Kiistan seuraukset

Analyysisi on hyvä eikä minulla ole syytä sitä erityisemmin polemisoida. Yksi ongelma on Venäjän menetetty suurvalta-asema. Tämä on ollut venäläisille kova pala nieltäväksi. Suurvalta-asemat ovat romahtaneet ennenkin ja ne tekevät aluksi kipeää, mutta yllättävän hyvin jotkut suurvallat kuten siirtomaavallat Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska ovat traumastaan selvinneet. Ranskalle tuo sopeutuminen on tosin ottanut välillä aika koville historian saatossa. Helpotusta asiaan toi kuitenkin varmaan Versaillesin rauhansopimus.

Venäjällä elää siis edelleen suurvaltahenki ja venäläisiä kiusaa se, että muut eivät enää kohtele sitä tasaveroisena suurvaltana USAn kanssa. Tällainen suurvalta-ajattelumalli on istutettu venäläisiin kommunismin aikana ja siitä ei ole helppo päästä ihan yhden sukupolven aikana irti. Eikä välttämättä kahdenkaan, jos venäläinen nuoriso alkaa omaksua saman mallin.

Parasta vastalääkettä nationalismin vaivaan olisi se, että Venäjällä olisi kykyä visoida omien kansalaistensa tulevaisuutta eri yhteiskuntaraknetiden malleissa. Eristäytyvä suurvalta-asemaa havitteleva Venäjä tarkoittaa lovea kansalaisten elintasoon ja jonkinlaiseen totalitarismiin paluuta. Nationalismi aattena pyrkii aina yhdenmukaisuuteen eikä siedä toisinajattelua.

Jos venäläinen keskiluokka ja suuri osa alaluokasta pystyisi oivaltamaan sen, että heidän sosiaalinen nousunsa on kinni rauhanomaisesta kehityksestä ja taloudellista integraatiosta länteen, se olisi voima, joka voisi luopua kansalliskiihkosta, kun luvassa olisi eurooppalaista hyvinvointia lähes kaikille. Tämän mahdollisuus venäläiset saattavat hukata, jos he eivät ajoissa oivalla elintason nousun takana olevia syy-seuraus-suhteita.

Putunilla olisi toinenkin tie houkutella äänestäjiä ryhmittymänsä taakse. Se olisi näyttävä asettuminen ala- ja keskiluokan puolelle taloudellista valtaa käyttävää yläluokkaa vastaan. Putinin mahdollisuus olisi luoda kansalaisille toive vakaasta kehityksestä kohden taloudellista hyvinvointia. Samalla kuitenkin pitäisi painottaa sitä, että taloudellisen hyvinvoinnin saavuttaminen edellyttää yhteistyötä muun Euroopan kanssa, ei riitelyä. Venäjällähän on NL:ssa hyvä esimerkki siitä, miten surkeaan elintasoon eristäytyvä suurvalta-asemaa tavoitteleva politiikka johti.

Venäjällä ei myöskään ole kaiketi oivallettu sitä, että taloudellinen hyvinvointi ei enää ole mitään siirtomaavallan hyvinvointia. Hyvinvoinnin perustana ei ole maa-alueen koko, vaan ihmisten erilaisina tuotoksina näkyvän aivokapasiteetin hyödyntäminen. Tämähän on myös Suomessa kepulaisilta jäänyt havaitsematta, kun he henkeen ja vereen korostavat aluepolitiikan ensisijaisuutta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Analyysisi on hyvä eikä minulla ole syytä sitä erityisemmin polemisoida. Yksi ongelma on Venäjän menetetty suurvalta-asema. Tämä on ollut venäläisille kova pala nieltäväksi. Suurvalta-asemat ovat romahtaneet ennenkin ja ne tekevät aluksi kipeää, mutta yllättävän hyvin jotkut suurvallat kuten siirtomaavallat Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska ovat traumastaan selvinneet. Ranskalle tuo sopeutuminen on tosin ottanut välillä aika koville historian saatossa. Helpotusta asiaan toi kuitenkin varmaan Versaillesin rauhansopimus.

Venäjällä elää siis edelleen suurvaltahenki ja venäläisiä kiusaa se, että muut eivät enää kohtele sitä tasaveroisena suurvaltana USAn kanssa. Tällainen suurvalta-ajattelumalli on istutettu venäläisiin kommunismin aikana ja siitä ei ole helppo päästä ihan yhden sukupolven aikana irti. Eikä välttämättä kahdenkaan, jos venäläinen nuoriso alkaa omaksua saman mallin.

Parasta vastalääkettä nationalismin vaivaan olisi se, että Venäjällä olisi kykyä visoida omien kansalaistensa tulevaisuutta eri yhteiskuntaraknetiden malleissa. Eristäytyvä suurvalta-asemaa havitteleva Venäjä tarkoittaa lovea kansalaisten elintasoon ja jonkinlaiseen totalitarismiin paluuta. Nationalismi aattena pyrkii aina yhdenmukaisuuteen eikä siedä toisinajattelua.

Jos venäläinen keskiluokka ja suuri osa alaluokasta pystyisi oivaltamaan sen, että heidän sosiaalinen nousunsa on kinni rauhanomaisesta kehityksestä ja taloudellista integraatiosta länteen, se olisi voima, joka voisi luopua kansalliskiihkosta, kun luvassa olisi eurooppalaista hyvinvointia lähes kaikille. Tämän mahdollisuus venäläiset saattavat hukata, jos he eivät ajoissa oivalla elintason nousun takana olevia syy-seuraus-suhteita.

Putunilla olisi toinenkin tie houkutella äänestäjiä ryhmittymänsä taakse. Se olisi näyttävä asettuminen ala- ja keskiluokan puolelle taloudellista valtaa käyttävää yläluokkaa vastaan. Putinin mahdollisuus olisi luoda kansalaisille toive vakaasta kehityksestä kohden taloudellista hyvinvointia. Samalla kuitenkin pitäisi painottaa sitä, että taloudellisen hyvinvoinnin saavuttaminen edellyttää yhteistyötä muun Euroopan kanssa, ei riitelyä. Venäjällähän on NL:ssa hyvä esimerkki siitä, miten surkeaan elintasoon eristäytyvä suurvalta-asemaa tavoitteleva politiikka johti.

Venäjällä ei myöskään ole kaiketi oivallettu sitä, että taloudellinen hyvinvointi ei enää ole mitään siirtomaavallan hyvinvointia. Hyvinvoinnin perustana ei ole maa-alueen koko, vaan ihmisten erilaisina tuotoksina näkyvän aivokapasiteetin hyödyntäminen. Tämähän on myös Suomessa kepulaisilta jäänyt havaitsematta, kun he henkeen ja vereen korostavat aluepolitiikan ensisijaisuutta.

Lue lisää

Suurvaltanationalismin juuret lienevät syvällä keskiajassa, jolloin Venäjä ja tsaari nauttivat hyvin suurta arvostusta ympäri Euroopan eikä USAa edes ollut olemassa.

Toisaalta demokraattista perinnettähän Venäjällä ei ole päässyt edes syntymään, kun vallankumouksen jälkeen tsaarin korvasi kommunistinen yksipuoluediktatuuri osin luomalla imagoa, että juuri kommunismi on vahvaa suurvaltaa.

NL:on hajoamisen jälkeen syntyneellä poliittisella kulttuurilla ei ole ollut juuri valinnan varaa, koska suurvaltanationalismin jo sukupolvien ajan äidinmaidossaan imeneet venäläiset nyt äänestävät mitä ilmeisimmin sitä puoluetta ja presidenttiehdokasta, jonka uskovat tekevän Venäjästä suuren.

Taloudelliseen demokratiaan en usko kovin lyhyellä aikavälillä, sillä kommunistisen Venäjän omaisuus päästettiin luisumaan oligarkkien haltuun. Niinpä Venäjällä on niin vahva kapitalismi vallalla, ettei siellä kertatkaikkiaan pysty syntymään kovin vapaita markkinoita juuri millekään toimialalle, ja jos syntyy, niin rikollismafia kuorii suojelurahoina isot osat voitoista ja saa toimia vapaasti, koska Venäjän poliittinen järjestelmä lienee melko korruptoitunut, traarin virkamieskunnan ja kommunismin perintöä sekin.

Siihenkään en oikein jaksa uskoa, että joku köyhien ja keskiluokan asemaa parantamaan ryhtyvä, kommunistien kanssa kilpaileva puolue pystyisi nousemaan valtaan, koska köyhät ja keskiluokka lienevät kiihkeimpiä nationalisteja. - Niinhän se oli Hitlerin Saksassakin.

Jaba_43 kirjoitti:

Suurvaltanationalismin juuret lienevät syvällä keskiajassa, jolloin Venäjä ja tsaari nauttivat hyvin suurta arvostusta ympäri Euroopan eikä USAa edes ollut olemassa.

Toisaalta demokraattista perinnettähän Venäjällä ei ole päässyt edes syntymään, kun vallankumouksen jälkeen tsaarin korvasi kommunistinen yksipuoluediktatuuri osin luomalla imagoa, että juuri kommunismi on vahvaa suurvaltaa.

NL:on hajoamisen jälkeen syntyneellä poliittisella kulttuurilla ei ole ollut juuri valinnan varaa, koska suurvaltanationalismin jo sukupolvien ajan äidinmaidossaan imeneet venäläiset nyt äänestävät mitä ilmeisimmin sitä puoluetta ja presidenttiehdokasta, jonka uskovat tekevän Venäjästä suuren.

Taloudelliseen demokratiaan en usko kovin lyhyellä aikavälillä, sillä kommunistisen Venäjän omaisuus päästettiin luisumaan oligarkkien haltuun. Niinpä Venäjällä on niin vahva kapitalismi vallalla, ettei siellä kertatkaikkiaan pysty syntymään kovin vapaita markkinoita juuri millekään toimialalle, ja jos syntyy, niin rikollismafia kuorii suojelurahoina isot osat voitoista ja saa toimia vapaasti, koska Venäjän poliittinen järjestelmä lienee melko korruptoitunut, traarin virkamieskunnan ja kommunismin perintöä sekin.

Siihenkään en oikein jaksa uskoa, että joku köyhien ja keskiluokan asemaa parantamaan ryhtyvä, kommunistien kanssa kilpaileva puolue pystyisi nousemaan valtaan, koska köyhät ja keskiluokka lienevät kiihkeimpiä nationalisteja. - Niinhän se oli Hitlerin Saksassakin.

Lue lisää

Esimerkkejä köyhien ja keskiluokan käyttäytymisestä on monensuuntaisia. On totta, että köyhä väestö on kaikkein altteinta kiihotukselle. Siihen suunnataankin kaikkein populistisin lupaustulva, koska nämä eivät kouluttamattomina ymmärrä itse asioita, vaan ottavat tunteisiin vetoavat puheet todesta. Tällainen porukka voi siten uskoa siihen, että ensin pitää saavuttaa suurvalta-asema, minkä jälkeen voikin saavuttaa ihan mitä vaan.

Hyvä esimerkki toisenlaisesta kehityksestä köyhien ja keskiluokan päiden kääntämiseksi on sotien jälkeinen Suomi ja oikeastaan koko läntinen Eurooppa sekä Japani. Suomessakin kommunistien kannatus oli aluksi suuri, mutta köyhien usko maltilliseen ja vakaaseen nousuun kasvoi vähitellen, mitä saattaa selittää yleinen uskomme kansansivistystyöhön. Suomessa ja länsimaissa tavoiteltiin siis melkolailla kauttaaltaa komunisteja ja äärioikeistolaisia lukuunottamatta demokratiaa ja tasa-arvoa. Tämä puolestaan mobilisoi koko kansan yhteisiin ponnistuksiin yhteiseksi hyväksi. Ja katso, satoa alkoi tulla jokaa laariin. Sotien jälkeinen sosiaalinen nousu loi yleistä optimismia ja sellaisessa maaperässä ei nationalistinen kansalliskiihko hevin idä.

Venäjällä pitäisi vaan saada samantapainen, suhteellisen hidas mutta nousjohteinen prosessi alkuun. Sen vaihtoehtona on epätoivo ja turvautuminen juuri nationalsitiseen kansankiihotukseen, mikä tarkoittaa aina kansalaisten hyvinvoinnin vähentymistä.

Nationalistisissa yhteiskunnissa ihmistä ei koeta yksilönä, vaan hänen olemassaolonsa perusta on olla valtion tarvitsemaa muurahaisjoukkoa, joiden ennemmin tai myöhemmin käsketään pukea sotahaarniska ylleen, sillä suuret johtajat ovat vihdoin keksineet sopivan vihollisen tämän valtion olemassaoloa uhkaavan vihollisen.

Kahden demokratian on vaikea ajautua sotaan jo prosessien hitauden vuoksi. On tavallaan hienoa lukea jälkikäteen Suomen ja NL:n käymistä neuvotteluista talvisodan alla. Suomalainen osapuoli osaisi niissä sentään jonkun verran venyttää aikaa vetoamalla demokratian muotosääntöihin. Neuvottelukunnalla ei ollut lupaa tärkeissä asioissa tehdä myönnytyksiä, vaan asialle oli saatava päättävien elinten vahvistus Suomesta. Venäläiset pitivät tätä kaiketi tahallisena vetkutteluna, kun heillä oli paikan päällä mies, Stalin, joka saattoi yksinään päättää ihan mistä vaan. Jos kaksi demokratiaa olisi joutunut tällaiseen kiistaan, siinä olisi kummaltakin voinut loppua kärsivällisyys neuvottelujen pitkittyessä jatkuviin demokratian muotosääntöjen vetoamiseen. Homma olisi voinut jäädä sillensä ja sodat mennä sivu suun.

Mielipidepankki kirjoitti:

Esimerkkejä köyhien ja keskiluokan käyttäytymisestä on monensuuntaisia. On totta, että köyhä väestö on kaikkein altteinta kiihotukselle. Siihen suunnataankin kaikkein populistisin lupaustulva, koska nämä eivät kouluttamattomina ymmärrä itse asioita, vaan ottavat tunteisiin vetoavat puheet todesta. Tällainen porukka voi siten uskoa siihen, että ensin pitää saavuttaa suurvalta-asema, minkä jälkeen voikin saavuttaa ihan mitä vaan.

Hyvä esimerkki toisenlaisesta kehityksestä köyhien ja keskiluokan päiden kääntämiseksi on sotien jälkeinen Suomi ja oikeastaan koko läntinen Eurooppa sekä Japani. Suomessakin kommunistien kannatus oli aluksi suuri, mutta köyhien usko maltilliseen ja vakaaseen nousuun kasvoi vähitellen, mitä saattaa selittää yleinen uskomme kansansivistystyöhön. Suomessa ja länsimaissa tavoiteltiin siis melkolailla kauttaaltaa komunisteja ja äärioikeistolaisia lukuunottamatta demokratiaa ja tasa-arvoa. Tämä puolestaan mobilisoi koko kansan yhteisiin ponnistuksiin yhteiseksi hyväksi. Ja katso, satoa alkoi tulla jokaa laariin. Sotien jälkeinen sosiaalinen nousu loi yleistä optimismia ja sellaisessa maaperässä ei nationalistinen kansalliskiihko hevin idä.

Venäjällä pitäisi vaan saada samantapainen, suhteellisen hidas mutta nousjohteinen prosessi alkuun. Sen vaihtoehtona on epätoivo ja turvautuminen juuri nationalsitiseen kansankiihotukseen, mikä tarkoittaa aina kansalaisten hyvinvoinnin vähentymistä.

Nationalistisissa yhteiskunnissa ihmistä ei koeta yksilönä, vaan hänen olemassaolonsa perusta on olla valtion tarvitsemaa muurahaisjoukkoa, joiden ennemmin tai myöhemmin käsketään pukea sotahaarniska ylleen, sillä suuret johtajat ovat vihdoin keksineet sopivan vihollisen tämän valtion olemassaoloa uhkaavan vihollisen.

Kahden demokratian on vaikea ajautua sotaan jo prosessien hitauden vuoksi. On tavallaan hienoa lukea jälkikäteen Suomen ja NL:n käymistä neuvotteluista talvisodan alla. Suomalainen osapuoli osaisi niissä sentään jonkun verran venyttää aikaa vetoamalla demokratian muotosääntöihin. Neuvottelukunnalla ei ollut lupaa tärkeissä asioissa tehdä myönnytyksiä, vaan asialle oli saatava päättävien elinten vahvistus Suomesta. Venäläiset pitivät tätä kaiketi tahallisena vetkutteluna, kun heillä oli paikan päällä mies, Stalin, joka saattoi yksinään päättää ihan mistä vaan. Jos kaksi demokratiaa olisi joutunut tällaiseen kiistaan, siinä olisi kummaltakin voinut loppua kärsivällisyys neuvottelujen pitkittyessä jatkuviin demokratian muotosääntöjen vetoamiseen. Homma olisi voinut jäädä sillensä ja sodat mennä sivu suun.

Lue lisää

Luulisin, että Suomen myönteinen demokraattinen kehitys johtuu ennen muuta siitä, että meillä jokainen osasi jo tuolloin lukea ja että meillä oli melko vapaa media: Sanoma- ja aikakauslehtiä ilmestyi asukasta kohden enemmän kuin missään maailmassa, niitä luettiin, niistä keskusteltiin eikä mitään ennakkosensuuria ollut, mitä nyt Urkki myllykirjeitä lähetteli.

Yleisradionkin hyviin puoliin voinee lukea sen, että sen ohjelmat olivat aika parlamentaarisessa valvonnassa ja palvelivat kansansivistystyötä.

Venäjällä taitaa tilanne olla huonompi, kun media ei ole koskaan ollut millään tavalla vapaa. Lukutaito ei liene ongelma, mutta lukuhaluja lienee vähemmän. Kulttuuri lienee siellä enemmän se, että joku nousee rappusille, nostaa nyrkkinsä pystyyn ja alkaa puhua kansalle. politikka on henkilöasiaa, ei puolueasiaa.

mieliaiheeseensa muutaman viisaan kirjoituksensa lopuksi. Leppymätön sak-demari-halos-tuomiojaviha pitää Jäbän hengissä ja tällä palstalla aamusta iltaan. Kokoomuslainen kateellisuus ja katkeruus on päivittäinen vieraamme Jäbän kirjoitusten muodossa.

Oletko koskaan ajatellut hankkia ihan oikean elämän itsellesi.

Unohtui tuosta, että venäjää opiskelevat väittävät, että ei sillä taidolla saa töitä. Venäjän kauppa toimii pääaosin englannin kielellä ja uskoisin näiden kauniiden tyttöjen jopa mieluummin puhuvan englantia. Nouseville ja nousemaan aikoville poliitikoille kielen opiskelua voisi suositella.

Vaikkei demokratiakehitys ole Venäjällä edes alullaan, niin Putin osaa mediakäyttäytymisen.

Halosen ja Putinin suhteet ovat varmasti erinomaiset, mutta siitä en osaa sanoa luottaako Putin Haloseen tarpeeksi vakavissaan.

lisähuomautus kirjoitti:

Unohtui tuosta, että venäjää opiskelevat väittävät, että ei sillä taidolla saa töitä. Venäjän kauppa toimii pääaosin englannin kielellä ja uskoisin näiden kauniiden tyttöjen jopa mieluummin puhuvan englantia. Nouseville ja nousemaan aikoville poliitikoille kielen opiskelua voisi suositella.

Lue lisää

Jos halutaan saada ystäviä ja luottamusta, venäjän kielen taito on hyvin tärkeää, vaikka toki englannillakin pärjää, koska venäläisetkin haluavat puhua milellään englantia tullakseen entistä kansainvälisimmiksi. - Se on siellä muotia nyt.

Merkittävä kehitys ei suinkaan aina tapahdu kriisien kautta. Kriisit tarkoittavat kylläkin yleensä aina muutoksia vallitseviin olosuhteisiin, mutta merkittävä kehitys muutoin näyttää tapahtuvan rauhallisina aikoina. Saattaapa jopa olla niin, että merkittävin kehitys aina edellyttää riittävän pitkiä rauhanomaisia kausia. Jos nyt katsellaan vaikka läntisen maailman taloudellis-teknistä kehitystä sotien jälkeisenä aikana, se on ollut valtaisaa. Yksikkään tuohon kehitykseen osallistunut ei ole käynyt tänä aikana sotia omalla maaperällään eikä ole kokenut sisäisiä mullistuksia.

Mitä sitten tulee leppoisiin venäläisiin kylpylöissä, niin siitä teoriasta en ole suinkaan luopunut tai luopumassa. Matkan varrella voi tulla hidasteita ja mutkia matkaan, mutta jonkinasteisen kriittisen kynnyksen ylityttyä eli kun makuun on päästy, siitä on vaikea enää päästää irti. Myös henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoitteluun ja sosiaalisen aseman parantumiseen tulee riippuvuus aivan kuten alkoholiin tai huumeisiin.

Meilläkin ulkomaille suuntautuva lentomatkustelu alkoi ensin yläluokkaisena huvina. Sitten markkinamekanismit keksivät, että köyhemmässäkin väessä on suuri potentiaali. Tätä porukkaa villittiin mukaan ensin mainoksilla ja yläluokkaisilla kuvauksilla siitä, miten lämpimässä ja eksoottisessa paikassa mieli lepää. Kohta alkoivatkin koko kansan seiväsmatkat ja siitä taudista ei sen jälkeen olekaan ihan hevillä irti päästy. Arvelisin, etteivät venäläiset ole ihmistä kummoisempia ja samanlaiset taudit heihinkin tarttuvat. Nyt markkinataloudellisten houkutuskeinojen vapaasti myylertäessä, yhä useammalle tulee mieli hemmotella itseään. Tämä kohottaa individualismia eli yksilökohtaista eduntavoittelua. Jossain vaiheessa se ajaa valtiollisen eli nationalistisen ja usein abstraktiona mielisissä olevan edun edelle kuten on käynyt länsimaissa. Tässä toimii ihan sama ilmiö kuin siinä, että ihmiset yksilöedun tavoittelussa pyrkivät irrottautumaan uskontojen kahlitsevista voimista.

Mielipidepankki kirjoitti:

Merkittävä kehitys ei suinkaan aina tapahdu kriisien kautta. Kriisit tarkoittavat kylläkin yleensä aina muutoksia vallitseviin olosuhteisiin, mutta merkittävä kehitys muutoin näyttää tapahtuvan rauhallisina aikoina. Saattaapa jopa olla niin, että merkittävin kehitys aina edellyttää riittävän pitkiä rauhanomaisia kausia. Jos nyt katsellaan vaikka läntisen maailman taloudellis-teknistä kehitystä sotien jälkeisenä aikana, se on ollut valtaisaa. Yksikkään tuohon kehitykseen osallistunut ei ole käynyt tänä aikana sotia omalla maaperällään eikä ole kokenut sisäisiä mullistuksia.

Mitä sitten tulee leppoisiin venäläisiin kylpylöissä, niin siitä teoriasta en ole suinkaan luopunut tai luopumassa. Matkan varrella voi tulla hidasteita ja mutkia matkaan, mutta jonkinasteisen kriittisen kynnyksen ylityttyä eli kun makuun on päästy, siitä on vaikea enää päästää irti. Myös henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoitteluun ja sosiaalisen aseman parantumiseen tulee riippuvuus aivan kuten alkoholiin tai huumeisiin.

Meilläkin ulkomaille suuntautuva lentomatkustelu alkoi ensin yläluokkaisena huvina. Sitten markkinamekanismit keksivät, että köyhemmässäkin väessä on suuri potentiaali. Tätä porukkaa villittiin mukaan ensin mainoksilla ja yläluokkaisilla kuvauksilla siitä, miten lämpimässä ja eksoottisessa paikassa mieli lepää. Kohta alkoivatkin koko kansan seiväsmatkat ja siitä taudista ei sen jälkeen olekaan ihan hevillä irti päästy. Arvelisin, etteivät venäläiset ole ihmistä kummoisempia ja samanlaiset taudit heihinkin tarttuvat. Nyt markkinataloudellisten houkutuskeinojen vapaasti myylertäessä, yhä useammalle tulee mieli hemmotella itseään. Tämä kohottaa individualismia eli yksilökohtaista eduntavoittelua. Jossain vaiheessa se ajaa valtiollisen eli nationalistisen ja usein abstraktiona mielisissä olevan edun edelle kuten on käynyt länsimaissa. Tässä toimii ihan sama ilmiö kuin siinä, että ihmiset yksilöedun tavoittelussa pyrkivät irrottautumaan uskontojen kahlitsevista voimista.

Lue lisää

Venäjällä on vaan sellainen taloudellinen tilanne, että muutaman Suomen väkilukua vastaava osa kansasta asuu ja elää kurjemmin kuin yksikään suomalainen ennen talvi- ja jatkosotia.

Jos keskiluokkaiset venäläiset kylpevät Suomessa ja parveilevat Stockalla Korhosen kiusana, niin parempiosaiset piipahtavat Lontoon Harrodsilla yksityiskoneellaan viikonloppuostoksilla.

Merkittävää kehitystä tapahtuu vasta, kun Venäjällä tapahtuu merkittävää elintason ja ostovoiman kasvua myös huono-osaisimmassa kvartiilissa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Merkittävä kehitys ei suinkaan aina tapahdu kriisien kautta. Kriisit tarkoittavat kylläkin yleensä aina muutoksia vallitseviin olosuhteisiin, mutta merkittävä kehitys muutoin näyttää tapahtuvan rauhallisina aikoina. Saattaapa jopa olla niin, että merkittävin kehitys aina edellyttää riittävän pitkiä rauhanomaisia kausia. Jos nyt katsellaan vaikka läntisen maailman taloudellis-teknistä kehitystä sotien jälkeisenä aikana, se on ollut valtaisaa. Yksikkään tuohon kehitykseen osallistunut ei ole käynyt tänä aikana sotia omalla maaperällään eikä ole kokenut sisäisiä mullistuksia.

Mitä sitten tulee leppoisiin venäläisiin kylpylöissä, niin siitä teoriasta en ole suinkaan luopunut tai luopumassa. Matkan varrella voi tulla hidasteita ja mutkia matkaan, mutta jonkinasteisen kriittisen kynnyksen ylityttyä eli kun makuun on päästy, siitä on vaikea enää päästää irti. Myös henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoitteluun ja sosiaalisen aseman parantumiseen tulee riippuvuus aivan kuten alkoholiin tai huumeisiin.

Meilläkin ulkomaille suuntautuva lentomatkustelu alkoi ensin yläluokkaisena huvina. Sitten markkinamekanismit keksivät, että köyhemmässäkin väessä on suuri potentiaali. Tätä porukkaa villittiin mukaan ensin mainoksilla ja yläluokkaisilla kuvauksilla siitä, miten lämpimässä ja eksoottisessa paikassa mieli lepää. Kohta alkoivatkin koko kansan seiväsmatkat ja siitä taudista ei sen jälkeen olekaan ihan hevillä irti päästy. Arvelisin, etteivät venäläiset ole ihmistä kummoisempia ja samanlaiset taudit heihinkin tarttuvat. Nyt markkinataloudellisten houkutuskeinojen vapaasti myylertäessä, yhä useammalle tulee mieli hemmotella itseään. Tämä kohottaa individualismia eli yksilökohtaista eduntavoittelua. Jossain vaiheessa se ajaa valtiollisen eli nationalistisen ja usein abstraktiona mielisissä olevan edun edelle kuten on käynyt länsimaissa. Tässä toimii ihan sama ilmiö kuin siinä, että ihmiset yksilöedun tavoittelussa pyrkivät irrottautumaan uskontojen kahlitsevista voimista.

Lue lisää

vähän tarkistaa. Tarkoitin nimenomaan noita kriisejä, jotka ovat saaneet aikaan muutoksia. Ei kriisien aikana tietenkään ole rauhallista kehitystä.

Mutta merkittävät historian käännekohdat tapahtuvat kriisien kautta ja ne ovat lähtökohtia uudelle kehitykselle. Esimerkiksi Suomessa on ollut suurempia ja pienempiä kriisejä, joista on sitten voinut alkaa rauhallinen kehitys. Tuskin ilman vuotta 1918 Suomessa olisi tullut ainakaan nopeasti Lex-Kalliota ja siitä aiheutunutta kehitystä. Häviö (tai anteeksi JKK, torjuntavoitto) viime sodassa, aloitti voimakkaan yhteiskunnallisen kehityksen. Saapa nähdä, taipuuko SDP ja ammattiyhdistysliike ilman kriisiä nyt välttämättömään muutokseen yhteiskunnassa ja työelämässä. Ei kovin hyvältä näytä.

Viime sota aloitti Wellfare Staten esimerkiksi Englannissa. Vuoden 1900 alussa Ruotsissa jopa ammuttiin ihmisiä lakoissa, ennenkuin luonnonvarojen ja keksintöjen aiheuttamaa hyvinvointia alettiin jakaa kaikelle kansalle. Olisi ollut toivottavaa, että Neuvostoliitto puretaan ilman kriisejä. Ei muuten purettu. Yhtä kriisiä oli villin lännen valloitus USA:ssa. Sanotaan nyt vielä Ranskan porvarillinen suuri vallankumous. Kaipa sen jokainen myöntää kriisiksi.

Jaba_43 kirjoitti:

Venäjällä on vaan sellainen taloudellinen tilanne, että muutaman Suomen väkilukua vastaava osa kansasta asuu ja elää kurjemmin kuin yksikään suomalainen ennen talvi- ja jatkosotia.

Jos keskiluokkaiset venäläiset kylpevät Suomessa ja parveilevat Stockalla Korhosen kiusana, niin parempiosaiset piipahtavat Lontoon Harrodsilla yksityiskoneellaan viikonloppuostoksilla.

Merkittävää kehitystä tapahtuu vasta, kun Venäjällä tapahtuu merkittävää elintason ja ostovoiman kasvua myös huono-osaisimmassa kvartiilissa.

Lue lisää

Venäjän yhtälössä on kyllä hiukan huono sanoa, millä on merkitystä. Ensinnäkin Venäjällä on kaiketi edelleen paljon eri kansallisuuksia. Toiseksi siellä on laajaa haja-asutusta ja keskittynyttä kaupunkiasumista. Moskova ja Pietari ovat epäilemättä maan kehityksen veturit. Voi olla niin, että poliittisestikin merkittävin ryhmä asuu Moskovassa ja Pieterissa sekä muissa suurissa kaupungeissa. Silloin niiden elintaso ja poliittinen ilmapiiri voi olla vaikuttavin.

Olen itse käynyt Venäjän Karjalassa ja nähnyt tilanteen kurjuuden. Samalla on kuitenkin todettava, ettei tällaisissa peräkylissä asuva venäläisjoukko ole poliittisesti aktiivi eikä merkittävä. Heille venäläinen nationalistinen hehkutus voi olla jopa kiusallista, koska he ovat nähneet, miten vähän Venäjän keskusjohto heistä välittää. Karjalassa asuvatkin saattaisivat olla innokkaampia sellaiseen ajatukseen, että Karjala liitettäisiin laajalti Suomeen. Vielä selvempää on venäläisen nationalismin vieroksunta maan eteläosissa, missä asuu paljon muslimeja ja muita häslimejä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Venäjän yhtälössä on kyllä hiukan huono sanoa, millä on merkitystä. Ensinnäkin Venäjällä on kaiketi edelleen paljon eri kansallisuuksia. Toiseksi siellä on laajaa haja-asutusta ja keskittynyttä kaupunkiasumista. Moskova ja Pietari ovat epäilemättä maan kehityksen veturit. Voi olla niin, että poliittisestikin merkittävin ryhmä asuu Moskovassa ja Pieterissa sekä muissa suurissa kaupungeissa. Silloin niiden elintaso ja poliittinen ilmapiiri voi olla vaikuttavin.

Olen itse käynyt Venäjän Karjalassa ja nähnyt tilanteen kurjuuden. Samalla on kuitenkin todettava, ettei tällaisissa peräkylissä asuva venäläisjoukko ole poliittisesti aktiivi eikä merkittävä. Heille venäläinen nationalistinen hehkutus voi olla jopa kiusallista, koska he ovat nähneet, miten vähän Venäjän keskusjohto heistä välittää. Karjalassa asuvatkin saattaisivat olla innokkaampia sellaiseen ajatukseen, että Karjala liitettäisiin laajalti Suomeen. Vielä selvempää on venäläisen nationalismin vieroksunta maan eteläosissa, missä asuu paljon muslimeja ja muita häslimejä.

Lue lisää

Suomen olisi kai helppoa hyödyntää Karjalan resurssit, kun äiti-Venäjää se ei kiinnosta.

Kannattaisko riski ottaa ja pyytää Karjala takaisin?

on syytä kirjoitti:

vähän tarkistaa. Tarkoitin nimenomaan noita kriisejä, jotka ovat saaneet aikaan muutoksia. Ei kriisien aikana tietenkään ole rauhallista kehitystä.

Mutta merkittävät historian käännekohdat tapahtuvat kriisien kautta ja ne ovat lähtökohtia uudelle kehitykselle. Esimerkiksi Suomessa on ollut suurempia ja pienempiä kriisejä, joista on sitten voinut alkaa rauhallinen kehitys. Tuskin ilman vuotta 1918 Suomessa olisi tullut ainakaan nopeasti Lex-Kalliota ja siitä aiheutunutta kehitystä. Häviö (tai anteeksi JKK, torjuntavoitto) viime sodassa, aloitti voimakkaan yhteiskunnallisen kehityksen. Saapa nähdä, taipuuko SDP ja ammattiyhdistysliike ilman kriisiä nyt välttämättömään muutokseen yhteiskunnassa ja työelämässä. Ei kovin hyvältä näytä.

Viime sota aloitti Wellfare Staten esimerkiksi Englannissa. Vuoden 1900 alussa Ruotsissa jopa ammuttiin ihmisiä lakoissa, ennenkuin luonnonvarojen ja keksintöjen aiheuttamaa hyvinvointia alettiin jakaa kaikelle kansalle. Olisi ollut toivottavaa, että Neuvostoliitto puretaan ilman kriisejä. Ei muuten purettu. Yhtä kriisiä oli villin lännen valloitus USA:ssa. Sanotaan nyt vielä Ranskan porvarillinen suuri vallankumous. Kaipa sen jokainen myöntää kriisiksi.

Lue lisää

>>Saapa nähdä, taipuuko SDP ja ammattiyhdistysliike ilman kriisiä nyt välttämättömään muutokseen yhteiskunnassa ja työelämässä. Ei kovin hyvältä näytä.

Jaba_43 kirjoitti:

>>Saapa nähdä, taipuuko SDP ja ammattiyhdistysliike ilman kriisiä nyt välttämättömään muutokseen yhteiskunnassa ja työelämässä. Ei kovin hyvältä näytä.

että olet oikeassa.

vain toivoa, kirjoitti:

että olet oikeassa.

Ei demarit ole niin tyhmiä, miltä ne nyt räksyttäessään näyttävät.

Lipposen vaihto Heinäluomaan lähti "pari piirua ihmisen suuntaan", mutta vain SAK:laisen ihmisen, minkä demarit nyt osaavat korjata.

Kuulin yhden demareiden kansanedustajaehdokkaan vaalipäälliköltä, että vaalitappion sisäinen puinti on ollut hyvin onnistunutta, ilmapiiriä tuulettavaa ja uusia näkökulmia avaavaa.

SDP:n sisällä oli nimittäin ollut jo pitkään paljon sitä henkeä, ettei pidä liimatutua liikaa vanhakantaisen työväenliikkeen eikä SAK:n ay-politiikan kylkeen, mutta kun sen linjan kannattajat olivat vallan kahvassa, niin toisinajattelijoita ei kuultu ennen kuin vasta vaalitappion jälkeen.

Heinäluomakin on kuulemma myöntänyt, ettei liian ärhäkkä hallituskumppanin kurmottaminen tainnut olla fiksua.