Beethoven eroaa Mozartista mm. siinä että hänelle säveltäminen oli työn ja tuskan takana ja hän laati kasapäin luonnoksia, kun taas Mozartin kerrotaan säveltäneen, vaikkakaan ei ehkä pidäkään täysin paikkaansa, leikkivän helposti, mutta häneltäkin on jäänyt paljon kesken jääneitä yritelmiä.
Ashkenazyn mukaan Beethovenin musiikki on uskollista elämälle, vaikkakaan hän ei tarkemmin selitä mitä hän sillä tarkoittaa, kun taas hänen mukaansa Mozart on niin korkealla tasolla että tuntuu miltei erkaantuneen elämästä ja edustaa jotain sen transsendentaalista ydintä.
Mutta lukuun ottamatta ehkä viimeistä kvartettoaan joka sekään ei vallan huono ole, Beethovenin kehitys säveltäjänä ja luomisvoima eivät osoittaneet hiipumisen merkkejä joistakin tilapäisluonteisista teoksista huolimatta, jotka eivät edusta korkeinta laatutasoa , mutta Mozartilla, joka saavutettuaan luovana taiteilijana laadullisen huipentumansa, luomisvoima alkoi selvästi hiipumaan myöhäisteoksissa, vaikka joskus kiire saattoi minun ymmärtääkseni verottaa mm. joidenkin säveltäjän omia akatemioita varten sävellettyjen suurien pianokonserttojenkin laatua ainakin joiltakin osin.
Mutta se mikä Mozartin kuuntelemisesta varsinkin hänen suurimmissa teoksissaan tekee niin vaikeaa verrattuna Beethoveniin, josta saa irti enemmän keskivertokeskittymiselläkin, on se jonkinlainen kaikki tai ei mitään periaate, joskin jotkin vähemmän merkittävät teokset saattavat vaikuttaa myös henkistyneen tilan tavoin, mutta Mozartin syvempien sielullisten tasojen luotaaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin Beethovenissa, jossa muutenkin tuntuu, että musiikki antaa mystisiä henkisiä kokemuksia helpommin ja lumoaa voimakkaammin, kuin Mozart joitakin harvoja kertoja lukuun ottamatta, joissa tällainen puolitien samaistumisprosessi on tuottanut saman verran tuloksia kuin Beethovenissa
Mutta on silti sanottava, että koska Mozartissa on pohjatonta emotionaalista syvyyttä, niin sitä on lähes mahdotonta saavuttaa ja olen nuorena sen ihmeen kokenut aina transsiin saakka yltävänä uskomattomana emotionaalisena hehkuna ja mitä suurimmasta levollisuudesta huolimatta kiihkeänä valtimoiden sykkeenä, joka todistaa kokemuksen syvyydestä.
Mutta Beethovenin metafyysisen kauden teoksissa jo jonkin asteisen henkisen tilan saavuttaminen tapahtuu välittömästi jos edes hiukankaan on jyvällä hänen musiikkinsa syvällisestä estetiikasta ollessaan siten ymmärrettävämpää kuin Mozartin absoluuttinen ja kaiken nielevä transsendenssi, joka vaatii suorastaan jotakin ihmettä tapahtuvaksi, että sen edustama psykofyysinen tila valtaa kuulijan tajunnan totaalisesti, mutta myös Beethovenin pohjaan asti luotaava kuuntelu edellyttää jotain erityisen kontemplatiivista mielentilaa jotta sen metafyysiset syvyydet valtaavat kuulijan ja tuottavat katharsiksen.
Mitkä ovat Mozartin ja Beethovenin eroavaisuudet?
18
109
Vastaukset 18
- Anonyymi00001
Mielestäni erinäköiset peruukit oli molemmilla.
- Anonyymi00005
Mozart ei käyttänyt peruukkia, kuten Haydn, vaan hänellä oli tuuheat hiukset, kuten Beethovenillakin leijonan harjaa muistuttavalla pehkollaan, joka oli vain huolittelemattomamman näköinen. Tarkistan vielä väitteiden paikkansa pitävyyden.
- Anonyymi00008
Anonyymi00005 kirjoitti:
Mozart ei käyttänyt peruukkia, kuten Haydn, vaan hänellä oli tuuheat hiukset, kuten Beethovenillakin leijonan harjaa muistuttavalla pehkollaan, joka oli vain huolittelemattomamman näköinen. Tarkistan vielä väitteiden paikkansa pitävyyden.
Klassismi on joka tapauksessa peruukkimusiikkia.
Hyvä jos ollaan kuitenkin huolellisia. Tarkan parturin lailla. - Anonyymi00010
Myös totta, että Beethovenin tyyli on jopa tupeemaisen huolittelematon. Hieman samaa linjaahan on nykyään edustanut Teemu Keskisarja Suomessa - vaikka hänhän ei ole säveltänytkään oikeastaan mitään, on vain helppoheikki ja muka-kansanomainen elostelija. Jonkinlainen postmoderni, intersektionaalinen kansallisromantikko kuitenkin.
Beethoven ei sentään ollut pelkkä helppoheikki.
- Anonyymi00002
Beethoven on keskenkasvuista Angst-muziikkia, Mozart taas vaatii kypsyneempää halua vaipua keski-iän mukanaan tuomiin tekopyhiin illuusioihin elämän kantavuudesta.
- Anonyymi00003
Eikä ole vaan molemmat tuottavat parhaimmillaan katharsiksen, joka puhdistaa sielun negatiivisista tuntemuksista, antaa voimaa, tarmoa ja uutta energiaa syvien elämysten lisäksi, jos on kykyä omaksua niiden sävellysten "sanoma" (Hildesheimer) syvimpiä sielun sopukoita myöten, ja tuntea sellaista minkä vain suuri nero on kyennyt sublimaatioprosessissa abstrahoimaan ja reprodusoimaan vain hänen kokemiensa korkeimmanasteisten psykofyysisten tilojen sisimmän ytimen objektivoituna tunteena ja musiikkiinsa valaen, ja kuulijan tajuntaan kuuloaistin välityksellä johdattaen ja Sullivanin kirjan Beethoven ja hänen henkinen kehityksensä mukaan "emme mitään muuta musiikkia kuunnellessa ole niin selvillä siitä oman tietoisuutemme ylittävästä tilasta... jota korkeinkaan kaipuumme, se jonka pystymme hahmottamaan, ei pysty selittämään. Ne rauhattomat aavistukset, joita meillä joskus on sellaisista tiloista on Beethovenin metafyysisen kauden teoksissa esitetty yhtä tosina, joksi aivomme ne olivat välähdyksen omaisesti käsittäneet".
- Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Eikä ole vaan molemmat tuottavat parhaimmillaan katharsiksen, joka puhdistaa sielun negatiivisista tuntemuksista, antaa voimaa, tarmoa ja uutta energiaa syvien elämysten lisäksi, jos on kykyä omaksua niiden sävellysten "sanoma" (Hildesheimer) syvimpiä sielun sopukoita myöten, ja tuntea sellaista minkä vain suuri nero on kyennyt sublimaatioprosessissa abstrahoimaan ja reprodusoimaan vain hänen kokemiensa korkeimmanasteisten psykofyysisten tilojen sisimmän ytimen objektivoituna tunteena ja musiikkiinsa valaen, ja kuulijan tajuntaan kuuloaistin välityksellä johdattaen ja Sullivanin kirjan Beethoven ja hänen henkinen kehityksensä mukaan "emme mitään muuta musiikkia kuunnellessa ole niin selvillä siitä oman tietoisuutemme ylittävästä tilasta... jota korkeinkaan kaipuumme, se jonka pystymme hahmottamaan, ei pysty selittämään. Ne rauhattomat aavistukset, joita meillä joskus on sellaisista tiloista on Beethovenin metafyysisen kauden teoksissa esitetty yhtä tosina, joksi aivomme ne olivat välähdyksen omaisesti käsittäneet".
Tekoälyn kanssa väiteltiin siitä hiipuiko Mozartin luomisvoima loppua kohden ja vaikka näin selkeästi mielestäni tapahtui ja hänen tyylinsä yksinkertaistui, tekoäly rupesi inttämään, ettei se pidä paikkaansa, vaan hänen musiikkinsa sai muka uutta syvyyttä jne. mutta tämäkin johtuu vain siitä, että se on tavallaan ohjelmoitu noudattamaan yleistä mielipidettä jonka jakaa suuri osa kuulijoista, mutta kuten Hildesheimer sanoo Mozartin taide saavutti niin määrällisen kuin laadullisenkin huipentumansa vuodesta 1784 vuoteen 1787 ja sen jälkeen alkoi vähittäinen alamäki, vaikkei se radikaalisti heijastunut hänen tuotantoonsa vuonna 1788, jolloin syntyi mm. myöhäinen suuri sinfonia trilogia. Myös Schopenhauerin viljelemässä käsitteissä se välillä hieman kompastelee, mutta tietää kyllä hämmästyttävän paljon yleensä mistä tahansa asioista, ja pitää ns. laihdutuslaastariakin huuhaana,
- Anonyymi00006
Anonyymi00003 kirjoitti:
Eikä ole vaan molemmat tuottavat parhaimmillaan katharsiksen, joka puhdistaa sielun negatiivisista tuntemuksista, antaa voimaa, tarmoa ja uutta energiaa syvien elämysten lisäksi, jos on kykyä omaksua niiden sävellysten "sanoma" (Hildesheimer) syvimpiä sielun sopukoita myöten, ja tuntea sellaista minkä vain suuri nero on kyennyt sublimaatioprosessissa abstrahoimaan ja reprodusoimaan vain hänen kokemiensa korkeimmanasteisten psykofyysisten tilojen sisimmän ytimen objektivoituna tunteena ja musiikkiinsa valaen, ja kuulijan tajuntaan kuuloaistin välityksellä johdattaen ja Sullivanin kirjan Beethoven ja hänen henkinen kehityksensä mukaan "emme mitään muuta musiikkia kuunnellessa ole niin selvillä siitä oman tietoisuutemme ylittävästä tilasta... jota korkeinkaan kaipuumme, se jonka pystymme hahmottamaan, ei pysty selittämään. Ne rauhattomat aavistukset, joita meillä joskus on sellaisista tiloista on Beethovenin metafyysisen kauden teoksissa esitetty yhtä tosina, joksi aivomme ne olivat välähdyksen omaisesti käsittäneet".
Mozartiin on vain niin vaikea saada otetta sen musiikin absoluuttisuudesta johtuen, joka edellyttää sen mittaamattoman emotionaalisen syvyysperspektiivin omaksumista ja syvällistä tajunnansisäistä kokemista pohjaan saakka luodatakseen heti kerralla ilman kompromisseja, jolloin tahdosta vapautuneena voidaan sielun syvimpiä myöten kokea puhtaan älyn omaksuma transsendentaalinen ja objektivoitu hehkuva sisäinen objektivoitu sieluntila ja jolle kaikki temaattiset käsitteet ovat vieraita, mutta Beethovenin metafyysisen kauden musiikki tyynen eristetyssä levollisuudessaan kietoo kuulijan pauloihinsa jo musiikin pintatason tapahtumien lumoamana ja valtoihinsa ottamana, vaikkei tämä saavuttaisikaan sen syvintä metafyysistä olemusta ja katharsista.
- Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
Mozartiin on vain niin vaikea saada otetta sen musiikin absoluuttisuudesta johtuen, joka edellyttää sen mittaamattoman emotionaalisen syvyysperspektiivin omaksumista ja syvällistä tajunnansisäistä kokemista pohjaan saakka luodatakseen heti kerralla ilman kompromisseja, jolloin tahdosta vapautuneena voidaan sielun syvimpiä myöten kokea puhtaan älyn omaksuma transsendentaalinen ja objektivoitu hehkuva sisäinen objektivoitu sieluntila ja jolle kaikki temaattiset käsitteet ovat vieraita, mutta Beethovenin metafyysisen kauden musiikki tyynen eristetyssä levollisuudessaan kietoo kuulijan pauloihinsa jo musiikin pintatason tapahtumien lumoamana ja valtoihinsa ottamana, vaikkei tämä saavuttaisikaan sen syvintä metafyysistä olemusta ja katharsista.
En voi yhtyä Schubertin esittämiin musiikkiesteettisiin teorioihin jos kohta Sullivaninkaan tietyiltä osin. Niissä korostetaan Beethovenin vaikeatajuisuutta ja erityisyyttä esim. Mozartiin nähden. Ashkenazy osuu paljon lähemmäksi totuutta Beethoven ja Mozart vertailussaan. Se Schubertin omana aikanaan esittämä väittämä, että Mozart ymmärretään jo, mutta ei täysin Beethovenia on mielestäni perusteeton, sillä Mozartin musiikin absoluuttinen luonne tekee sen metafyysisen ytimen omaksumisen vaikeammaksi. Beethovenin musiikin hitaammin ilmenevää yleistä omaksuttavuutta hän vertaa Tonavassa virtaavan veden paljouteen, kunnes tämän luoma musiikki täysin ymmärretään. Schubert toteaa että Beethovenia täysin ymmärtääkseen tulee olla jollain tavoin vain syvästi onneton. Tällä tavoin Beethovenin kuuntelu voi olla ihanteellinen tila katharsiksen, sielun puhdistumisen, ts. sen negatiivisesta painolastista vapautumisen ja mielentilan kirkastumisen kannalta, joka voi syvästi musiikkiin samaistuvalla kuulijalla tuottaa kielteisiin ja tahdon surkeuden värittämiin tuntemuksiin nähden kuin sormia näpsäyttäen valtavan positiivisen henkisen tilan jossa sielun negatiivinen painolasti kirvoittuu ja myönteisyys ja uusi energisyys valtaavan mielen. Mutta Beethovenin joissakin myöhäisteoksissa voimme kokea Alfred Corton mukaan kuin "henki irtaantuisi materiasta ja sulautuisi äärettömyyteen" syvän viisauden mukanaan tuoman yli inhimillisen levollisen tilan saavuttaen.
- Anonyymi00009
Anonyymi00004 kirjoitti:
Tekoälyn kanssa väiteltiin siitä hiipuiko Mozartin luomisvoima loppua kohden ja vaikka näin selkeästi mielestäni tapahtui ja hänen tyylinsä yksinkertaistui, tekoäly rupesi inttämään, ettei se pidä paikkaansa, vaan hänen musiikkinsa sai muka uutta syvyyttä jne. mutta tämäkin johtuu vain siitä, että se on tavallaan ohjelmoitu noudattamaan yleistä mielipidettä jonka jakaa suuri osa kuulijoista, mutta kuten Hildesheimer sanoo Mozartin taide saavutti niin määrällisen kuin laadullisenkin huipentumansa vuodesta 1784 vuoteen 1787 ja sen jälkeen alkoi vähittäinen alamäki, vaikkei se radikaalisti heijastunut hänen tuotantoonsa vuonna 1788, jolloin syntyi mm. myöhäinen suuri sinfonia trilogia. Myös Schopenhauerin viljelemässä käsitteissä se välillä hieman kompastelee, mutta tietää kyllä hämmästyttävän paljon yleensä mistä tahansa asioista, ja pitää ns. laihdutuslaastariakin huuhaana,
Tavallaan ei yllätä, jos Mozart miellyttää monikanavaista tekoälyä. Molemmissa elämättömyys ja ylihallinta kuitenkin alituisina vaaroina.
- Anonyymi00011
Anonyymi00006 kirjoitti:
Mozartiin on vain niin vaikea saada otetta sen musiikin absoluuttisuudesta johtuen, joka edellyttää sen mittaamattoman emotionaalisen syvyysperspektiivin omaksumista ja syvällistä tajunnansisäistä kokemista pohjaan saakka luodatakseen heti kerralla ilman kompromisseja, jolloin tahdosta vapautuneena voidaan sielun syvimpiä myöten kokea puhtaan älyn omaksuma transsendentaalinen ja objektivoitu hehkuva sisäinen objektivoitu sieluntila ja jolle kaikki temaattiset käsitteet ovat vieraita, mutta Beethovenin metafyysisen kauden musiikki tyynen eristetyssä levollisuudessaan kietoo kuulijan pauloihinsa jo musiikin pintatason tapahtumien lumoamana ja valtoihinsa ottamana, vaikkei tämä saavuttaisikaan sen syvintä metafyysistä olemusta ja katharsista.
Kyllä, kuten yllä sivuttiin, Mozartin kuten monien meditatiivisten pyrkimysten haasteena on absoluuttisuudessa syvyydessään kohoaminen hattaramaiseen ilmavuuteen ja ylipaineeseen.
Metafyysisesti pinnallisemmin lumoavassa Beethovenissa ylipainepngelmat ovat toisentyyppisiä ja -ulotteisia. Esim. pastoraalisinfonia pintatasoilla toisinaan suorastaan tuoksuukin karjanlannalta. - Anonyymi00012
Anonyymi00007 kirjoitti:
En voi yhtyä Schubertin esittämiin musiikkiesteettisiin teorioihin jos kohta Sullivaninkaan tietyiltä osin. Niissä korostetaan Beethovenin vaikeatajuisuutta ja erityisyyttä esim. Mozartiin nähden. Ashkenazy osuu paljon lähemmäksi totuutta Beethoven ja Mozart vertailussaan. Se Schubertin omana aikanaan esittämä väittämä, että Mozart ymmärretään jo, mutta ei täysin Beethovenia on mielestäni perusteeton, sillä Mozartin musiikin absoluuttinen luonne tekee sen metafyysisen ytimen omaksumisen vaikeammaksi. Beethovenin musiikin hitaammin ilmenevää yleistä omaksuttavuutta hän vertaa Tonavassa virtaavan veden paljouteen, kunnes tämän luoma musiikki täysin ymmärretään. Schubert toteaa että Beethovenia täysin ymmärtääkseen tulee olla jollain tavoin vain syvästi onneton. Tällä tavoin Beethovenin kuuntelu voi olla ihanteellinen tila katharsiksen, sielun puhdistumisen, ts. sen negatiivisesta painolastista vapautumisen ja mielentilan kirkastumisen kannalta, joka voi syvästi musiikkiin samaistuvalla kuulijalla tuottaa kielteisiin ja tahdon surkeuden värittämiin tuntemuksiin nähden kuin sormia näpsäyttäen valtavan positiivisen henkisen tilan jossa sielun negatiivinen painolasti kirvoittuu ja myönteisyys ja uusi energisyys valtaavan mielen. Mutta Beethovenin joissakin myöhäisteoksissa voimme kokea Alfred Corton mukaan kuin "henki irtaantuisi materiasta ja sulautuisi äärettömyyteen" syvän viisauden mukanaan tuoman yli inhimillisen levollisen tilan saavuttaen.
Toisaalta Schubertilla arviossaan on kenties tallella vielä jokin aavistus musiikin elitistisubjektien ymmärrykset ylittävästä luonteesta? Hänhän puhuukin passiivissa. Sanomattakin tietty joka tapauksessa selvää, miten kauas taiteen olemuksesta on loitonnuttu, kun siitä on julistettu jonkinlainen virallinen kilpailu ymmärryksen puutteessa.
- Anonyymi00013
Anonyymi00009 kirjoitti:
Tavallaan ei yllätä, jos Mozart miellyttää monikanavaista tekoälyä. Molemmissa elämättömyys ja ylihallinta kuitenkin alituisina vaaroina.
Miten saatat verrata korkeinta valon ja rakkauden hengen täyttämää jumalallista musiikkia pahaiseen tekoälyyn?
- Anonyymi00014
Anonyymi00012 kirjoitti:
Toisaalta Schubertilla arviossaan on kenties tallella vielä jokin aavistus musiikin elitistisubjektien ymmärrykset ylittävästä luonteesta? Hänhän puhuukin passiivissa. Sanomattakin tietty joka tapauksessa selvää, miten kauas taiteen olemuksesta on loitonnuttu, kun siitä on julistettu jonkinlainen virallinen kilpailu ymmärryksen puutteessa.
Näinhän lienee usein toimittu ja musiikkitieteilijätkin ovat verranneet näitä säveltäjiä keskenään yleensä Beethovenin eduksi ja todenneet, että Mozart ei vielä kyennyt kukistamaan kohtalon synkkiä voimia Beethovenin tarkoittamassa mielessä johon voimme todeta ettei Mozart halunnut mitään tällaista sillä kaikkinaiset temaattiset käsitteet ovat hänen absoluuttiselle musiikilleen vieraita ja ei myöskään Beethovenin musiikin sisältämä suurempi ilmaisuvoima ole Hildesheimerin mukaan mikään absoluuttinen ominaisuus, jolla paremmuutta voitaisiin mitata ja usein sanotaan että Beethoven saattoi korkeampaan täydellisyyteen sen minkä Mozart pisti alulle, jne.
- Anonyymi00015
Anonyymi00009 kirjoitti:
Tavallaan ei yllätä, jos Mozart miellyttää monikanavaista tekoälyä. Molemmissa elämättömyys ja ylihallinta kuitenkin alituisina vaaroina.
Ei yllätä jos hullut luulee jeesusta jumalaksi rahvaan lööperinä
- Anonyymi00016
Neron objektiiviseksi tullut puhdas äly on tunnetun oliomaailman korkein tietoisuuden muoto ja puhdas kaikesta tahtomisesta suhteineen, joten hänen aidot hengentuotteensa eivät palvele mitään persoonallisia tarkoituksia ja ole tahdon ilmausta, joka on usein ymmärretty kuvitteellisten jumalien toimintatavaksi tahdon ohjatessa heillä toimintaa ja sanellen sen teeman, jolloin maailma olioineen jää heillä kuoreen kykenemättänsä todellisten nerojen tavoin objektiiviseen havaintoon jossa tämä omaksuu maailman ja olioiden olemuksen sinänsä ja ilmaisee sen hengentuotteissaan tähtäämättä jumalien tavoin toiminnallaan vain persoonallisiin tarkoituksiin, joka tekee jumalien tahtoa palvelevan vajaamäärän älyä niin yksipuliseksi, etteivät heidän pieni määrä älyään näe kuin tahtoa koskevan, mutta nero kykenee luomissaan aidoissa hengentuotteissaan ilmaisemaan olioiden metafyysisen transsendentaalisen ytimen sisimmän olemuksen, joka ylittää tahtovan jumalan kyvyt tämän jumalan vain persoonallisiin tahdon tarkoitusperiin tähtäävässä tahdon aktissaan ohjata ihmisten toimintaa vaikkei se reaalimaailmassa sotineen ym. juuri ilmene mitenkään positiivisella tavalla,
- Anonyymi00017
Vain puhdas äly kykenee luomaan aitoa johon tahdolla ei milloinkaan kyetä.
- Anonyymi00018
Anonyymi00017 kirjoitti:
Vain puhdas äly kykenee luomaan aitoa johon tahdolla ei milloinkaan kyetä.
Mulla nappasi Beethovenin metafyysisen kauden teokset hiukan, mutteivat sentään niin syvästi kuin ne voi Ashkenazyn kutsumana korkeimmanasteisena psykofyysisenä tilana syvimmältään kokea, mutta kuitenkin heti edes jonkinlaista meditatiivista kontemplaatiota ja lievää katharsista edellyttävää tahdon ulos tajunnasta tungetuksi tulemista kokien varsinkin variaatiomuotoisissa hitaissa osissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 52880
Muistatko Mikkelin panttivankidraaman?
Uusi draamasarja järkyttävästä tapauksesta on tulossa. Tositapahtumiin perustuva sarja ammentaa vuoden 1986 Mikkelin pan63643- 55640
Iäkäs Jämsäläinen mies kuoli poliisiautoon matkalla Jyväskylän putkaan
Iäkäs vanhus humalassa niin huonossa kunnossa, ettei pystynyt huolehtimaan itsestään niin ainoa apu sillä hetkellä oli43562Olen luovuttanut
Välimme menivät niin pahasti solmuun, ettei niitä voi enää korjata. On aika jatkaa elämässä eteenpäin. Toivon sulle kaik30525Ernest Lawson täräytti erikoisen heiton TTK-lehdistötilaisuudessa: " Onko tässä tarkoituksena...?"
Ernest Lawson esitteli uudet TTK-tähtioppilaat ja opettajat torstaina 6.8. lehdistölle. Tulevalla kaudella on yksi hausk4502En välitä sinusta yhtään
Olet pelkkä itsestään liikoja luuleva ämmä. Kierrän sinut kaukaa nyt ja aina. Olit mulle pelkkä lelu vaan.32498- 72441
- 33425
- 37416