Pitäisikö kirjoittaa kaasuttaja vai kaasutin?
Mielestäni ajaudutaan harhapoluille, jos tyydytään vain kaavamaisesti ajattelemaan, että -ja/-jä -päätteisiä muotoja tarkoitttavat ihmistä ja -in -päätteiset ovat esineitä.
Olisi mielestäni oikeampaa ajatella, että in-johdokset tarkoittavat apuvälinettä, jolla joku [ihminen] tekee jotakin, -ja/-jä -johdokset puolestaan laitetta, välinettä tai kone-elintä, joka itse aktiivisesti toimien tekee jotakin.
Näin ajatellen tulisi mielestäni kirjoittaa esimerkiksi "tuulilasinpyyhkijät" kun tarkoitetaan auton apulaitetta, mutta "tuulilasinpyyhin" voisi olla vaikka mikrokuituliina, jolla kuljettaja voi pyyhkiä tuulilasia. Kaasuttaja olisi se osa moottorissa, joka muodostaan polttonesteestä ja ilmasta polttoaineseoksen moottoria varten (näin sana muuten kuuluukin vanhemmissa teksteissä). "Kaasutin" olisi samantapainen apuväline kuin "sumutin" eli siis jokin sellainen pienehkö irrallinen, kädessä pidettävä laite, jolla voisi kaasuttaa jotakin.
Entä sitten katkaisija vai katkaisin? Näillä on onneksi selkeä merkitysero: katkaisin tarkoittaa sitä seinällä tai liitäntäjohdossa olevaa laitetta, jota käyttäen ihminen voi katkaista tai kytkeä esimerkiksi valot päälle. Katkaisija on puolestaan sähkölaitoksessa oleva kone-elin, joka itsetoimien katkaisee johdossa kulkevan virran.
Erottaja vai erotin? Erotin on myös sähkölaitoksessa oleva laite, mutta toisin kuin katkaisija, se ei katkaise virtaa itsetoimisesti, vaan sitä käyttäen voidaan jokin johdon osa erotetaan toisesta. Erotinta käyttää aina ihminen, joko mekaanisesti käsin tai käyttölaitteen avustuksella.
Tuuletin vai tuulettaja, jäähdytin vai jäähdyttäjä, teroitin vai teroittaja? Sovellettavaa riittää. Tänne voisi postata pohdiskeltavaksi vastaavia tapauksia, joissa kaavamainen "ihminen/esine" -sääntö tuntuu teennäiseltä.
--
Mielestäni ajaudutaan harhapoluille, jos tyydytään vain kaavamaisesti ajattelemaan, että -ja/-jä -päätteisiä muotoja tarkoitttavat ihmistä ja -in -päätteiset ovat esineitä.
Olisi mielestäni oikeampaa ajatella, että in-johdokset tarkoittavat apuvälinettä, jolla joku [ihminen] tekee jotakin, -ja/-jä -johdokset puolestaan laitetta, välinettä tai kone-elintä, joka itse aktiivisesti toimien tekee jotakin.
Näin ajatellen tulisi mielestäni kirjoittaa esimerkiksi "tuulilasinpyyhkijät" kun tarkoitetaan auton apulaitetta, mutta "tuulilasinpyyhin" voisi olla vaikka mikrokuituliina, jolla kuljettaja voi pyyhkiä tuulilasia. Kaasuttaja olisi se osa moottorissa, joka muodostaan polttonesteestä ja ilmasta polttoaineseoksen moottoria varten (näin sana muuten kuuluukin vanhemmissa teksteissä). "Kaasutin" olisi samantapainen apuväline kuin "sumutin" eli siis jokin sellainen pienehkö irrallinen, kädessä pidettävä laite, jolla voisi kaasuttaa jotakin.
Entä sitten katkaisija vai katkaisin? Näillä on onneksi selkeä merkitysero: katkaisin tarkoittaa sitä seinällä tai liitäntäjohdossa olevaa laitetta, jota käyttäen ihminen voi katkaista tai kytkeä esimerkiksi valot päälle. Katkaisija on puolestaan sähkölaitoksessa oleva kone-elin, joka itsetoimien katkaisee johdossa kulkevan virran.
Erottaja vai erotin? Erotin on myös sähkölaitoksessa oleva laite, mutta toisin kuin katkaisija, se ei katkaise virtaa itsetoimisesti, vaan sitä käyttäen voidaan jokin johdon osa erotetaan toisesta. Erotinta käyttää aina ihminen, joko mekaanisesti käsin tai käyttölaitteen avustuksella.
Tuuletin vai tuulettaja, jäähdytin vai jäähdyttäjä, teroitin vai teroittaja? Sovellettavaa riittää. Tänne voisi postata pohdiskeltavaksi vastaavia tapauksia, joissa kaavamainen "ihminen/esine" -sääntö tuntuu teennäiseltä.
--
Vastaukset 25
Vanhimmat
keksiä itsellesi suomen kielen eri sanoille ihan oman mielesi mukainen sisältö ja merkitys, mutta älä vaadi, että me muut noudattaisimme sitä.
Minulle kaasutin on laite ja kaasuttaja elollinen olio.
> mutta älä vaadi, että me muut noudattaisimme sitä.
En vaadikaan. Ja onnekseni ei tarvitsekaan - pikainen selailu netissä puhuu puolestaan:
http://www.google.com/search?client=opera&rls=fi&q=Kaasuttaja&sourceid=opera&ie=utf-8&oe=utf-8
Minä ja me muut...
Viron kasutamine = käyttö, hyödyntäminen ja kasutaja = käyttäjä.
Karporaattori-ohjelman tekijä taitaa olla tekemässä lähtöä töllöistämme?
Monessa kielessä (autonmoottorin) kaasutinta merkitsevä sana palautuu hiiltä merkitsevään sanaan (lat. carbo, carbonium).
Minä uskon sitä koulukuntaa, jonka mielestä kaasutin ja kaasuttaja istuvat autossa eri puolilla tulipeltiä. Sallin puhekielessä kaasuttimen kutsumisen kaasuttajaksi, mutta vältän sitä itse.
>Tänne voisi postata pohdiskeltavaksi
>vastaavia >tapauksia, joissa kaavamainen
>"ihminen/esine" -sääntö tuntuu teennäiseltä.
Kaasuttaja/kaasutin-erottelu tuntuu luontevalta. Kaasuttimesta on helppo puhua ja kirjoittaa ilman ymmärtämisvaikeuksia.
Hankaluuksia tulee tietyntyyppisten verbien kanssa. Esimerkiksi ”kuvanluin” ei istu luontevasti kieleen, vaan skanneria kutsuu paljon mieluummin kuvanlukijaksi.
Ne tahot, jotka olivat vailla laitteen nimeä ”kuvanluin” suomen kieleen, haluaisivat varmaankin kutsua hakukonetta à la Google hakimeksi (yksikön nominatiivissa hain).
Jos liikuntarajoitteiselle henkilölle kehitetään omatoimista pukeutumista helpotta apuväline, täytynee sen olla vastaavasti puin.
Sitä vaille, ettei silmälaseille, kiikarille, mikroskoopille jne. anneta yhteiseksi nimittäjäksi sanaa näin.
Sinä sentään sanot kiikaria vielä kiikariksi! Jotkut ovat nykyään alkaneet käyttää siitä monikollista muotoa kiikarit.
Tuskin olimme silloinkaan ainoita.
"Surkastui jo lentimemme" - urosluteen puheesta.
monikollisista kiikareista sillä, että siinä on vain yksi putki. Ei siis kaukoputki, vaan kiikari yksikössä. Tosi kätevä matkassa! Mahtaako niitä saada enää ostaa mistään.
Toisaalta sanahan kai tulee ruotsin sanasta kikare, joka on selvästi yksiköllinen. Ja alussa se inhottava sje-ljud, jota ei tahdo voida edes foneettisesti kirjoittaa "oikein", kun niitäkin on monta...
Kielitoimiston sanakirjan mukaan kiikari on yksiköllinen sana. Monikollista muotoa on ilmeisesti pidettävänä virheellisenä.
Kiikari on tietenkin henkilö, joka katsoo *kiikaimen* läpi. Oikeammin sanottuna hän on kiikaaja.
Ehdotan että kiikari-sanasta luovutaan, ja aletaan puhua etänäkimestä. Ei pidä sekoittaa saksan Fernsehen-sanaan. Opet huom!
Asiasta keskusteltiin laajasti jo vuosikymmenet sitten, ja huoliteltuun kielenkäyttöön vakiintui periaate, jonka mukaan -ja- tai -jä-loppuinen johdos tarkoittaa ihmistä paitsi poikkeustapauksissa. Poikkeuksia ovat lähinnä vanhat vakiintuneet sanat (esim. muuttuja) ja sellaisten verbien johdokset, joiden -in-johdokset olisivat astevaihtelun takia hankalia (esim. tein : tekimen, joten tätä sanaa käytetään yleensä vain yhdyssanassa ”tekimennimi”).
Jokaisella on tietysti luovuttamaton oikeus kirjoittaa huolimattomasti ja siten liittää viestiinsä erityisiä sävyjä ja vivahteita.
Vinoviivamuoti on muuten hölmöä. Vinoviiva on savolainen välimerkki: lukijan arvattavaksi jää, mitä (jos mitään) kirjoittaja sillä sattuu kulloinkin tarkoittamaan.
>Vinoviivamuoti on muuten hölmöä. Vinoviiva on
>savolainen välimerkki: lukijan arvattavaksi
>jää, mitä (jos mitään) kirjoittaja sillä sattuu
>kulloinkin tarkoittamaan.
Minulle saksalaisten monimielinen lyhenne bzw. (= beziehungsweise) tuottaa monesti päänvaivaa. Asiayhteydestä voi ehkä päätellä, kääntyykö se luontevimmin sanalla 'ja', 'tai' vai 'ja/tai'. Joskus sen tilalle panee kaikkein mieluimmin juuri tuon kauttaviivan!
CD-sanakirjani antaa sanalle 'beziehungsweise' vain yhden vastineen: 'muussa tapauksessa'. Kokemukseni mukaan se sopii käännösvastineeksi vain aniharvoin.
>Vinoviivamuoti on muuten hölmöä. Vinoviiva on
>savolainen välimerkki: lukijan arvattavaksi jää,
>mitä (jos mitään) kirjoittaja sillä sattuu
>kulloinkin tarkoittamaan.
Hyvä on. Olkoon sinulla oikeus mielipiteeseesi. Jääköön lukijan arvattavaksi myös se, onko tämän kirjoittaja savolainen vai ei.
Tietysti minulla on oikeus mielipiteeseeni, mutta lisäksi se on oikea ja perusteltu mielipide. Voit tutustua myös kielitoimiston kantaan asiasta. Se on ehkä esitetty pyöreämmin, mutta perusajatus on sama: vinoviiva on huono välimerkki.
Savolaisuuteen viittaaminen taas on tavanomainen vitsi, josta savolaisilla toki on täysi oikeus loukkaantua, jos heillä ei ole huumorintajua.
>Savolaisuuteen viittaaminen taas on tavanomainen
>vitsi, josta savolaisilla toki on täysi oikeus
>loukkaantua, jos heillä ei ole huumorintajua.
Hyvä on. Jääköön myös lukijan arvattavaksi, onko tämän kirjoittaja loukkaantunut potentiaaliseen savolaisuuteensa viittaamisesta vai ei.
Kyllä lukijan ymmärrykseen pitää luottaa sen verran, että jättää tulkinnalle vaihtoehtoja. Täätistäkö siitä mesoomaan.
Sen sijaan sisäpiirin tsoukkien esittäminen asiatekstissä on hyvin arveluttavaa. Siinä käy helposti niin, että lukijalla ei ole edellytyksiä edes arvata mitä kirjoittaja sattuu tarkoittamaan.
Mitä sinä tulet höpisemään väliviivoista kuin muut keskustelevat vinoviivasta? Väliviivalla useimmat tarkoittavat yhdysmerkkiä ”-”, ja fiksuimmat eivät tarkoita sillä mitään, koska eivät käytä moista epätarkkaa sanaa, kun parempiakin vaihtoehtoja on.
Taidat olla härnääjä/trolli/häirikkö/tyhmä (tarpeettomat, jos niitä on, saa pyyhkiä yli).
>>>Sen sijaan sisäpiirin tsoukkien esittäminen asiatekstissä on hyvin arveluttavaa.
Voit rauhoittua jo. Me tavalliset tallaajat tehdään virheitä vähän väliä.
Pyyhitään yli kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa. Jäljelle jäävistä saat valita. Vaikka molemmat, jos siltä tuntuu.
Mitä välimerkkiä sitten aloituksessa olisi ollut ns. parempi käyttää vinoviivan sijasta?
Välimerkeillä ei pidä yrittää korvata sanoja kuten ”tai”, ”vai” ja ”ja”.*) Jos ei osaa esittää ajatustaan ilman vinoviivaa, ei osaa esittää ajatustaan.
*) Tietysti tarkkaan ottaen pilkku (tai joskus puolipiste) tavallaan korvaa sidesanan luetteloissa, joissa on vähintään kolme jäsentä, kuten ”Matti, Maija ja Pekka”. Mutta tämä on kokonaan eri asia kuin hölmöileminen sellaisilla ilmauksilla kuin ”Matti/Maija”.
Pyyhkiä tai yliviivata, ei pyyhkiä yli.
Tosin, kun tämä ei ole liitutaulu, eikä tässä kirjoiteta lyijykynällä, lienee yliviivata sopivin ilmaisu.
Horjuvuutta päätteissä löytyy silloinkin, kun tekoväline jätetään tarkastelun ulkopuolelle.
Pitäisikö sanoa
maalari vai maalaaja
muurari vai muuraaja
rappari vai rappaaja
hanslankari vai hanslankaaja
lahtari vai lahtaaja
???
Puhumattakaan sitten yrityksistä korottaa oman ammattiryhmän statusta vaihtamalla ammattinimike toiseksi, vaikka toimenkuva säilyisi täsmälleen samana! Onko esim. siistijä siivompi nimi kuin siivooja vai siivooja siistimpi nimi kuin siistijä?
Puhumattakaan sitten firmoista, joiden ylemmillä toimihenkilöillä ei ole suomenkielisiä tehtävänimikkeitä enää lainkaan... Suomeksi haetaan suomenkielisiä Key Account Managereita, Chief Controllereita ynnämuita, präntätään käyntikortteihin nuo ”komeat” tittelit ja kirkkain silmin vielä väitetään, ettei niitä edes VOI ilmaista suomeksi!
Niinhän se yksinkertaisesti menee.
Kaveri meni töitä hakemaan ja mestari kysyi:
- Mikäpä olet ammatiltasi?
- Minä olen hitsari.
- Siis hitsaaja, ei hitsari.
- Selvä on, herra mestaaja...