Mauno Saarelle Lavrovin myöntämä kunniamerkki

Seuran toverit pitäisi oikeastaan muiluttaa Venäjälle. Täällä ne vain tiltuilee.

Naapuriseuran lauantaisessa kesätapahtumassa Karkkilassa suurlähettiläs Pavel Kuznetsov luovutti Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin myöntämän kunniamerkin seuran perustajalle ja nykyiselle kunniapuheenjohtajalle Mauno Saarelle.

Kuznetsov kiitti Naapuriseuran kunniapuheenjohtajaa vilpittömästä ja epäitsekkäästä työstä, jolla Saari on edistänyt hyvien naapuruussuhteiden ja keskinäisen kunnioituksen palauttamista maidemme kansojen välille.

”Mauno on Venäjän ystävä, ja hän on edelleen aito Suomen patriootti, joka huolehtii suomalaisen kansan todellisista pitkän aikavälin eduista”, sanoi suurlähettiläs.

Kuznetsov totesi Naapuriseuran perustajan saaneen ulkoministeriön kunniamerkin panoksestaan kansainväliseen yhteistyöhön. ”Toivon, että Mauno Saari on jatkossakin Naapuriseuran hyvien tekojen aatteellinen innoittaja”.

”Kunniamerkki kuuluu jokaiselle Naapuriseuran jäsenelle”

Kiitossanoissaan Naapuriseuran kunnuapuhenjohtaja Mauno Saari totesi kunniamerkin kuuluvan Naapuriseuralle ja jokaiselle sen jäsenelle. Hän pyysi Venäjän suurlähettilästä välittämään kiitokset ja lämpimät terveiset myös ulkoministeri Lavroville.

”Kun kirpun kokoisen maan pikkuinen ystävyysseura huomioidaan suurvallan johdon taholta, se merkitsee meille paljon. Tämä kunniamerkki on tärkeä paalu Naapuriseuran historiassa”.

Naapuriseuran perustaja ja Naapuriseuran sanomien ensimmäinen päätoimittaja totesi pitävänsä myös selvänä, että viimeistään nyt hän on ”ainakin valtamedian silmissä kommunisti ja Venäjän nuoleskelija”.

”Mutta kun en ole. Koko ammattiurani ajan olen ollut puolueista ja vallanpitäjistä riippumaton journalisti. Olen yrittänyt olla siinä tarkka”, totesi Saari, joka korosti vastustavansa sotaa. ”Mutta miten voin olla sodan vastustaja ja Venäjän ystävä”, hän kysyi.

Saari vastasi omaan kysymykseensä toteamalla, ettei Venäjän ja Ukrainan sodan syillä ole mitään tekemistä Suomen kanssa. Hän viittasi syihin muistuttamalla lännen ja lähinnä Yhdysvaltojen lupauksista, ettei sotilasliitto Nato laajene Venäjän rajoille. Lännen lupauksia Saari kutsui ”pitkäksi petokseksi” ja ”petetyiksi lupauksiksi”. Hän muistutti Naapuriseuran sanomien kertoneen moneen kertaan petetyistä lupauksista.

”Naapuriseura on idea”

Saaren mukaan Naapuriseuran merkitys ei ole siinä, että se on järjestö, vaan siinä, että sillä on idea. ”Itse asiassa Naapuriseura ei ole järjestö, vaan idea. Iso idea”. Hän kuvasi Naapuriseuraa ideaksi hyvästä naapuruudesta kaikkien kanssa ja nykytilanteessa nimenomaan Venäjän kanssa.

”Se naapuruus oli köyhälle ja sodan rikkomalle maalle ovi nousuun maailman huipulle. Nyt se olisi ovi ulos synkistä uhkakuvista, köyhtymisestä ja hajoamisesta, koko tästä ahdingosta kohti tasapainoa ja rauhaa”.

Saari muistutti Naapuriseuran olevan myös idea ”meidän tavallisten ihmisten hyvästä naapuruudesta, joka tuntuu kadonneen itsekkyyden ja ahneuden alle”.

”Naapuriseura on idea vapaudesta ajatella, puhua, kirjoittaa ja sanoa. Se on idea rohkeudesta olla oma itsensä. Se on idea Suomen itsenäisyyden palauttamisesta”.

Suomen itsenäisyyden saamista takaisin Saari piti Naapuriseuran toiminnan tärkeimpänä tavoitteena. ”Nyt isänmaamme on sotaliitto Naton ja erikseen vielä Yhdysvaltojen miehittämä, niille luovutettujen tukikohtien täplittämä. Vieraat joukot ja sotakoneet on tehty meille tutuiksi”.

Saari lupasi jatkaa kirjoittamista Naapuriseuran sanomiin todeten, että ”sydän on täynnä sanottavaa”.

”Joskus on aika koota paperit ja sulkea ovi. Mutta se hetki ei ole ihan vielä. Kirjoittaja ei nimittäin jää eläkkeelle kuin siinä tapauksessa, että hän ei enää muista, mitä on unohtanut”.