Miksi ateistit uskovat että tietoisuus häviää kuoleman jälkeen, mikä on pohjimmiltaan sama kuin paratiisin määritelmä, koska se tarkoittaa että kaikki kärsimys häviää ikuisesti.
Miksi uskotte jotain niin epäloogista, että tietoisuutenne voi hävitä ikuisesti, kun se kerran teidän mukaan jo syntyi tyhjästä yhden kerran, minkä vuoksi olette tässä.
Johtuuko se siitä että ateistit pelkäävät ikuista elämää, ja siksi haluavat uskoa että he voivat vain hävitä ja jättää kaikki ongelmat taakse?
Miten muuten joku voisi uskoa jotain niin epäloogista, että ei-mitään voi olla olemassa?
Miksi uskotte jotain niin epäloogista, että tietoisuutenne voi hävitä ikuisesti, kun se kerran teidän mukaan jo syntyi tyhjästä yhden kerran, minkä vuoksi olette tässä.
Johtuuko se siitä että ateistit pelkäävät ikuista elämää, ja siksi haluavat uskoa että he voivat vain hävitä ja jättää kaikki ongelmat taakse?
Miten muuten joku voisi uskoa jotain niin epäloogista, että ei-mitään voi olla olemassa?
Vastaukset 70
Vanhimmat
>>Miksi ateistit uskovat että tietoisuus häviää kuoleman jälkeen, mikä on pohjimmiltaan sama kuin paratiisin määritelmä, koska se tarkoittaa että kaikki kärsimys häviää ikuisesti.>>
Ei iloja myöskään.
>>Miksi uskotte jotain niin epäloogista, että tietoisuutenne voi hävitä ikuisesti, kun se kerran teidän mukaan jo syntyi tyhjästä yhden kerran, minkä vuoksi olette tässä.>>
Tietoisuutemme ei ole ikuinen alunperinkään, niin loogisempaa on sen katoaminen.
>>Johtuuko se siitä että ateistit pelkäävät ikuista elämää, ja siksi haluavat uskoa että he voivat vain hävitä ja jättää kaikki ongelmat taakse?>>
Ikuisesta elämästä ei todisteita, kuolemasta on.
>>Miten muuten joku voisi uskoa jotain niin epäloogista, että ei-mitään voi olla olemassa?>>
Ei tiedä ketä tarkoitat.
Iloista ei olisi mitään hyötyä jos ei ole olemassa, koska sillon ei ole mitään kärsimystä tai tylsyyttä.
Miksi luulet että tietoisuus ei ole ikuinen? Säähän uskot että sun tietoisuutta ei ollut ennen syntymää, ja sen jälkeen tietoisuutesi syntyi, niin jos tietoisuutesi häviää, sää palaat samaan tilaan missä olit ennen syntymää, ja voit siis syntyä uudesta, ikuisesti.
Elämä ja tietoisuus on ainut mistä meillä on todisteita, niin miksi uskoisimme ikuiseen kuolemaan, kun meillä ei ole todisteita siitä?
Minä en ole ollut aina olemassa, joten en ole ikuinen.
En ole tällainen kuvitellun sielun takia, vaan geenien ja olosuhteiden takia.
Ehkä olet vain unohtanut että olet aina ollut olemassa. Mutta se että jotkut ihmiset unohtavat heidän ikuisen olemassaolon joissakin heidän elämissä, ei tarkoita että he eivät ole ikuisia.
Geeniä ja olosuhteita voi kutsua aiheuttajiksi jotka muovaavat meitä, mutta me voimme aina kysyä syvempiä kysymyksiä, ja mennä taaksepäin syiden ja seurauksien ketjussa, esimerkiksi kysymällä että mikä aiheuttaa sen että juuri meillä on ne geenit mitä meillä on, ja että me synnyimme niissä olosuhteissa missä me synnyimme.
Sillä tavalla voimme löytää ne "todelliset" aiheuttajat, tai ainakin ne jotka ovat syvemmällä syiden ja seurauksien ketjussa.
Terveisin,
Ikuinen tietoisuus
Mikään minun persoonassa ei vaikuta yllättävältä, kun vertaan itseäni vanhempiini. Mitään ei jää jäljelle mistä voisin itseni tunnistaa itsekseni, jos karsitaan pois kaikki mihin aivot minussa vaikuttaa.
"Miksi ateistit uskovat että tietoisuus häviää kuoleman jälkeen, mikä on pohjimmiltaan sama kuin paratiisin määritelmä, koska se tarkoittaa että kaikki kärsimys häviää ikuisesti."
Se tarkoittaa myös ettei ole kuolemanjälkeistä helvettiä, taivasta, kiirastulta, inkarnaatiota, reinkarnaatiota tai mitään muutakaan.
"Miksi uskotte jotain niin epäloogista, että tietoisuutenne voi hävitä ikuisesti, kun se kerran teidän mukaan jo syntyi tyhjästä yhden kerran, minkä vuoksi olette tässä."
Itse näen tietoisuuden loppuvan aivan kuten se on alkanutkin. Jos minulla olisi ollut muistoja tai taivaskokemuksia ennen syntymääni olisi kait niistä myös jäänyt jotain kokemuksia. Mutta kun ei.
"Johtuuko se siitä että ateistit pelkäävät ikuista elämää, ja siksi haluavat uskoa että he voivat vain hävitä ja jättää kaikki ongelmat taakse?"
Mitä pelättävää siinä on? Aivan samalla tavallahn uskikset uskovat jätävänsä maalliset ongelmat taakseen kun uskonsa vuoksi uskovat pääsevänsä paratiisiin.
"Miten muuten joku voisi uskoa jotain niin epäloogista, että ei-mitään voi olla olemassa?"
Itse nojaudun tuossa falsifiointiin ja Occamin partaveitseen. Eli lyhyesti kaikki olemassaoleva on falsifioitavissa. Ja jos ei, ei sellaiselle asialle ole vakuuttavia todisteita.
Mutta kerta sun tietoisuus pystyi alkaa yhden kerran (syntymä), mikä estäisi sitä alkamaan uudestaan kuoleman jälkeen?
Se mitä ateistit ja kristityt pelkää on varmaan reinkarnaatiota/jälleensyntymistä, että elämä jatkuu ikuisesti, siksi he uskovat että he pääsevät paratiisiin.
"Mutta kerta sun tietoisuus pystyi alkaa yhden kerran (syntymä), mikä estäisi sitä alkamaan uudestaan kuoleman jälkeen?"
Se, ettei kylmä fakta ettei tietoisuutta ole ilman aivoja. Eli on täysin aivoista riippuvainen asia. Voihan toki mahdollisuus kuolemanjälkeiseen tietoisuuteen olla. Sille vain ei ole tarpeeksi hyviä todisteita takanaan, että sellaista viitsisi uskoa todeksi.
"Se mitä ateistit ja kristityt pelkää on varmaan reinkarnaatiota/jälleensyntymistä, että elämä jatkuu ikuisesti, siksi he uskovat että he pääsevät paratiisiin.
Eli ateistit pelkäävät kuolemanjälkeista, koska luulevat pääsevänsä paratiisiin ja uskovaiset uskovat paratiisiin koska pelkäävät reinkarnaatiota?
Makes sense. Maken järki.
Mutta kyllähän sulla voi syntyä uudet aivot kuoleman jälkeen, koska sulla syntyi viimeksikin aivoit sillon kun synnyit. Mikä estäisi että syntyisi uusi keho ja aivot jossa sinä sitten taas olet?
"Mutta kyllähän sulla voi syntyä uudet aivot kuoleman jälkeen, koska sulla syntyi viimeksikin aivoit sillon kun synnyit. Mikä estäisi että syntyisi uusi keho ja aivot jossa sinä sitten taas olet?"
Se että sellaisesta ei ole saatu mitään järkeviä todisteita, jolloin sellaiseen uskominen on täysin vailla pohjaa.
Onhan siitä se todiste että synnyit jo yhden kerran. Ensin et ollu olemassa, ja nyt olet olemassa.
Väärin. Kyse on syntymästä, ei uudelleensyntyisestä.
Mitä eroa siinä on? Jos voit syntyä yhdesti, miksei toisesti?
Se ettei jälkemmäisestä ole havaintoja, eli siihen ei ole mitään syytä uskoa.
Onhan sitä ihmisiä, usein lapsia, jotka ovat muistaneet heidän edellisiä elämiä, ja heidän muistot vastasivat todellisuutta.
Terveisin,
Ikuinen tietoisuus
Eivät pidä paikkaansa. Olisi yhtä iso uutinen kuin Jessen toka pyörähdys.
Höpöhöpö.
"Pienten lasten muistot edellisistä elämistä voivat johtua a) vanhempien tietoisesta petoksesta, jonka mukaisesti lapset syystä tai toisesta toimivat, b) siitä, että vanhemmat ja muut uskovat lasten tietävän enemmän kuin lapset tietävätkään, sekä c) kryptomnesiasta. Kryptomnesialla tarkoitetaan aikaisemmin omaksuttujen asioiden omaksumisen unohtamista. Kryptomnesiasta on kyse esimerkiksi silloin, kun henkilö selvästikin osaa puhua jollain hänelle tajuisesti vieraalla kielellä (vierailla kielillä puhuminen eli ksenoglossolalia), jota hän on joskus kuitenkin oppinut.
Pienten lasten väitteet edellisistä elämistä selittyvät useimmiten sillä, että he ovat syntyneet ja kasvaneet perheessä ja yhteisössä, jossa uskotaan jälleensyntymiseen. Tällaiset lapset omaksuvat tietoa ympäristöstään, unohtavat tietonsa lähteen (kryptomnesia) ja tämän jälkeen alkavat esittäytyä — jälleensyntymiseen uskovien vanhempien rohkaisemina — jälleensyntyneinä henkilöinä.
Usein nämä edesmenneet henkilöt ovat asuneet kymmenien kilometrien säteellä, mikä kertoo joko sielujen lyhyistä matkoista fyysisen kuoleman jälkeen tai siitä, että henkilöt ovat ainakin jossain määrin tuttuja lapsen perheelle. Jälleensyntyneen henkilöllisyys ei kuitenkaan selviä ilman tulkintoja, sillä lasten antamat nimet ovat jossain määrin virheellisiä. Tulkintaan perustuvan tunnistamisen jälkeen selviää, ettei henkilö elänyt tai kuollut lapsen kuvailemalla tavalla. Osa lapsen tiedoista voi kylläkin olla oikeita. Puolittainen tietäminen on täysin ymmärrettävissä, jos kyseessä on kryptomneesinen muisto ja sen enemmän tai vähemmän vapaamielinen tulkinta, mutta ei jos kyseessä on todellinen jälleensyntynyt sielu."
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/jalleensyntyminen.html
>>Miksi ateistit uskovat että tietoisuus häviää kuoleman jälkeen,...
Nukkuessakin ollaan aika tiedottomia, niin miksipä ei oltaisi vielä tiedottomampia, kun on pää irti tms.?
>>...mikä on pohjimmiltaan sama kuin paratiisin määritelmä, koska se tarkoittaa että kaikki kärsimys häviää ikuisesti.<<
Ei se ole paratiisin määritelmä, olemattomuus siis.
>>Miksi uskotte jotain niin epäloogista, että tietoisuutenne voi hävitä ikuisesti, kun se kerran teidän mukaan jo syntyi tyhjästä yhden kerran, minkä vuoksi olette tässä.<<
Meidän mukaan?
>>Johtuuko se siitä että ateistit pelkäävät ikuista elämää, ja siksi haluavat uskoa että he voivat vain hävitä ja jättää kaikki ongelmat taakse?<<
Miksi kyselet, kun sinulla kerran on typerät käsityksesi jo valmiina?
>>Miten muuten joku voisi uskoa jotain niin epäloogista, että ei-mitään voi olla olemassa?<<
Tietääksemme suurimmassa osassa universumia ei ole mitään, atomitkin on enimmäkseen tyhjää täynnä.
Kuolemanrajakokemukset ja huumeet viittavat siihen että mitä enemmän aivot tuhoutuu, sitä tietoisemmaksi me tulemme, koska ne joilla on kuolemanrajakokemuksia sanovat usein että he tunsivat että he olivat yhtä maailmankaikkeuden kanssa, ja tunsivat sanoinkuvaamatonta rakkautta ja sellaista.
Tutkimuksia kannabiksen käyttäjistä myös viittaavat siihen että ihmisillä on suurimmat ja voimakkaimmat kokemukset juuri sillon kun aivoissa on vähiten toimintaa.
Kuolemanrajakokemus ei ole sama asia kuin kuoleminen. Voihan sitä kokea ja tuntea kaikenlaista. Varsinkin sairaalassa fentanyyleissä ynnä muissa opiaateissa.
Kannabiksesta ei kyllä ole itsellä juurikaan mitään positiivisia kokemuksia.
Minusta mikään ei ole sen loogisempaa, kuin oletus tietoisuuden sammumisesta kuolemassa.
Tietoisuutemme on riippuvainen aivosoluista, sen osoittaa mielestäni kaikki todistusaineisto.
Sikiö tulee tietoiseksi aivojen kehittyessä, lapsen henkiset kyvyt kasvavat aivojen kasvaessa ja kehittyessä.
Persoonallisuus kehittyy ja muuttuu elämänkokemuksen myötä.
Tajunnanhäiriökohtaukset ja lääkkeet alentavat tietoisuuden tasoa, samoin tekevät aivovammat ja sairaudet.
Dementoituvassa vanhuksessa on yhä vähemmän jäljellä entistä persoonaa, henkiset kyvyt degeneroituvat, kunnes ketään ei ole enää kotona.
Mikä olisi luonnollisempi päätepiste tälle kehityskaarelle, kuin sielun sammuminen kuolemassa, ehkä usein ennen sitäkin aivojen huolehtiessa enää primitiivisimmistä toiminnoista?
Ihminen saa alkunsa hedelmöityneestä munasolusta, kasvaa, kehittyy, vanhenee, kuolee.
Ashes to ashes, dust to dust....
"Sikiö tulee tietoiseksi aivojen kehittyessä"
Tuosta Kalju_Pitkätukan ajatuksesta tulikin mieleeni.
Huomioikaa kristityt ja abortinkieltäjät, että yli 12 viikon ikäinen sikiö katsotaan tiedostavan liikkeensä ja on kehittynyt paljon alkiosta. Ennen tuota on äidin mahdollisuus tehdä abortti. Yli 12 viikkoinen sikiö ei tiedosta elämästään yhtään mitään muuta kuin äitinsä kohdun
Alle 12 viikkoinen on ALKIO
Yli 12 viikkoinen on SIKIÖ
Alkion voidaan aina abortoida, mutta ei enää sikiötä! Ennen synnytystä se on sikiö äidin kohdussa, mutta vasta syntyessään äidinsä kohdusta lapsi.
Sinun kannattaisi tarkastaa alkion ja sikiön määritelmät, koska nyt käsityksesi niistä on virheellinen, kuten myös käsityksesi abortin viikkorajoista. Niitä tehdään rv12 jälkeenkin ja jopa niillä paljon parjatuilla sosiaalisilla syillä.
Mutta harvemmin enää 12 viikon jälkeen kuin ennen sitä. Aborttiin saa kuulua ihan mikä syy hyvänsä naisen HALU keskeyttää raskaus tulee riittää, eikä siitä tule sen enempää parjata!
Se että aivovammat ja sairaudet muuttavat tietoisuutta ei tarkoita että tietoisuus on -peräisin- aivoista. Jos TV:seen tulee vaurioita, kuva voi muuttua, mutta näkymätöttömät radioaallot josta kuva on peräisin eivät ole muuttuneet miksikään. Aivo voi toimia samalla tavalla, että se vain prosessoi tietoisuuden lähetystä, mutta se ei ole sen tuottaja.
Terveisin,
Ikuinen olento
Sellaista lähetystä ei olla havaittu. Eikä ole sellaista aivojen osaa jolla vaikuttaisi olevan tehtävänä vastaanottaa jotain moista.
Mielestäsi siis olemme jonkinlaisia näyttöpäätteitä jollekin tuonpuoleisessa sijaitsevalle keskusyksilölle?
Hauska ajatusleikki, mutta ei oikein perustu mihinkään muuhun, kuin mielikuvitukseen.
Omaa historiaani, lasteni kasvua, tuttavien ja sukulaisten vanhenemista ja sairastelua, sekä kuolemaa seurattuani, sekä luonnontieteitä lapsesta saakka harrastaneena, uskovaisenakin n.20 vuotta elämästäni oltuani en voi tulla muuhun
päätelmään sielusta ja tietoisuudesta kuin edellä mainitsin.
Se paratiisimme josta uskovat höpöttävät on nyt tässä, jossa elämme!
Kuolemasi jälkeen et tunne tai tiedä yhtään mitään ja kaikki lakkaa sinulta vain olemasta. On olemassa vain hauta, jonne sun arkkusi laitetaan tai krematorio, jossa sinut tuhkataan ja myöhemmin haudataan. Sielun olemassa olo on vain uskovien horinaa omaisten lohdutukseksi!!
Miten ihminen voi päästä jonnekin ikuiseen elämään kuoltuansa, kunnei sellaista ole maan päälläkään!? Omaiset saattavat haudalla käydä viemässä kukkia tai kynttilöitä, joten omat jälkeläiset saattavat muistaa omat vanhemmat, veljensä ja sisaruksensa, mutta eivät siitä eteenpäin. Jälkeläisille kuolleet vanhemmat saattavat olla iankaikkisesti mielessä ja veljet ja siskot, mutta tuskin siitä enää sukupolvelta toiselle jollei kyse ole jostakin sukuhaudasta tai vastaavasta.
Hyväksyn, että minussa elää esi-isäni ja -äitini iankaikkisesti niin kauan kun elän, mutta en sitä että kuolleet muuttavat muotoaan kuoltuaan "eläviksi" ja kykenevät näkemään jostakin pilven reunalta, mitä heidän jälkeläiset täällä Telluksella puuhaavat.
Miten tiedät että tietoisuutesi häviää ikuisesti kun kroppasi kuolee?
Terveisin,
Ikuinen tietoisuus
Vain uskovainen voi olla noin tyhmä. Ei kuoleman jälkeen mitään paratiisia ole, Olemattomuus ei tunnu paratiisilta, koska kuoleman jälkeen ei voi tuntea mitään.
Tuliko selväksi? Idiootti mielipuoli, jolla on mielikuvituskaveri taivaassa, hahahahaha!
Nyt kyllä siirryitte ihan parapsygologia alueelle, jossa sielun vaellusoppi on paremmin käsitelty, eikä liity senlaatuiseen uskomus käsitteisyyteen mitä islamistit, sekä helluntalaiset peräävät.
Sarka, mihin olette menossa, on tarkoitettu realistisen, sekä laajemman ajatuksen omaaville mietittäväksi, eikä millekkään putkiaivo porukoille.
Mitäköhän sinun mielestäsi tietoisuus on ja mihin pohjaat sen? Ja tuolla "pohjaat" kysymyksellä tarkoitan muita asioita kuin vanhoja satuja ja kertomuksia.
Tietoisuus on se tunnelma että ollaan olemassa; että olemme tietoisia itsestään ja maailmasta.
Eikös täällä nimenomaan ole tarkoitus olla uskomatta uskomattomiin/todentamattomiin asioihin, jotka "pohjaavat" vain sepitettyihin tarinoihin.
Sielun vaellusoppi perustuu myös osin samaan kategoreaan uskomusten kanssa siltä osin, että kummatkin perustuvat pääosin omiin, sekä muiden kertomuksiin ja kuulopuheisiin, eli "toisenkäden" tietoihin.
Muuten se aiheena käsittelee täällä "alhaalla" olevien harhaisia näkemyksiä, joko hereillä, tai unessa ollessa.
Näistä tietenkin voi myös sanoa, >ei savua ilman tulta<.
>> Miksi tietoisuus häviää kuoleman jälkeen <<
Koska tietoisuus syntyy, vaikuttaa ja lopuksi loppuu samassa paikassa eli aivoissa.
Mikä estää siis tietoisuutta syntymästä uudestaan, kun se kerta pystyi syntyä yhden kerran? En väitä että tietoisuus ei voisi hävitä vähä aikaa, mutta että se voisi hävitä ikuisesti on vain epälooginen uskomus.
Koska nuo aivot mitkä nyt olet eivät ilmesty maailmaan uudestaan. Jos sinusta tehtäisiin nyt tai kuoltuasi klooni, niin siltikään kloonin aivot eivät ole fyysisesti samat kuin mitkä kallossasi ovat nyt.
Mutta minä en ole aivo, vaan olen tietoisuus. Aivothan on vain biologinen tietokone joka käsittelee informaatiota ja panee muistiin asioita. Mutta me tiedämme että me emme ole aivoja, kroppia eikä muisteja, koska me tiedämme että ihminen joka menettää muistin tuntee vieläkin että hän on olemassa: hänen tietoisuus on vieläkin olemassa.
Terveisin,
Ikuinen tietoisuus
Niin olet tietoisuus, joka on aivojen luoma. Mitään tietoisuuksia ei ole havaittu ilman aivoja. Karsi kaikki mitä tietoisuudesta voidaan muuttaa aivoja sörkkimällä, niin mitään ei jää jäljelle vietäväksi kuoleman yli. Koko persoonallisuutesi voidaan muuttaa aivojen kautta; se jos mikä on sinua itseäsi.
Kuolemanrajakokemukset ja huumeet jotka vaurioittavat aivoja viittaavat siihen että tietoisuus laajenee ilman aivoja, koska ihmiset näissä kokemuksissa usein tuntevat että he ovat yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa.
Myös atomeilla esimerkiksi näkyy tietoisuutta vaikka niillä ei ole aivoja, koska ne liikkuvat ja tekevät vastavaikutuksen jos niitä koskee tai lähenee, samanlaisella tavalla miten hyönteinen liikkuu jos sitä koskee tai lähenee. Ero on vain että atomit on vielä yksinkertaisempia elämänmuotoja/tietoisuudenkanavia.
Se että personaalisuutta voi muuttaa sorkkimalla aivoja ei ole todiste siitä että tietoisuus on -peräisin- aivoista, koska se on mahdollista että aivot esimerkiksi toimivat kuten TV ja sen lähetys, kuten mainitsin aikaisemmin, ja se aivojen sorkkiminen voi yhtä hyvin olla todiste siitä.
Personaalisuus ei ole sama kuin minä itse, koska se on vain naamari joka on muodostunut eri kokemuksien ja ajatusten kautta, ja minä en ole minun ajatuksia tai kokemuksia, vaan minä olen se joka koen kaiken. Jos olisin syntynyt jossain muualla, ja eri kropassa, minulla olisi ihan eri personaalisuus (mutta olisin kuitenkin tietoinen/minä), ja se todistaa että personaalisuus ei ole sama kuin minä/tietoisuus.
En jaksa tarttua tuollaisiin. Suosittelen lukemaan aiheista ihan kunnon julkaisuista. Voin vakuuttaa, ettei tuollaisia johtopäätöksiä voi tehdä niistä tiedoista mitä meillä kyseisistä asioista on.
"Personaalisuus ei ole sama kuin minä itse"
Nyt puhut aivan päättömiä, jos persoonallisuus ei ole sama kuin minä/tietoisuus niin silloin tuo minä/tietoisuus on täysin persoonaton eli samanlainen jokaisella. Millä erotat minät/tietoisuudet toisistaan jos ne eivät ole persoonallisia ts. yksilöllisiä? Ihminen on persoonallinen eli oma yksilönsä alusta asti mutta kokemukset ym. muokkaavaat tietyissä rajoissa persoonallisuutta.
Sinusta minä/tietoisuus on aivoista riippumaton "TV lähetys" ja persoonallisuus syntyy vasta aivojen myötä. Siinä tapauksessa et voi syntyä eri kroppaan koska ei ole mitään "sinua" vaan kaikki ovat sitä yhtä ja samaa "TV lähetystä", vasta aivot tekevät sinusta sinut. Persoonallisuus jota ajatukset ja kokemukset muokkaavat tekee jokaisesta oman yksilönsä ja ilman aivoja mitään "minua" ei ole olemassa, tai ainakaan mikää ei osoita että "minuus" voisi säilyä kuoleman jälkeen, tai olla olemassa ennen syntymää.
Jos katsoo vastasyntyneitä lapsia, niin heillä ei juuri ole personaalisuutta vielä. Ne ovat samanlaisia koska heillä ei vielä ole ollut paljon mitään kokemuksia, niin me emme synny personaalisuudella, vaan personaalisuus on jotain mikä syntyy kokemuksista ja ympäristöstä, ja se voi muuttua paljon ihmisen elämän aikana. Siksi emme myöskään muista mitään siitä ajasta kun olimme vastasyntyneitä.
Me ollaan kaikki sama kosminen tietoisuus, joka virtaa maailmankaikkeuteen, eri aivoihin, sieluihin, organismeihin, ja sillä tavalla meistä tulee yksilöitä, ja me saadaan personaalisuuksia; naamareita. Mutta naamarin takana, meidän todellinen minä on sama kosminen tietoisuus.
Ihmisillä on myös sielu, tai astraalikroppa, joka säilyy henkimaailmassa muutaman vuosikymmenen, ennen kun se kuolee.
Tunnetko olevasi nyt se mikä olet vai se mikä olit ennen syntymääsi? Kerro toki mitä puuhailtiin ennen syntymää. Ethän voi olla jokin tietoisuus mikä et koe olevasi. En tunne olevani sinun tai naapurin Penan kanssa samaa tietoisuutta, niin en ole samaa tietoisuutta – hemmetin selkeätä. Vaihda nyt edes "kosminen tietoisuus", vaikka elämän energiaksi, niin jotain tolkkua olisi.
Olet mikä olet, etkä mikään mitä et koe olevasi.
"Jos katsoo vastasyntyneitä lapsia, niin heillä ei juuri ole personaalisuutta vielä. Ne ovat samanlaisia koska heillä ei vielä ole ollut paljon mitään kokemuksia, niin me emme synny personaalisuudella, vaan personaalisuus on jotain mikä syntyy kokemuksista ja ympäristöstä, ja se voi muuttua paljon ihmisen elämän aikana. Siksi emme myöskään muista mitään siitä ajasta kun olimme vastasyntyneitä."
Totta, ja se käy yksiin sen kanssa, mitä tiede on saanut selville ihmisen persoonallisuudesta.
"Me ollaan kaikki sama kosminen tietoisuus, joka virtaa maailmankaikkeuteen, eri aivoihin, sieluihin, organismeihin, ja sillä tavalla meistä tulee yksilöitä, ja me saadaan personaalisuuksia; naamareita. Mutta naamarin takana, meidän todellinen minä on sama kosminen tietoisuus.
Ihmisillä on myös sielu, tai astraalikroppa, joka säilyy henkimaailmassa muutaman vuosikymmenen, ennen kun se kuolee."
Esoteerista hölynpölyä.
Kosminen minä ei ikinä ole syntynyt, ja siksi ei myöskään ikinä voi kuolla. Vain kehot, instrumentit, mitä se käyttää syntyy ja kuolee.
Meidän kehot ja aivot on muuntajia jotka jakaa kosmisen tietoisuuden, niin että voimme tuntea että me olemme pienempiä ja erilaisia muista. Kropat myös estää meitä muistamasta mitä tapahtui ennen niiden syntymää.
Mutta kun kroppa kuolee, me palaamme kosmiseen tietoisuuteen, samalla tavalla miten sähkö joka virtaa tietokoneeseen, palaa kosmiseen sähköön jos tietokone menee rikki.
Terveisin,
Ikuinen olemus
Se on totta että me ollaan se mikä me ollaan, mutta me myös muutumme koko ajan, ja tulemme enemmän tietoiseksi. Alitajunta on myös osa meistä, vaikka emme ole tietoisia siitä. Psykologitkin on tullut samaan johtopäätökseen, että ihmisissä on monta eri minää, kuten id, ego ja superego.
Tietoisuus sanan väärinkäyttöä ja -ymmärrystä.
Et vastannut kysymykseeni, minkä vastaus kertoo mikä olet.
Voin kuvitella oikean olemukseni olevan maan ytimessä, mikä lähettää tietoisuuden luotuun kehoon jalkapohjieni kautta yhtälain mitä itse olet sepustanut. Näytöt asiasta ovat samalla viivalla. Jos uskon sinun version, sinun täytyy uskoa minun.
Ja siten tulemme vanhenmiten vähemmän tietoisiksi.
"Psykologitkin on tullut samaan johtopäätökseen, että ihmisissä on monta eri minää, kuten id, ego ja superego"
Se oli freudilaista psykologiaa, jonka aika alkaa olla auttamatta ohi.
Freudin psykoanalyysiä on kritisoitu pseudotieteeksi.
Ja silti kaksosillakin voi jo hyvin pienenä nähdä eroja persoonallisuudessa vaikka kokemukset olisivat olleet aivan samat. Vastasyntyneellä ei ole keinoja osoittaa omaa persoonallisuuttaan ennen kuin kykenee vuorovaikutukseen, jos ei itkemistä tms. oteta lukuun. Olen elämäni aikana seurannut parinkymmenen lapsen kasvua ja kyllä se melko aikasessa vaiheessa alkaa erot persoonallisuudessa näkyä.
Persoonallisuutta se on jo vähäinenkin persoonallisuus.
Niin, se riippuu vähä mitä tarkoittaa personaalisuudella. Vastasyntyneet ei mitenkään ole tietoisia heidän personaalisuudesta, jos heillä on sellaista. Tietysti vastasyntyneilläkin on ollut hieman "kokemuksia", vaikka he eivät olekaan tietoisia niistä, ja kaikilla on kuitenkin ainutlaatuinen kroppa ja sielu, ja siksi ihmiset voi jo vastasyntyneenä erota toisista monella tavalla.
Miksi sielumme muistuttaa vanhempiemme sieluja?
Uskontojen mukaan se johtuu siitä että me emme synny satunnaisiin perheisiin, vaan meidän ajatukset magnetisoi meidät tiettyihin perheisiin joihin meillä aikaisemmin jo on ollut suhteita edellisissä elämissä.
Tietoisuus syntyy ja kehittyy ihmisen syntymän ja kuoleman välissä. (Osin jo sikiökehityksen aikana.)
KAIKKIA VITUN APINOITA TÄÄLLÄKIN ON JUMALA LOI IHMISEN MAAN TOMUSTA JA MAAN TOMUKSI SE MUUTTUU
NO TE VÄITÄTTE SIITÄ ETTÄ MITÄ JUMALA JA MITÄ EI
MUTTA YLLÄTTÄEN OLETTE YKSIMIELISIÄ SIITÄ ETTÄ IHMINEN MUUTTUU TOSIAAN MAAKSI JA TOMUKSI
NO NÄYTTÄKÄÄPÄ NYT KUOLEMAN JÄLKEISET AIVOT
HÄ
MITÄ IHMETTÄ TE ETTE OLEKKAAN NÄHNYT NIITÄ
NO KERTOKAAPA AJASTANNE ENNEN SYNTYMÄÄNNE VAIKKAPA 20 MINUUTTIA ENNEN SITTEN 1 TUNTI JA SITTEN 20 PÄIVÄÄ TAI MISSÄ OLITTE 3000 VUOTTA SITTEN ETTE TIEDÄ MITÄ HELVETTIÄ
MUTTA JOS TEIDÄN ÄITINNE ON MUUTTUVA KUOLEMAN JÄLKEEN MAAKSI NIIN SILLOINHAN TEIDÄNKIN RUUMMIINNE ON TOSIAANKIN SYNTYNYT MAAN TOMUSTA JA TUHKASTA MUTTA
ENTÄ HENKI MISTÄ SE ON TULLUT JOS KERRAN ETTE OLEKKAAN YHTÄHENKEÄ ÄITINNE KANSSA VAAN ERI HENKI
MISTÄS SE HENKI SINNE KOHTUUN ON PIERAISTU NO LUOMIS TEOREETIKOT MISTÄ HENKI TULEE JA MITEN SE ERITYY ÄITINNE HENGESTÄ OMAKSI HENGEKSI
NYT SKEIDAA LUOMAAN SIELTÄ
NIMIM.VINOPÄÄLESTA ODOTTAA VASTAUSTANNE SORMET IHANASTI PALLHIESSÄÄN JEESUKSEN ARMOSSA
VITUN APINOITA TÄÄLLÄKIN ON JUMALA LOI IHMISEN MAAN TOMUSTA JA MAAN TOMUKSI SE MUUTTUU - VITUN APINOITA TÄÄLLÄKIN ON JUMALA LUONUT OMAKSI KUVAKSEEN VITUN APINOITA TÄÄLLÄKIN
Paratiisissa siis tietoisuus häviää, jos ymmärsin oikein. Aika surkealta kuulostaa.
Se ei voi olla surkeata, koska jos ei ole tietoisuutta, ei myöskään ole tietoisuutta surkeudesta. Siksi sitä voi kuvata sanalla paratiisi, koska siinä ei ole mitään huonoa, ja kärsimys häviää ikuisesti.
Tämä on siis ateistien paratiisi, johon he uskovat pääsevänsä kuolemansa jälkeen, mutta jokainen looginen ihminen tietää että tietoisuus ei voi hävitä, eikä ei-mitään voi olla olemassa.
Riippumatta mistä ihmisen tietoisuus johtuu on sen katoaminen yhtä hemmetin loogista kuin sen syntyminenkin.
Kerro toki mikä oli fiilis ikuisuuden alkupuoliskolla.
Tietenkin se on surkeata, koska jos ei ole tietoisuutta, ei myöskään ole tietoisuutta hyvyydestä. Siksi sitä ei voi kuvata sanalla paratiisi, koska siinä ei ole mitään hyvää, ja mielihyvä häviää ikuisesti.
Hyvyyttä ja mielihyvää tarvitsee vain jos on tietoisuutta. Ilman tietoisuutta, ei ole mitään tarvetta eikä hyötyä hyvästä ja mielihyvästä.
Mikä paratiisi se sellainen on, jossa ei ole tietoisuutta eikä ilmeisesti mitään tunteita? Kuulostaa äärettömän tylsältä.
Tylsyyttä voi olla vain jos on tietoisuutta. Ilman tietoisuutta, on mahdotonta olla tylsää.
Ymmärtääkö ihminen olevansa paratiisissa, jos hänellä ei ole tietoisuutta?
"mutta jokainen looginen ihminen tietää että tietoisuus ei voi hävitä, eikä ei-mitään voi olla olemassa."
Missä esi-isiesi tietoisuus mahtaa lymytä? Onko todella noin vaikea hyväksyä, että kuolema on elämän loppu ja ruumiin kuollessa katoaa myös tietoisuus? Ruumis ei muutu ei-miksikään, se lahoaa ja päätyy maaksi.
öylätistä ehtoollinen silkkipaperista, japanilaiset kuulemma nahasta.
Euroopassa käytettiin pitkään pellavakangasta terskan päälle, mutta 'se' hiersi ja korvattiin pian sian
umpisuolella ja kalanrakoilla. Ratkaisua ei-to
Kyllä se niin on, että kuolema tulee ja tietoisuus päättyy. Armeliastahan se tavallaan on.
"Johtuuko se siitä että ateistit pelkäävät ikuista elämää, ja siksi haluavat uskoa että he voivat vain hävitä ja jättää kaikki ongelmat taakse?" Ongelmat jäävät aina jälkipolville, siksi on ratkaisevaa, miten toimimme täällä maan päällä. Jotkut hölmöt ei sitä vaan käsitä.