miks onnen tajuaa vasta sitten

Minä tiedän, että onnellisuuteni on nyt, eikä se mene pois, ellei joku olennainen kuole tai jotain muuta yhtä kamalaa tapahdu.

Ja se on ihanaa. Mikään ei ole mahtavampaa, kun se hetki, jolloin voi vain hymyillä ja todeta, että asiat eivät voisi olla paremmin.

Vaikka ovat lyhyitä hetkiä, niin niistä saa voimaa.

Jospa onnentunteeseen turtuu. Se muuttuu itsestäänselvyydeksi, eikä siitä muista iloita. Asiaan havahtuu vasta jos sen menettää.

Minä huomaan onnen, kun se alkaa. Miten rieamastuttavaa on saavuttaa jotain, minkä eteen on pitkäjännitteisesti ponnistellut. Toisaalta moni onnea tuova asia on tullut luonnostaan, kuten vaikkapa terveys. Sen kaiketi sitten huomaa vasta menetettyään.

Toisen onni on helpompi huomata, koska sen näkemiseen ei totu. Itsestään ja tuntemuksistaan kun ei pääse hetkeksikään eroon.

1. Kai siksi että vasta menetys negatiivisena asiana tuntuu terävästi.
2. Miten milloinkin, molempia on koettu ja tullaan kokemaan.
3. Kai siksi että haluaisi enemmän eikä tunnista että kaikki on jo helvetin hyvin.

Mä olen ihan varma että pokasin eilen suomalaisen (valkoinen) naisen, mutta mitä vit.... mun sängyssä makaa yön musta nainen. Ensin ajattelin että mä oon pannu ton sinisex mut ei, se on aito. Kyllä toi brenkku on ihme kamaa, se toimii ainakin mulla.

Mitähän tommonen syö, kannattaako tarjota kala-kukkoa aamupalaksi:D

sitä onnellisuutta voi tajuta ellei joskus olisi kokenut onnettomuutta.

Ennen kaikki oli aina paremmin.

kätkeä ja sen huomaa vasta kun joku on sen kaivanut jemmasta (eikä ole vielä ehtinyt löytää sille hyvää piiloa). Toisilla mitään omaa onnia ole - siit samasta onnista myö kaikki tapellaan ja se risoo kun huomaa sen toisen kainalossa (taas pitää alkaa etsimään).

Olet ilmeisesti luonteeltasi enemmän negatiivinen, kun murehdit menneitä. Muuta asennettasi positiivisemmaksi ja iloitse niistä asioista, joita sinulla on.