Mikä tarkkaan ottaen (vai voiko tarkkaan edes ottaa?) on b- ja v- äänteiden ero espanjan kielessä? Kun kieltä opiskelin jollain alkeiskurssilla luin oppikirjan änntämisohjeista että b ja v ääntyvät samalla tavalla. Olen itsekin elävässä elämässä omasta mielestäni aivan selvästi kuullut puhuttavan Balencian kaupungista vaikka se kirjoitetaan V:llä. Toisaalta tuttavani Etelä-Amerikassa ovat sanoneet että eivät ne samoja äänteitä ole ollenkaan. Kuitenkin paikalliset vähemmän kirjallisesti lahjakkaat hyvin usein kirjoittavat väärin sekoittaen b:n ja v:n: esimerkiksi "voy" tuleekin "boy" (!, aika paha), juuri äsken ystäväni messengerissä ilmoitti lähtevänsä kaupungille "bagar" tarkoittaen ilmeisesti "vagar", jne.
Joskus puheesta olen kuulevinanai että tosiaankin nämä äänteet ovat hyvin lähellä toisiaan elleivät peräti aivan identtiset, joskus taas ero on aivan selvä. Onko vikaa omassa kielikorvassani vai vaihteleeko ääntämys alueittain? Tässä tietysti haitannee suomalaiselle vaikea b-äänteen käyttö.
Joskus puheesta olen kuulevinanai että tosiaankin nämä äänteet ovat hyvin lähellä toisiaan elleivät peräti aivan identtiset, joskus taas ero on aivan selvä. Onko vikaa omassa kielikorvassani vai vaihteleeko ääntämys alueittain? Tässä tietysti haitannee suomalaiselle vaikea b-äänteen käyttö.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://forum.wordreference.com/showthread.php?t=4650
Virallisesti ei eroa, mutta jotkut (esim.Latinalaisessa Amerikassa) haluavat nähdä niissä eron. Jopa kouluissa on opetettu lausumaan eri tavalla.
Asiaa (sekaannusta) ei kai oikein voi selittää muuten kuin foneemikäsitteen avulla: Kirjaimilla B ja V merkitään espanjassa samaa foneemia. Tämä foneemi ääntyy eri tilanteissa (äänteellisissä yhteyksissä) eri tavoin, mutta tämä vaihtelu ei riipu siitä, onko kirjoitusasussa B vai V.
Siis esimerkiksi sanan alussa ääntämys on toinen kuin sanan sisällä vokaalien välissä. Myös sanan asema lauseessa vaikuttaa asiaan: yhdistelmässä ”a Barcelona” B ääntyy toisin kuin erikseen lausutussa sanassa ”Barcelona”. Sama tietysti koskee esimerkiksi vaihtelua ”Valencia” ~ ”a Valencia”. Jostakin tällaisesta voi sitten syntyä väärinkäsitys siitä, että B ja V ääntyisivät eri tavalla – kun kuullaan esimerkiksi ”Barcelona” ja ”a Valencia” ja luullaan, että ero johtuu siitä, kumpi kirjain on kirjoitusasussa.
Kirjoitusasun horjuvuus on tietysti hyvin ymmärrettävä, aivan kuten on ymmärrettävää, että englantia äidinkielenään käyttävät tekevät niin usein sellaisia outoja virheitä kuin ”their” pro ”there”. Me, jotka opimme englannin sanat yleensä ensisijaisesti kirjoitettuina, emme tule kirjoittaessamme niin herkästi sekoittaneeksi samoin ääntyviä sanoja toisiinsa.
Jo muinaiset roomalaiset, nimittäin Rooman valtakunnassa Pyreneiden (Iberian) niemimaan alueella asuneet ihmiset sekoittivat kirjoituksessa B:n ja V:n toisiinsa. Tämä johtuu siitä, että latinan b- ja v-foneemin (tai w-foneenin) sekoittuminen toisiinsa oli jo silloin tapahtunut tai ainakin tapahtumassa siellä.
Eräs tuttavani Etelä-Amerikasta tästä asiasta puhuttaessa opetti minulle miten ännetään esimerkiksi "abogado"...ilmeisesti hän _yritti ääntää hyvin_ koska minua opettaessaan ääntämys kuulosti kuitenkin enemmän B:ltä, siis "abogado". Sitten kuitenkin normaalissa puheessa hän ilmiselvästi sanoi "avogado".
Yllä Yucca kertoi tärkeimmän eli sen, että kyseessä on sama foneemi, jonka erilaiset toteutumistavat eivät erota merkityksiä. Edellä olikin jo esimerkkejä, miten äänneympäristö vaikuttaa. Oikeinkirjoituksessa puolestaan b:n ja v:n esiintymiseen vaikuttavat historialliset seikat.
Hämmentävää asiassa on se, että mikäli asiaa kysyy syntyperäiseltä ns. naiivilta kielenpuhujalta – henkilöltä, joka ei teoreettisesti tunne äidinkieltään syvemmin – saa mitä erilaisimpia vastauksia. Syntyperäinen puhuja kuulee ja selittää asioita omasta lähtökohtastaan käsin. Hän saattaa väittää väittää olevan ties mitä eroja, ääntämyksiä tai muita tekijöitä, jotka eivät kielitieteellisesti pidä paikkaansa.
Neuvoni on, että luotat vain ja ainoastaan kielitieteellisen koulutuksen saaneen henkilön, oli hän sitten espanjankielinen tai suomalainen, selityksiin. Espanjaa yliopistossa oppiaineena (ei kielikursseilla) opiskellut suomalainen espanjanopettaja on tässä yhtä pätevä kuin kielitieteellisen koulutuksen saanut syntyperäinen puhuja.