Ei pysyviä tukia

Suomessa pitää saada äkkiä pystyyn:

http://en.wikipedia.org/wiki/Fischer-Tropsch_process

Hei runkku. Tsekka toi.

... hinnan määrää vielä öljy. Mutta tulevina vuosikymmeninä maailman öljyn vähetessä, sen hinta varmasti nousee. Se nostaa myös biopolttoaineiden hintaa. Näin on mahdollista, että joskus kannattaa viljellä energiakasveja ilman tukea. Sailaksen puheet ovat hieman raflaavia, hänellä on tapana annella lausuntoja niin kuin poliitikotkin tekevät.

Luonnollisesti meillä on pikkuhiljaa lisättävä bioenergian käyttöä, mutta on turha asettaa mitään määräikaa, jolloin kokonaan siihen siirrytään. Näinhän nykyään lausuntoautomaatiksi herennyt Heinäluoma teki ruotsalaisilta sosuilta saadun esimerkin mukaan. Lähivuosina tarvitsemme tutkimus ja kokeilutoimintaa, varsinainen tuotanto alkaa vasta sitten.

Bioedergian viljelyn tukitoimet on sopeutettava muuhun maataloustukiaisiin (jos nyt tuota sossujen pystyttämää tukiaisjärjestelmää yleensä pidetään maailmanlaajuisesti yllä). Eihän isäntä pane peltoonsa biota, jos vehnästä saa paremman taloudellisen tuloksen. Siksi siinäkin suhteessa Heinäluoman uusin lausunto, ettei hän tarkoita pysyviä tukia, on kysymyksen monitahoisuuden takia yhtä turhaa kuin Sailaksen intoilu.

http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=Content12514562CEE

avasit keskustelun.

Ei niitä pysyviä tukia tarvitakaan, kun otetaan järki käteen ja aletaan kyödyntämään omia bioenergiavaroja kyselemättä kaiken maailman kriinpiisseiltä ynnä muilta itujenpurijoilta.


"On kuitenkin olemassa kotimainen vaiettu vaihtoehto, suomalainen energia-aarre, poliittisesti niin epäkorrekti, että sitä ei edes mainita lukuisissa asiantuntijaselvityksissä vaihtoehtopolttoaineista.



Turve.



Timo Nyrönen: ”Meidän turpeemme riittäisi tekemään vaikka kaiken liikenteen polttoaineen turpeesta, eikä sittenkään koskettaisi kuin muutamaan prosenttiin meidän suopinta-alasta, että se on todella suuri se raaka-ainemäärä, mikä meidän soissamme on”.



Koeteltu tekniikka polttonesteen heruttamiseksi turpeesta on ollut olemassa jo 80 vuotta. Toisen maailmansodan aikana Saksan sotakonetta liikutti

polttoneste, joka valmistettiin ns. Fischer-Tropsch –synteesillä kivihiilestä. Turve sopii kivihiiltäkin paremmin menetelmän raaka-aineeksi.



Parhaillaan VTT:n laboratorioon Otaniemessä rakennetaan Fischer-Tropsch –koelaitosta, jossa ryhdytään tutkimaan dieselin valmistusta erilaisista biomassoista, myös turpeesta.



80-luvulla Kemira jo tuotti hyvällä menestyksellä Oulussa Fischer-Tropsch -menetelmällä turpeesta ammoniakkia.



Esa Kurkela: ” … mutta yhtä hyvin siitä olisi voitu valmistaa Fischer-Tropsch

-dieseliä. Eli siinä mielessä turve soveltuu puupolttoaineiden lisäksi erittäin hyvin tähän puukaasutusteknologiaan”.



Ainoa ongelma on siinä, että kansainvälisillä poliittisilla päätöksillä turve on määritelty uusiutumattomaksi fossiiliseksi raaka-aineeksi, jonka käyttöä Kioton ilmastosopimus rajoittaa.



Todellisuus on kuitenkin toinen. Suo on elävä biologinen organismi, joka sitomalla ilmakehästä hiiltä kasvattaa joka vuosi turvemassaansa. Se karttuu koko ajan, ehkä vain puoli milliä vuodessa, mutta kun soiden määrä on Suomessa niin valtava, päästään kokonaiskasvussa huimiin lukuihin.



Nyrönen: ”Jos tämä kasvu otettaisiin niin kuin pelkästään liikenteen polttonesteiden tuotantoon, niin sillä voitais tehdä puolet kaikista Suomessa käytettävistä liikenteen polttonesteistä, ja aika pitkän aikaa kaiken lisäksi”.



Jokaista suohehtaaria kohti kasvaa vuosittain uutta turvetta viisi kuutiometriä, mikä vastaa noin 400 kiloa öljyä. Ja kun Suomessa on suota lähes 9 miljoonaa hehtaaria, voidaan niiltä korjata joka vuosi 3,4 miljoonaa tonnia öljyä.



Mutta sen käyttö on tehty meille mahdottomaksi poliittisilla päätöksillä.



Vuonna 2000 euroedustaja Eija-Riitta Korhola sai EU:n parlamentissa hyväksytyksi mullistavan muutoksen turpeen asemaan.



E-J Korhola: ”Parlamentti hyväksyi mun muutosesityksen, jossa mä esitin, että turve on uusiutuva siltä osin kuin se vuosittain uusiutuu. Ja se on ihan yksinkertainen idea, että ei kajota pääomaan, mutta vuotuiset korot voidaan korjata. Ja turvehan todella oikeasti uusiutuu, ei se ole fossiilinen vaan se on, tiedemiehet määrittelee, et se on hitaasti uusiutuva biomassa”.



Korholan yllättävä menestys kohtasi ankaraa vastarintaa. EU:n komissio ei hyväksynyt turpeen määrittelemistä uusiutuvien energialähteiden joukkoon miltään osin, ja se lähetti vastustavan kannan sisältävän direktiiviehdotuksen jäsenmaiden parlamenttien hyväksyttäväksi.



Vuoden 2000 lopulla Suomen eduskunnan suuri valiokunta äänesti asiasta ja äänet turpeen uusiutuvuudesta menivät tasan. Lopulta suomalaisen turpeen kohtalon ratkaisi arpa. Ja arpaonni ei suosinut turpeen energiakäyttöä.



Myöhemmin EU:n ministerineuvosto myös kumosi Korholan parlamentissa läpi ajaman määritelmän turpeen hitaasta uusiutuvuudesta. EU:n suurimmat turvevarat omaavan Suomen näkemyksellä olisi ollut painoa neuvostossa, mutta tuossa vaiheessa Suomen hallitus ei puolustanut sanallakaan suomalaista energiaturvetta.



Korhola: ”Komission kyseinen virkamies, hän innostu oikein näistä tutkimuksista, joita hänelle esittelin ja tästä ajatuksesta, niin vuotuisen kasvun ideasta, niin hän sanoi, että tulevaisuutta ajatellen ja kaikkia näitä uusiutuvan energian haasteita ja omavaraisuutta, paikallisuutta ajatellen, on rikollista Suomelta vastustaa tätä ideaa”.



Fischer-Tropsch –kaasutuksessa saataisiin 40 % turpeen energiasta diesel-öljynä ja 60 prosenttia lämpönä. Siis jos ottaisimme harvoilta tuotantosoiltamme vain sen turvemäärän, joka kaikille soille yhteensä kasvaa joka vuosi, saisimme kokonaista 1,4 miljoonaa tonnia dieseliä, jota hyvin perustein voitaisiin pitää uusiutuvana polttoaineena.



Tämä turveöljy riittäisi liikuttamaan 70 prosenttia diesel-autoistamme tai 35 prosenttia koko autokannastamme.



Tähän öljymäärään tarvitsisimme vain 68 000 hehtaaria turvesuota, eli vain 0,7 % kasvavasta turvealasta. Ja kun tuotantosuo olisi kuorittu tyhjäksi turpeesta, sen tilalle istutettaisiin puuta tai ruokohelpiä, mitkä voitaisiin nekin muuttaa Fischer-Tropsch –laitoksessa autojen polttoaineeksi yhdessä turpeen kanssa.



Nyrönen: ”… eräs arvio, jos turvetta käytetään raaka-aineena, niin voisi olla tommonen 40-50 senttiä litra siellä jalostuslaitoksella, kun kaikki kustannukset otetaan huomioon”.



Jos tyytyisimme tuottamaan turveöljyä vain sen 5,75 %, jonka EU:n direktiivi vaatii, riittäisi siihen 11 000 hehtaaria suota, eli vain kolmannes nykyisestä turvetuotantoalasta.



Ja vielä kaupan päälle kasvihuoneilmiötä voimistavia metaanikaasuja päästävä suo muuttuisi näin hiilidioksidia sitovaksi hiilinieluksi.



Mutta ajatus turvepääomamme korkojen käyttämisestä liikenteen polttonesteeksi ei käy ympäristönsuojelijoille:



Eero Yrjö-Koskinen: ”Tässä on nyt nimenomaan kyse siitä, että millä aikataululla tää hiilidioksidi sieltä vapautuu. Jos niitä poltetaan, niin se tietenkin tapahtuu välittömästi. Jos ne on siellä niinkun maaperässä, niin se tapahtuu hitaasti, normaalin luontokierron mukaisesti. Tää on se keskeinen ongelma, joka turpeen käyttöön sisältyy, siis se hiilidioksidi, joka siellä on varastoituna, vapautetaan sen polttamisen myötä, ja se ei yksinkertaisesti käy laatuun enää tänä päivänä”.



Nyrönen: ”Tietenkin voidaan sanoa, että siinä hän on ollut hiilivarasto ennestään, mutta niin kuin alussa puhuimme, niin pitää katsella tätä kokonaisuutta, eikä yhtä ainutta suota”.



Euroopan öljyriippuvuuden kirkastumisen myötä suopeus turvetta kohtaan on alkanut lisääntyä.



E-R Korhola: ”Kyl mä tiedän sen, että jos me tästä väännettäisiin lisää, niin komissiossa ainakin on paljon ymmärtämys kasvanu sen suhteen, että mistä turpeessa on kysymys ja kasvaa koko ajan, koska ja järkijuttujen merkitys kasvaa, energia, omavaraisuus ja paikallisuus nousee koko ajan suurempaan ja suurempaan arvoon”.



Myös Suomen hallituksella on aikomus avata turvekeskustelu kansainvälisten sopimuskumppaniensa kanssa uudestaan. Pohjan sille antaa kauppa- ja teollisuusministeriön teettämä uusi tutkimus, joka vahvistaa edelleen käsitystä turpeen uusiutuvuudesta.



Pekkarinen: ”… tutkimusprojektin tulokset meidän on tarkoitus ensi tilassa saattaa ns. Kioton paneelin arvioitavaksi. Meidän pitää saada vaan maailmanlaajuinen hyväksyntä sille, että kysymys on uudistuvasta polttoaineesta” ... ”tää tarjoaa suuren mahdollisuuden suomalaiselle bio-tuotannolle”



Halvin ja nopein vastaus kallistuvalle bensiinille on ajaa pienemmillä autoilla, vähemmän ja hiljempaa. Säästäväinen autoilu vapauttaisi nopeasti valtavia öljymääriä.



Klemola: ”Jos Yhdysvaltalaiset menis edes tähän Eurooppalaiseen henkilöautokulutuskulttuuriin, eli se taso olis eurooppalainen, niin se olis muistaakseni noin 7 -8 miljoonaa barrelia päivässä, pelkästä yhdysvaltalaisten jollain tavalla järkevälle tasolle autoilutottumukset jos saataisiin, niin se vastaa siis lähes koko Venäjän öljyntuotantoa.



Verotuksella voitaisiin ohjata ihmisiä hankkimaan kevyempiä autoja, diesel-autoja ja hybridejä. Se taas edellyttäisi mm. työsuhdeautojen veroedusta luopumista.



Mutta milläs sitten tankataan, kun joskus etäisessä tulevaisuudessa bensa on kerta kaikkiaan liian kallista poltettavaksi auton moottorissa?



Klemola: ” sitten on kivihiiltä, on valtavia määriä. Sitä on sadoiks, jopa tuhanneksi, kahdeksi tuhanneksi vuodeksi. Ja siitä pystyy valmistaan nestemäisiä polttoaineita, jopa parempia kuin nää meidän nykyinen bensiini ja diesel. Ja veikkaan että niitä tullaan polttamaan tulevaisuudessa”.



Klemola: ”Ihmisten teknologiausko on hirvittävän suuri, että tulee joku vetyauto, joku fuusio joka tuottaa rajattomasti energiaa, mutta pitäisi varautua, että ehkä näin ei käykään. On sanottu että 1900-luku pienensi maailman, eli nää fossiiliset polttoaineet, oli helppo lentää kaikkialle. Ja joku on sanonut että 2100-luku tulee taas paisuttamaan maailman”."

Ei kai keskustalaisillekaan ole epäselvää, että jonkin elinkeinon pysyvä tukeminen on mahdotomta, ellei elinkeinolla ole vastaavaa yhteiskunnallista tehtävää kuin elintarvikeomavaraisuuden turvaaminen.

Energiaomavaraisuuteen pyrkiminen on tietysti toinen homma, mutta siihen löytyy tarvittaessa kuudes ydinvoimala.

Bensan korvaaminen biopolttoianeilla on sen sijaan sellainen projekti, että siihen ei todellakaan pidä ryhtyä upottamaan mitään muuta kuin tutkimus- ja tuotekehitystukea, vaikka vaalit ovatkin tulossa.

Mitä kokoomukseen tulee, niin uskoisin, ettei kokoomus aio vastustaa sitä, että biopolttoaineiden ja muidenkin öljyä korvaavien energiamuotojen tutkimukseen investoidaan myös yhteistä rahaa.

Jos siis kepu vaatii pysyviä tukiautomaatteja vaalikikkanaan, niin luulisin, että kepu jää siinä asiassa yksin.