Imatra 2009

Tämän palstan seuraajat ovat tunnetusti huonomuistista väkeä, sillä konserteista ei yleensä muisteta jälkikäteen mitään. Yritän nyt olla poikkeus ja koetan muistella kuukauden takaista Imatran Big Band Festivaalien päätöskonserttia, joka oli tietenkin hieno.

Ensimmäiseksi esiintyi muistaakseni (!) Eternal Erection, jonka näyttävä show veti väen tanssilattialle. Vauhdista vastasi tietenkin solisti Rick Lover. Biisit olivat hänen mukaansa enimmäkseen uutta tuotantoa. Parhaalta kuulosti kuitenkin James Brownin Soul Power, kun siinä oli eniten rytmikitaran räminää ja vauhtia.

Kun Incognito saapui vuoroon, kiinnittyi huomio pieneen, harmaantuneeseen mieheen lavan taaimmaisessa nurkassa: Bluey Maunickin kitarointi oli mahtavan kuuloista. Myös yhtyeen uudet naissolistit olivat oikein päteviä. Incogniton kohdalla nämä nykyiset konsrttivolyymit pistivät pännimään, sillä yhtyeen musiikki on samalla groovaavaa, mutta sointuvaa ja nimenomaan tuo soinnikkuus tahtoi jäädä metelin alle. Paljon tuttuja hittejä kuultiin illan aikana, mm. Always there, Don´t you worry ´bout a thing ja Nights over Egypt.

Lopuksi Defunkt tuli esittämään rajua ja välillä kakofonista funkkiaan. Yhtyeen solistina oli Incognitossakin laulanut muhkeaääninen Kelli Sae.

Tänä kesänä kiertämieni telttafestivaalien jäljiltä päätin kuitenkin, että jos ei ole välttämätöntä nähdä esiintyjää, kuuntelen musiikin jatkossa viereisessä puistossa, jossa volyymi on sopiva.