Verioppi jakaa rajusti jt:ia

Lähteestä:

Jehovan todistajien omista riveistä, Vartiotorni-seuran sisältä, on noussut toisinajattelijoiden ryhmä, joka on ryhtynyt ajamaan muutosta Jehovan todistajien opetukseen verensiirroista ja verestä. The Associated Jehovah’s Witnesses for Reform on Blood -niminen ryhmä mm. lähetti 15.3.1998 Vartiotorni-seuran johdolle kirjeen, jossa se vaatii muutosta veriopetukseen ja uhkasi ajaa asiaa jopa lainoppineiden avulla ellei Seuran johto omaehtoisesti ryhdy nopeasti toimenpiteisiin verensiirtojen sallimiseksi. Lisäksi tapahtumat Bulgariassa synnyttivät toivoa siitä, että pian Jehovan todistajat kaikkialla saisivat ottaa verensiirtoja pelkäämättä liikkeestä erottamista tai muita pakotteita.

Toisinajattelijoiden nimettömänä pysyttelevään ryhmään kerrotaan kuuluvan melkoinen joukko mm. sairaalayhteyskomitean jäseniä, lääkäreitä ja juristeja.

Sairaalayhteyskomiteat toimivat Vartiotorni-seuran puitteissa paikallisten haaratoimistojen valtuuttamina yhteyshenkilöinä tapauksissa, joissa joku Jehovan todistaja joutuu sairaalaan ja saattaisi tarvita verensiirron. Sairaalayhteyskomitean jäsenet ryhtyvät tällöin ”lobbaamaan” lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan parissa, keskustelevat, perustelevat Jehovan todistajien oppia, kertovat verettömistä hoitomuodoista ja pyrkivät varmistamaan, ettei Jehovan todistajalle anneta verensiirtoa, eikä häntä hoideta verivalmisteilla.

Tämän toiminnan seurauksena mm Suomen Jehovan todistajien haaratoimistolla on käytössään luottamuksellista potilasaineistoa jäsenistään. Aineistoa, jonka se on saanut potilasedustajan ominaisuudessa.

Reformistit uhkaavat järjestöä nyt oikeustoimilla

AJWRB on jo kerran aikaisemminkin vedonnut suoraan Vartiotorni-seuran johtoon, jotta se muuttaisi veriopetusta. Hyvän tahdon eleenä verireformia ajava toisinajattelijoiden ryhmä ei vähään aikaan julkaissut uutta materiaalia Internet sivuillaan.

Mutta Vartiotorni-seura ei vastannut tarjoukseen, joten nyt reformiliike keräilee voimia ja vauhtia kenties lopullista iskua varten.

Maaliskuussa 1998 reformistit lähettivät Vartiotorni-seuran johdolle kirjeen, jossa he kertovat valmistelevansa laajempaa mediakampanjaa sekä ryhtyvänsä myös oikeusteitse eri maissa ajamaan muutosta asiaan, mikäli järjestö ei omaehtoisesti ryhdy toimenpiteisiin.

On huomattava, että reformiliikkeen jäsenet ovat monet edelleen aktiiveja Jehovan todistajia, jotka pyrkivät liikkeen sisältä uudistamaan perusteettomana ja ristiriitaisena pitämäänsä veriopetusta ja välttämään turhat ihmishenkien menetykset liikkeen parissa. Reformistit ovat luvanneet lakkauttaa Internetsivunsa siinä vaiheessa, kun liike julkisesti ja lopullisesti luopuu nykyisestä veriopetuksestaan.

Myös Suomessa löytyy näitä toisinajattelijoita.

Verensiirrot ja liikkeestä erottamisen kipeä kysymys

Englanninkielisessä Vartiotorni-lehdessä vuodelta 1961 linjataan järjestön suhtautuminen verensiirtoihin:

”…verensiirron vastaanottaja täytyy hävittää Jumalan kansasta erottamalla… jos hän myöhemmin edelleen itsepintaisesti hyväksyy verensiirrot tai luovuttaa verta tätä lääketieteellistä tarkoitusta varten, osoittaa se, ettei hän ole todella tehnyt parannusta, vaan tarkoituksellisesti vastustaa Jumalan säätämystä. Hän on kapinallinen vastustelija ja esimerkki uskottomuudesta muille kristillisen seurakunnan jäsenille ja hänet täytyy hävittää siitä erottamalla. ” (The Watchtower 15.1.1961, p. 63-64; käännös minun)

Järjestöstä erottaminen merkitsee joutumista Jumalan mielisuosion ulkopuolelle. Siellä häntä odottaa tuhoutuminen nopeasti lähestyvässä Harmagedonissa. Pelastusta ei näet ole järjestön rakenteiden ulkopuolella.

Hengellisten pelotteiden lisäksi erotettava tai eroava joutuu punnitsemaan myös tiettyjä sosiaalisia seuraamuksia.

Jehovan todistajia kehotetaan nimittäin rajoittamaan kanssakäymistä erotetun kanssa niin vähään kuin se vain on mahdollista, vaikka kysymyksessä olisi oman perheen jäsen. Vartiotorni-lehti toteaa tästä:

”On kuitenkin tilanteita, joissa Jehovan palvelija ei voi ilmaista sääliväisyyttä (vrt. 5 Mooseksen kirja 13:6-9). Se, että kristitty ‘lakkaa seurustelemasta’ läheisen ystävän tai sukulaisen kanssa, joka on erotettu, voi olla todellinen koetus. Sellaisessa tapauksessa on tärkeää, ettei anna myöten säälin tunteille.” (Vartiotorni 1.11.1994, s.21)

Riippumatta erottamiseen johtaneista syistä, erotetut rinnastetaan usein Vartiotorni-lehden artikkeleissa avionrikkojiin, valehtelijoihin ja kaikenlaisiin paheellisiin ihmisiin, joita järjestön ulkopuolisen maailman sanotaan olevan pullollaan. Olennaista ei kanssakäymisen kannalta aina ole se, mitä loppujen lopuksi olet tehnyt, vaan ”luokka” johon kuulut. Tämä mustamaalaava kategorisointi on eräs synkkä piirre Jehovan todistajien erottamiskäytännössä.

Jehovan todistajien taholta on esitetty, että kysymyksessä olisi lähinnä ”hengellisen yhteyden” ja kanssakäymisen katkaiseminen.

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin Jehovan todistajana olemisen kokonaisvaltaisuus, jossa rajaa ”hengellisen” ja muun kanssakäymisen välillä on usein verraten vaikea vetää. Niinpä seurauksena monesti on se, että erotettu tai eronnut henkilö joutuu lähes täysin eristetyksi entisistä ystävistään ja läheisistään. Useinhan sosiaalisesti merkittävä ystäväpiiri on koostunut harvaa poikkeusta lukuun ottamatta liikkeeseen kuuluvista, jotka ovat tulleet tutuiksi juuri ”hengellisissä” yhteyksissä.

Järjestö kehottaa lisäksi karttamaan liiallista kanssakäymistä ja yhdessäoloa yleensäkin ulkopuolisten, eli liikkeeseen kuulumattomien kanssa. Ellei tähän yhdessäoloon liity Jehovan todistajien opin levittäminen. Näin sosiaalisesta kanssakäymisestä myös muiden ulkopuolisten kanssa tulee helposti ”hengellistä yhteyttä”. Syntyy noidankehä, jota on vaikea rikkoa.

Sekava ja ristiriitainen oppi verestä

Jos mikä, niin vereen liittyvä opetus on yksi ristiriitaisimpia opetuksia Jehovan todistajien liikkeessä. Verensiirroista kieltäytymistä perustellaan vetoamalla mm. Apostolien tekojen 15:28-29 jakeisiin. Näissä ei kuitenkaan puhuta mitään verensiirroista, jota toimenpidettä ei edes tunnettu Raamatun päivinä, vaan ainoastaan veren syömisestä. Huolimatta Jehovan todistajien yrityksistä väittää päinvastaista, veren syöminen ja -siirrot ovat biologisesti täysin eri asioita.

Historiansa aikana Vartiotorni-seura on tulkinnut Raamatun veren syömisestä puhuvia jakeita varsin ristiriitaisesti:

· Vuosina 1931-1952 kiellettiin rokotukset rikoksena Jehovan lakia kohtaan

· Vuosina 1968-1980 kiellettiin elintensiirrot kannibalismina

· Vuoden 1982 jälkeen veri jaettiin sallittuihin ja kiellettyihin aineosiin. Jehovan todistajien sallittiin ottaa verta, mutta vain tiettyjä aineosia.

Veren jakaminen aineosiin, joita saa ottaa ilman että rikkoo Raamatun käskyä ”karttakaa verta” (Apt. 15:28-29) on herättänyt kummastusta. Ja syystäkin. Mistä Vartitorni-seura voi tietää mitä veren aineosia Jumala tarkoittaa ja mitä ei? Olettaen, että Raamattu yleensäkään puhuu mitään verensiirroista.

Vartiotorni-seura on historiansa aikana opettanut mitä erilaisimpia ”lääketieteellisiä” kummallisuuksia. Ne heijastelevat sitä ajattelutapaa, joka on nykyisenkin veriopetuksen taustalla:

· Vesikauhua ei ole olemassa (Golden Age 1.1.1923, s. 214)

· Lääkärit ovat saatanan kätyreitä (Golden Age 5.8.1931, s. 727-728)

· Rokotukset johtavat riivaukseen (Golden Age 4.2.1931, s. 239)

· Aspiriini aiheuttaa sydänsairauksia (Golden Age 27.2.1935, s. 343-344)

· Veri on ”ravintoaine” (Watchtower 1.7.1951, s. 415)

· Perinnölliset luonteenpiirteet siirtyvät verensiirrossa (Watchtower 15.9.1961, s. 564)

Verensiirtojen kieltämisen takana on yhtäältä Vartiotorni-seuran johdossa syvällä vaikuttanut kielteinen asenne kaikkea modernia lääketiedettä kohtaan ja toisaalta silkka tietämättömyys.

Valehteliko Vartiotorni-seura Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle?

Jehovan todistajilla on ollut vaikeuksia toimia Bulgariassa, jonka hallitus on evännyt järjestöltä mahdollisuuden uusia rekisteröitymisensä lailliseksi uskonnolliseksi yhteisöksi. Bulgarian hallitus vetosi mm. siihen, että Jehovan todistajien opetus verestä on ”uhka yleiselle terveydelle” ja osaksi siitä syystä järjestö muodostaa ”uhkan yhteiskunnalle”

Euroopan ihmisoikeuskomission asiaa käsittelevässä lehdistötiedotteessa todetaan mm. että ”[Bulgarian] hallituksen mielestä Jehovan todistajien oppi ei kunnioita ihmiselämää vaatiessaan kieltäytymästä verensiirroista silloinkin, kun kieltäytyminen johtaa kuolemaan.”

Vartiotorni-seura sen sijaan vedotessaan Euroopan ihmisoikeuskomissioon puolusti itseään harhaanjohtavasti. Harhautus on ilmeinen jokaiselle, joka tuntee Jehovan todistajien opetusta. Komission lehdistötiedotteessa viitataan Vartiotorni-seuran jättämään lausuntoon, jonka johdosta komissio toteaa seuraavaa:

”Lasten osallistumisesta toimintaan järjestö toteaa, että lapset eivät voi liittyä järjestön jäseniksi. He voivat ainoastaan osallistua, yhdessä vanhempien kanssa yhteisön uskonnolliseen toimintaan. Verensiirroista kieltäytymisestä järjestö toteaa, että mitään uskonnollisia pakotteita ei ole olemassa niitä Jehovan todistajia varten, jotka päättävät suostua verensiirtoon ja, että tästä johtuen Jehovan todistajien verensiirtoja vastustavaa oppia ei voida pitää uhkana ‘yleiselle terveydelle’.” (käännös ja lihavointi minun)[1]

Kuten reformiliikkeen Jehovan todistajat toteavat, ei ole mitenkään epätavallista, että lapsia kastetaan järjestön jäsenyyteen ennen 10:ttä ikävuottaan. Useimmat tosin kastetaan vasta varhaisessa teini-iässä.

Mitä tulee viittaukseen Jehovan todistajista, jotka suostuvat verensiirtoon, niin on ilmiselvää, että tähän asti vallalla olevan erottamiskäytännön mukaisesti Vartiotorni-seuran lausunto on harhaanjohtava.

Ne, jotka tunteva järjestön historiaa tietävät, ettei tämänkaltainen harhaanjohtaminen ole uutta liikkeen parissa.

Reformistiliikkeen Internetsivuilta löytyy tutustumisen arvoinen artikkeli siitä, miten Vartiotorni-seura on järjestelmällisesti opettanut sairaalayhteyskomitean jäseniään manipuloimaan mediaa verikysymyksessä.

Sallitaanko verensiirrot Bulgariassa?

Euroopan ihmisoikeuskomission toiminta välittäjänä Bulgarian hallituksen ja maan Jehovan todistajien välisessä kädenväännössä näytti hetken aikaa johtavan historialliseen ratkaisuun Vartiotorni-seuran puolelta.

Vartiotorni-seura ilmaisi suostumuksensa laatia Euroopan ihmisoikeus tuomioistuimelle laillisesti sitovan lausunnon, jossa Jehovan todistajille ja heidän lapsilleen suotaisiin täysi omantunnon vapaus verensiirtojen suhteen ilman minkäänlaista yhteisöllisten pakotteiden pelkoa. Vastineeksi tästä Bulgarian hallitus suostui rekisteröimään liikkeen ja muokkaamaan lainsäädäntöä niin, että Jehovan todistajille avautuisi mahdollisuus suorittaa varusmiesaika siviilipalveluksessa.

Ihimisoikeuskomission Strasbourgin päämajassa maaliskuun 2.-13. päivinä 1998 pidetyssä istunnossa todettiin, että Bulgarian hallitus ja Vartiotorni-seura ovat molemmat suostuneet myönnytyksiin. Komission tiedonannossa todetaan, että Vartiotorni-seura ”on asennoitumisessaan verensiirtoihin ryhtynyt luonnostelemaan mukaan liitettävää lausuntoa, joka sallii jäsenille ja heidän lapsilleen mahdollisuuden itse vapaasti päättää asiasta ilman minkäänlaista valvontaa tai pakotteita järjestön taholta.” (käännös ja lihavointi minun)

Vartiotorni-seura tulkitsee sopimusta kummallisella tavalla

Huhtikuun 27, 1998, Vartiotorni-seura välitti maailmalle lehdistötiedotteen Bulgarian tilanteesta.

Tiedotteessa todettiin yhtäältä yksilöiden vapaus valita minkä tyyppistä lääketieteellistä hoitoa hän haluaa ottaa, mutta toisaalta sanottiin, että: ”Sopimus ei merkitse muutosta Jehovan todistajien oppiin.”

Vartiotorni-seuran virallinen kanta on ristiriitainen ja varsin kummallinen. Jehovan todistajien reformiryhmä onkin reagoinut voimakkaasti järjestön tiedonantoon ja pitää sitä suoranaisena harhaanjohtamisena.

Lausunto ei vastaa Bulgarian kanssa tehdyn sopimuksen henkeä, koska Jehovan todistaja ei edelleenkään voi ottaa verensiirtoa ilman ”pakotteiden” pelkoa. Sopimuksen tavoitteena oli pyrkimys siihen, että suhtautuminen verensiirtoihin ei millään tavalla vaikuta kyseisen uskonnollisen liikkeen jäsenyyteen. Tämä käy ilmi, Euroopan ihmisoikeuskomission tiedonannosta, jossa viitataan niihin huolenaiheisiin, joiden vuoksi Bulgarian hallitus alunperin kieltäytyi Jehovan todistajien rekisteröimisestä.

Vartiotorni-seura taas näyttää tulkitsevan asiaa siten, että henkilö joka suostuu verensiirtoon on osoittanut, ettei hän halua olla Jehovan todistaja.

Järjestö antaa ymmärtää, että Jehovan todistajilla on muka aina ollut vapaus valita ottavatko verensiirron vai ei. Järjestö vain opettaa mitä ”Jehova asiasta ajattelee” ja kukin sitten itse päättää mitä tekee.

Aidosta valinnan vapaudesta ei voida puhua mikäli verensiirron ottaminen lopulta kuitenkin johtaa erottamisprosessiin, ”tuomiovaltaisen komitean” opillisiin kuulusteluihin ja Jumalan mielisuosion menettämisellä pelotteluun. Lisäksi tulisi olla mahdollisuus kieltäytyä antamasta potilastietojaan järjestön elimille ilman opillisten jatkotoimenpiteiden pelkoa ja ilman, että siitä aiheutuu epäluuloisuutta kieltäytyjän ”puhdasoppisuudesta”. Ennen sairaalayhteyskomiteoita Jehovan todistaja saattoi halutessaan jättää verensiirtokysymyksen lääkärin harkinnan varaan ilman, että hänen tarvitsi pelätä tiedon joutumista järjestön käsiin.

Järjestön tulisi lisäksi luopua yksipuolisen veripropagandan levittämisestä ja rohkaista jäsenistöään tutustumaan myös niihin perusteluihin, jotka puoltavat verensiirtoja tietyissä tilanteissa.

Nähdäkseni vasta tämän jälkeen voidaan puhua todellisesta vapaudesta itse päättää verensiirroista.

Mielestäni Jehovan todistajilla tulee ilman muuta olla mahdollisuus vakaumuksensa mukaiseen verettömään hoitoon ja jopa verensiirroista kieltäytymiseen.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että emme saisi kritisoida ja kyseenalaistaa niitä väitteitä, joilla monia ihmishenkiä vaatinutta oppia perustellaan. Vakaumushan voi perustua virheelliseen, yksipuoliseen ja peräti vääristeltyyn asiatietoon ja manipulointiin.

Jehovan todistajat historiallisella verenjakajalla

Edessä on historiallinen murrosvaihe.

Järjestö näyttää pitäytyvän perinteisessä veriopetuksessa mikä johtaa vääjäämättä rajuun jakautumiseen vanhakantaisten Jehovan todistajien ja reformistien välillä.

Vaikka reformistien liike on kautta linjan esiintynyt rakentavasti ja asiallisesti ja pyrkinyt perustelemaan kantansa, on hyvin ymmärrettävää, että Seuran johdossa olevien vanhojen, ja vuosikymmeniä Seuran historiaa kokeneiden ”patriarkkojen” on vaikea sulattaa tätä ruohonjuuritasolta lähtenyttä uudistusliikettä. Sehän edustaa järjestön ankarasti tuomitsemaa itsenäistä ajattelutapaa, jota vastaan järjestö on kehottanut taistelemaan (Vartiotorni 15.4.1983, s. 18, 23) .

Toisaalta järjestön opin mukaan vain ”voidellut” voivat ymmärtää Raamattua oikein ja reformistit tuskin kuuluvat voideltujen luokkaan. Kapina järjestön johtoa vastaan on kapinaa itse Jehova Jumalaa vastaan (Vartiotorni 1.8.1956, s.236)

Tässä suhteessa on harhaanjohtavaa väittää, kuten Suomen Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinonen Radio Deissä, ettei Jehovan todistajille sanota ”keskitetysti” mitä tehdä. Järjestö on kautta historiansa tehnyt juuri niin vetoamalla aina omaan jumalalliseen mandaattiinsa Jumalan tahdon yksinomaisena tulkkina ja tuntijana.

Tilanne on tukala Vartiotorni-seuralle ja se tuskin voi sallia muutosta veriopetuksessa ilman että se vaikuttaa järjestön rakenteisiin syvemmin. Muutos merkitsisi selvää voittoa itsenäisen ajattelun puolesta ja toisaalta murentaisi ratkaisevasti järjestön johdon yksinvaltaista asemaa.

Mitä opimme tästä

Bulgarian tapaus on osoittanut jälleen kerran, että kulttiliikkeille ominaiseen tapaan käsitteitä ja termejä voidaan liikkeen sisällä tulkita eri tavalla, kuin mitä niillä normaalissa kielenkäytössä tarkoitetaan. Tällainen monimerkityksisyys tekee kommunikoimisen vaikeaksi ja harhaanjohtamisen mahdolliseksi.

Bulgaria ei toisaalta ole mikään uskonnonvapauden edelläkävijämaa. Se on viime aikoina tiukentanut otettaan erilaisten uskonnollisten, myös evankelisten kristillisten ryhmien suhteen ja kieltäytynyt rekisteröimästä niitä. Esimerkkinä mainittakoon protestanttinen Polvdvin kaupungissa toiminut Ivan Nestorovin johtama Raamattukeskus Immanuel, jonka rekisteröimisen hallitus eväsi vuonna -96.

Jehovan todistajien veriopissa on viime vuosina tapahtunut uusia muutoksia. Näihin muutoksiin paneudumme lähemmin kuitenkin toisessa artikkelissa.

------

[1] The Associated Jehovah’s Witnesses for Reform -ryhmän Internet sivuilta pääsee käsiksi suoraan Euroopan ihmisoikeuskomission julkilausumiin. Sivut ovat muutenkin tutustumisen arvoiset: http://www.ajwrb.org/ . Tutustu asiaan myös suomalaisten ex-Jehovan todistajien ylläpitämillä sivuilla http://www.geocities.com/Athens/Academy/9713/ Veikko Leinonen pyrki vähättelemään reformiryhmän aineistoa viittaamalla mm. siihen, että ryhmä levittää tietoa ”nimettömänä”. Tällainen heitto tuntuu peräti kummalliselta, kun käytännössä kaikki Jehovan todistajien oma materiaali aina kirjeenvaihtoa myöten julkaistaan nimettömänä! Sitä pidetään jopa hienona asiana, koska näin ei koroteta ihmistä. Myös Jehovan todistajien verta koskettava materiaali on julkaistu täysin nimettömänä.