Joissain maissa on tapana kääntää ulkomaiset nimet kotimaiseen muotoon. Esimerkiksi Liettuassa tuli vastaan kirja, jonka oli kirjoittanut Kurtas Vonnegutas, ja Liettuassa Agentti 007 kirjoitetaan Džeims Bond. Miksi?
Kurtas Vonnegutas ym.
heskey
18704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Somijas prezidentes Tarjas Halonenas saa Latvian tiedotusvälineissä osakseen huomiota seuraavaan tapaan:
http://www.google.com/search?q=Tarjas Halonenas
Ettäkö miksikö nimiä pitää väännellä? Sitä pitäisi varmaan kysyä heikäpalstoilla.
Vilautas Tissis.
Kielitaitoni ei ulotu kovin pitkälle tuolla suunnalla, mutta yhdestä linkistä pisti silmään lause, joka alkoi: "Vikes-Freibergas un (...) Tarja Halonenas..." Jostain on takaraivoon jäänyt sellainen tieto, että balttilaisissa kielissä -s on maskuliinin pääte, mutta kun Latvian presidentti on ainakin Suomen lehdistössä rouva Vike-Freiberga, niin kai tuon ässän sitten täytyy olla sijapääte?
Perimmäinen syy on mukauttaminen balttilaisten kielten nominitaivutukseen, joka on vanhakantainen: siinä on mm. säilynyt indoeurooppalaisten kielten vanha käytäntö, jossa myös yksikön nominatiivi on usein päätteellinen. Vastaavasta syystä mukautetaan nimiä usein esimerkiksi -us- tai -um-loppuisiksi, kun niitä käytetään uuslatinassa (esim. Hongcongum).
Päätteellinen yksikkö tarvitaan, jotta sana mukautuisi johonkin kielessä olevaan taivutusmalliin (kaavaan, paradigmaan). Tosin monissa kielissä näin ei tehdä, vaan yksikön nominatiivi jätetään päätteettömäksi eli poikkeukselliseksi. Näin tehdään yleensä suomessa: kirjoitamme ja sanomme ”Bond”, vaikka _kaikissa muissa_ muodoissa on vokaali ”-i-”. On tapana puhua sidevokaalista, joka tulee vartalon ja päätteen väliin, mutta luonnollisempaa on kuvata, että mukautamme nimen suomen kieleen lisäämällä loppuun i:n mutta jätämme sen pois yksikön nominatiivista.
Tästä loogisesti riippumaton mutta siihen käytännössä liittyvä asia on nimen kirjoitusasun muuttaminen oman kielen järjestelmän mukaiseksi. Kun nimiä mukautetaan loppuosaltaan, miksi ei mukautettaisi muutenkin niin, että ne on helpompi lukea oikein?
Menettely ei rajoitu balttilaisiin kieliin, joskin niiden käytäntö alkaa olla suomalaisille tuttu maantieteellisen läheisyyden ansiosta. Esimerkiksi Churchill-nimi kirjoitetaan turkissa (usein) Çörçil, serbokroaatin joissakin muodoissa Čerčil jne.
Suomen kieleen sellainen ei tietenkään kuulu. Tosin on erittäin yleistä jättää tarkkeet pois ja korvata vieraita kirjaimia tutummilla (esimerkiksi ð d:llä ja ı i:llä), vaikka sellainen on nykyisin selvästi normien vastaista. Onko joku esimerkiksi joskus nähnyt suomalaisessa lehdessä Turkin pääministerin sukunimen kirjoitettuna _oikein_? (Erdoğan, siis g:n päällä lyhyysmerkki.)
Espanjassa taasen on tapana muuntaa joidenkin tunnettujen ulkomaalaisten ainakin etunimet kotoisiksi. Esimerkit Carlos (Karl) Marx ja Federico (Friedrich) Engels osuivat eilisessä Venezuelaa koskeneessa tv-ohjelmassa korviini.
Vaan missäköhän menee tunnettuuden ja historiallisen "iän" raja, jonka jälkeen näin menetellään? Ja onko tässä kyse pelkästä "kotoisuuspyrkimyksestä"?
Onhan Kristoffer Kolumbuskin espanjassa Cristobal Colon (tarkkeet puuttunevat minulta) ja italiassa Cristoforo Colombo (en välttämättä muista muotoja ihan oikein).
No, onhan suomessakin Martti (Martin) Luther jne.
Mäenhyppelyä audiovisuaalisesta mediasta seuranneet ovat saaneet viime talvikausina havaita, että erinäiset nimet saavat suomenkielisessäkin puheessa peräänsä lisävokaalin i:
Smitti
Hölvartti
Viithöltseli
Morkensteri
Pyystööli
Ruumööreni
Ammani
Malyssi
...
Toni Niemistä...
Kyllä sidevokaalin käyttö vierasperäisten nimien perusmuodossa on suomen puhekielessä ollut aina erittäin yleinen tapa: Hitleri, Johanssoni, Makarovi jne.
yleinen tapa, mutta onko se siltikään hyväksyttävää?
Minun lähtökohtani tähän keskusteluun ei ollut se, onko jokin kielen ilmiö hyväksyttävä. Kirjakieleen Hitleri-tyyppinen sidevokaalin käyttö ei tietenkään kuulu, mutta puhekielessä se on yleinen. Murteitakin on kielessämme tavattoman paljon, niissäkin on jos jonkinlaista käytäntöä esim. päätteiden suhteen.
Muistan joskus nähneeni viime vuosisadan alussa painetussa historian oppikirjassa sellaisen nimen kuin Yrjö Washington.
Joku kertoi lukeneensa vielä vanhemmasta hissankirjasta tämmöisenkin tiedon: "Ameriikan löysi Risto Kyyhkyläinen."
Mistähän muuten johtuu, että Ruotsin kuninkaan nimi on suomeksi Kaarle XVI Kustaa eikä Karl Gustav, mutta Espanjan kuningas on Juan Carlos eikä Juhana Kaarle?
"Uuno out, sano Hitleri Rippentroppia, kun ei se Espanjaa sottaan suanna."
Veikko Huovisen kootuista Hitler-sananparsista, en nyt muista kirjan nimeä.
Mistä sanoista tuo "uuno out" on väännös, ja onko tuo savoa?
Grippentroppeja pitää ottaa silloin, kun flunssa iskee.
...tai sitten kainuuta.
A mie en varmast tiiä. En uo kysynt itse Huoviselt.
Tuossa kirjassa oli muistaakseni mainittu Huovisen "sananlaskujen" kuviteltu alkuperä. En nyt jaksa kaivaa teosta esiin.
Samasta kirjasta:
"Aeka hyvä arjalaeseks" (sanoi Savon ukko Hitleristä).
"uuno out"!?
Uunolla tarkoitettaneen älyltään vajavaista eläjää. Hyvälle nimelle annettu ikävänoloinen sivumerkitys aivan turhaan.
Out ei ole varmaankaan englantia vaan kaenuuta. Out = olet.
Uuno out = Olet typerys.