Apua henkisesti kuolevalle?

"DiagnoositonTransmies
25.11.2018 23:05

Minä olen todella väsynyt elämääni: pelkkää stressiä, ahdistusta, surua, masennusta...

Tuntuu, että olen henkisesti kuolemassa ja toivonkin, että tänään nukkumaan käydessäni nukkuisin vain ikuisesti enkä koskaan heräisi.

Olen epäonnistunut koko elämäni ajan aina jollain tavalla enkä usko, että kukaan tulee kaipaamaan minua.

Onko enää mitään tehtävissä vai voisinko vain lopettaa tämän kivun, tuskan ja säryn?"

- Hei, lueskelen täällä näitä kirjoituksia välillä ja tekisi mieli vastata moneenkin jaksamatta juuri ollenkaan.

Mitä tuossa kerrot, sitähän tämä elämä pitkälti on, pelkkiä vastoinkäymisiä vaan.

Älä menetä kuitenkaan toivoasi, ole oma itsesi vaan, sellainen kuin olet iloinesi ja suruinesi.

Kirjoittaminen voisi auttaa purkamaan kuormaa, jota tästä elämästä syntyy. Olen kirjoittanut jo 19 vuotta aamusivuja ja nytkin on liuska kesken vielä ennen kuin menen nukkumaan, vaikka väsyttää ja olen valvonut liian pitkään.

Sitähän elämä on; jatkuvaa harhailua, etsimistä ja eksymistä itse kullakin koko ajan niin kauan kuin tätä lystiä piisaa.

Hyväksy vaan itsesi sellaisena kuin olet. Ei täällä tarvitse naureskella kenenkään, jos oikeasti itkettää. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Elämä on kuin labyrintti, jossa etsimme itseämme ja elämäntarkoitustamme luottamatta aina tulevaisuuteen.

Sanoessasi epäonnistuneesi koko elämäsi ajan aina jollain tavalla se on sitä, mitä meille kaikille tapahtuu koko ajan. Toivomme pääsevämme johonkin tai jonnekin, ja sitten elämä kuljettaakin ihan toisaalle, vaikka sairauksiin, kärsimyksiin ja helvettiin, jota on vaikea hyväksyä omalle kohdalle.

Jos niin on tapahtunut, silminnäkijänä voit todistaa ja kertoa kaikesta.

Miksei sinua kaipaisi muka kukaan, mutta jaksatko itse seurustella kaikkien kanssa - luovien ihmisten ollessa usein yksinäisiä susia ja viihtyen omissa oloissaan. Luovilla kun on ongelmana sekin, että vaikka he kärsivät yksinäisyydestä, he tarvitsevat sitä luodakseen, eikä sellaista ihmistä tee onnelliseksi kuin jatkuva luominen.

Itsensä vertaileminen toisiin kannattaa ainakin lopettaa, siitä on pelkkää haittaa vaan.

https://goo.gl/Nn14Fr

Ole niin kuin olet, pääasia, että olet oma itsesi.

Meditaatio ryhmä voisi auttaa. Pimeän meditaatiossa vietetään muutama viikko kuukausi tai vuosi yksin pimeässä.
Ruoka ja juoma luukusta.

Miltä tällainen kuulostaisi?

Tunnistan sinussa itseni vuosien takaa.

Onko sinulla minkäänlaista ajatusta siitä, mitä oikeasti haluaisit tehdä?

Jos vain mahdollista, yritä kuunnella ajatuksiasi ihan rehellisesti, ja jos löydät edes pienen toiveen jostain muutoksesta, tee se.

Kun ihminen menee niinsanotusti rikki, ajatukset alkavat kiertää samaa rataa ja jokainen kielteinen ajatus ruokkii seuraavaa kielteistä ajatusta.

Sen rikkimenneen ihmisen korjaaminen on kuin yrittäisi leimata tuhannen sirpaleiksi mennyttä peiliä ehjäksi, sirpaleiden kokoamisesta ei synny enää entisenlaista, mutta voi syntyä parempi ja tyynempi ja seesteisempi.

Lääkkeet eivät ole ratkaisu, vaikka voivatkin auttaa pahimman yli.

Jos sinulla on mahdollisuus, mene jonnekin, mihin olet joskus halunnut mennä. Itselläni oli silloin vuosia sitten kova hinku päästä yksinäisyyteen, halusin Kreikkaan johonkin hiljaiseen kalastajakylään, vuoren rinteelle, josta olisi nähnyt meren.

Olisin halunnut tuijottaa vain sitä merta. Se toive ei kuitenkaan toteutunut, enkä ole tähän päivään mennessä käynyt Kreikassa.

Seuraava toiveeni oli mennä Valamon luostariin hiljaisuuteen. Se hiljaisuus olisi ollut todella tarpeen. En tiedä, onko sinulla sellaiseen tarvetta, mutta siitäkin voisi olla apua.

Meidän sivullisten on vaikeaa antaa neuvoja, koska ne useimmiten eivät ole toteuttamiskelpoisia erilaisista syistä johtuen: työ, raha-asiat, perhe, oma jaksaminen jne.

Itse pääsin lopulta liimaamaan peiliä eheäksi tekemällä raskasta ruumiillista työtä aivan voimieni äärirajoille, niin että iltaisin rojahdin loppuun asti rääkätyn kehoni kanssa nukkumaan.

Muistan, kun tulin urakkatyömaaltani muutaman viikon kuluttua tapaamaan lääkäriä, hän sanoi, että sinä olet terve, sen näkee ryhdistäsi. Siitä se lähti, parantuminen.

Yritä kaikin voimin löytää pimeyden keskeltä edes yksi pieni johtolanka ja valonsäde. Niitä nimittäin on, niille vain täytyy antaa mahdollisuus näyttäytyä. Aloittaa voi vaikkapa menemällä sellaiseen paikkaan kävelyetäisyydellä, missä ei ole koskaan käynyt, ja katsoa ympärilleen.

Liikkuminen luonnossa jo sinällään auttaa paljon. Kävelee sen minkä jaksaa, ja yrittää nähdä siellä uusia ilmiöitä. Tai pyöräilee - tekee mitä tahansa, kunhan lähtee pois neljän seinän sisältä, sillä ne synkät ajatukset eivät jätä rauhaan, jos vain istuu yksinään miettimässä elämäänsä.

Tulet huomaamaan, että tuskaisten ajatusten tilalle alkaa tulla pienenpieniä valonsäteitä. Kaikkea hyvää ja voimia sinulle.