Mitä pahaa narsisti on teille tehnyt?

saganist
Millaisia asioita isäsi narsismista seurasi sinulle ja koko teidän perheelle?

kerro tarkemmin kirjoitti:

saganist
Millaisia asioita isäsi narsismista seurasi sinulle ja koko teidän perheelle?

Kiitos samoin, sanoisin että lähes kaikki ongelmani johtuvat hankalasta lapsuuden kodista ja ilmapiiristä. Toki otan omasta elämästäni ja tekemisistäni vastuun itselleni, olen vastuussa omasta onnestani, koska olen tätä nykyä aikuinen ihminen (luojan kiitos!) ja voin päättää itse asioistani ja siten voin syyttää vain itseäni jos olen onneton. Mutta suhtautumistapa ja itsensä ja muiden arvostaminen, niissä on ollut uudelleen opettelua ja rutkasti...

Mulla äiti ja isä narsistisia. Toinen täydellisyys-ylivertaisuus-mielikuvallaan omasta itsestään, toinen kaikki mulle tänne heti -oikeutuksellaan ja marttyyriudellaan. En voi käsittää mistä näistä kumpikaan johtuu tai miten henkilö selittää sen itselleen.

Jostain syystä toinen vaan pitää itseään paljon parempana kuin kukaan muu voi koskaan olla tai tulla, ja toinen kokee ilmeisesti saaneensa osakseen sellaista vääryyttä jossain kohtaa elämäänsä että voi sillä oikeutuksella saada maailmassa kaiken mitä haluaa, toistenkin elämää koskien. Kumpikin tietää aina parhaiten mikä kullekin henkilölle on hyväksi ja kertoo miten tämän pitää toimia. Ja suuttuu kun ei toimi niin kuin hän on määrännyt. Ja tietenkin kaikki heidän mielestään aina manipuloivat heitä, yrittävät hyötyä heidän kustannuksellaan tai valehtelevat heille. Eivät tajua että ainoita manipuloijia, hyötyjiä ja valehtelijoita taitavat olla he itse. Minä en toimi niin. Eivätkä minulle läheiset ihmiset toimi niin. Sanomattakin selvää että vanhemmat ovat nyt eronneet. :D

En tiedä onko heissä vain rutkasti narsistisia piirteitä vai voiko sanoa narsistiksi. Sama oikeastaan mitä on mutta pahaa jälkeä on minussa saanut aikaan. Vaikuttanut itseeni, suhtautumiseeni itseäni ja muita kohtaan, omaan parisuhteeseeni, omiin lapsiini. Vasta nyt kun olen tutkinut itsekseni asiaa, tajunnut mistä on kyse ja myöntänyt että voin kahlata asian läpi, hyväksyä sen ja yrittää sitten unohtaa sen taakseni mahdollisimman suurelta osin, on elämä alkanut rullaamaan mukavasti. Olen vasta nyt osannut asettaa rajat suhteessa itseeni ja toisiin ihmisiin, ja kyseenalaistanut omatkin mielipiteeni ja toimintani ja käytökseni toisia kohtaan, huomannut paljon parannettavaa. Elämä on alkanut ensimmäistä kertaa näyttää oikeastaan aika mukavalta, eikä yhtään ahdistavalta. Mies sanoo että olen muuttunut. Ja siis hyvänä asiana.

Ja kun katson suhdetta omiin vanhempiini nyt, näen paremmin asiat jotka siinä hiertävät. Silloin on helpompi yrittää muuttaa joitain asioita. Jotain on korjattavissa kun pystyy antamaan anteeksi. Muutettavissa siltä osin ettei anna itsensä mennä enää tilanteisiin mukaan, ei anna heidän vaikuttaa ahdistavalla tavalla, eikä omassa elämässään puolestaan tee jotain sillä oikeutuksella että on joskus jäänyt ilman rakkautta, huolenpitoa, arvostusta omana itsenään, tms. koska silloin syyllistyy itse vain täsmälleen samaan kuin vanhemmatkin. Ja kierre on valmis. Lapset siirtävät sitä sukupolvelta toiselle, elleivät itse katkaise sitä. Siksi päätin katkaista meillä kierteen tähän. Etten itse syyllisty narsistiseen toimintaan, tai kasvata omista lapsistani narsisteja.

Olen myös saanut huomata että tiettyjen ihmisten kohdalla ei ole mitään tehtävissä. Vaikka seisoisit päälläsi, he olisivat tyytymättömiä, ylenkatseellisia ja loukkaantuneita, pyytäisivät enemmän. Ei voi muuta kuin hyväksyä heidät, sillä sitä vailla he ovat. Rakastaa heitä heinä itsenään. Mutta pitää silti tietty etäisyys ja omat rajat, ystävällisesti ja päättäväisesti, ja tarvittaessa lisää tilaa ottaen jotta oma elämä ei kääntyisi mustanpuhuvaksi kamppailuksi. Sillä elämästä on lupa nauttia! :)

Tsemppiä kaikille!

Eräs.. kirjoitti:

Kiitos samoin, sanoisin että lähes kaikki ongelmani johtuvat hankalasta lapsuuden kodista ja ilmapiiristä. Toki otan omasta elämästäni ja tekemisistäni vastuun itselleni, olen vastuussa omasta onnestani, koska olen tätä nykyä aikuinen ihminen (luojan kiitos!) ja voin päättää itse asioistani ja siten voin syyttää vain itseäni jos olen onneton. Mutta suhtautumistapa ja itsensä ja muiden arvostaminen, niissä on ollut uudelleen opettelua ja rutkasti...

Mulla äiti ja isä narsistisia. Toinen täydellisyys-ylivertaisuus-mielikuvallaan omasta itsestään, toinen kaikki mulle tänne heti -oikeutuksellaan ja marttyyriudellaan. En voi käsittää mistä näistä kumpikaan johtuu tai miten henkilö selittää sen itselleen.

Jostain syystä toinen vaan pitää itseään paljon parempana kuin kukaan muu voi koskaan olla tai tulla, ja toinen kokee ilmeisesti saaneensa osakseen sellaista vääryyttä jossain kohtaa elämäänsä että voi sillä oikeutuksella saada maailmassa kaiken mitä haluaa, toistenkin elämää koskien. Kumpikin tietää aina parhaiten mikä kullekin henkilölle on hyväksi ja kertoo miten tämän pitää toimia. Ja suuttuu kun ei toimi niin kuin hän on määrännyt. Ja tietenkin kaikki heidän mielestään aina manipuloivat heitä, yrittävät hyötyä heidän kustannuksellaan tai valehtelevat heille. Eivät tajua että ainoita manipuloijia, hyötyjiä ja valehtelijoita taitavat olla he itse. Minä en toimi niin. Eivätkä minulle läheiset ihmiset toimi niin. Sanomattakin selvää että vanhemmat ovat nyt eronneet. :D

En tiedä onko heissä vain rutkasti narsistisia piirteitä vai voiko sanoa narsistiksi. Sama oikeastaan mitä on mutta pahaa jälkeä on minussa saanut aikaan. Vaikuttanut itseeni, suhtautumiseeni itseäni ja muita kohtaan, omaan parisuhteeseeni, omiin lapsiini. Vasta nyt kun olen tutkinut itsekseni asiaa, tajunnut mistä on kyse ja myöntänyt että voin kahlata asian läpi, hyväksyä sen ja yrittää sitten unohtaa sen taakseni mahdollisimman suurelta osin, on elämä alkanut rullaamaan mukavasti. Olen vasta nyt osannut asettaa rajat suhteessa itseeni ja toisiin ihmisiin, ja kyseenalaistanut omatkin mielipiteeni ja toimintani ja käytökseni toisia kohtaan, huomannut paljon parannettavaa. Elämä on alkanut ensimmäistä kertaa näyttää oikeastaan aika mukavalta, eikä yhtään ahdistavalta. Mies sanoo että olen muuttunut. Ja siis hyvänä asiana.

Ja kun katson suhdetta omiin vanhempiini nyt, näen paremmin asiat jotka siinä hiertävät. Silloin on helpompi yrittää muuttaa joitain asioita. Jotain on korjattavissa kun pystyy antamaan anteeksi. Muutettavissa siltä osin ettei anna itsensä mennä enää tilanteisiin mukaan, ei anna heidän vaikuttaa ahdistavalla tavalla, eikä omassa elämässään puolestaan tee jotain sillä oikeutuksella että on joskus jäänyt ilman rakkautta, huolenpitoa, arvostusta omana itsenään, tms. koska silloin syyllistyy itse vain täsmälleen samaan kuin vanhemmatkin. Ja kierre on valmis. Lapset siirtävät sitä sukupolvelta toiselle, elleivät itse katkaise sitä. Siksi päätin katkaista meillä kierteen tähän. Etten itse syyllisty narsistiseen toimintaan, tai kasvata omista lapsistani narsisteja.

Olen myös saanut huomata että tiettyjen ihmisten kohdalla ei ole mitään tehtävissä. Vaikka seisoisit päälläsi, he olisivat tyytymättömiä, ylenkatseellisia ja loukkaantuneita, pyytäisivät enemmän. Ei voi muuta kuin hyväksyä heidät, sillä sitä vailla he ovat. Rakastaa heitä heinä itsenään. Mutta pitää silti tietty etäisyys ja omat rajat, ystävällisesti ja päättäväisesti, ja tarvittaessa lisää tilaa ottaen jotta oma elämä ei kääntyisi mustanpuhuvaksi kamppailuksi. Sillä elämästä on lupa nauttia! :)

Tsemppiä kaikille!

Lue lisää

Kiitos sinulle eräs, hyvästä ja tasapainoisesta kirjoituksestasi...pidin erityisesti tästä...

"Sama oikeastaan mitä on mutta pahaa jälkeä on minussa saanut aikaan. Vaikuttanut itseeni, suhtautumiseeni itseäni ja muita kohtaan, omaan parisuhteeseeni, omiin lapsiini. Vasta nyt kun olen tutkinut itsekseni asiaa, tajunnut mistä on kyse ja myöntänyt että voin kahlata asian läpi, hyväksyä sen ja yrittää sitten unohtaa sen taakseni mahdollisimman suurelta osin, on elämä alkanut rullaamaan mukavasti. Olen vasta nyt osannut asettaa rajat suhteessa itseeni ja toisiin ihmisiin, ja kyseenalaistanut omatkin mielipiteeni ja toimintani ja käytökseni toisia kohtaan, huomannut paljon parannettavaa."

Itsestään ja omasta elämästään sen parantamisen pitäisi lähteä, toista emme voi muuttaa...

toinen kohta josta myös erityisesti pidin oli tämä... "Ei voi muuta kuin hyväksyä heidät, sillä sitä vailla he ovat. Rakastaa heitä heinä itsenään."

Minun äitini on kuollut jo vuosia sitten, tällä hetkellä itseäni vaivaa joskus se, että jäi sanomatta että rakastin kaikesta huolimatta...

"Sitten voisitte vaikka itse kertoa, mitä pahaa olette itse tehneet elämässänne... "

Pyysin niitä perusteluja tai alustusta, mutta tässähän se sitten on.

No, olen lähinnä pitänyt puoliani, minkä olen kyennyt. Olen purrut raiskaamaan pyrkinyttä, joka piti minua pihtiotteessa. Olen lyönyt erästä miestä, joka yritti myös raiskata eikä meinannut päästää minua asunnosta ulos. Sitten olen raapinut erästä miestä, joka yritti raiskata myös ja piti autossa...

Sitten olen tehnyt muutaman rikosilmoituksen väkivaltaisista miehistä ja ollut todistamassakin ystävien tapauksissa.

En tervehdi eräitä väkivaltaisiksi osoittautuneita tuttuja miehiä.

Sitten kerron eräästä julmasta ihmisestä, joka käyttää naisia kaikenlaiseen auttamiseen ja seksuaalisesti hyväkseen. 95% niistä naisista uskoo hänen tarinaansa, ja ovat ensin uskossa, että saivat ihanan miehen ihan vakituiseksi kumppaniksi. Näitä uhrinaisia lienee tuhansia. Ja kerron siis netissä nimettömänä enkä paljasta miehestä sellaista tietoa, että hänet voisi tunnistaa. Niitä samankaltaisia miehiähän on niin paljon, että yksilöt eivät erotu.

Niin ja sitten olen sanonut rumia asioita narsistille hänestä itsestään ja hänen heiloistaan olen käyttänyt h-sanaa täällä palstallakin.

Vastaus: kuule, menee aika näiden juntturoiden otteesta selviytymiseen ja sen tähden myös oman elämän kohentamiseen niin tarkkaan, että tarkoitukselliseen kiusantekoon ei olisi edes käytännössä aikaa.

Ehkä uskonnollissävytteinen humaani kasvatus myös on vaikuttanut minuun niin, että en missään tilanteessa hyökkäile viattomien kimppuun. Puoleni toki pidän, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä kovemmin pidän.

Että siinä sinulle listaa. En ollenkaan epäile, ettetkö tuosta poimisi itsellesi todistusaineistoa minun pahuudestani. Lienen jonkun filosofian mukaan ansainnut raiskaajani, pahoinpitelijäni ja narsistini.

Sen pahan olen tehnyt että olen katkaissut välini narsisteihin. En halua olla missään tekemisissä enää.

Pahantekijä kirjoitti:

"Sitten voisitte vaikka itse kertoa, mitä pahaa olette itse tehneet elämässänne... "

Pyysin niitä perusteluja tai alustusta, mutta tässähän se sitten on.

No, olen lähinnä pitänyt puoliani, minkä olen kyennyt. Olen purrut raiskaamaan pyrkinyttä, joka piti minua pihtiotteessa. Olen lyönyt erästä miestä, joka yritti myös raiskata eikä meinannut päästää minua asunnosta ulos. Sitten olen raapinut erästä miestä, joka yritti raiskata myös ja piti autossa...

Sitten olen tehnyt muutaman rikosilmoituksen väkivaltaisista miehistä ja ollut todistamassakin ystävien tapauksissa.

En tervehdi eräitä väkivaltaisiksi osoittautuneita tuttuja miehiä.

Sitten kerron eräästä julmasta ihmisestä, joka käyttää naisia kaikenlaiseen auttamiseen ja seksuaalisesti hyväkseen. 95% niistä naisista uskoo hänen tarinaansa, ja ovat ensin uskossa, että saivat ihanan miehen ihan vakituiseksi kumppaniksi. Näitä uhrinaisia lienee tuhansia. Ja kerron siis netissä nimettömänä enkä paljasta miehestä sellaista tietoa, että hänet voisi tunnistaa. Niitä samankaltaisia miehiähän on niin paljon, että yksilöt eivät erotu.

Niin ja sitten olen sanonut rumia asioita narsistille hänestä itsestään ja hänen heiloistaan olen käyttänyt h-sanaa täällä palstallakin.

Vastaus: kuule, menee aika näiden juntturoiden otteesta selviytymiseen ja sen tähden myös oman elämän kohentamiseen niin tarkkaan, että tarkoitukselliseen kiusantekoon ei olisi edes käytännössä aikaa.

Ehkä uskonnollissävytteinen humaani kasvatus myös on vaikuttanut minuun niin, että en missään tilanteessa hyökkäile viattomien kimppuun. Puoleni toki pidän, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä kovemmin pidän.

Että siinä sinulle listaa. En ollenkaan epäile, ettetkö tuosta poimisi itsellesi todistusaineistoa minun pahuudestani. Lienen jonkun filosofian mukaan ansainnut raiskaajani, pahoinpitelijäni ja narsistini.

Lue lisää

Rankkaa on sinulla ollut, ja hienoa että olet selvinnyt ja säilyttänyt itsekunnioituksesi, ja uskon itseesi. Hienosti olet kampoihin pistänyt. Toivottavasti pääsit tai pääset lopullisesti tuosta shitistä eroon. Ansaitset tulla rakastetuksi.
Olet hieno ja upea ihminen, sydän ja arvot paikallaan!
Kaikkea hyvää elämääsi!

en uhriudu kirjoitti:

Sen pahan olen tehnyt että olen katkaissut välini narsisteihin. En halua olla missään tekemisissä enää.

Minun narsistini ovat jo sen verran vanhoja että varmaan näillä etäisillä mutta olemassa olevilla suhteilla mennään loppu ikä. Ajattelen että nimenomaan hyväksyntää omana itsenään he oikeasti kaipaavat. Eikö sanota että sitä vaille narsisti on lapsena jäänyt, vaille rakkautta, huolenpitoa (en puhu nyt vanhemman velvollisuudesta pitää huolta jälkikasvustaan vaan kaikkea ei-pakollista) ja hyväksyntää omana itsenä?

Pidän omat rajani ja huolehdin että lapseni ja mieheni säästyvät ryöpytykseltä, hyväksikäytöltä ja manipuloinnilta mahdollisimman paljon.

Sen olen tehnyt varmaan jonkun näkökannan mukaan pahasti, että olen luopunut toivosta narsistieni suhteen ja etäännyttänyt hieman välejä heihin. Mutta oikeasti tärkeistä asioista, etenkin vaikeista tai selvittämistä vaativista, ei voi keskustella. Ollenkaan.

Olen pakottanut itseni näkemään heidät sellaisina kuin he ovat: loputtoman itsekkäinä, niin loputtoman että se on kaikessa täysin ylitsevuotavaa ja vaikuttaa aivan kaikkeen mitä he sanovat, ajattelevat ja tekevät. Näen etteivät he voi itselleen mitään. He vain ovat sellaisia.

Narsistit ovat läheisiäni ja sydämessäni rakastan heitä, joten kun heitä näkee, on todella ihanaa nähdä pitkästä aikaa, kunnes... Aina on se 'kunnes'. Lähes aina tulee sanomista jostain, ellen onnistu pitämään keskustelua "hyvää päivää, kaunis ilma" -tasolla. Tai pysy hiljaa ristiriidan tullen.

Olen huomannut että heidän mielipiteidensä mukailu hymähtelemällä hyväksyvästi heidän puhuessaan, liennyttää tilannetta. Voin mielessäni pitää omat mielipiteeni ja tehdä sitten asioissa niin kuin itse näen parhaaksi.

Ehkä pitävät minua sen seurauksena vähän yksinkertaisena tai uppiniskaisena, mutta ihan sama, kunhan rauha säilyy ja voin toteuttaa omaa elämääni kuten omasta mielestäni näen hyväksi.

Pahaa puhuminen heistä tuntuu pahalta. Toivon etteivät he päädy lukemaan näitä, jotta eivät pahoita mieltään. En halua loukata heitä, enkä toivo heille mitään huonoa. Toivoisin että narsistit voisivat olla onnellisia. Toivon myös että he voisivat antaa minun tulla onnelliseksi, sillä tavalla joka minulle omasta mielestäni parhaiten sopii. Tuomitsematta, ivaamatta, ylenkatsomatta, neuvomatta ja halveksimatta ja etenkin: loukkaantumatta.

Hmm5 kirjoitti:

Minun narsistini ovat jo sen verran vanhoja että varmaan näillä etäisillä mutta olemassa olevilla suhteilla mennään loppu ikä. Ajattelen että nimenomaan hyväksyntää omana itsenään he oikeasti kaipaavat. Eikö sanota että sitä vaille narsisti on lapsena jäänyt, vaille rakkautta, huolenpitoa (en puhu nyt vanhemman velvollisuudesta pitää huolta jälkikasvustaan vaan kaikkea ei-pakollista) ja hyväksyntää omana itsenä?

Pidän omat rajani ja huolehdin että lapseni ja mieheni säästyvät ryöpytykseltä, hyväksikäytöltä ja manipuloinnilta mahdollisimman paljon.

Sen olen tehnyt varmaan jonkun näkökannan mukaan pahasti, että olen luopunut toivosta narsistieni suhteen ja etäännyttänyt hieman välejä heihin. Mutta oikeasti tärkeistä asioista, etenkin vaikeista tai selvittämistä vaativista, ei voi keskustella. Ollenkaan.

Olen pakottanut itseni näkemään heidät sellaisina kuin he ovat: loputtoman itsekkäinä, niin loputtoman että se on kaikessa täysin ylitsevuotavaa ja vaikuttaa aivan kaikkeen mitä he sanovat, ajattelevat ja tekevät. Näen etteivät he voi itselleen mitään. He vain ovat sellaisia.

Narsistit ovat läheisiäni ja sydämessäni rakastan heitä, joten kun heitä näkee, on todella ihanaa nähdä pitkästä aikaa, kunnes... Aina on se 'kunnes'. Lähes aina tulee sanomista jostain, ellen onnistu pitämään keskustelua "hyvää päivää, kaunis ilma" -tasolla. Tai pysy hiljaa ristiriidan tullen.

Olen huomannut että heidän mielipiteidensä mukailu hymähtelemällä hyväksyvästi heidän puhuessaan, liennyttää tilannetta. Voin mielessäni pitää omat mielipiteeni ja tehdä sitten asioissa niin kuin itse näen parhaaksi.

Ehkä pitävät minua sen seurauksena vähän yksinkertaisena tai uppiniskaisena, mutta ihan sama, kunhan rauha säilyy ja voin toteuttaa omaa elämääni kuten omasta mielestäni näen hyväksi.

Pahaa puhuminen heistä tuntuu pahalta. Toivon etteivät he päädy lukemaan näitä, jotta eivät pahoita mieltään. En halua loukata heitä, enkä toivo heille mitään huonoa. Toivoisin että narsistit voisivat olla onnellisia. Toivon myös että he voisivat antaa minun tulla onnelliseksi, sillä tavalla joka minulle omasta mielestäni parhaiten sopii. Tuomitsematta, ivaamatta, ylenkatsomatta, neuvomatta ja halveksimatta ja etenkin: loukkaantumatta.

Lue lisää

Jännä juttu, että sinä pelkäät pahoittavasi heidän mielen. Ja toivot, että sinun narsistivanhempasi voisivat olla onnellisia. Tätähän me kaikki toivomme tietysti läheisillemme.
Mutta miten on sinun oma onnesi ja pahanmielesi laita. Onko se sinusta oikeutettua heidän puoleltaan, että sinä elät koko elämäsi "varpaillaan"? Ja onko sinun tehtävä olla se "onnentuottaja" hinnalla millä hyväänsä?

Sen joka on narsistin uhriksi joutunut ei ole tarvinnut tehdä mitään pahaa ei narsistille eikä kenellekään mullekaan, narsisti teke sen pahan omista itsekkäistä lähtökohdistaan ja motiiveistaan lähtien riippumatta siitä onko kukaan tehnyt pahaa hänelle itselleen vai ei. Sitä pahantekemistä ei kukaan ole aiheuttanut, sen aiheuttaa narsisti ihan itse. Narsisti on itse oman elämänsä paskantelija ja ei muuksi muutu, teki toiset mitä tahansa tai jätti tekemättä.

Kyllähän ne paljastuu helpostikin, mutta fiksuille vähän aikaisemmin kuin muille. Parhaiten he paljastuvat näköjään vasta, kun valehtelu tuleekin omakohtaiseksi.

Koska narsisti on heidän elämänsä valo ja väriläikkä, on kivempaa mennä valheisiin mukaan räävittelemään kuin olla totista oikeudenmukaista jesseä.

Minulla sellaisia kokemuksia narsistiäidistä, että hän murrosiässä ollessani alkoi mustamaalata minua kaikille ihmisille.
Kertoili selän takana valheita, ja tekaistuja syytöksiä ja sai aikaan sen, että myrkytti kaikki ihmissuhteeni pikkuhiljaa.
Hän aloitti karmean vainon ja alistamisen. Olin syyllinen hänen avioeroonsa, ja jopa syntymästäni hän syytti minua, ja elämänsä pilaamisesta. Aina sai kuulema hävetä.
Nollasi ihmisarvoni ja en ollut mitään, en tule onnistumaan elämässä, ja kukaan ei huoli minua, ja olen ruma ja hävettävä, uppiniskainen, ja tyhmä, enkä ollut tarpeeksi kaunis, että olisin mitään, tai minusta tulisi koskaan mitään.
Jokin ihmeen uhka leijui aina kotona ilmassa, ja mistään ei saanut kiinni mitä se oli, ja mitä ne asiat olivat mistä aina syytettiin.
Koulusta ei meinannut uskaltaa kotiin tulla ja piti pysyä poissa näkyviltä. Läksyt piti salassa tehdä. Jos näki kirjan takavarikoi sen ja käski töihin, haukkui laiskaksi. Uhkaili selkäsaunalla, läpsi, antoi luunappeja. Puhua ei saanut, silloin tuli remmistä. Remmistä tuli jos työn jälki ei miellyttänyt. Kaiken joutui kaksi kertaa tekemään, vaikka ei olisi ollut mitään syytä, vain, että oppiipahan tavoille.
Jos veljeni tekivät jotain rangaistavaa, minä sain selkääni, evät he.
Teetätti kaikki kotityöt minulla, ja koskaan et tehnyt tarpeeksi tai tarpeeksi hyvin.
Herjasi julkisesti, vieraiden läsnäollessa, sukulaisille, tuntemattomille.
Osteli kyllä lahjoja muiden lapsille ja omilleen ei koskaan mitään.
Ei kuulema ansaittu. Ja jumala heittää mylynkiven teidän kaulaan ja upottaa tuliseen järveen, kun olette niin syntisiä.
Aikuisena omat lapsenlapset eivät ollet mitään, mutta vieraiden lapsille esitti mummoa ja piti hyvänä, ja valehteli, että kun muka omat lapset ovat hylänneet.
Ja itse kieltäytyi kaikesta kanssakäymisestä, ja ei halunnut olla missään tekemisissä.
Haukkui ja vähätteli omia lapsenlapsiaan vaikka nämä olivat aivan pieniä vauvoja. Niistä ei tulisi mitään.
Olin koko lapsuuteni aina ollut kiltti lapsi, ja enkä murrosiässäkään koskaan aiheuttanut mitään häiriöitä, Hoidin kouluni tunnollisesti, hankin rahat opintoihin ja elin muutenkin moitteettomasti. Ja pärjäsin koulussa, jopa ihan mukavasti. Äitini mitätöi kaikki nämä suoritukseni ja suorastaan halveksi koulunkäyntiäni, ja mitätöi sen kokonaan.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ja tiedän vielä pahempiakin tapauksia, että pidän omaani kesyimmästä päästä olevana siltä ajalta.

kunnon kansalainen kirjoitti:

Minulla sellaisia kokemuksia narsistiäidistä, että hän murrosiässä ollessani alkoi mustamaalata minua kaikille ihmisille.
Kertoili selän takana valheita, ja tekaistuja syytöksiä ja sai aikaan sen, että myrkytti kaikki ihmissuhteeni pikkuhiljaa.
Hän aloitti karmean vainon ja alistamisen. Olin syyllinen hänen avioeroonsa, ja jopa syntymästäni hän syytti minua, ja elämänsä pilaamisesta. Aina sai kuulema hävetä.
Nollasi ihmisarvoni ja en ollut mitään, en tule onnistumaan elämässä, ja kukaan ei huoli minua, ja olen ruma ja hävettävä, uppiniskainen, ja tyhmä, enkä ollut tarpeeksi kaunis, että olisin mitään, tai minusta tulisi koskaan mitään.
Jokin ihmeen uhka leijui aina kotona ilmassa, ja mistään ei saanut kiinni mitä se oli, ja mitä ne asiat olivat mistä aina syytettiin.
Koulusta ei meinannut uskaltaa kotiin tulla ja piti pysyä poissa näkyviltä. Läksyt piti salassa tehdä. Jos näki kirjan takavarikoi sen ja käski töihin, haukkui laiskaksi. Uhkaili selkäsaunalla, läpsi, antoi luunappeja. Puhua ei saanut, silloin tuli remmistä. Remmistä tuli jos työn jälki ei miellyttänyt. Kaiken joutui kaksi kertaa tekemään, vaikka ei olisi ollut mitään syytä, vain, että oppiipahan tavoille.
Jos veljeni tekivät jotain rangaistavaa, minä sain selkääni, evät he.
Teetätti kaikki kotityöt minulla, ja koskaan et tehnyt tarpeeksi tai tarpeeksi hyvin.
Herjasi julkisesti, vieraiden läsnäollessa, sukulaisille, tuntemattomille.
Osteli kyllä lahjoja muiden lapsille ja omilleen ei koskaan mitään.
Ei kuulema ansaittu. Ja jumala heittää mylynkiven teidän kaulaan ja upottaa tuliseen järveen, kun olette niin syntisiä.
Aikuisena omat lapsenlapset eivät ollet mitään, mutta vieraiden lapsille esitti mummoa ja piti hyvänä, ja valehteli, että kun muka omat lapset ovat hylänneet.
Ja itse kieltäytyi kaikesta kanssakäymisestä, ja ei halunnut olla missään tekemisissä.
Haukkui ja vähätteli omia lapsenlapsiaan vaikka nämä olivat aivan pieniä vauvoja. Niistä ei tulisi mitään.
Olin koko lapsuuteni aina ollut kiltti lapsi, ja enkä murrosiässäkään koskaan aiheuttanut mitään häiriöitä, Hoidin kouluni tunnollisesti, hankin rahat opintoihin ja elin muutenkin moitteettomasti. Ja pärjäsin koulussa, jopa ihan mukavasti. Äitini mitätöi kaikki nämä suoritukseni ja suorastaan halveksi koulunkäyntiäni, ja mitätöi sen kokonaan.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ja tiedän vielä pahempiakin tapauksia, että pidän omaani kesyimmästä päästä olevana siltä ajalta.

Lue lisää

Piti tämä lukea ihan kahteen kertaan. Minulla oli myös kuvaamasi kaltainen lapsuus. Sillä poikkeuksella, että molemmat vanhemmat olivat luonnehäiriöisiä. Ja kun kaksoisveljeni kuoli tapaturmaisesti pienenä. Äitini oli sitä mieltä, että minun olisi ollut parempi kuolla, kuin veljeni.

Jos tästä lapsuudesta on löydettävä jotain hyvää, niin se on selviytyminen hengissä. Ja toinen opetus on se, että on oppinut kunnioittamaan ja arvostamaan omia lapsiaan sellaisena, kun he ovat. Ja tiedostamaan myös sen, miten lapsia EI tule kasvattaa/ohjata oikeaan .

Minun toinen vanhempi on nyt jo edesmennyt. Mutta toisen kanssa vielä jatketaan. Kylläkin nyt aikuisena olen jo oppinut sanomaan tärkeät kaksi kirjainta (ei). Ja vetämään omat rajani. Joiden yli ei kävellä, miten sattuu.

Kyllä mun vanhempani vielä käydessää luonani. Kaivelee kaikki kaappini pakastinta myöden. Ja lukee postini yms. Ei ole auttanut sanominen, että hän loukkaa minun yksityisyyden suojaa. Mutta harventamalla tapaamiset minimiin. On sentäs jonkin lainen rauha elämässä säilynyt.

Mutta "harvennoksista" huolimatta, kuulen aina ajoittain vieläkin, miten olen tehnyt, rikkonut, tai sanonut käsittämättömiä asioita, vaikka välimatkaa onkin yli 100 kilometriä. Ei ne koskaan muutu.Saati, että oppisivat edes pyytämään käytöstään anteeksi.
Viimeksi vanhempani oli käydessään sitä mieltä, että minua ei ole tarpeeksi lapsena pieksetty, kun olen niin "huonotapainen". Mutta minä en jaksa häntä enää nöyristellä, kun olen jo itsekin mummi. Eli, pieksämisellä minua ei enää kuriin saada.

sinulle "pahuutta". tuo on kurja tilanne. miettisin silti välejä tyttäreesi ihan rauhassa ja rauhallisesti, ketään muuta syyttämättä. jos sinulla ja tyttärelläsi olisi hyvät ja sopusointuiset, luottamukselliset välit toisiinne, ei kukaan, ei edes vanhempasi, voisi tulla äidin ja tyttären väliin, ei millään valheilla. tosin narsisti osaa tämän häkellyttävän hyvin, mutta... olen sitä mieltä että tässä on nimenomaan se mutta. koska kyse on lapsen ja vanhemman suhteista.

ja oikeastaan, ihan sama missä syy tai mistä johtuu. Onko jotain mitä sinä voisit tehdä korjataksesi välinne?

Ihan sama kuuluuko sinun tehdä se. Ihan sama kenen pitäisi tehdä jotain. Ihan sama teetkö sinä yli oman osuutesi. Ihan sama joudutko kärsimään vääryyttä tai pyytämään anteeksi asioita joita et mielestäsi ole tehnyt, saadaksesi tyttäresi takaisin. minä voisin pyytää anteeksi myös sellaista jota en ole tehnyt, tai sellaista jonka olen vahingossa tehnyt, tai sellaista jota jonkun muun pitäisi mielestäni pyytää anteeksi, jos kyseessä olisi tyttäreni. Sillä olisihan kyseessä juuri oma tyttäreni, oma lapseni, yksi rakkaimmistä ihmisistä maailmassa!

tiedän miten julma narsisti on omaa etuaan tavoitellessaan ja toisia alentaessaan itseään ylentääkseen. tiedän miten kiero narsisti voi valheineen olla, miten satuttava, miten hän itse saa itsensäkin uskomaan omaan "totuuteensa". voimia.

mutta sinulla on etu puolellasi: koska et ole itsekäs kuten narsisti, voit tehdä uhrauksia saadaksesi tyttäresi takaisin. voit toimia lämpimästi tytärtäsi kohtaan jokaisessa tilanteessa missä se on mahdollista. odottamatta mitään takaisin itsellesi. tyttäresi näkee kyllä lopulta kuinka epäitsekäs olet. jos siis olet epäitsekäs. :)

ehdotus vaan kirjoitti:

sinulle "pahuutta". tuo on kurja tilanne. miettisin silti välejä tyttäreesi ihan rauhassa ja rauhallisesti, ketään muuta syyttämättä. jos sinulla ja tyttärelläsi olisi hyvät ja sopusointuiset, luottamukselliset välit toisiinne, ei kukaan, ei edes vanhempasi, voisi tulla äidin ja tyttären väliin, ei millään valheilla. tosin narsisti osaa tämän häkellyttävän hyvin, mutta... olen sitä mieltä että tässä on nimenomaan se mutta. koska kyse on lapsen ja vanhemman suhteista.

ja oikeastaan, ihan sama missä syy tai mistä johtuu. Onko jotain mitä sinä voisit tehdä korjataksesi välinne?

Ihan sama kuuluuko sinun tehdä se. Ihan sama kenen pitäisi tehdä jotain. Ihan sama teetkö sinä yli oman osuutesi. Ihan sama joudutko kärsimään vääryyttä tai pyytämään anteeksi asioita joita et mielestäsi ole tehnyt, saadaksesi tyttäresi takaisin. minä voisin pyytää anteeksi myös sellaista jota en ole tehnyt, tai sellaista jonka olen vahingossa tehnyt, tai sellaista jota jonkun muun pitäisi mielestäni pyytää anteeksi, jos kyseessä olisi tyttäreni. Sillä olisihan kyseessä juuri oma tyttäreni, oma lapseni, yksi rakkaimmistä ihmisistä maailmassa!

tiedän miten julma narsisti on omaa etuaan tavoitellessaan ja toisia alentaessaan itseään ylentääkseen. tiedän miten kiero narsisti voi valheineen olla, miten satuttava, miten hän itse saa itsensäkin uskomaan omaan "totuuteensa". voimia.

mutta sinulla on etu puolellasi: koska et ole itsekäs kuten narsisti, voit tehdä uhrauksia saadaksesi tyttäresi takaisin. voit toimia lämpimästi tytärtäsi kohtaan jokaisessa tilanteessa missä se on mahdollista. odottamatta mitään takaisin itsellesi. tyttäresi näkee kyllä lopulta kuinka epäitsekäs olet. jos siis olet epäitsekäs. :)

Lue lisää

Tässähän ei tiedetä tyttären ikää. Mutta joskus lapset toimivat ajattelemattomasti sen takia, että ovat vielä nuoria ja kokemattomia suhdeasioissa. Ja narsisti todella osaa manipuloida lasta toimimaan haluamallaan tavalla. Ja lastahan voidaan esimerkiksi "lahjoa", tyydyttävän lopputuloksen aikaan saamiseksi.. Eli, lapsi toimii tiedostamattaan "mahdollistajana" välirikolle.

Minä myös suosittelen äidille, kahdenkeskisiä keskusteluja tyttären kanssa. Koska usein lapset ovat jo tietoisia asioista. Mutta häneltä puuttu tarvittava tieto, että miksi näin tapahtuu.

-tytär- kirjoitti:

Tässähän ei tiedetä tyttären ikää. Mutta joskus lapset toimivat ajattelemattomasti sen takia, että ovat vielä nuoria ja kokemattomia suhdeasioissa. Ja narsisti todella osaa manipuloida lasta toimimaan haluamallaan tavalla. Ja lastahan voidaan esimerkiksi "lahjoa", tyydyttävän lopputuloksen aikaan saamiseksi.. Eli, lapsi toimii tiedostamattaan "mahdollistajana" välirikolle.

Minä myös suosittelen äidille, kahdenkeskisiä keskusteluja tyttären kanssa. Koska usein lapset ovat jo tietoisia asioista. Mutta häneltä puuttu tarvittava tieto, että miksi näin tapahtuu.

Lue lisää

Ikävintä onkin, ettei tyttärelle voi selittää sitä, miksi en ole vanhempiini väleissä ja onko oikeasti kenessä vika, etten saa kutsua sisareni perheen juhliin. Tytölle 21 v. on kerrottu, että minä olen syyllinen kaikkeen välirikkoon ja että he kovasti haluaisivat sopia. Tätä he eivät millään tavalla ole yrittäneet, mutta millä sen todistat?
Jos haluan nöyrtyä lapseni edessä, on minun otettava koko taakka niskaani ja sitä en tule tekemään. Minusta ei narsisti tee syyllistä, vaikka sitten koko maailma olisi vastassa.
Olen kirjoittamassa elämäkertaa, ja siinä sitten tulee kaikki ilmi. Tyttö tajuaa tai on tajuamatta kuka valehtelee kuka ei.
Hän pitää narsistien uhrien tukiryhmää säälittävänä voivottelijoiden kerhona. Kukahan hänelle tämän näin esitti?

pahuutta kirjoitti:

Ikävintä onkin, ettei tyttärelle voi selittää sitä, miksi en ole vanhempiini väleissä ja onko oikeasti kenessä vika, etten saa kutsua sisareni perheen juhliin. Tytölle 21 v. on kerrottu, että minä olen syyllinen kaikkeen välirikkoon ja että he kovasti haluaisivat sopia. Tätä he eivät millään tavalla ole yrittäneet, mutta millä sen todistat?
Jos haluan nöyrtyä lapseni edessä, on minun otettava koko taakka niskaani ja sitä en tule tekemään. Minusta ei narsisti tee syyllistä, vaikka sitten koko maailma olisi vastassa.
Olen kirjoittamassa elämäkertaa, ja siinä sitten tulee kaikki ilmi. Tyttö tajuaa tai on tajuamatta kuka valehtelee kuka ei.
Hän pitää narsistien uhrien tukiryhmää säälittävänä voivottelijoiden kerhona. Kukahan hänelle tämän näin esitti?

Lue lisää

Tyttäresi on jo täysi-ikäinen. Miksi kummassa, et voi hänelle puhua asioista, niin kuin ne ovat? Siis, kertoa oman kantasi tapahtumiin. Sillä sen toisen puolen, hän on jo varmaan kuullutkin. Ketäänhän ei voi "tuomita" yksipuolisen todistelun perusteella.
Rohkeutta kehiin. Meistä moni muukin on "lapsellisia" ja heillä (lapsilla)on oikeus kuulun perusteella tehdä sitten lopullinen päätös siitä. Mitä uskovat ja mitä eivät.