A-etuliite englannissa

Englannin sanoissa on etuliite ”a-” monessakin merkityksessä, mm. kreikkalaisperäisissä sanoissa kieltävässä merkityksessä. Se esiintyy myös alkuperältään germaanisissa sanoissa ja on tällöin myös itsekin kai germaanista juurta. Tällaista etuliitettä ”Webster’s New Encyclopedic Dictionary” selittää näin:

”a- \ə\ /prefix/ 1: on : in : at (abed) 2: in (such) a state or condition (afire) (asleep) 3: in (such) a manner (aloud) 4: in the act or process of (gone a-hunting) [Old English]”

Ilmeisesti kyseessä on alkujaan paikallisuutta ilmaiseva prepositio, jonka voisi sanoa vastaavan suomen päätettä -ssa tai -lla joissakin tilanteissa, joskus taas illatiivin päätettä tai päätettä -lle. Muutamissa adverbeissa, kuten tuossa mainituissa, joissa ”a-” kirjoitetaan yhteen nominin kanssa, sillä voi vielä hyvin ajatella olevan paikkaa tai tilaa kuvaava merkitys.

Samoin voi ajatella, että ”we went a-hunting” vastaa oikeastaan aika hyvin suomen ilmausta ”menimme metsästämään”. Suomen kielessä verbin infinitiivimuotoon ”metsästä-” liittyy illatiivin pääte; englannissa infinitiivimuotoon ”hunting” liittyy suomen illatiivia osittain vastaava, etuliitteeksi kirjoitettava prepositio.

Ilmausten ”Times are changing” ja ”Times are a-changing” välillä en kylläkään osaa nähdä olevan muuta kuin tyyliero.

ensimmäinen vastaus piiloon - irronneeko jos yrittää tällä irrotella? suomi24:n sivusto takertelee joskus ihmeellisellä tavalla...

Tällainen runo ainakin kerran kirjassa vilahti:

So we'll go no more a-rowing,
So late into the night,
Though the heart be still a-loving,
And the moon still be a bright,

For the sword out wears the sheath,
And the soul out wears the breast,
And the heart must pause to breathe,
And Love itself have rest.

Though the night was made for loving,
And the day returns to soon,
Yet we'll go no more a-rowing,
By the light of the moon.

- Ja kun kaivelen jo lahoavia muistilokeroita, on kuin muistaisin noiden liitteiden kuvaavan tekemistä, joka on toistuvaa (oli tapana käyskennellä, sydän vaan jatkaa rakastamistaan, jokavuotinen metsästysaika)?

Ajat muuttuu, ei o enää Byronia enkunkirjassa.

...

Yleensä tuo "a" ei varsinaisesti tarkoita mitään. Käsittääkseni sitä käyttävät ne, jotka puhuvat sellaista aksenttia, jossa puheen sujuva "rullaus" on tärkeä. Rytmin säilytys siis.

Tämä liittynee useimmiten ilmiöön "intrusive r" (kielitieteilijät varmasti tietävät asian, minä puhun mutun perusteella). Vakiintunut esimerkki "intrusive r" -puheesta on ilmaisun "India and China" ääntäminen.

Suomen kouluenglannilla tämä lausutaan "india[katko]and china, useimmat britit lausuvat sen "indiarand china", ei tule mykkää töksähdystä tuohon väliin.

Samaa ylimääräisen äänteen lisäämistä harrastetaan muuallakin. A-äänteen lisääminen auttaa monessa tilanteessa välttämään töksähdystaukoa (ja puherytmin sekoamista), jos sellainen ei kuulu puhujan luontaiseen ulosantiin.

Yläasteiässä minua vaivasi juuri tämä a-ilmiö, joten otin esiin suursanakirjan ja kirjoitin listaksi kaikki opuksesta löytämäni kuvailemasi kaltaiset sanat. (Taisi olla liikaa a-ikaa käsillä.) Huomasin mielenkiintoisen seikan: valtaisa enemmistö sanoista oli peräisin merenkulun alalta. Mistä tämä mahtaa kertoa?