Isäni kuoli viime joulukuussa, juuri joulun jälkeen. Vietimme ihanan joulun mökillä ja Tapaninpäivän aamuna sain puhelinsoiton äidiltäni; joka kertoi isäni saaneen sydänkohtauksen ja menehtyneen. Sitä tunnetta ei voinut kuvitella, ensimmäisenä päässä pyöri, etten näe isää enää koskaan. Kyyneleet virtasivat poskilla ja suunnaton tyhjyyden tunne valtasi. Seuraavat päivät menivät kuin sumussa; surren, ikävoiden ja itkien. Vältin kaupassakäyntiä, koska niissä kaupoissa olimme isän kanssa käyneet kaupassa.
Hautajaiset olivat kaunis tilaisuus, jossa soitettiin valitsemiamme kappaleita, jotka kuvasivat isää ja joista isäkin tykkäsi. Mutta se isän arkku oli kova pala ja kun istuimme kappelissa eturivissä ja arkku metrin päässä... Se oli todella raskasta. Siunaustilaisuuden päätyttyä annoin suukon isän arkulle.
Pikkuhiljaa arki alkoi mennä eteenpäin; suurin osa työkavereistani oli todella kannustavia ja ymmärtäväisiä. Oma terveys horjahteli pitkin kevättä, vastustuskyky oli aivan nollassa ja siksi sairastelin paljon flunssaa.
Kesä tuli ja vietiin isän haudalle kauniita kukkia . Välillä istuessani parvekkeella kuvittelin isän leikkaamassa ruohoa ja suunnaton ikävä iski.
Aina isän ollessa kotona meillä soi radiosta iskelmä-kanava, jonka lauluja isä monesti hyräili. Siksi emme kuunnellet radiota vähään aikaan.
Nyt syyskuussa on kulunut pian 9 kuukautta isän kuolemasta ja ikävä on järjetön ja aina välillä purskahdan itkuun, kun jokin muistuttaa isästä. Isä on monesti ollut unissani, mutta ei koskaan mitenkään ahdistavasti.
Suuressa surussa ei voi mitenkään yksin pärjätä ja onneksi minulla on äitini ja veljeni sekä todella hyvät ystävät ja sukulaiset. Mutta myös se, mikä on tuonut erilaista lohtua on pikkuinen kissaherrani, joka on aina valmis antamaan pusuja.
"Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella."
Isälle, joka olet aina sydämissämme ja muistoissamme. Kiitos, että olit tukenamme ja annoit meille paljon. Sinua on suunnaton ikävä, mutta jonain päivänä tapaamme jälleen.
Ikävöiden,
minä.
Isän muistolle
11
3817
Vastaukset
- karin
rakkaan veljeni joulukuussa. Hän oli myös kahden lapsensa isä. Voin kuvitella tunteesi, vaikka en itse ole menettänyt isääni.
Suru ja ikävä on valtava. Lopullinen menetys tekee eron ikävästä lohduttoman.
Otan osaa suureen suruusi. Itku auttaa meitä pääsemään eteenpäin elämässä, vaikka se sattuu sieluun.
Joulun lähestyminen musertaa sydäntä. Pelottaa kohdata joulu. Jos se on samanlainen kuin edellinen, jos murhe iskee tuhannella voltilla.
Päivä kerrallaan kuitenkin kannattaa elää. Muuten ei jaksa.- ...........................
Minun poikani kuoli juuri ennen joulua. Olen käynyt siitä asti täällä lukemassa ja kirjoittamassa, saamassa lohtua. Runot ja musiikki myös lohduttavat. Itku tulee vieläkin aivan odottamatta, tänään meren rannalla.
Poikani oli innokas olemaan merellä.
Olen monesti ajatellut, että monet nuoret, jotka kuolevat ovat olleet jotenkin erityisiä jo lapsena. Poikani oli jo lapsena kypsä ikäisekseen, ehkä hänellä oli "vanha sielu". Hän rakasti merta, matkustamista, uusia kulttuureja ja kokemuksia. Hän ehti kokemaan lyhyen elämänsä aikana (33 v) ehkä enemmän jännittävää kuin minä olen kokenut tai tulen kokemaan, vaikka eläisin vanhaksi.Hänen elämänsä oli ehkä jo valmis ja hän jatkoi matkaansa. Jäljelle jäin minä.
Minun elämäni muuttui pokani kuoleman jälkeen, lainaan erään toisen pokansa menettäneen äidin runosta tässä jotakin, kuvatakseni elämääni nyt.
Poikani on kuollut
Kuolema jakoi elämäni aikaan ennen ja jälkeen, sinä päivänä kaikki meni pirstaleiksi.
Poikani on kuollut
Joka päivä kaipaan häntä, sitä, mikä ei saanut tapahtua, tapahtui, se, mitä ei voinut tapahtua, tapahtui
Poikani on kuollut
Aika levittäytyy kuin kalvo kivun avoimeen haavaan, mutta entiselleen se ei enää koskaan tule
Poikani on kuollut
Elämä on muuttunut, mikään ei enää ole itsestään selvää, mikään ei ole kokonaista
Poikani on kuollut
Pelkään jo nyt tulevaa joulua, poikani kuoleman vuosipäivää. En tule viettämään joulua Suomessa, se ehkä hieman helpottaa kipua.
Voimia kaikille. Aika ei poista kuoleman aihettamaa surua, mutta muuttaa sen siedettävämmäksi - teitä jouluna
........................... kirjoitti:
Minun poikani kuoli juuri ennen joulua. Olen käynyt siitä asti täällä lukemassa ja kirjoittamassa, saamassa lohtua. Runot ja musiikki myös lohduttavat. Itku tulee vieläkin aivan odottamatta, tänään meren rannalla.
Poikani oli innokas olemaan merellä.
Olen monesti ajatellut, että monet nuoret, jotka kuolevat ovat olleet jotenkin erityisiä jo lapsena. Poikani oli jo lapsena kypsä ikäisekseen, ehkä hänellä oli "vanha sielu". Hän rakasti merta, matkustamista, uusia kulttuureja ja kokemuksia. Hän ehti kokemaan lyhyen elämänsä aikana (33 v) ehkä enemmän jännittävää kuin minä olen kokenut tai tulen kokemaan, vaikka eläisin vanhaksi.Hänen elämänsä oli ehkä jo valmis ja hän jatkoi matkaansa. Jäljelle jäin minä.
Minun elämäni muuttui pokani kuoleman jälkeen, lainaan erään toisen pokansa menettäneen äidin runosta tässä jotakin, kuvatakseni elämääni nyt.
Poikani on kuollut
Kuolema jakoi elämäni aikaan ennen ja jälkeen, sinä päivänä kaikki meni pirstaleiksi.
Poikani on kuollut
Joka päivä kaipaan häntä, sitä, mikä ei saanut tapahtua, tapahtui, se, mitä ei voinut tapahtua, tapahtui
Poikani on kuollut
Aika levittäytyy kuin kalvo kivun avoimeen haavaan, mutta entiselleen se ei enää koskaan tule
Poikani on kuollut
Elämä on muuttunut, mikään ei enää ole itsestään selvää, mikään ei ole kokonaista
Poikani on kuollut
Pelkään jo nyt tulevaa joulua, poikani kuoleman vuosipäivää. En tule viettämään joulua Suomessa, se ehkä hieman helpottaa kipua.
Voimia kaikille. Aika ei poista kuoleman aihettamaa surua, mutta muuttaa sen siedettävämmäksiMenetin isäni jouluaatonaattona yllättäen yöllä.Seuraava päivä oli jouluaatto.Ajattelen teitä jouluna, otan osaa suureen suruunne.Mummuni sanoi aina, vaivaiset jouluksi syntyvät, autuaat jouluksi lähtevät.Minulla on myös miettimistä, että mitä joulun suhteen oikein teen.En taida olla kotona niinkuin aina ennen.
- .......................
Minäkin, jos ja kun siellä kaukomailla kynttilän sytytän pojalleni, niin muistan teitä muita läheisen menetyksen samoihin aikoihin kokeneita. Lähetän teille rukoukseni, kuten nytkin, voimaa jaksaa eteenpäin. Tuon sananparren, että autuaat jouluksi lähtevät, olen myös kuullut. Kenties siinä on jotakin, he saavat lähteä Jeesuksen syntymäpäiväksi. Jotain lohtua täytyy hakea tilanteessa, mikä on aivan käsittämättömän vaikea. Tänä vuonna en kestäisi viettää joulua kuten aikaisemmin, sain surusanoman viime joulun aatonaattona. Minulla oli kinkku uunissa, kun kaksi poliisia tuli kertomkaan, että poikani oli menehtynyt. Tunnen kinkunhajun vieläkin sieraimissani, enkä voisi sitä ikinä enää syödä.
Jotain enteellistä oli viime joulussa. En oikein saanut aloitettua jouluvalmistelujakaan, kuten ennen. Ostin kuitenkin muutama päivä ennen joulua joulukoristeen, jollainen perheessämme on ollut koko avioliittomme ajan jo yli kolmekymmentä vuotta. Entinen oli mennyt huonoksi ja halusin tilalle samanlaisen, se on tyypillinen koriste paikkakunnallamme. Sanoin myyjälle, että toivottavasti ei perheen onni mene, kun vaihdan vanhan uuteen. Hän vakuutteli, että onni vain kasvaa. Näin kuitenkin kävi, että saimme karmeimman surusanoman, mitä voi kuvitella. Koristeen olen piilottanut laatikossaan jonnekkin nurkaan, kenties en sitä koskaan enää voi ripusta ikkunnaan.Poikani kuitenkin piti juuri tästä koristeesta erityisesti. - minttu120
minä nupuin just menetin3:s kerta jo!ja isäni nukkui pois?!ovat aina mukana,muistoissa!ja ikävä kova,mut nähään rakas!
!t,äiti - JKKOII88
NIINKÖ
- minttu128
moikka!mä tääl eka kertaa!mä isäni menetin reippa 3 vuotta sitten!tiiä,en yli vaan pääse!jäin isälle 50€ velkaa,maksanko,haudalle vien,poltan rahan,et täst syyllisyydestä pääsen?!
- anna se
raha hyväntekeväisyyteen. sellaiseen kohteeseen, mikä oli isällesi tärkeä.
- vapaudu nyt ...
Voit laittaa hvyäntekeväisyyteen tai pitää vaikka itsekkin. Ei tuollaisesta tarvtise kantaa huolta ja ei isä sinua enää haudan takaa moiti.
- min20
tuttu tunne!isä tääl,mut ei tääl!mun isän kuolemasta kohta jo 4 vuotta tulee,mut ei helpota!ikävä on loputon,rakastan sua aina,isä!ja tiedän,uskon et vielä näämme,sit ajallaan,mut ei nyt just juuri lohduta!jälleen näkemistämme ootellen,tyttäresi minna!
- Anonyymi
Olen haudannut ensin veljeni, jonka kanssa kasvoimme yhdessä, sitten isäni, joka meidät kasvatti ja sitten menetin poikani, ja me olimme kaikki yhtä............................
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1932519Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1982234Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en562232Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1731743Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411354Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41277Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"91263Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on181222Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481215Venäjän sissit lakkojohtajat
Odottavat 'lisätä lakkoja' Toverit käskyttää. Eikä ensimmäinen kerta.31118