Rokotten anieosista

Elohopean yhdisteitä
Dielohopeadikloridi eli elohopea(I)kloridi (Cl2Hg2), CAS-numero 10112-91-1
Vaikea sanoa, kun kemia tieteenalana ei tunne koko etyylielohopeaa! Olisko sekin sieltä atukirjasta mistä Alinakin on tempaistu?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Elohopea

Elohopean yhdisteitä
Dimetyylielohopea ((CH3)2Hg), CAS-numero 593-74-8
Elohopea-asetaatti (C4H6O4Hg / Hg(CH3COO)2), CAS-numero 1600-27-7
Elohopeakloridi eli elohopeadikloridi (HgCl2), CAS-numero 7487-94-7
Elohopeanitraatti eli elohopeadinitraatti (HgN2O6 / Hg(NO3)2), CAS-numero 10045-94-0
Elohopeaoksidi (HgO), CAS-numero 21908-53-2
Elohopeasulfaatti (HgSO4), CAS-numero 7783-35-9
Elohopeasulfidi (punainen) eli sinooperi (HgS), CAS-numero 1344-48-5
Fenyylielohopea-asetaatti (C8H8HgO2 / CH3COOHgC6H5), CAS-numero 62-38-4
Fenyylielohopeanitraatti eli elohopeafenyylinitraatti (C6H5HgNO3), CAS-numero 55-68-5

11+11 kirjoitti:

Elohopean yhdisteitä
Dielohopeadikloridi eli elohopea(I)kloridi (Cl2Hg2), CAS-numero 10112-91-1
Vaikea sanoa, kun kemia tieteenalana ei tunne koko etyylielohopeaa! Olisko sekin sieltä atukirjasta mistä Alinakin on tempaistu?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Elohopea

Elohopean yhdisteitä
Dimetyylielohopea ((CH3)2Hg), CAS-numero 593-74-8
Elohopea-asetaatti (C4H6O4Hg / Hg(CH3COO)2), CAS-numero 1600-27-7
Elohopeakloridi eli elohopeadikloridi (HgCl2), CAS-numero 7487-94-7
Elohopeanitraatti eli elohopeadinitraatti (HgN2O6 / Hg(NO3)2), CAS-numero 10045-94-0
Elohopeaoksidi (HgO), CAS-numero 21908-53-2
Elohopeasulfaatti (HgSO4), CAS-numero 7783-35-9
Elohopeasulfidi (punainen) eli sinooperi (HgS), CAS-numero 1344-48-5
Fenyylielohopea-asetaatti (C8H8HgO2 / CH3COOHgC6H5), CAS-numero 62-38-4
Fenyylielohopeanitraatti eli elohopeafenyylinitraatti (C6H5HgNO3), CAS-numero 55-68-5

Lue lisää

niin ja tiomersaali on myös yhdiste, jossa puolet elohopeaa.

Elohopea on alkuaine, joten se on aina sama. Yhdisteessäkin elohopea on elohopeaa, eikä se muuksi muutu. Tässä yliopsiton ympäristökemiaa:

http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymparistokemia/metallit.html

Metallit ovat alkuaineita, jotka jaetaan kevyt- ja raskasmetalleihin. Metalli luokitellaan raskasmetalliksi, jos sen tiheys on suurempi kuin 5 g/cm3. Raskasmetalleista ympäristön kannalta ongemallisimpia ovat elohopea, lyijy ja kadmium. Raskasmetallit ovat pysyviä: kun metalli on kerran päässyt luontoon, se pysyy siellä, vaikka se voikin esiintyä eri yhdisteinä. Vaikka monet raskasmetallit ovatkin myrkkyjä, niin pieninä pitoisuuksina monet niistä toimivat välttämättöminä hivenravinteina. Tällaisia ovat esimerkiksi kupari, sinkki ja rauta. Luontoon joutuvat raskasmetallit ovat pääosin peräisin teollisuudesta, hiilivoimaloista, liikenteestä sekä lannotteiden epäpuhtauksista.

Elohopea (Hg)

Puhdas elohopea on huoneenlämpötilassa ainoa nestemäinen metalli. Nestemäisenä se ei ole kovinkaan myrkyllistä, mutta se höyrystyy helposti ja hengitettynä elohopeahöyryt ovat vaarallisia. Tämän takia nestemäistä elohopeaa on käsiteltävä varovasti, jos sitä pääsee ympäristöön esimerkiksi rikkoutuneesta kuumemittarista. Elohopeahöyryt aiheuttavat ihmisille myrkytysoireita, jotka voivat johtaa pysyviin hermostovaurioihin. Pienemmällä altistuksella voi ilmetä unettomuutta, rauhattomuutta ja vapinaa, joka lakkaa, kun altistus loppuu. Kasveille, eläimille ja ihmisille elohopea on aina hyödytön aine ja se ei kuulu siten hivenaineisiin. Seuraava kuva perustuu tanskalaisesta turvesuosta tehtyihin elohopeamittauksiin. Se osoittaa, kuinka paljon elohopeaa on laskeutunut viimeisen 200 vuoden aikana

elohopeaesteri kirjoitti:

niin ja tiomersaali on myös yhdiste, jossa puolet elohopeaa.

Elohopea on alkuaine, joten se on aina sama. Yhdisteessäkin elohopea on elohopeaa, eikä se muuksi muutu. Tässä yliopsiton ympäristökemiaa:

http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymparistokemia/metallit.html

Metallit ovat alkuaineita, jotka jaetaan kevyt- ja raskasmetalleihin. Metalli luokitellaan raskasmetalliksi, jos sen tiheys on suurempi kuin 5 g/cm3. Raskasmetalleista ympäristön kannalta ongemallisimpia ovat elohopea, lyijy ja kadmium. Raskasmetallit ovat pysyviä: kun metalli on kerran päässyt luontoon, se pysyy siellä, vaikka se voikin esiintyä eri yhdisteinä. Vaikka monet raskasmetallit ovatkin myrkkyjä, niin pieninä pitoisuuksina monet niistä toimivat välttämättöminä hivenravinteina. Tällaisia ovat esimerkiksi kupari, sinkki ja rauta. Luontoon joutuvat raskasmetallit ovat pääosin peräisin teollisuudesta, hiilivoimaloista, liikenteestä sekä lannotteiden epäpuhtauksista.

Elohopea (Hg)

Puhdas elohopea on huoneenlämpötilassa ainoa nestemäinen metalli. Nestemäisenä se ei ole kovinkaan myrkyllistä, mutta se höyrystyy helposti ja hengitettynä elohopeahöyryt ovat vaarallisia. Tämän takia nestemäistä elohopeaa on käsiteltävä varovasti, jos sitä pääsee ympäristöön esimerkiksi rikkoutuneesta kuumemittarista. Elohopeahöyryt aiheuttavat ihmisille myrkytysoireita, jotka voivat johtaa pysyviin hermostovaurioihin. Pienemmällä altistuksella voi ilmetä unettomuutta, rauhattomuutta ja vapinaa, joka lakkaa, kun altistus loppuu. Kasveille, eläimille ja ihmisille elohopea on aina hyödytön aine ja se ei kuulu siten hivenaineisiin. Seuraava kuva perustuu tanskalaisesta turvesuosta tehtyihin elohopeamittauksiin. Se osoittaa, kuinka paljon elohopeaa on laskeutunut viimeisen 200 vuoden aikana

Lue lisää

Luonnossa metallinen elohopea muuttuu mikrobitoiminnan seurauksena eliöille vaarallisempaan muotoon, metyylielohopeaksi CH3Hg, joka tavallisesti sitoutuu elimistön valkuaisaineisiin. Elohopea metyylielohopean muodossa on ainoa metalli, joka rikastuu ravintoketjussa. Petokaloissa, kuten hauissa, on havaittu yli kymmenkertaisia pitoisuuksia verrattuna niiden ravintokaloihin. Suomessa on asetettu syötävien kalojen elohopeapitoisuudelle raja-arvoksi 1 mg/kg. Tämä raja-arvo ylittyy edellen monissa sellu- ja paperiteollisuuden kuormittamissa vesistöissä.

Tunnetuin esimerkki elohopea aiheuttamasta akuutista ympäristöhaitasta on Japanin Minamata-lahden tapaus vuodelta 1952. Tällöin paikallinen kemian tehdas laski elohopeapitoista jätevettä merenlahteen vuosikausia saastuttaen lahden kalat elohopealla. Paikkakunnan ihmisissä ja kotieläimissä puhkesi epidemian kaltainen hermostosairaus. Vuoden 1980 maaliskuuhun mennessä 1294 ihmisen oli todettu saaneen myrkytyksen. Oikeudenkäynnit kemian tehdasta vastaan jatkuivat pitkälle 1990-luvulle.

Metyylielohopean myrkyllisyyttä käytettiin pitkään torjumaan sienien ja liman muodostusta teollisuusprosesseissa ja siemenviljan varastoinnissa. Katastrofi sattui Irakissa 1971-72, missä ihmiset eivät osanneet lukea vieraskielisiä varoitustekstejä siemenviljasäkeistä ja käyttivät niitä ravinnoksi. Seurauksena 459 ihmistä menetti henkensä.

Elohopean käyttö esimerkiksi viljan peittausaineena on lopetettu ja ympäristön elohopeapitoisuudet ovatkin laskeneet merkittävästi. Yhä elohopeaa pääsee ympäristöön metalli- ja kaivosteollisuuden ja jätteiden polton yhteydessä. Kotitalouksien sekajäte sisältää aina pieniä määriä elohopeaa esimerkiksi käytettyjen paristojen ja loisteputkien muodossa. Tämän takia Suomessa raskasmetalleja sisältävät paristot ja akut pyritään keräämään talteen toimitettavaksi edelleen ongelmajätelaitokselle Riihimäelle.

Sitähän käytetään mm. ryppyjen poistoon.

Kyllä sillä rypyt silottuu!