Isän muistolle

...............

Isäni kuoli viime joulukuussa, juuri joulun jälkeen. Vietimme ihanan joulun mökillä ja Tapaninpäivän aamuna sain puhelinsoiton äidiltäni; joka kertoi isäni saaneen sydänkohtauksen ja menehtyneen. Sitä tunnetta ei voinut kuvitella, ensimmäisenä päässä pyöri, etten näe isää enää koskaan. Kyyneleet virtasivat poskilla ja suunnaton tyhjyyden tunne valtasi. Seuraavat päivät menivät kuin sumussa; surren, ikävoiden ja itkien. Vältin kaupassakäyntiä, koska niissä kaupoissa olimme isän kanssa käyneet kaupassa.
Hautajaiset olivat kaunis tilaisuus, jossa soitettiin valitsemiamme kappaleita, jotka kuvasivat isää ja joista isäkin tykkäsi. Mutta se isän arkku oli kova pala ja kun istuimme kappelissa eturivissä ja arkku metrin päässä... Se oli todella raskasta. Siunaustilaisuuden päätyttyä annoin suukon isän arkulle.

Pikkuhiljaa arki alkoi mennä eteenpäin; suurin osa työkavereistani oli todella kannustavia ja ymmärtäväisiä. Oma terveys horjahteli pitkin kevättä, vastustuskyky oli aivan nollassa ja siksi sairastelin paljon flunssaa.

Kesä tuli ja vietiin isän haudalle kauniita kukkia . Välillä istuessani parvekkeella kuvittelin isän leikkaamassa ruohoa ja suunnaton ikävä iski.

Aina isän ollessa kotona meillä soi radiosta iskelmä-kanava, jonka lauluja isä monesti hyräili. Siksi emme kuunnellet radiota vähään aikaan.

Nyt syyskuussa on kulunut pian 9 kuukautta isän kuolemasta ja ikävä on järjetön ja aina välillä purskahdan itkuun, kun jokin muistuttaa isästä. Isä on monesti ollut unissani, mutta ei koskaan mitenkään ahdistavasti.

Suuressa surussa ei voi mitenkään yksin pärjätä ja onneksi minulla on äitini ja veljeni sekä todella hyvät ystävät ja sukulaiset. Mutta myös se, mikä on tuonut erilaista lohtua on pikkuinen kissaherrani, joka on aina valmis antamaan pusuja.

"Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella."

Isälle, joka olet aina sydämissämme ja muistoissamme. Kiitos, että olit tukenamme ja annoit meille paljon. Sinua on suunnaton ikävä, mutta jonain päivänä tapaamme jälleen.

Ikävöiden,

minä.

11

4062

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • karin

      rakkaan veljeni joulukuussa. Hän oli myös kahden lapsensa isä. Voin kuvitella tunteesi, vaikka en itse ole menettänyt isääni.
      Suru ja ikävä on valtava. Lopullinen menetys tekee eron ikävästä lohduttoman.
      Otan osaa suureen suruusi. Itku auttaa meitä pääsemään eteenpäin elämässä, vaikka se sattuu sieluun.
      Joulun lähestyminen musertaa sydäntä. Pelottaa kohdata joulu. Jos se on samanlainen kuin edellinen, jos murhe iskee tuhannella voltilla.
      Päivä kerrallaan kuitenkin kannattaa elää. Muuten ei jaksa.

      • ...........................

        Minun poikani kuoli juuri ennen joulua. Olen käynyt siitä asti täällä lukemassa ja kirjoittamassa, saamassa lohtua. Runot ja musiikki myös lohduttavat. Itku tulee vieläkin aivan odottamatta, tänään meren rannalla.
        Poikani oli innokas olemaan merellä.
        Olen monesti ajatellut, että monet nuoret, jotka kuolevat ovat olleet jotenkin erityisiä jo lapsena. Poikani oli jo lapsena kypsä ikäisekseen, ehkä hänellä oli "vanha sielu". Hän rakasti merta, matkustamista, uusia kulttuureja ja kokemuksia. Hän ehti kokemaan lyhyen elämänsä aikana (33 v) ehkä enemmän jännittävää kuin minä olen kokenut tai tulen kokemaan, vaikka eläisin vanhaksi.Hänen elämänsä oli ehkä jo valmis ja hän jatkoi matkaansa. Jäljelle jäin minä.


        Minun elämäni muuttui pokani kuoleman jälkeen, lainaan erään toisen pokansa menettäneen äidin runosta tässä jotakin, kuvatakseni elämääni nyt.

        Poikani on kuollut

        Kuolema jakoi elämäni aikaan ennen ja jälkeen, sinä päivänä kaikki meni pirstaleiksi.

        Poikani on kuollut

        Joka päivä kaipaan häntä, sitä, mikä ei saanut tapahtua, tapahtui, se, mitä ei voinut tapahtua, tapahtui

        Poikani on kuollut

        Aika levittäytyy kuin kalvo kivun avoimeen haavaan, mutta entiselleen se ei enää koskaan tule

        Poikani on kuollut

        Elämä on muuttunut, mikään ei enää ole itsestään selvää, mikään ei ole kokonaista

        Poikani on kuollut

        Pelkään jo nyt tulevaa joulua, poikani kuoleman vuosipäivää. En tule viettämään joulua Suomessa, se ehkä hieman helpottaa kipua.

        Voimia kaikille. Aika ei poista kuoleman aihettamaa surua, mutta muuttaa sen siedettävämmäksi


      • teitä jouluna
        ........................... kirjoitti:

        Minun poikani kuoli juuri ennen joulua. Olen käynyt siitä asti täällä lukemassa ja kirjoittamassa, saamassa lohtua. Runot ja musiikki myös lohduttavat. Itku tulee vieläkin aivan odottamatta, tänään meren rannalla.
        Poikani oli innokas olemaan merellä.
        Olen monesti ajatellut, että monet nuoret, jotka kuolevat ovat olleet jotenkin erityisiä jo lapsena. Poikani oli jo lapsena kypsä ikäisekseen, ehkä hänellä oli "vanha sielu". Hän rakasti merta, matkustamista, uusia kulttuureja ja kokemuksia. Hän ehti kokemaan lyhyen elämänsä aikana (33 v) ehkä enemmän jännittävää kuin minä olen kokenut tai tulen kokemaan, vaikka eläisin vanhaksi.Hänen elämänsä oli ehkä jo valmis ja hän jatkoi matkaansa. Jäljelle jäin minä.


        Minun elämäni muuttui pokani kuoleman jälkeen, lainaan erään toisen pokansa menettäneen äidin runosta tässä jotakin, kuvatakseni elämääni nyt.

        Poikani on kuollut

        Kuolema jakoi elämäni aikaan ennen ja jälkeen, sinä päivänä kaikki meni pirstaleiksi.

        Poikani on kuollut

        Joka päivä kaipaan häntä, sitä, mikä ei saanut tapahtua, tapahtui, se, mitä ei voinut tapahtua, tapahtui

        Poikani on kuollut

        Aika levittäytyy kuin kalvo kivun avoimeen haavaan, mutta entiselleen se ei enää koskaan tule

        Poikani on kuollut

        Elämä on muuttunut, mikään ei enää ole itsestään selvää, mikään ei ole kokonaista

        Poikani on kuollut

        Pelkään jo nyt tulevaa joulua, poikani kuoleman vuosipäivää. En tule viettämään joulua Suomessa, se ehkä hieman helpottaa kipua.

        Voimia kaikille. Aika ei poista kuoleman aihettamaa surua, mutta muuttaa sen siedettävämmäksi

        Menetin isäni jouluaatonaattona yllättäen yöllä.Seuraava päivä oli jouluaatto.Ajattelen teitä jouluna, otan osaa suureen suruunne.Mummuni sanoi aina, vaivaiset jouluksi syntyvät, autuaat jouluksi lähtevät.Minulla on myös miettimistä, että mitä joulun suhteen oikein teen.En taida olla kotona niinkuin aina ennen.


    • .......................

      Minäkin, jos ja kun siellä kaukomailla kynttilän sytytän pojalleni, niin muistan teitä muita läheisen menetyksen samoihin aikoihin kokeneita. Lähetän teille rukoukseni, kuten nytkin, voimaa jaksaa eteenpäin. Tuon sananparren, että autuaat jouluksi lähtevät, olen myös kuullut. Kenties siinä on jotakin, he saavat lähteä Jeesuksen syntymäpäiväksi. Jotain lohtua täytyy hakea tilanteessa, mikä on aivan käsittämättömän vaikea. Tänä vuonna en kestäisi viettää joulua kuten aikaisemmin, sain surusanoman viime joulun aatonaattona. Minulla oli kinkku uunissa, kun kaksi poliisia tuli kertomkaan, että poikani oli menehtynyt. Tunnen kinkunhajun vieläkin sieraimissani, enkä voisi sitä ikinä enää syödä.
      Jotain enteellistä oli viime joulussa. En oikein saanut aloitettua jouluvalmistelujakaan, kuten ennen. Ostin kuitenkin muutama päivä ennen joulua joulukoristeen, jollainen perheessämme on ollut koko avioliittomme ajan jo yli kolmekymmentä vuotta. Entinen oli mennyt huonoksi ja halusin tilalle samanlaisen, se on tyypillinen koriste paikkakunnallamme. Sanoin myyjälle, että toivottavasti ei perheen onni mene, kun vaihdan vanhan uuteen. Hän vakuutteli, että onni vain kasvaa. Näin kuitenkin kävi, että saimme karmeimman surusanoman, mitä voi kuvitella. Koristeen olen piilottanut laatikossaan jonnekkin nurkaan, kenties en sitä koskaan enää voi ripusta ikkunnaan.Poikani kuitenkin piti juuri tästä koristeesta erityisesti.

    • minttu120

      minä nupuin just menetin3:s kerta jo!ja isäni nukkui pois?!ovat aina mukana,muistoissa!ja ikävä kova,mut nähään rakas!

      !t,äiti

    • JKKOII88

      NIINKÖ

    • minttu128

      moikka!mä tääl eka kertaa!mä isäni menetin reippa 3 vuotta sitten!tiiä,en yli vaan pääse!jäin isälle 50€ velkaa,maksanko,haudalle vien,poltan rahan,et täst syyllisyydestä pääsen?!

      • anna se

        raha hyväntekeväisyyteen. sellaiseen kohteeseen, mikä oli isällesi tärkeä.


    • vapaudu nyt ...

      Voit laittaa hvyäntekeväisyyteen tai pitää vaikka itsekkin. Ei tuollaisesta tarvtise kantaa huolta ja ei isä sinua enää haudan takaa moiti.

    • min20

      tuttu tunne!isä tääl,mut ei tääl!mun isän kuolemasta kohta jo 4 vuotta tulee,mut ei helpota!ikävä on loputon,rakastan sua aina,isä!ja tiedän,uskon et vielä näämme,sit ajallaan,mut ei nyt just juuri lohduta!jälleen näkemistämme ootellen,tyttäresi minna!

      • Anonyymi

        Olen haudannut ensin veljeni, jonka kanssa kasvoimme yhdessä, sitten isäni, joka meidät kasvatti ja sitten menetin poikani, ja me olimme kaikki yhtä............................


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ikävä sinua

      Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k
      Ikävä
      27
      3633
    2. Oletko sä oikeesti varattu?

      Että sen takii ei voida olla tekemisissä?
      Ikävä
      41
      2469
    3. Otavassa tapahtuu!

      Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut
      Mikkeli
      37
      2323
    4. Tulemmeko hyvin

      Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s
      Ikävä
      7
      2067
    5. Tiedän kuka sinä noista olet

      Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta
      Ikävä
      43
      1582
    6. Rakas, kerro mulle

      Miltä se tuntuu?
      Ikävä
      38
      1569
    7. Horoskooppikysely

      Oma ja ikävän kohteen horoskooppi? Sopivatko yhteen?
      Ikävä
      14
      1402
    8. Oletko ollut vihainen, suuttunut tai pettynyt

      johonkin kaivattusi toimintaan?
      Ikävä
      128
      1320
    9. Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan

      Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.
      Maailman menoa
      271
      1304
    10. Kesäseuraa

      Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t
      Ikävä
      45
      1275
    Aihe