Surujen asian pohdintaa?
Kun katsoo ja lukee tämän palstan otsikoita ja kommentteja, ne herättävät monia ajatuksia.
Pitkien vuosikymmenien saatossa suruasia on nostanut itselleni paljon pohdintaa.
Suruun voi liittyä - mitä?
Jotkut tämän palstan kommentit nostivat ajatuksia siitä, että esimerkiksi kuolemantapauksen synnyttämään suruun voi liittyä ja yhdistya muutakin surua, jopa tuskaa? Henkilöhistorian taustasta voi nousta pintaan sellaisia tunneasioita, jotka ovat jääneet kohtaamatta? Ovat kuin ”sielun komeroiden hyllyille” - jopa sinne mielen ”kellarin uumeniin” jääneitä asioita?
Sitten surun isku koskettaa sisintä ja nostaa noita seikkoja. Akuuttiin suruun voi siis liittyä menneiden aikojen ja asioiden tunnemateriaalia. Kuin junanvaunuja ”surun veturin” taustalla.
Sureva ei aina ymmärrä, miksi suru muuttuu niin raskaaksi? Miksi se ei jätä rauhaan? Aina vain myllerrys piinaa. Ei tahdo päästä irti. Vaikka vuodet vierivät…
Kerron nyt esimerkin omasta suruasiasta. Kun vanhin tyttäreni kuoli traagisesti 1990, akuutin surun ja suremisen asia eteni omalla tavallaan ja ajallaan. ( Surutyö on AINA hyvin yksilöllistä; mitään ”kaavaa” ei voi soveltaa!)
Kuten toisessa aloituksessa (täällä) olen kirjoittanut, https://keskustelu.suomi24.fi/t/19445028/surussa---suomalaisena------
- eräs surun aktivoituminen nousi pintaan 1991, jonka yhteydessä syntyi laulu surusta: Surun aallot.
https://www.youtube.com/watch?v=1s2UwVyWFbk
Surutapaus nostatti asioita kymmenien vuosien takaa…
Kun oli kulunut kolme vuotta, tuli (1993) pintaan sellainen sielun myllerrys, kuin maanjäristys, tulivuoren purkaus? Se tunnemateriaalin ”paketti” oli NIIN rankkaa lajia, että – mitä?
Se ei ollut pelkkää surua, vaan täysin lamauttavaa tuskaa. Kuin tuskan tulivuori olisi syössyt sisästään täysin kestämätöntä lajia?
Ja sen keskellä, siinä keskiössä – sisimpäni alkoi huutaa hädästä. Täysi epätoivoinen, pimeä monttu. Eikä ketään, joka kuulolla, kuuntelisi, tajuaisi?
Sellaisissa ihminen ei astu areenalle. Vaan vetäytyy pois, jotta ei olisi vaivaksi ja ”häriöksi” toisille. Joilla menee hyvin. Jotka eivät ymmärtäisi tuota rankkaa statusta?
Niin syntyi laulu. Surun ja tuskan yhdistelmästä. Se laulu syntyi tuhansien kyynelien tulvassa. Sen syntyminen helpotti. Sain ”huutaa” ulos sen mikä myllersi. Mille taholle ihminen tuskansa huutaa, jollei ole ketään lähettyvillä, saatavilla? Laulun sanoin: ”Oi taivas, maa – nyt kuunnelkaa”!
Olin silloin niin emotionaalisella tasolla, etten ymmärtänyt - mitä? - Sitä, ettei kyse ollut pelkästään sen hetken surusta? Vaan, tuossa tilanteessa nousi sisimmästäni valtava surun, tuskan, epätoivon ”äänimateriaali”. Forte fortissimossa, musiikin termeillä sanottuna!
Kaukaa henkilöhistorian uumenista, yli 50 vuoden takaa . Silloiset surut, kauheus, traagiset kokemukset. Vaikka olin niitä työstänyt, prosessoinut jo pitkään, syvimmät kerrokset nousivat nyt esille.
(Aloitus jatkuu…)
Surujen asian pohdintaa?
3
<50
Vastaukset 3
- Anonyymi00001
Jatkoa aloitukseen: Surujen asian pohdintaa..
Nyt? 2026 . Kun laulun syntymisestä on 33 vuotta aikaa, vasta nyt ymmärrän, tuon edellä kerrotun. Ymmärrystasolla siis. Kun katson henkilöhistorian ikkunoita.
Tuli myös aika julkaista tuo laulu, joka on ollut musiikkiarkiston uumenissa. Rankka laulu, rankasta taustasta. Ei minkään lajin viihdettä. Vaan surutyön tuotetta, alustaa. Kuin karjalaisten sukujuurieni, esiäitien, ”itkijänaisten” roolia. . .
”Ihmisen tuska”
Sävellys ja sanoitus © Maijaliisa Hiekkanen 1993
Lyrics
Nyt syvyydestä, yön pimeydestä!
Sieluni huutaa – tuskansa alla.
Oi taivas, maa! Nyt kuunnelkaa!
Ei pakopaikkaa, ystävää, ei auttajaa!
Nyt kyyneleistä, ja tuskain teistä
leipäni leivon – aamua toivon.
Oi Herrani, oi Herrani!
Ei ole ketään muuta - olet toivoni.
Ihmisen tuskaa, kuin yötä mustaa.
Kyynelten leipää, surujen maljaa.
Niin paljon sain – niin paljon sain!
On sieluin sirpaleina – taivas toivonain.
Auringon alla – työmmekö turhaa?
Vie sadon halla – toiveemme surmaa.
Oi taivas, maa! Nyt kuunnelkaa!
Tää tuska ihmisen mi nääntyy kuolemaan.
Oi taivas – maa! Nyt kuunnelkaa!
Tää tuska ihmisen mi lepoon halajaa.
YouTube: https://www.youtube.com/watch?v=lIegLXHUx7M
On sanottava, että sittemmin tuo tunnetason kauheus on hellittänyt, toki!
Elämä on jatkunut, täysipainoisella tasolla. Surun kaivertamiin koloihin on tullut aitoa iloa, toivoa, kiitollisuutta, onnellisuutta! Elämää! ”Sielun sirpaleet” on koottu..
30.6.2026, Maijaliisa Hiekkanen - Anonyymi00002
On ikävää ja valitettavaa, että tällaisella palstalla tämän aiheen keskellä näkee asiattomia kommentteja, sureville ihmisille...
- Anonyymi00003
Joo. Tämän palstn nimi on Kuolema ja suru.
Joka tulee tänne kommentoimaan - sen pitää tajuta, ettei tää paikka ole mikään hillumistori! Vaan täällä surulliset ihmiset saa ja voi jakaa asioita. Ja nekin, jotka ovat suruista selvinneet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2011943
Ei enää ulkoteltta ruokaa.
Se oli sitten viimmeinen kerta kun tuonne teltalle menen.Laatu heikkenee joka vuosi ja annokset pienenee.Ei enää kiitos,481126Jos sussa toisessa on yhtään miestä
Ja kadut tekemisiäsi niin menet poliisin puheille, paljastat kaiken oman osuutesi ja kerrot mitä kaikkea se toinen on te165978- 81956
En ole hetkeen sinulle kirjoittanut nainen
Vieläkin ajattelen sinua, jos voit uskoa. Tunteet minussa huutavat toivoa ja rakkautta, kun kylmä loogisuus taas pistää56851- 68752
- 98726
Mitä eroavaisuuksia sinulla on
kaivattusi kanssa? Esim. luonteessa. Haittaavatko erot vai ovatko vain rikkaus?73687- 23627
Martinan tyttärestä hieno haastattelu IL
Martina on kasvattanut fiksun tyttären.325624