Lyhenne virkkeen lopussa

ymmärtää mitä tarkoitat kahdella pisteellä, mutta jos tarkoitat, että tulisi sekä lyhenteen piste että virkkeen päättävä piste, niin ei tietenkään tule. Yksi piste riittää.
Kaksi pistettä on muutenkin aina väärin. Jos tehokeinona haluaa lopettaa virkeen useammalla pisteellä (tarkoituksessa ikään kuin "vihjailla" jotakin...), käytetään aina kolme pistettä - ei enempää eikä vähempää. Oikein on siis vain joko yksi piste tai kolme pistettä.

Jos virkkeen lopussa on pisteellinen lyhenne, ei sen perään kirjoiteta toista pistettä. Tämä on ollut ohjeena niin kauan, kuin suomen kieltä on huollettu, ja viimeksi periaate on vahvistettu standardissa SFS 4175:2006 ja kielenhuollon tiedotuslehden Kielikellon numerossa 2/2006.

Toisaalta sääntö on kyllä epälooginen ja saattaa vaikeuttaa lukemista etenkin jos seuraava virke alkaa erisnimellä, jolloin virkkeiden rajan hahmottamiseksi pitää lukea toista virkettä jonkin matkaa.

Ongelman voi usein välttää sujuvasti noudattamalla lyhentämisen 1. pääsääntöä ”älä lyhennä”.

Latinankielinen lyhenne ”etc.” ei muuten kuulu hyvään suomen kieleen. Englannin kielessä sitä käytetään, koska vastaavaa englanninkielistä lyhennettä ei ole. Suomen kielessä sen sijaan on kaksikin lyhennettä, joita voi käyttää: ”jne.” ja ”tms.", vähän tilanteen mukaan.