Miten lausutaan eng.kieliset sanat?

Miksi käytät "vaan", vaikka ilmiselvästi tarkoitat "vain"-sanaa. Vain-adverbille on suomen kielessä täsmällinen merkityksensä, samoin vaan-konjunktiiville. Sotket tässä viestissäsi asioita vaanittelemalla.

Suomen kielen ongelma on melko mitätön sanavarasto. Sivistyssanoille olisi kyllä käyttöä. Otetaan esimerkiksi sana tuomari, joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa ratkaisutoimintaa peleistä lainkäyttöön. Englanninkieliset sanat referee, judge, justice ja umpire tarkoittavat kaikki jonkinasteista tuomioiden jakajaa, mutta eri konteksteissa. Suomessa käytössä on yleensä vain sana tuomari ja joskus erotuomari.

Sama sanaköyhyys ja nyanssien puute koskee kymmeniä käsitteitä.

Plaah! kirjoitti:

Suomen kielen ongelma on melko mitätön sanavarasto. Sivistyssanoille olisi kyllä käyttöä. Otetaan esimerkiksi sana tuomari, joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa ratkaisutoimintaa peleistä lainkäyttöön. Englanninkieliset sanat referee, judge, justice ja umpire tarkoittavat kaikki jonkinasteista tuomioiden jakajaa, mutta eri konteksteissa. Suomessa käytössä on yleensä vain sana tuomari ja joskus erotuomari.

Sama sanaköyhyys ja nyanssien puute koskee kymmeniä käsitteitä.

Lue lisää

Sanojen puute, nyanssien puute, synonyymien puute, sanasnajun puute, mielikuvituksen puute, konsensus, vaatimattomuus, kateus, pysähtyneisyys... Oikeassa olet.

..."millään ei oo väliä kunhan ymmärtää" -tyyppejä.
Yleensä ovat samalla myös varsin huonokäytöksisiä, kuten tämäkin.

näitä... kirjoitti:

..."millään ei oo väliä kunhan ymmärtää" -tyyppejä.
Yleensä ovat samalla myös varsin huonokäytöksisiä, kuten tämäkin.

Taas näitä kielipoliiseja, jotka yrittävät päteä sillä, että tietävät oikein. Juuri näitä normipellejä, jotka tekevät elämää suuremman asian jostakin epäolennaisesta ja häivyttävät sen olennaisen paasaamisensa alle.

Pilkku, piste. Huutomerkki! Kysymysmerkki? Pilkku, piste.

On muutakin kuin pelkkä formaatti, Idols-lapsi. :)

Niin ja BBC on aina bii bii sii, ei koskaan bee bee see. CNN on joskus sii en en joskus see än än. USA on aina uu es aa....

lyhenteistä kirjoitti:

Niin ja BBC on aina bii bii sii, ei koskaan bee bee see. CNN on joskus sii en en joskus see än än. USA on aina uu es aa....

jota myös joskus kuulee...

Sii än än kirjoitti:

jota myös joskus kuulee...

äf bii ai - oli ainutkertainen tapaus, mutta hitto kun jäi kaivelemaan.

kuulin kirjoitti:

äf bii ai - oli ainutkertainen tapaus, mutta hitto kun jäi kaivelemaan.

Naapuri kuuli uutisissa pii pii sii ja meni ammeeseen ja viilteli itsensä.

Old (Mac)Ronald had a farm
sii ai sii ai ei.

Ciat farmilla kirjoitti:

Old (Mac)Ronald had a farm
sii ai sii ai ei.

Rauno Reikäsen ranchiako tarkoitit?

Melodianpoikasta täältä:
http://www.niehs.nih.gov/kids/lyrics/mcdonald.htm

Lankomiehen perhe asusteli Ameriikanraitilla viime vuosituhannen lopulla parin vuoden ajan. Perheen lapset pitivät minua vähänkös hölmönä setänä, kun lauloin heille heidän Suomeen palattuaan

”Mary had a little lamb,
E-I-E-I-O...”

Taisivat ja taitavat pitää toki muutenkin.

kuulin kirjoitti:

äf bii ai - oli ainutkertainen tapaus, mutta hitto kun jäi kaivelemaan.

Eilenpä sanottiin uutisissa see ii aa. Ei noin yhtäkkiseltään meinannu ensin edes ymmärtää, mitä tarkoitetaan...

Mistä se u-äänne tulisi siihen Vity-Marketiin, kun ehdotettiin "Kitumarkettia"? Vai oliko vitsi?

Citymarket on ollut ”Kitukauppa” alusta pitäen.

Olen käynyt siellä kerran, pari vuodessa ja ihan kukoistavalta on liike aina näyttänyt.

U-käännös kirjoitti:

Mistä se u-äänne tulisi siihen Vity-Marketiin, kun ehdotettiin "Kitumarkettia"? Vai oliko vitsi?

Anteeksi, City-, ei Vity...
Lyöntivirhe.

Bussipysäkillä kuuntelin, kun pikkupoika leuhki toiselle: "Meillä näkyyki tietokoneella tosi paljon kanavia, te voike ja muita!"

ei kovin vanha itsekään kirjoitti:

Bussipysäkillä kuuntelin, kun pikkupoika leuhki toiselle: "Meillä näkyyki tietokoneella tosi paljon kanavia, te voike ja muita!"

Olen käynyt kouluni vanhaan hyvään aikaan. Kansakoulun opinto-ohjelmasta kielet puuttuivat. Ruotsia opiskeltiin 5-luokkaisen keskikoulun ensimmäisestä ja saksaa toisesta luokasta lähtien. Englanti tuli niiden ohella ohjelmaan vasta 3-vuotisessa lukiossa.

Anglosaksinen nuorisokulttuuri puski silloin 1960-luvulla jo vahvasti päälle Beatleseineen sun muineen. Aika villisti me keskikouluikäiset niitä englanninkielisiä nimiä äänsimme ja arvailut sanojen merkityksistäkin saattoivat mennä vähän minne sattuu! Nykynuorison mielestä senaikaista ”kielitaitoamme” vastaava osaaminen olisi pöyristyttävän huono – suomalaiselle kun englannin taito ja kielitaito ovat tänään lähes yksi ja sama asia!

Moni vastaavat koulut käynyt ikäpolveni edustaja puhunee kaikesta huolimatta nykyisin helpommin englantia kuin noita pitkään (7–8 vuotta) ja hartaasti jyystettyjä ruotsia ja saksaa.

Itselläni on tilanne osittain työhistoriastakin johtuen se, että englanti kirjallisena työkielenä on tutuin ja käytetyin, mutta käytännön puhe smalltalkeineen sujuu parhaiten saksaksi!

Vaikka yhä puutteellinen suullinen englantini joskus minua hävettääkin, olen erittäin tyytyväinen kohdalleni osuneeseen koulun kieliohjelmaan. Uskallan sanoa tulevani auttavasti toimeen ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Uskaltavatko monetkaan nykyisen koulujärjestelmän kasvatit?

Minäpähän kirjoitti:

Olen käynyt kouluni vanhaan hyvään aikaan. Kansakoulun opinto-ohjelmasta kielet puuttuivat. Ruotsia opiskeltiin 5-luokkaisen keskikoulun ensimmäisestä ja saksaa toisesta luokasta lähtien. Englanti tuli niiden ohella ohjelmaan vasta 3-vuotisessa lukiossa.

Anglosaksinen nuorisokulttuuri puski silloin 1960-luvulla jo vahvasti päälle Beatleseineen sun muineen. Aika villisti me keskikouluikäiset niitä englanninkielisiä nimiä äänsimme ja arvailut sanojen merkityksistäkin saattoivat mennä vähän minne sattuu! Nykynuorison mielestä senaikaista ”kielitaitoamme” vastaava osaaminen olisi pöyristyttävän huono – suomalaiselle kun englannin taito ja kielitaito ovat tänään lähes yksi ja sama asia!

Moni vastaavat koulut käynyt ikäpolveni edustaja puhunee kaikesta huolimatta nykyisin helpommin englantia kuin noita pitkään (7–8 vuotta) ja hartaasti jyystettyjä ruotsia ja saksaa.

Itselläni on tilanne osittain työhistoriastakin johtuen se, että englanti kirjallisena työkielenä on tutuin ja käytetyin, mutta käytännön puhe smalltalkeineen sujuu parhaiten saksaksi!

Vaikka yhä puutteellinen suullinen englantini joskus minua hävettääkin, olen erittäin tyytyväinen kohdalleni osuneeseen koulun kieliohjelmaan. Uskallan sanoa tulevani auttavasti toimeen ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Uskaltavatko monetkaan nykyisen koulujärjestelmän kasvatit?

Lue lisää

Olemme saman hengen lapsia, sinä ja minä. Minä tosin toiselta puolen "kielimuuria", eli minä suomenruotsalaisena. Mutta "vieraat" kielet juuri samat. Syntyjäni v. 1950 taidamme olla myös ikätovereita?
Tosin englanti luonnistui myös silloin. Saksa oli koulun arvosteluasteikon mukaan huono, mutta käytännön elämässä osoittautui, että sama mainitsemasi jutustelu sujuikin oikein hyvin; ja tänä päivänä vielä paremmin.
Grüss Dich!

Lassitus kirjoitti:

Olemme saman hengen lapsia, sinä ja minä. Minä tosin toiselta puolen "kielimuuria", eli minä suomenruotsalaisena. Mutta "vieraat" kielet juuri samat. Syntyjäni v. 1950 taidamme olla myös ikätovereita?
Tosin englanti luonnistui myös silloin. Saksa oli koulun arvosteluasteikon mukaan huono, mutta käytännön elämässä osoittautui, että sama mainitsemasi jutustelu sujuikin oikein hyvin; ja tänä päivänä vielä paremmin.
Grüss Dich!

Lue lisää

Hengenheimolaisuutta on aina mukava havaita!

Olen vuosikertaa 1951. Vuosi sinne tai tänne – mieluummin tänne! Koulussa suurin osa luokkatovereistani oli 1950 syntyneitä ja jätin kouluopinnot taakseni 1969 kuten ehkä sinäkin.

”Pakkoruotsi” ei ollut minulle sisäsuomalaiselle mikään mörkö. Vanhemmilla sisarillani oli kirjeenvaihtotovereina vastaavanikäinen sisaruspari ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Perheemme vierailivat tutustumassa toistensa kulttuuriin siellä ja täällä eikä kielimuuri tuntunut mitenkään ylittämättömältä.

Nuorin sisareni sitten pesi meidät kaikki: otti ja muutti Ahvenanmeren tuolle puolen ja perusti perheen sinne. Supisuomalaisen äidin lapset eivät osaa käytännössä juuri sanaakaan suomea. Tuo meneekin ehkä jo ylilyönnin puolelle!

Saksankielisessä kulttuurissa pääsin viettämään kuukauden kesällä 1968 ja toisen 1969. 1980-luvulla saksa oli (äidinkieleni suomen jälkeen) ehdottomasti tärkein työkieleni 7-8 vuoden ajan. Ruotsi oli selkeästi kakkonen ja englantiin jouduin turvautumaan varsin harvoin.

Viimeisten 17 vuoden aikana olen joutunut nyhtämään enimmät leipämarkkani englannin kielen taidoistani – olipa niitä tai ei. Saksan ja ruotsin välillä en osaa tehdä niin selkeää eroa, mutta tärkeitä ovat nekin molemmat olleet.

Hälsningar!