90% 1RM * 5). Muutaman kerran kävin painimassakin. Lisä vahinkoja ei sattunut, mutta lopulta järki voitti ja painit jätin väliin, kun kuulin, että ACL vaurion aikana on mahdollisuus hajottaa myös kierukat, jos niin ei ole jo käynyt. Kaikilla samantyyppinen liikunta ei välttämättä ole mahdollista. Jos jalka tuntuu pettävän alta tietyssä liikunnassa niin on sanomattakin selvää että kyseistä liikuntaa on hyvä välttää..

Leikkaava ortopedi totesi vammanladun välittömästi ns. vetolaatikko(Lachmanin) sekä pivot shift testeillä. En moiti ensimmäisen ortopedin ammattitaitoa, mutta vamman toteaminen ei ole yksiselitteistä ja vaatii ilmeisesti laajaa kokemusta.
Tähystysleikkauksella todettiin eturistiside kokonaan repeytyneeksi, sääriluussa ei kuitenkaan onneksi ollut murtumaa ja kierukatkin olivat ehjät.

Leikkaus suoritettiin selkäydin puudutuksella ja vahvalla kipulääkityksellä. Selkäydin puudutuksessa potilas on hereillä ja pystyy seuraamaan toimenpidettä. Tunto häviää kokonaan vyötäröstä alaspäin. Leikkaus ei tuntunut ollenkaan pahalta ja oli jopa mielenkiintoista seurata toimenpidettä. Siirre otettiin Hamstring- lihaksesta (Semitendinosis-gracilis), joka näytti leikkauksen aikana polvesta ulos tulevilta kengännauhoilta. Vanhat ylimääräiset roskat siivottiin pois ”lihaimurilla” ja uusi siirre kiinnitettiin titaani ruuvein sääri- ja reisiluun päihin. Koko operaatio kesti n. 1 tunnin, jonka jälkeen minut siirrettiin heräämöön toipumaan ja sain lisää ihmepillereitä. Lääkäri sanoi leikkauksen onnistuneen hyvin. Parissa tunnissa alkoi tunto hiljalleen palailemaan ja aina sillon tällön oli pakko varmistaa oliko sukukalleudet tallella. Kivut yllättivät mut täysin. Ilman pillereitä ei meinannut makoilustakaan tulla mitään. Leikkaus oli aamulla ja iltapäivällä annettiin lupa lähteä kotiin heti kun siltä tuntui ja matkaevääks annettiin muutama ilopilleri ja resepti panacodille sekä viikon kuuri kerran päivässä otettavalle kipulääkkeelle.. Kaikki kipulääkkeet tuli tarpeeseen, mutta kolmannen päivän pärjäsin ilman ”ilopilleriä”. Sit neljäntenä iltana otin ”ilopillerin” ja vartissa huomasin ku aistit alko turtumaan ja kaikki tuntui oikein mukavalta. kyseinen lääke varmistui myöhemmin opiaatti-johdannaiseksi..
Jalan jumpaaminen piti aloittaa osittain välittömästi kivun salliessa: nilkan pumpaamista selällään, suoran jalan nostoja sekä isometrisiä jännityksiä. Jalka oli siteessä kolme päivää, mutta suihkussa kävin jalkamuovipussilla peitettynä jo kolmantena päivänä. Sairaslomaa mulle kirjoitettiin 10vkoa, mutta osa-aikaisena ja juuri aloittaneena palasin töihin jo viikon kuluttua. (Työ tietokonella näpyttelyä) Jalka ylhäällä pitäen ja välillä jumpaten.

Kuntouttaja kirjoitti:

Jaarittelu jatkuu..
Eturistiside vamman toteaminen saattaa olla hankalaa, jos niveltä ympäröivät lihakset tukevat sitä tehokkaasti. Lihaskunnon ylläpitäminen ennen leikkausta on ilmeisen tärkeää, sillä odotettavissa on ainakin jonkin asteista surkastumista. Itse kävin lenkillä ja puntilla ihan viime hetkiin ennen leikkausta ja jalkakyykytkin onnistuivat siteellä tuetulla polvella hyvin (n.90% 1RM * 5). Muutaman kerran kävin painimassakin. Lisä vahinkoja ei sattunut, mutta lopulta järki voitti ja painit jätin väliin, kun kuulin, että ACL vaurion aikana on mahdollisuus hajottaa myös kierukat, jos niin ei ole jo käynyt. Kaikilla samantyyppinen liikunta ei välttämättä ole mahdollista. Jos jalka tuntuu pettävän alta tietyssä liikunnassa niin on sanomattakin selvää että kyseistä liikuntaa on hyvä välttää..

Leikkaava ortopedi totesi vammanladun välittömästi ns. vetolaatikko(Lachmanin) sekä pivot shift testeillä. En moiti ensimmäisen ortopedin ammattitaitoa, mutta vamman toteaminen ei ole yksiselitteistä ja vaatii ilmeisesti laajaa kokemusta.
Tähystysleikkauksella todettiin eturistiside kokonaan repeytyneeksi, sääriluussa ei kuitenkaan onneksi ollut murtumaa ja kierukatkin olivat ehjät.

Leikkaus suoritettiin selkäydin puudutuksella ja vahvalla kipulääkityksellä. Selkäydin puudutuksessa potilas on hereillä ja pystyy seuraamaan toimenpidettä. Tunto häviää kokonaan vyötäröstä alaspäin. Leikkaus ei tuntunut ollenkaan pahalta ja oli jopa mielenkiintoista seurata toimenpidettä. Siirre otettiin Hamstring- lihaksesta (Semitendinosis-gracilis), joka näytti leikkauksen aikana polvesta ulos tulevilta kengännauhoilta. Vanhat ylimääräiset roskat siivottiin pois ”lihaimurilla” ja uusi siirre kiinnitettiin titaani ruuvein sääri- ja reisiluun päihin. Koko operaatio kesti n. 1 tunnin, jonka jälkeen minut siirrettiin heräämöön toipumaan ja sain lisää ihmepillereitä. Lääkäri sanoi leikkauksen onnistuneen hyvin. Parissa tunnissa alkoi tunto hiljalleen palailemaan ja aina sillon tällön oli pakko varmistaa oliko sukukalleudet tallella. Kivut yllättivät mut täysin. Ilman pillereitä ei meinannut makoilustakaan tulla mitään. Leikkaus oli aamulla ja iltapäivällä annettiin lupa lähteä kotiin heti kun siltä tuntui ja matkaevääks annettiin muutama ilopilleri ja resepti panacodille sekä viikon kuuri kerran päivässä otettavalle kipulääkkeelle.. Kaikki kipulääkkeet tuli tarpeeseen, mutta kolmannen päivän pärjäsin ilman ”ilopilleriä”. Sit neljäntenä iltana otin ”ilopillerin” ja vartissa huomasin ku aistit alko turtumaan ja kaikki tuntui oikein mukavalta. kyseinen lääke varmistui myöhemmin opiaatti-johdannaiseksi..
Jalan jumpaaminen piti aloittaa osittain välittömästi kivun salliessa: nilkan pumpaamista selällään, suoran jalan nostoja sekä isometrisiä jännityksiä. Jalka oli siteessä kolme päivää, mutta suihkussa kävin jalkamuovipussilla peitettynä jo kolmantena päivänä. Sairaslomaa mulle kirjoitettiin 10vkoa, mutta osa-aikaisena ja juuri aloittaneena palasin töihin jo viikon kuluttua. (Työ tietokonella näpyttelyä) Jalka ylhäällä pitäen ja välillä jumpaten.

Lue lisää

Viikon kuluttua leikkauksesta oli ensimmäinen fysioterapeutin tapaaminen. (sain toki ohjeet heti leikkauksen jälkeen) Lääkäri oli määrännyt 20kg:n painonvaraus rajoitteen 3 viikoksi. Fysioterapeutti puolestaan sanoi, että painoa saa varata oman tuntemuksen mukaan. Hämmentyneenä valitsin jotain näiden kahden vaihtoehdon väliltä. Samoilla jalan nostelu liikkeillä jatkoin, etureidelle ja pikkuhiljaa myös takareidelle.
2,5 vkoa: Reisi oli kuihtunut ihan silmissä, joten mittanauha käteen ja tarkastamaan totuus. Leikattu jalkani, jolla esimerkiksi ponnistan oli nyt ympärysmitaltaan 9cm pienempi kuin toinen koipi. Jalka siis surkastui kauttaaltaan ihan silmissä, vaikka kuntoutusliikkeitä teinkin. Sisällä köpöttelin ilman keppejä, mutta pidemmät matkat ulkosalla konkkasin kepeillä. Kolmen viikon jälkeen kepit pysyvästi nurkkaan jalka ojentui tässä vaiheessa hyvin ja koukistui 90 asteeseen. Kävely oli ihan uutta ja vierasta. Luulin jo kävelleeni ihan normaalisi, mutta totuus paljastui kun katsoin omaa kävelyäni videolta. Kävely oli aivan hirveää lenkkaamista. Vaikka jalka suoristui testatessa ihan hyvin, niin en osannut suoristaa sitä käytännössä. En vielä kyennyt polkemaan kuntopyörää, mutta fysioterapeutti uskoi vesijuoksun ja uimisen tekevän hyvää jalalle. Niin se tuntuikin hyvältä hetken… kun päätin ottaa muutaman tavallisen vapaauinti vedon. Kevyen potkun aikana takareidessä tuntui napashdus ja viiltävä kipu. Arvelin siirteen ottokohdasta kiinnikkeiden irronneen ja johtuneen lihasten surkastumisesta.. Viikon takareisi oli erittäin kipeä ja kävely muuttui yhä vahvemmin ontuvaksi.. Lääkärit lomalla joten levolla uskoin tilanteen korjaantuvan.
Takareisi parani kohtalaisesti ja pikkuhiljaa tuska väheni sitä liikuttaessa. 4.viikolla pystyin polkemaan kuntopyörää satula korkealla. Alamäet ja portaiden alaspäin kävely tuntui kaikkein vaikeimmalta, jolloin polvilumpion alapuoli tuntui kiristävän ja hieman kivuliaalta…

Kuntouttaja kirjoitti:

Viikon kuluttua leikkauksesta oli ensimmäinen fysioterapeutin tapaaminen. (sain toki ohjeet heti leikkauksen jälkeen) Lääkäri oli määrännyt 20kg:n painonvaraus rajoitteen 3 viikoksi. Fysioterapeutti puolestaan sanoi, että painoa saa varata oman tuntemuksen mukaan. Hämmentyneenä valitsin jotain näiden kahden vaihtoehdon väliltä. Samoilla jalan nostelu liikkeillä jatkoin, etureidelle ja pikkuhiljaa myös takareidelle.
2,5 vkoa: Reisi oli kuihtunut ihan silmissä, joten mittanauha käteen ja tarkastamaan totuus. Leikattu jalkani, jolla esimerkiksi ponnistan oli nyt ympärysmitaltaan 9cm pienempi kuin toinen koipi. Jalka siis surkastui kauttaaltaan ihan silmissä, vaikka kuntoutusliikkeitä teinkin. Sisällä köpöttelin ilman keppejä, mutta pidemmät matkat ulkosalla konkkasin kepeillä. Kolmen viikon jälkeen kepit pysyvästi nurkkaan jalka ojentui tässä vaiheessa hyvin ja koukistui 90 asteeseen. Kävely oli ihan uutta ja vierasta. Luulin jo kävelleeni ihan normaalisi, mutta totuus paljastui kun katsoin omaa kävelyäni videolta. Kävely oli aivan hirveää lenkkaamista. Vaikka jalka suoristui testatessa ihan hyvin, niin en osannut suoristaa sitä käytännössä. En vielä kyennyt polkemaan kuntopyörää, mutta fysioterapeutti uskoi vesijuoksun ja uimisen tekevän hyvää jalalle. Niin se tuntuikin hyvältä hetken… kun päätin ottaa muutaman tavallisen vapaauinti vedon. Kevyen potkun aikana takareidessä tuntui napashdus ja viiltävä kipu. Arvelin siirteen ottokohdasta kiinnikkeiden irronneen ja johtuneen lihasten surkastumisesta.. Viikon takareisi oli erittäin kipeä ja kävely muuttui yhä vahvemmin ontuvaksi.. Lääkärit lomalla joten levolla uskoin tilanteen korjaantuvan.
Takareisi parani kohtalaisesti ja pikkuhiljaa tuska väheni sitä liikuttaessa. 4.viikolla pystyin polkemaan kuntopyörää satula korkealla. Alamäet ja portaiden alaspäin kävely tuntui kaikkein vaikeimmalta, jolloin polvilumpion alapuoli tuntui kiristävän ja hieman kivuliaalta…

Lue lisää

5.viikolla olin jo unohtanut takareiden. 3 tunnin automatkan päätteeksi olin ottamassa kenkiä jalasta. Kengännauhat löysällä painoin toisella jalalla kantapäästä ja nostin operoitua jalkaa ylöspäin kun taas perkeleellinen kipu ja samanlainen napsahdus kuin 3vkoa aiemmin. Tästä muutamaa vuorokautta myöhemmin heräsin yöllä takareiden kramppiin ja sain yön nukutuksi juuri ja juuri särkylääkkeiden avustamana. Aamulla huomasin polvitaipeen taakse muodostuneen ”paakun” ja nyt päätin selvittää varsinaisen syyn. Takareiden keskivaiheella havaittiin UÄ:ssä 2cm:n repeämä- ultraääntä ja ainoastaan eksentrisiä lihassupistuksia, joten varsinaiset polven kuntoutus liikkeet jäivät vähemmälle. 6.viikolla pystyin kuitenkin aloittamaan pyöräilyn.

Vko 9: Ortopedin mukaan korjattu polvi tuntuu jämäkältä ja takareisivammat hamstring- siirrännäisen yhteydessä ovat tavallisia. No tästä ei kuitenkaan etukäteen varoiteltu. Ortopedi ei kummemmin kommentoinut ojentaessa polvesta kuuluvaa ääntä. Kuulu kai asiaan.. Sain luvan hölkkäilylle mikäli takareisi antaa myöden. Samalla viikolla fysiterapeutti ohjasi hölkkä ja hyppely harjoituksia. Tuntuvat muuten melko hurjilta näin toipumisvaiheessa. Isometrisessä voimanmittauksessa leikattu polvi ojennuksessa: 50kg ja terve 90kg. Ympärysmitta 5cm pienempi kuin terve ja tyhjää nahkaa on paljon. Surkastuminen näkyy myös pohkeissa sekä pakarassa.

Vko 10: Polvi lonksuu ja paukkuu yhä enemmän ja aristaa hölkkäilyn(n.300m) sekä fys. testien jäljiltä. En ole satuttanut jalkaa tai muuta sellaista, joten ehkä kaikki huoli on turhaa, mutta silti epäilyttää jatkuvasti.. Jalka suoristuu hyvin mutta koukistus ei ole kehittynyt vähään aikaan. Nyt n. 130 astetta. Kävely ei ole edelleenkään symmetristä. Takareisi sentään tuntuu paremmalta ja nyt uskaltaa paremmin tehdä kyykkyjä ja jalkaprässiä. Tällä hetkellä tärkeimmältä tuntuu polven pysyminen kunnossa ja asteittainen kuntoutuminen. Voimat saa kyllä ajan kanssa palautettua, mutta uutta leikkausta pää ei kestäisi..

Vko 11: Fysioterapeutti vakuutti siirteen olevan kunnossa ja epäili polven ääntelyn johtuvan rustoista/rustovaurioista. Hölkkäily tuntuu varsin erikoiselta eikä sitä nyt ihan mallisuoritukseksi voi sanoa. Jalka kipeytyy hieman rasituksen jäljiltä ja ääntelykin jatkuu lähinnä loppuojennuksen aikana. Oloa on helpottanut tieto siitä, että myös muutkin ovat kokeneet samoja asioita kuntoutuksen aikana ja ovat niistä selvinneet.

Romaani loppui toistaiseksi.. jos joku jaksoi lukea tämän valittelun kokonaan, niin varmasti olemme kokeneet mielessämme samoja asioita ja saat minulta kaiken mahdollisen sympatian ja kannustuksen.. Ulkopuolista tuskin jaksaa kiinnostaa ja kyseistä prosessia on kokematta hyvin vaikea selittää..ahdistus,epäily ja toivo..
Jos jokin asia askarruttaa vastailen mielelläni kysymyksiin

”Onhan päivä vielä huomennakin” Fredi

Et usko miten helpottavaa oli lukea jonkun toisen kokemuksia! Tuntuu paljon helpommalta jo ajatella tulevaa leikkausta :) Vaikkei se puukko ensimmäinen olekkaan, ikää 18 ja takana 3 akillesjänneleikkausta, 4 polvileikkausta ja nyt vaihdettiin polvea..

Mitäs sanoisit sit, kun miulla on kaks viikkoo puukosta ensimmäinen yo-kuuntelu ja siitä viikko, niin ensimmäinen kirjallinen. Eli mitä veikkaat, minkälaista klenkkailua ja kipu olisi odotettavissa? Ja miten ylipäätään kuljit ensimmäiset viikot?

Reksin kanssa asiasta on jo jotain puhuttu ja tarvittaessa saan oman kopperon koululta, missä teen kokeet tai sitten tulee valvoja kotiin.
Mutta lähinnä toi kipulääke kirjotuksissa arveluttaa.. Ei sitä mitään huippuarvosanoja saada pienessä pöhnässä.. ;)

Ja tällä hetkelle mie oon osa-aikainen siivooja, joten varmaan tota saikkua tulee sitä silmällä pitäen..

Mutta suuri kiitos tosta päiväkirjastasi! Helpotti kummasti, tässä on vielä kymmenkunta päivää leikkaukseen, joten pitäis pikkuhiljaa alkaa sisäistämään asiaa..

Tinde kirjoitti:

Et usko miten helpottavaa oli lukea jonkun toisen kokemuksia! Tuntuu paljon helpommalta jo ajatella tulevaa leikkausta :) Vaikkei se puukko ensimmäinen olekkaan, ikää 18 ja takana 3 akillesjänneleikkausta, 4 polvileikkausta ja nyt vaihdettiin polvea..

Mitäs sanoisit sit, kun miulla on kaks viikkoo puukosta ensimmäinen yo-kuuntelu ja siitä viikko, niin ensimmäinen kirjallinen. Eli mitä veikkaat, minkälaista klenkkailua ja kipu olisi odotettavissa? Ja miten ylipäätään kuljit ensimmäiset viikot?

Reksin kanssa asiasta on jo jotain puhuttu ja tarvittaessa saan oman kopperon koululta, missä teen kokeet tai sitten tulee valvoja kotiin.
Mutta lähinnä toi kipulääke kirjotuksissa arveluttaa.. Ei sitä mitään huippuarvosanoja saada pienessä pöhnässä.. ;)

Ja tällä hetkelle mie oon osa-aikainen siivooja, joten varmaan tota saikkua tulee sitä silmällä pitäen..

Mutta suuri kiitos tosta päiväkirjastasi! Helpotti kummasti, tässä on vielä kymmenkunta päivää leikkaukseen, joten pitäis pikkuhiljaa alkaa sisäistämään asiaa..

Lue lisää

Hyvä jos auttoi,
Tuosta kirjoituksesta saattaa jäädä hieman "negatiivinen" sävy, mutta kaikki ei kuitenkaan ole ollut kärsimystä. Kirjoitukset tulevat kieltämättä pian, mutta uskon että olet jo lähes täydessä iskussa(olosuhteisiin nähden) kirjoituksiin. Kivut olivat pahimmat ensimmäiset kolme/neljä päivää ja jo viikon jälkeen taisin lopettaa kipulääkkeiden säännöllisen popsimisen. Kivut ovat taas niitä yksilöllisiä juttuja ja olen kuullut että toisilla ei ole niitä ollut lähes ollenkaan, kun taas toiset joutuu syömään kipulääkkeitä pidempään. Tokkura ei varmaan kyllä kuuntelua helpota. tosin ei ehkä ainakaan jännittä..Mutta luulen että kirjoitukset sujuvat hyvin. valmistautuminen on varmaan jo suurimmalta osalta takana;) Mä kävin tekemässä yhden tentin päivää vaille kahden viikon, eikä jalka sitä liiemmin haitannut. lukemiseen oli vähän hankalampi keskittyä. Kirjoitusten aikana on varmaan hyvä päästä liikuttelemaan jalkaa, mutta luulisin että pysyt osallistumaan muiden joukossa.(nilkan pummpailua, jalan liikuttelua ja välillä jalottelemaan valvojan kanssa)
Minä konkkailin menemään kepeillä enemmän tai vähemmän kolmisen viikkoa, etenkin pidemmillä matkoilla käytin keppejä, jolloin olkapäissä kyllä huomasi.
Sairaslomaa tulet varmasti saamaan, etkä kyllä siistijän töihin vähään aikaan kykenisikään. Koska sulla oli ongelmia myös sivusiteen ja kierukan kanssa niin veikkaisin lähemmäs 10 viikkoa, ellei enempääkin. riippuu lääkäristä.

Edelleen toivotan onnistunutta leikkausta, sinnikkyyttä kuntoutukseen ja menestystä kirjoituksiin!

Kuntouttaja kirjoitti:

Hyvä jos auttoi,
Tuosta kirjoituksesta saattaa jäädä hieman "negatiivinen" sävy, mutta kaikki ei kuitenkaan ole ollut kärsimystä. Kirjoitukset tulevat kieltämättä pian, mutta uskon että olet jo lähes täydessä iskussa(olosuhteisiin nähden) kirjoituksiin. Kivut olivat pahimmat ensimmäiset kolme/neljä päivää ja jo viikon jälkeen taisin lopettaa kipulääkkeiden säännöllisen popsimisen. Kivut ovat taas niitä yksilöllisiä juttuja ja olen kuullut että toisilla ei ole niitä ollut lähes ollenkaan, kun taas toiset joutuu syömään kipulääkkeitä pidempään. Tokkura ei varmaan kyllä kuuntelua helpota. tosin ei ehkä ainakaan jännittä..Mutta luulen että kirjoitukset sujuvat hyvin. valmistautuminen on varmaan jo suurimmalta osalta takana;) Mä kävin tekemässä yhden tentin päivää vaille kahden viikon, eikä jalka sitä liiemmin haitannut. lukemiseen oli vähän hankalampi keskittyä. Kirjoitusten aikana on varmaan hyvä päästä liikuttelemaan jalkaa, mutta luulisin että pysyt osallistumaan muiden joukossa.(nilkan pummpailua, jalan liikuttelua ja välillä jalottelemaan valvojan kanssa)
Minä konkkailin menemään kepeillä enemmän tai vähemmän kolmisen viikkoa, etenkin pidemmillä matkoilla käytin keppejä, jolloin olkapäissä kyllä huomasi.
Sairaslomaa tulet varmasti saamaan, etkä kyllä siistijän töihin vähään aikaan kykenisikään. Koska sulla oli ongelmia myös sivusiteen ja kierukan kanssa niin veikkaisin lähemmäs 10 viikkoa, ellei enempääkin. riippuu lääkäristä.

Edelleen toivotan onnistunutta leikkausta, sinnikkyyttä kuntoutukseen ja menestystä kirjoituksiin!

Lue lisää

Mulle tehty vastaava leikkaus,kylläkin jo toista vuotta sitten.Olohan oli karmee leikkauksen jälkeen,kivut oli kovat ja sitten kun kipulääkettä pistettiin niin pukkas pahoinvointia sun muuta.Mutta ekan päivän kun kestää niin toinen jo paljon parempi.Tietty oli outoa kulkea jalka paketissa sauvoilla kun ikään en ole tarvinnu mutta oppihan tuota kun pakko oli.Kuntoutus on pitkä ja kivulias,heti vaan tekemään ohjeiden mukaan vaikka jotkut liikkeet tuntuu tosi tyhmiltä ja ainakin minä kuvittelin ettei joku tyynyn päällä seisominen voi auttaa mihinkään mutta,mutta...kannattaa.Nyt on tosiaan menny aikaa ja polvi on oikein hyvä.Voin käydä jumpassa ja hölkätä ym vaikka pieni vihlonta jatkuva seuralainen.Tuskin häviää.Ja polvi myöskin ratisee kuin näkkileipä kun nousee kyykystä ylös mutta eipä se mitään.Lykkyä pyttyyn,varmasti kaikki menee hyvin kunhan jaksat treenata kovasti.

Kuntouttaja kirjoitti:

Hyvä jos auttoi,
Tuosta kirjoituksesta saattaa jäädä hieman "negatiivinen" sävy, mutta kaikki ei kuitenkaan ole ollut kärsimystä. Kirjoitukset tulevat kieltämättä pian, mutta uskon että olet jo lähes täydessä iskussa(olosuhteisiin nähden) kirjoituksiin. Kivut olivat pahimmat ensimmäiset kolme/neljä päivää ja jo viikon jälkeen taisin lopettaa kipulääkkeiden säännöllisen popsimisen. Kivut ovat taas niitä yksilöllisiä juttuja ja olen kuullut että toisilla ei ole niitä ollut lähes ollenkaan, kun taas toiset joutuu syömään kipulääkkeitä pidempään. Tokkura ei varmaan kyllä kuuntelua helpota. tosin ei ehkä ainakaan jännittä..Mutta luulen että kirjoitukset sujuvat hyvin. valmistautuminen on varmaan jo suurimmalta osalta takana;) Mä kävin tekemässä yhden tentin päivää vaille kahden viikon, eikä jalka sitä liiemmin haitannut. lukemiseen oli vähän hankalampi keskittyä. Kirjoitusten aikana on varmaan hyvä päästä liikuttelemaan jalkaa, mutta luulisin että pysyt osallistumaan muiden joukossa.(nilkan pummpailua, jalan liikuttelua ja välillä jalottelemaan valvojan kanssa)
Minä konkkailin menemään kepeillä enemmän tai vähemmän kolmisen viikkoa, etenkin pidemmillä matkoilla käytin keppejä, jolloin olkapäissä kyllä huomasi.
Sairaslomaa tulet varmasti saamaan, etkä kyllä siistijän töihin vähään aikaan kykenisikään. Koska sulla oli ongelmia myös sivusiteen ja kierukan kanssa niin veikkaisin lähemmäs 10 viikkoa, ellei enempääkin. riippuu lääkäristä.

Edelleen toivotan onnistunutta leikkausta, sinnikkyyttä kuntoutukseen ja menestystä kirjoituksiin!

Lue lisää

Ette usko miten tää vertaistuki helpottaa!
On jotenkin todella huojentavaa, miten joku muukin on kokenu samaa.
Muuten kun ite on ensin neuvonut muita vammojen hoidossa ja sitten sattuu jotain sellaista, mitä kellään tutulla ei ole ollut, niin sitä on aika yksin.. Onneksi kuitenkin teitä löyty täältä :)
Tai siis parempi olisi jos ei olisi mennyt polvi paskaksi, mutta ymmärrätte kuitenkin mitä mie yritän tässä sanoa.. ;)

Puukkoaika varmistu, on nyt ens perjantaina, 25. päivä ehtoolla..

Tähän asti ollaan kuntoutettu lähinnä ilman painoja ja takareisiä ihan pienimmillä painoilla naprapaatin kanssa, mutta jotenkin tuntuu jo turhauttavalta ajatella, että mitä on kohta edessä.. Ns. mummojumppaa ilman mitään painoja ja vastuksia..Varsinkin kun on tottunut tekemään kaiken vähintään 110% prosenttisesti, niin nyt kun ei vaan sitten pysty ja joutuu tyytymään katsomaan vierestä, niin ottaahan se aivoon..

Mutta suuri kiitos, että teitä on tänne löytynyt neuvomaan :)

kyl se siitä.. kirjoitti:

Mulle tehty vastaava leikkaus,kylläkin jo toista vuotta sitten.Olohan oli karmee leikkauksen jälkeen,kivut oli kovat ja sitten kun kipulääkettä pistettiin niin pukkas pahoinvointia sun muuta.Mutta ekan päivän kun kestää niin toinen jo paljon parempi.Tietty oli outoa kulkea jalka paketissa sauvoilla kun ikään en ole tarvinnu mutta oppihan tuota kun pakko oli.Kuntoutus on pitkä ja kivulias,heti vaan tekemään ohjeiden mukaan vaikka jotkut liikkeet tuntuu tosi tyhmiltä ja ainakin minä kuvittelin ettei joku tyynyn päällä seisominen voi auttaa mihinkään mutta,mutta...kannattaa.Nyt on tosiaan menny aikaa ja polvi on oikein hyvä.Voin käydä jumpassa ja hölkätä ym vaikka pieni vihlonta jatkuva seuralainen.Tuskin häviää.Ja polvi myöskin ratisee kuin näkkileipä kun nousee kyykystä ylös mutta eipä se mitään.Lykkyä pyttyyn,varmasti kaikki menee hyvin kunhan jaksat treenata kovasti.

Lue lisää

Etiristisiteeni katkesi jalkapallo pelissä maaliskuun lopussa ja miut leikattiin sitten huhtikuun puolen välin jälkeen.

Toipuminen leikkauksesta on sujunut hyvin... Ainoo ongelma oli se, että jalka ei meinannut aluksi suoristua... Mutta noin 2kk päästä leikkauksesta sekin onnistui hyvin. 3kk leikkauksesta sain ruveta käymään lenkillä ja tällä hetkellä juokseminen sujuu vaivatta, eikä minkäänlaista kipua enää ole (siis nyt 4kk leikkauksesta) Fysioterapeuttinikin sanoi, että polvi on jo lähes terve ja että voisin palata takaisin harjoituksiin.

Viime viikolla, kun venyttelin kuntosalin jälkeen, unohdin varoa polveani kun se ei ollut lainkaan kipeä ja istuin polvilleni paino leikatulla jalalla. Polvessa tuntui kipu ja nousin heti ylös.. Mitään kipua ei tämän jälkeen tuntunut... Lenkillä kuitenkin aina joillain askeleilla saattaa polvi tuntua takaa hieman huteralta... Onko eturistiside voinut vaurioitua uudelleen näin helposti?

Leikattu 4/06 kirjoitti:

Etiristisiteeni katkesi jalkapallo pelissä maaliskuun lopussa ja miut leikattiin sitten huhtikuun puolen välin jälkeen.

Toipuminen leikkauksesta on sujunut hyvin... Ainoo ongelma oli se, että jalka ei meinannut aluksi suoristua... Mutta noin 2kk päästä leikkauksesta sekin onnistui hyvin. 3kk leikkauksesta sain ruveta käymään lenkillä ja tällä hetkellä juokseminen sujuu vaivatta, eikä minkäänlaista kipua enää ole (siis nyt 4kk leikkauksesta) Fysioterapeuttinikin sanoi, että polvi on jo lähes terve ja että voisin palata takaisin harjoituksiin.

Viime viikolla, kun venyttelin kuntosalin jälkeen, unohdin varoa polveani kun se ei ollut lainkaan kipeä ja istuin polvilleni paino leikatulla jalalla. Polvessa tuntui kipu ja nousin heti ylös.. Mitään kipua ei tämän jälkeen tuntunut... Lenkillä kuitenkin aina joillain askeleilla saattaa polvi tuntua takaa hieman huteralta... Onko eturistiside voinut vaurioitua uudelleen näin helposti?

Lue lisää

Moi,
Oletko jo saanut vastausta kysymykseesi? Miten jalka jakselee. Itse uskoisin että siirre on tuon tapauksen jäliltä täysn kunnossa. 4kk kohdalla sen pitäisi olla jo kohtalaisen vahva vaikkei kaikkea vielä kestäkkään. Mulla on 3kk takana ja ortopedi sanoi että etureittä ja jalan koukistusta voi huoletta venyttää kunhan tekee venytykset rauhallisesti. Ymmärtän täysin kyllä huolenaiheese, mutta lohdutukseksi voin kertoa, että itse mietin lähes taukoamatta onko jalka kunnossa vai ei? Olen myös useammalta henkilöltä kuullut että leikattu polvi on kestänyt melkoisiakin kolauksia. mm. rappusissa, pyörällä ja suihkussa kaatumisia. Kaikki ovat sanoneet olleensa aivan varmoja polven uudelleen hajoamisesta, mutta kuin ihmeen kaupalla jalka on ollut täysin kunnossa. Toki niitä on surullisiakin tarinoita siirteen uudelleen pettämisestä. Niistä en kuitenkaan osaa sen enempää sanoa..
Jos jalka on vielä vaivannut niin kannattaa varmaan asia käydä tarkastuttamassa ammattilaisilla. Mulla antais ainakin helpotusta mielenrauhan kannalta.
Jalka paukahtaa aina loppuojennuksen aikana ja takareiden voimat ovat lähes olemattomat(1/4)toiseen jalkaan nähden. Polvi kipeytyy hölkkäylyn ja kuntoutuksen jäljiltä, mutta kai se on vain uskottava, että se jossain vaiheessa tulee kuntoon.

Toivottavasti sulla on kaikki kunnossa!
Kerro kuulumisista

Kuntouttaja kirjoitti:

Moi,
Oletko jo saanut vastausta kysymykseesi? Miten jalka jakselee. Itse uskoisin että siirre on tuon tapauksen jäliltä täysn kunnossa. 4kk kohdalla sen pitäisi olla jo kohtalaisen vahva vaikkei kaikkea vielä kestäkkään. Mulla on 3kk takana ja ortopedi sanoi että etureittä ja jalan koukistusta voi huoletta venyttää kunhan tekee venytykset rauhallisesti. Ymmärtän täysin kyllä huolenaiheese, mutta lohdutukseksi voin kertoa, että itse mietin lähes taukoamatta onko jalka kunnossa vai ei? Olen myös useammalta henkilöltä kuullut että leikattu polvi on kestänyt melkoisiakin kolauksia. mm. rappusissa, pyörällä ja suihkussa kaatumisia. Kaikki ovat sanoneet olleensa aivan varmoja polven uudelleen hajoamisesta, mutta kuin ihmeen kaupalla jalka on ollut täysin kunnossa. Toki niitä on surullisiakin tarinoita siirteen uudelleen pettämisestä. Niistä en kuitenkaan osaa sen enempää sanoa..
Jos jalka on vielä vaivannut niin kannattaa varmaan asia käydä tarkastuttamassa ammattilaisilla. Mulla antais ainakin helpotusta mielenrauhan kannalta.
Jalka paukahtaa aina loppuojennuksen aikana ja takareiden voimat ovat lähes olemattomat(1/4)toiseen jalkaan nähden. Polvi kipeytyy hölkkäylyn ja kuntoutuksen jäljiltä, mutta kai se on vain uskottava, että se jossain vaiheessa tulee kuntoon.

Toivottavasti sulla on kaikki kunnossa!
Kerro kuulumisista

Lue lisää

Moikka!

Kiitos paljon vastauksesta... Helpottaa paljon omaa mielenrauhaa, kun kuulee tuommoisia tarinoita:) Itse aisassa kävin juuri tänään minut leikanneella lääkärillä kontrollissa polvestani ja hän sanoi jalkani olevan kunnossa. Ja sanoi myös, että voin palata takaisin jalkapallo harjoituksiin... Kylläkin jalkaa täytyy vielä varoa ja kaikkeen ei saa mennä mukaan.

Miunkin polvi välillä naksuu ojennuksessa ja miulla myös oli 3kk leikkauksesta kipuja jalassa juostessa. Miuta sattu aluks juostessa sekä polveen että reiteen... Nyt ne kivut on lähteny pois... Että uskon kyllä että siullakin ajan myötä ne kivut lähtee. Millaisessa tilanteessa siulla se polvi vahingoittu?

Tsemppiä paranemiseen... Kyllä se siitä lähtee:)

leikattu 4/06 kirjoitti:

Moikka!

Kiitos paljon vastauksesta... Helpottaa paljon omaa mielenrauhaa, kun kuulee tuommoisia tarinoita:) Itse aisassa kävin juuri tänään minut leikanneella lääkärillä kontrollissa polvestani ja hän sanoi jalkani olevan kunnossa. Ja sanoi myös, että voin palata takaisin jalkapallo harjoituksiin... Kylläkin jalkaa täytyy vielä varoa ja kaikkeen ei saa mennä mukaan.

Miunkin polvi välillä naksuu ojennuksessa ja miulla myös oli 3kk leikkauksesta kipuja jalassa juostessa. Miuta sattu aluks juostessa sekä polveen että reiteen... Nyt ne kivut on lähteny pois... Että uskon kyllä että siullakin ajan myötä ne kivut lähtee. Millaisessa tilanteessa siulla se polvi vahingoittu?

Tsemppiä paranemiseen... Kyllä se siitä lähtee:)

Lue lisää

Mukava kuulla, että polvesi on kunnossa!Sun on toipuminen edennyt todella hienosti!Koita kuitenkin vielä välttää kontakti-tilanteita ja äkillisiä suunnanmuutoksia täydestä vauhdista. Eturistisidevammat ilmenevät usein ns. eksentrisessä vaiheessa eli jarruttaessa, jolloin liike-energia aiheuttaa suurimmat kuormat lihaksiin ja näin ollen myös polven siteisiin. Oletko jo tehnyt paljon ns. hermotusharjoituksia kuten nopeaa "tikkausta paikoillaan/eri suuntiin", suunnan muutoksia yms.? Mulla ainakin tuo toinen jalka ei tottele vielä oikeen ollenkaan ja kontrolli ei ole kohdillaan. Jalkojen voimaeron ollessa alle 15% paluuta urheilun pariin voidaan harkita, mutta itse epäilen juuri kontrollin olevan vähintään yhtä tärkeää. etenkin jalkapallon tapaisessa urheilussa. Jos jalka ei ole hallinnassa tavallisetkin tilanteet muuttuvat yllättäviksi.
Tosin sulla vaikuttaa olevan toipuminen todella hyvässä vauhdissa! Luin yhden tutkimusartikkelin Italialaisesta ammatti futaajasta (1div), joka pelas 20min 77 päivää acl-operaation jälkeen ja koko pelin 90päivän kuluttua. Elikkäs on se nopee paluukin mahdollista:) Se riippuu kaikkein eniten sun tilanteesta ja omista tuntemuksista! Ensin kannttaa tehdä itsekseen treenejä ja kun kehonhallinta on taas kunnossa niin pikku hiljaa muiden mukaan. Mua itteä vaan hirvittää ajatus uudeleen operoimisesta enkä toivo sitä kellekkään muullekaan! Tosin vielä enemmän iloitsen kun kuulen jonkun toipuneen noin hienosti!

Mulla polvi pamahti painiessa ja paluu omiin harrastuksiin on arvioitu tapahtuvan n. 1v operaatioista, jos vaan toipuminen on oletettua. Pitkä on aika mutta parempi saada kerralla kuntoon ja nyt oon jo alkanut hyväkysymään ajatuksen.

Kiitokset sullekin rohkaisusta!

Vai vielä salamasta! Olis luullut ton ristisiteen riittävän! Oot ilmeisesti kuitenkin jotakuinkin kunnossa?(poislukien jalka) Tsemppiä vaan leikkaukseen. Taisin muuten unohtaa aiemmista jorinoista, että ne kipulääkkeet leikkauksen jälkeen leikkaukseen liittyvä tulehdus saattaa laittaa mahan sekaisin. Olo oli samana iltana heikko ja oksensinkin lääkkeet pariin otteeseen.

Eli älä pelästy, jos tulee huono olo iltasella. Pääsetkö kotiin samana päivänä vai pitävätkö sut sairaalassa?

Kuntouttaja kirjoitti:

Vai vielä salamasta! Olis luullut ton ristisiteen riittävän! Oot ilmeisesti kuitenkin jotakuinkin kunnossa?(poislukien jalka) Tsemppiä vaan leikkaukseen. Taisin muuten unohtaa aiemmista jorinoista, että ne kipulääkkeet leikkauksen jälkeen leikkaukseen liittyvä tulehdus saattaa laittaa mahan sekaisin. Olo oli samana iltana heikko ja oksensinkin lääkkeet pariin otteeseen.

Eli älä pelästy, jos tulee huono olo iltasella. Pääsetkö kotiin samana päivänä vai pitävätkö sut sairaalassa?

Lue lisää

Juu tuurissa löytyy.. :)
Täällä on taas tota sadetta, mutta ukkonen meni onneks ohi..Meinasin jo mennä saba-mailan kanssa katolle hillumaan, että iske nyt kunnolla, iske.. ;) En sit menny kuitenkaan..

Joo ihan kunnossa mie olen, shokkihan siitä nyt tuli ja palojäljet löytyy oikeesta reidestä ja vasemmasta pohkeesta. Pientä kuulovauriookin oli, mut ohi meni. Pari päivää tosta oli lihakset kipeet, mutta ei se naprapaatin kanssa tehtyä punttitreeniä estänyt. Eli ihan kunnossa olin ja olen :)

Toivottavasti sunnuntaina paistaa aurinko sitten.. ;) Miul muuten oli perjantaina sellain olo koko päivän, ettei kaikki mee niinku oli suunniteltu, eikä sit mennykkää.. Kumma et tollee jotenkin pystyy aavistaan.. Hassua..

Päiväkirurginen toimenpidehän se on, että luulen pois päivällä/illalla pääseväni. Sunnuntaina olis puukko 13.45. Alunperin sen piti pe olla viiden aikoihin ,että ois voinu mennä myöhään se kotiin pääsy, kukaan ei ole kyllä puhunu mistään jäämisestä tai muustakaan..

Mitenkäs muuten, puukotettiinko sut yksityisellä vai julkisella? Mitenkäs se nukuttaminen? Kun tossa min lapussa lukee, että nukutetaan.. Kyl mie haluisin hereillä olla ja kattoa ruudusta miltä toi paska näyttää sisältä.. Julkisella puolella oon aina saanu valita nukutuksen ja spinaalin välillä.

Kiitti varotuksesta! Ja jos vielä mieleen tulee muuta vinkkiä ja varottavaa esimerkkiä, niin anna tulla vaan :)